Lasten kanssa metsäretkelle - miten tehdä siitä kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei siinä ole mitään outoa. Me usein lähdetään ihan tarkoituksella välipalalle/iltapäiväkahville metsään, tai jopa trangian kanssa laittamaan ruokaa. Kivaa vaihtelua arkeen. Takapihan metsässä käydään toki ihan muutenkin, mutta se ei ole varsinaisesti metsäretki.

MInä taas metsänomistajana kerään toistuvasti näitä eväsretkeilijöiden jätteitä maastosta enkä ymmärrä, miten jokainen 100 metrin pyrähdys edellyttää pillimehua ja piparkakkua.

Jokainen viisas vanhempi toki opettaa lapsille myös että roskat kerätään mukaan eikä jätetä metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Me yleensä mennään pidemmäksi aikaa metsäretkelle. Lapsetkin tykkäävät olla useamman tunnin ja jos löytyy sieniä/marjoja, kyllähän niitä poimiessa kuluu aikaa. Saatetaan myös lähteä ihan varta vasten tekemään nuotiolle lounas eikä kävellä edes pitkää matkaa.

Kyllähän moni opettaa, että viikonloppu ja herkut kuuluu yhteen. Tai koulu ja lounas, päiväkoti ja välipala, koti ja päivällinen. Miksei siis luontoretki ja eväät?

Nuotio ilman maanomistajan lupaa ei ole jokamiehenoikeus.

Turha syöminen lihottaa. Kotona syödään lounas, kyllä, koska lounasta tarvitaan. Päiväkodissa syödään välipala samasta syystä. Luontoretki ja eväät ei oikein vaikuta siltä, että kyse olisi tasaisesta energiansaannista vaan enemmänkin huvisyömisestä.

Voisihan sen lapsen opettaa siihenkin, että aina leikkipuistossa on eväät ja trangia mukana, ihan metsäretkeä vastaava asiahan tuokin on.

Metsäbingo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Me yleensä mennään pidemmäksi aikaa metsäretkelle. Lapsetkin tykkäävät olla useamman tunnin ja jos löytyy sieniä/marjoja, kyllähän niitä poimiessa kuluu aikaa. Saatetaan myös lähteä ihan varta vasten tekemään nuotiolle lounas eikä kävellä edes pitkää matkaa.

Kyllähän moni opettaa, että viikonloppu ja herkut kuuluu yhteen. Tai koulu ja lounas, päiväkoti ja välipala, koti ja päivällinen. Miksei siis luontoretki ja eväät?

Nuotio ilman maanomistajan lupaa ei ole jokamiehenoikeus.

Turha syöminen lihottaa. Kotona syödään lounas, kyllä, koska lounasta tarvitaan. Päiväkodissa syödään välipala samasta syystä. Luontoretki ja eväät ei oikein vaikuta siltä, että kyse olisi tasaisesta energiansaannista vaan enemmänkin huvisyömisestä.

Voisihan sen lapsen opettaa siihenkin, että aina leikkipuistossa on eväät ja trangia mukana, ihan metsäretkeä vastaava asiahan tuokin on.

Nuotion voi tehdä vaikka sinne tulipaikaksi merkitylle laavulle. Tai omaan metsään. Millä lailla se välipala tai lounas on hupisyömistä jos se syödään metsässä? Lisäksi jos pidemmän retken tekee niin kyllä siinä jo ihan oikeasti pitää syödä että jaksaa. Eväsretki voi toki kohdistua muuallekin kuin metsään, vaikka sinne leikkipuistoon jos niikseen tulee. Metsäretkiäkin on eri lailla, jos se metsä on siinä ihan vieressä niin siellä voi käydä kävelemässä muuten vaan. Jos se taas edellyttää erikseen retkelle lähtemistä niin ne eväät kannattaa olla, lapset tarvitsee ruokaa usein ja nälkäisenä retkeily ei ole kivaa.

