Lasten kanssa metsäretkelle - miten tehdä siitä kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Me yleensä mennään pidemmäksi aikaa metsäretkelle. Lapsetkin tykkäävät olla useamman tunnin ja jos löytyy sieniä/marjoja, kyllähän niitä poimiessa kuluu aikaa. Saatetaan myös lähteä ihan varta vasten tekemään nuotiolle lounas eikä kävellä edes pitkää matkaa.

Kyllähän moni opettaa, että viikonloppu ja herkut kuuluu yhteen. Tai koulu ja lounas, päiväkoti ja välipala, koti ja päivällinen. Miksei siis luontoretki ja eväät?

Nuotio ilman maanomistajan lupaa ei ole jokamiehenoikeus.

Turha syöminen lihottaa. Kotona syödään lounas, kyllä, koska lounasta tarvitaan. Päiväkodissa syödään välipala samasta syystä. Luontoretki ja eväät ei oikein vaikuta siltä, että kyse olisi tasaisesta energiansaannista vaan enemmänkin huvisyömisestä.

Voisihan sen lapsen opettaa siihenkin, että aina leikkipuistossa on eväät ja trangia mukana, ihan metsäretkeä vastaava asiahan tuokin on.

En ole tuo jolle vastasit, mutta kun pienten lasten kanssa retkeillään metsässä monta tuntia niin kyllä sinne jotakin ravintoa on otettava mukaan. Me mennään monesti siten että ollaan lounasaikaan metsässä ja syödään ne eväät lounaana. Ei siinä mitään turhaa syömistä tule.

Nimenomaan. Tulisihan sitä syötyä kotonakin eikä eväiden välttämättä tarvitse olla mitään epäterveellistä. Ihan tavallinenkin peruseväs, voileipä tai hedelmä, maistuu hyvältä retkellä. Kyllä se aikuisellekin maistuu kun ollaan monta tuntia ulkona.

Mun isä vei mut tosi usein kun olin lapsi metsäretkelle, leikittiin metsässä mm. piilosta, hän kertoi omasta lapsuudestaan, tehtiin käpylehmiä ja muita käpyeläimiä ja leikittiin niillä. Otettiin mukaan kiikarit ja kiikaroitiin(oli jotkut lehden ilmaislahjana tulleet kun tilasin jonkun lehden). Jos oli marjakausi poimittiin marjoja joista äiti sitten kotona leipoi piirakan.

Äidinkin kanssa toisinaan mentiin metsään mm. sienestämään, mutta isä oli se jonka kanssa samoiltiin siellä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei ihme, että eräät eivät pidä metsässä kulkemista, jos siellä syöminen on turhaa. Ei ole koskaan, sillä kaikkein kokeneimmat marjastajat - tai nimenomaan he - ottavat lyhyellekin metsäreissulle jotain pientä syötävää, kaiken varalta. 

Minulle aikuiselle oli muuten erittäin motivoivaa, kun muutaman kilometrin hiihtomatkan päässä olevassa niittyladossa oli odottamassa suklaata. Ja minä vihaan hiihtämistä!

En tiedä, onko 87v mummoni tai 56v äitini näitä kokeneita marjastajia, mutta ei ainakaan heillä mitään evästä metsässä ole mukana. Mummo tienasi vielä joskus 25 vuotta sitten melkoiset summat marjanpoiminnalla, joten ei hän täysi amatööri ole.

Ruoka ei saisi olla palkinto tai motivaattori.

Näitä kokeneita marjastajia pelastuslaitokset sitten hakee sieltä metsästä pois kun ovat uuvahtaneet sinne. Ihan retkeilyn perusjuttuihin kuuluu se, että ruokaa pitää aina olla riittävästi ja mielellään vähän ylikin, koska nälkäisenä mieliala laskee ja ajatus ei kulje. Lyhyelle lähiseudun marjaretkelle ei aikuinen eväitä tarvitse mukaan, mutta nyt ei puhuttu siitä vaan pikkulasten innostamisesta retkeilyyn. Eväsretket on helpoimpia ja kivoimpia perusjuttuja joilla aloittaa, eikä se välipalan syöminen metsässä edelleenkään ole sen turhempaa kuin välipalan syöminen kotona. Ja toisaalta jos aikuinenkaan ihminen ei nauti mistään hc-marjastamisesta ja rämpimisestä, vaan haluaa mennä luontoon vaan olemaan vaikka iltapäiväkahvien merkeissä, niin millä lailla se on huonompi?

Vierailija kirjoitti:

Mun isä vei mut tosi usein kun olin lapsi metsäretkelle, leikittiin metsässä mm. piilosta, hän kertoi omasta lapsuudestaan, tehtiin käpylehmiä ja muita käpyeläimiä ja leikittiin niillä. Otettiin mukaan kiikarit ja kiikaroitiin(oli jotkut lehden ilmaislahjana tulleet kun tilasin jonkun lehden). Jos oli marjakausi poimittiin marjoja joista äiti sitten kotona leipoi piirakan.

Äidinkin kanssa toisinaan mentiin metsään mm. sienestämään, mutta isä oli se jonka kanssa samoiltiin siellä enemmän.