Kaikille lapsille ei välttämättä ole kivaa, jos kilpaillaan siitä, kuka löytää isoimman kävyn tai kauneimman kukan. Sen sijaan tuleekin huutoitku tai mökötys. 

Minä suosittelen mahdollisimman rauhallista menoa, jossa ei yritetä ehtiä mitään tiettyä matkaa. Jos lapset pysähtyvät leikkimään ensimmäiselle isolle kivelle, niin sitten ollaan siinä, vaikka mukaan olisi kuinka otettu rasiat puolukoiden poimimista varten vähän kauempana. 

Kaikki lähtee suunnittelusta, valmistautumisesta ja odotuksesta. Keskustelkaa lasten kanssa jo etukäteen kaikesta, mitä metsäretken sisältyy. Luonnon kunnioittamisesta, roskien pois viennistä, eläimistä, kasveista, säästä. Miettikää yhdessä tilanteita, joita voi tulla eteen. Katselkaa vaikka sienitietoutta netistä.

Nyt on hyvä hetki tarkkailla lintujen muuttoa. Jos retkipäivälle osuu pohjoistuuli, mahdollisuus muuttolintubongaukseen paranee.

Myös syksyn tuloa voi tarkkailla luonnossa monin eri tavoin.

Partio on kiva ja hyödyllinen harrastus koko elämäksi. Jos itselläsi ei ole mahdollisuutta viedä lapsia luontoon, on partio oiva vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Me yleensä mennään pidemmäksi aikaa metsäretkelle. Lapsetkin tykkäävät olla useamman tunnin ja jos löytyy sieniä/marjoja, kyllähän niitä poimiessa kuluu aikaa. Saatetaan myös lähteä ihan varta vasten tekemään nuotiolle lounas eikä kävellä edes pitkää matkaa.

Kyllähän moni opettaa, että viikonloppu ja herkut kuuluu yhteen. Tai koulu ja lounas, päiväkoti ja välipala, koti ja päivällinen. Miksei siis luontoretki ja eväät?

Nuotio ilman maanomistajan lupaa ei ole jokamiehenoikeus.

Turha syöminen lihottaa. Kotona syödään lounas, kyllä, koska lounasta tarvitaan. Päiväkodissa syödään välipala samasta syystä. Luontoretki ja eväät ei oikein vaikuta siltä, että kyse olisi tasaisesta energiansaannista vaan enemmänkin huvisyömisestä.

Voisihan sen lapsen opettaa siihenkin, että aina leikkipuistossa on eväät ja trangia mukana, ihan metsäretkeä vastaava asiahan tuokin on.

Päiväkodeissa ja kerhoissakin ne käy metsässä eväsretkellä. Ehkä siinä on se juttu, että saa lapset viihtymään ja motivoitumaan vähän hankalammassakin maastossa kulkemiseen, kun on joku kiva juttu tiedossa. Sitten kun se metsä on jo tuttu juttu ja lapsi kasvanut niin että jaksaa kävellä, on tietysti helppo käydä metsäkävelyllä ilman eväitäkin.

Nuotion tekeminen vain jos osaa eikä lähde yht'äkkiä juoksemaan karkaavan lapsen perään, unohtaen koko tulen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan tee luontoretkestä pakkopullaa. Älä tee siitä kireää "pitäisi"-retkeä. Pois suorituspaineet luonnossa, letkeää oleilua ja tutkiskelua vaan. Paineet niskassa niin vanhemmalla kuin lapsilla tekee kokemuksesta vastenmielisen, jonka toistoa eivät muksut kaipaa.

Eväiden lisäksi tärkein mukaanotettava on mielikuvitus! Joku tuossa mainitsikin tontut ja peikot. Unohda aikuisten maailman tylsä rationaalisuus, heittäydy itsekin lapseksi - lapset vaistoavat kuinka eläytynyt ja innostunut itsekin olet ja innostuvat itsekin. Päinvastoin käy kun vaistoavat vanhemman takakireyden ja opettajamaisen asenteen ("nyt ollaan kangasmetsässä, kangasmetsälle tyypillisiä kasveja ovat... Nyt Jesse ja Jatta kerätkää viisi erityyppistä sammalta..."). Mieluummin tosiaan nähkää niitä peikonkoloja ja tontun jälkiä, kuin geologisia tuntomerkkejä tai biologisia biotyyppejä - niiden aika tulee myöhemmin, isompana, sitten kun rakkaus luontoon on ensin herätetty.

Rentouttavaa ja jännittävää luontoretkeilyä ap:lle lapsineen :)

Minusta taas olisi kauhean ahdistavaa yrittää keksiä jotakin peikko- ja tonttutarinoita, ei vaan yhtään ole se oma juttu. Ennemmin jutellaan niistä luonnon ihmeistä, eläimistä, maastonmuodoista ja erilaisista kasveista. Hyvin on lapset viihtyneet metsässä ilman satujen kertomistakin. Minusta tärkeintä olisi toimia niinkuin itselle tuntuu luontevalle, jos ne tonttutarinat on se juttu niin mikäs siinä, mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Tietysti sen mukaan mikä vanhemmalle on luontevinta. Väkisinväännetyt ovat väkisinväännettyjä - olivat ne sitten peikkotarinoita tai rahkasammaleesta luennoimista. Tärkeintä tosiaan mennä oman luontevimman fiiliksen mukaan, niin lapset seuraavat mielellään perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Me yleensä mennään pidemmäksi aikaa metsäretkelle. Lapsetkin tykkäävät olla useamman tunnin ja jos löytyy sieniä/marjoja, kyllähän niitä poimiessa kuluu aikaa. Saatetaan myös lähteä ihan varta vasten tekemään nuotiolle lounas eikä kävellä edes pitkää matkaa.

Kyllähän moni opettaa, että viikonloppu ja herkut kuuluu yhteen. Tai koulu ja lounas, päiväkoti ja välipala, koti ja päivällinen. Miksei siis luontoretki ja eväät?

Nuotio ilman maanomistajan lupaa ei ole jokamiehenoikeus.

Turha syöminen lihottaa. Kotona syödään lounas, kyllä, koska lounasta tarvitaan. Päiväkodissa syödään välipala samasta syystä. Luontoretki ja eväät ei oikein vaikuta siltä, että kyse olisi tasaisesta energiansaannista vaan enemmänkin huvisyömisestä.

Voisihan sen lapsen opettaa siihenkin, että aina leikkipuistossa on eväät ja trangia mukana, ihan metsäretkeä vastaava asiahan tuokin on.

En ole tuo jolle vastasit, mutta kun pienten lasten kanssa retkeillään metsässä monta tuntia niin kyllä sinne jotakin ravintoa on otettava mukaan. Me mennään monesti siten että ollaan lounasaikaan metsässä ja syödään ne eväät lounaana. Ei siinä mitään turhaa syömistä tule.

Hyvät eväät on kaikkein tärkeintä. Käykää paistamassa makkaraa tai vaikka vaahtokarkkeja, jos on lähellä laavu tai muu tulentekomahdollisuus. Suoraan metsässä suuhun poimitut marjat ovat paljon parempia kuin kaupasta ostetut. Tietenkin edellyttää sitä, että tunnistat vähintään mustikan ja puolukan.

Toiseksi havainnoikaa luontoa. Jos et itse tunne kasveja ja eläimiä, ottakaa mukaan pari kirjaa. Tähän aikaan vuodesta voi olla mukana sienikirja, jonka avulla voi edes yrittää tunnistaa jotain sientä. Jos sillä seudulla on lintuja, ottakaa mukaan lintukirja. Johonkin aikaan vuodesta kannattaa yrittää bongata perhosia ja pimeinä iltoina tähtiä, tai pilviä.  On paljon mukavampi liikkua metsässä, kun siellä on "tuttuja", eli tietää nimiä ympäristö kasveja ja eläimiä.