Tämä siis 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei ihme, että eräät eivät pidä metsässä kulkemista, jos siellä syöminen on turhaa. Ei ole koskaan, sillä kaikkein kokeneimmat marjastajat - tai nimenomaan he - ottavat lyhyellekin metsäreissulle jotain pientä syötävää, kaiken varalta. 

Minulle aikuiselle oli muuten erittäin motivoivaa, kun muutaman kilometrin hiihtomatkan päässä olevassa niittyladossa oli odottamassa suklaata. Ja minä vihaan hiihtämistä!

Ja mikä sen mukavampaa kuin rankan patikoinnin päätteeksi syödä nuotiolla ja suklaata jälkkäriksi. Tai jos meinaa väsy iskeä ennen taukopaikalle pääsyä niin vähän ekstraenergiaa suklaasta tai pähkinöistä ja taas jaksaa. Nälkä on just se, mikä saa metsässä liikkumisen tuntumaan vastenmieliseltä rämpimiseltä ja niin saa varmasti kaiken innon luonnossa liikkumisesta latistettua.

Ei ihme, että suomalaiset lihovat, jos 2 tuntia ilman suklaata ja pähkinöitä lannistaa innon liikkua luonnossa. Paljonko teillä on eväitä mukana kuntosalilla, sielläkin sellainen 45 min setti tekee nälkäiseksi.

Meidän retkeilytavat on selvästi vähän erilaisia, jos 2 tuntia on sinulle maksimiaika metsäretkellä.

Menkää vaikka johonkin kansanpuistoon tai vastaavaan. Mieluiten paikkaan jossa on kunnon polkuja tai pitkospuita. Eväät mukaan. Sopivan mittainen lenkki, monessa paikassa on eripituisia reittejä. Esim kurjenrahkalla on myös matkan varrella kylttejä joista voi oppia luonnosta. Tälläset reitit jossa on erillaisia tieto pläjäyksiä tai jonkin näkönen visailu yms ovat lapsille sekä hauskoja, että hyödyllisiä. Välillä näissä on jotain qr-koodeja joilla pääsee sitten kännykällä pelaamaan vaikka tietovisaa.

Yleensä eväspaikat on näissä rakennettu myös niin, että niissä on kivat maisemat ja silmälle jotain iloa. Suosittelen kyllä, koska on todella paljon parempi vaihtoehto verrattuna siihen sisällä istumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä vei mut tosi usein kun olin lapsi metsäretkelle, leikittiin metsässä mm. piilosta, hän kertoi omasta lapsuudestaan, tehtiin käpylehmiä ja muita käpyeläimiä ja leikittiin niillä. Otettiin mukaan kiikarit ja kiikaroitiin(oli jotkut lehden ilmaislahjana tulleet kun tilasin jonkun lehden). Jos oli marjakausi poimittiin marjoja joista äiti sitten kotona leipoi piirakan.

Äidinkin kanssa toisinaan mentiin metsään mm. sienestämään, mutta isä oli se jonka kanssa samoiltiin siellä enemmän.

Tämä on se tyyppillinen kuvio, isän kanssa tehdään kivoja spesiaalijuttuja ja äidin kanssa tehdään arjen askareita. Sama oli omassakin lapsuudessa, ja vähän se tahtoo toistua omassakin perheessä nyt. Tosin käydään retkeilemässä koko perheelläkin, tehdään pitkiäkin päivämatkoja aika pientenkin kanssa. Minut on aikanaan kannettu tunturiin ennen kuin osasin kävellä, ja omien kanssa on laitettu "vahinko kiertämään", tai ehkä ennemminkin luontorakkaus. Ekaluokkalainen kirjoitti juuri johonkin koulun lomakkeeseen kiinnostuksenkohteikseen luonnon ja eläimet :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei ihme, että eräät eivät pidä metsässä kulkemista, jos siellä syöminen on turhaa. Ei ole koskaan, sillä kaikkein kokeneimmat marjastajat - tai nimenomaan he - ottavat lyhyellekin metsäreissulle jotain pientä syötävää, kaiken varalta. 

Minulle aikuiselle oli muuten erittäin motivoivaa, kun muutaman kilometrin hiihtomatkan päässä olevassa niittyladossa oli odottamassa suklaata. Ja minä vihaan hiihtämistä!

Ja mikä sen mukavampaa kuin rankan patikoinnin päätteeksi syödä nuotiolla ja suklaata jälkkäriksi. Tai jos meinaa väsy iskeä ennen taukopaikalle pääsyä niin vähän ekstraenergiaa suklaasta tai pähkinöistä ja taas jaksaa. Nälkä on just se, mikä saa metsässä liikkumisen tuntumaan vastenmieliseltä rämpimiseltä ja niin saa varmasti kaiken innon luonnossa liikkumisesta latistettua.

Ei ihme, että suomalaiset lihovat, jos 2 tuntia ilman suklaata ja pähkinöitä lannistaa innon liikkua luonnossa. Paljonko teillä on eväitä mukana kuntosalilla, sielläkin sellainen 45 min setti tekee nälkäiseksi.

Jos suomalaiset todellakin kävisivät joka päivä liikkumassa metsässä 2 tuntia suklaineen päivineen, niin suomalaisten kansanterveys kiittäisi, elintapasairaudet vähenisivät, suomalaiset hoikistuisivat, mielenterveysongelmat vähenisivät, stressi helpottaisi ja yöunet paranisivat.

Suomalaisten lihavoitumisen ongelmakohta ei ole se, että kerran vuodessa retkeillään metsässä eväiden kanssa, vaan se, ettei suurin osa liiku luonnossa edes sitä yhtä kertaa kuukaudessa, suklailla tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei ihme, että eräät eivät pidä metsässä kulkemista, jos siellä syöminen on turhaa. Ei ole koskaan, sillä kaikkein kokeneimmat marjastajat - tai nimenomaan he - ottavat lyhyellekin metsäreissulle jotain pientä syötävää, kaiken varalta. 

Minulle aikuiselle oli muuten erittäin motivoivaa, kun muutaman kilometrin hiihtomatkan päässä olevassa niittyladossa oli odottamassa suklaata. Ja minä vihaan hiihtämistä!

Ja mikä sen mukavampaa kuin rankan patikoinnin päätteeksi syödä nuotiolla ja suklaata jälkkäriksi. Tai jos meinaa väsy iskeä ennen taukopaikalle pääsyä niin vähän ekstraenergiaa suklaasta tai pähkinöistä ja taas jaksaa. Nälkä on just se, mikä saa metsässä liikkumisen tuntumaan vastenmieliseltä rämpimiseltä ja niin saa varmasti kaiken innon luonnossa liikkumisesta latistettua.

Ei ihme, että suomalaiset lihovat, jos 2 tuntia ilman suklaata ja pähkinöitä lannistaa innon liikkua luonnossa. Paljonko teillä on eväitä mukana kuntosalilla, sielläkin sellainen 45 min setti tekee nälkäiseksi.

Jos suomalaiset todellakin kävisivät joka päivä liikkumassa metsässä 2 tuntia suklaineen päivineen, niin suomalaisten kansanterveys kiittäisi, elintapasairaudet vähenisivät, suomalaiset hoikistuisivat, mielenterveysongelmat vähenisivät, stressi helpottaisi ja yöunet paranisivat.

Suomalaisten lihavoitumisen ongelmakohta ei ole se, että kerran vuodessa retkeillään metsässä eväiden kanssa, vaan se, ettei suurin osa liiku luonnossa edes sitä yhtä kertaa kuukaudessa, suklailla tai ilman.

Jep. Parin tunnin metsäretki suklaapatukoineen on monin verroin parempi terveydelle kuin sohvalla lojuminen ilman suklaata.

Kyllä se varmaan on ollut se vanhempien aito innostus luontoon, mikä on omankin innon herättänyt. Jo hyvin pienestä pitäen on liikuttu luonnossa, lapsuuden lomamatkat suuntautui useimmiten johonkin luontokohteeseen eikä etelänlomille. Ehkä se on myös se yhdessä tekeminen, metsäretkillä vanhemmat oli eri lailla läsnä lapsille ja rennompia kuin kotona, ne oli semmoisia arjesta poikkeavia kokemuksia. Eväät oli toki osa sitä. Ja muistan kyllä myös sitä rämpimistä, sienimetsässä hiki päässä ja pipo silmillä, mutta sitten pidettiin evästauko ja jälkkäriksi suklaata niin hyvä mieli siitäkin jäi. Partioon minut laitettiin myös ja siellä viihdyin, ja isä vei suunnistamaan, kalastamaan ja metsälle.

Mutta ei kannata lannistua jos ei sitä omaa intoa ole. Nykyään on paljon hyvää retkeilyinfraa, niitä hoidettuja luontopolkuja ja nuotiopaikkoja joihin voi mennä matalalla kynnyksellä. Helpot eväät mukaan ja kokeilemaan jotain semmoista, ehkä itsekin alkaa nauttia siitä kun rennolla asenteella ja avoimin mielin lähtee lasten kanssa liikenteeseen :) lapset usein kyllä keksii siellä metsässä puuhaa ihan luonnostaankin, ei vanhemman tarvitse erikseen keksiä.

En ole itsekkään mikään rämmin päivän metsässä ihminen, mutta meillä on täällä laavu mihin saa auton 200m päähän ja tuo 200m on pururadan pohjaa eli saan rattailla työnnettyä pieninmän perille. Laavulta lähtee pitkospuita ja reittejä pitemmälle jos haluais seikkailla, mutta yleensä mies virittää tulia ja lapset siinä juoksentelee metsässä ja laiturilla yms ja sitten paistellaan makkaraa ja vaahtiksia..on myös sukumökki missä lapset pääsee marjaan mökin viereen ja veneellä katsomaan katiskoja.

Yksi sana - eväillä. 

Me asutaan maalla ja tehtiin etenkin lasten ollessa pieniä tosi usein metsäretkiä. Useasti viikossa lähdettiin metsään. Vaikka olivat tottuneita metsässä liikkujia, niin mikään muu ei tehnyt retkestä yhtä kivaa kuin ne eväät.