Jos lapsi on kiinnostunut piirtämisestä, voi ottaa mukaan piirustuspaperia ja värejä. Näin syksyllä ei vaan mikään väripaletti riitä kuvaamaan kaikkia ruskan värejä. Sekoitettavilla öljy- tai vesiväreillä voi yrittää, mutta ei kovin pienellä onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan tee luontoretkestä pakkopullaa. Älä tee siitä kireää "pitäisi"-retkeä. Pois suorituspaineet luonnossa, letkeää oleilua ja tutkiskelua vaan. Paineet niskassa niin vanhemmalla kuin lapsilla tekee kokemuksesta vastenmielisen, jonka toistoa eivät muksut kaipaa.

Eväiden lisäksi tärkein mukaanotettava on mielikuvitus! Joku tuossa mainitsikin tontut ja peikot. Unohda aikuisten maailman tylsä rationaalisuus, heittäydy itsekin lapseksi - lapset vaistoavat kuinka eläytynyt ja innostunut itsekin olet ja innostuvat itsekin. Päinvastoin käy kun vaistoavat vanhemman takakireyden ja opettajamaisen asenteen ("nyt ollaan kangasmetsässä, kangasmetsälle tyypillisiä kasveja ovat... Nyt Jesse ja Jatta kerätkää viisi erityyppistä sammalta..."). Mieluummin tosiaan nähkää niitä peikonkoloja ja tontun jälkiä, kuin geologisia tuntomerkkejä tai biologisia biotyyppejä - niiden aika tulee myöhemmin, isompana, sitten kun rakkaus luontoon on ensin herätetty.

Rentouttavaa ja jännittävää luontoretkeilyä ap:lle lapsineen :)

Minusta taas olisi kauhean ahdistavaa yrittää keksiä jotakin peikko- ja tonttutarinoita, ei vaan yhtään ole se oma juttu. Ennemmin jutellaan niistä luonnon ihmeistä, eläimistä, maastonmuodoista ja erilaisista kasveista. Hyvin on lapset viihtyneet metsässä ilman satujen kertomistakin. Minusta tärkeintä olisi toimia niinkuin itselle tuntuu luontevalle, jos ne tonttutarinat on se juttu niin mikäs siinä, mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Tietysti sen mukaan mikä vanhemmalle on luontevinta. Väkisinväännetyt ovat väkisinväännettyjä - olivat ne sitten peikkotarinoita tai rahkasammaleesta luennoimista. Tärkeintä tosiaan mennä oman luontevimman fiiliksen mukaan, niin lapset seuraavat mielellään perässä.

Rahkasammalistakin voi puhua niin eri lailla. Ei sen tarvitse olla tylsää luennointia, luontohan on täynnä ihmeitä ilman että niitä erikseen keksii. Mutta riippuu ihmisestä, sekä vanhemmasta että lapsesta mikä on kiinnostavaa ja motivoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei ihme, että eräät eivät pidä metsässä kulkemista, jos siellä syöminen on turhaa. Ei ole koskaan, sillä kaikkein kokeneimmat marjastajat - tai nimenomaan he - ottavat lyhyellekin metsäreissulle jotain pientä syötävää, kaiken varalta. 

Minulle aikuiselle oli muuten erittäin motivoivaa, kun muutaman kilometrin hiihtomatkan päässä olevassa niittyladossa oli odottamassa suklaata. Ja minä vihaan hiihtämistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei siinä ole mitään outoa. Me usein lähdetään ihan tarkoituksella välipalalle/iltapäiväkahville metsään, tai jopa trangian kanssa laittamaan ruokaa. Kivaa vaihtelua arkeen. Takapihan metsässä käydään toki ihan muutenkin, mutta se ei ole varsinaisesti metsäretki.

MInä taas metsänomistajana kerään toistuvasti näitä eväsretkeilijöiden jätteitä maastosta enkä ymmärrä, miten jokainen 100 metrin pyrähdys edellyttää pillimehua ja piparkakkua.

Jokainen viisas vanhempi toki opettaa lapsille myös että roskat kerätään mukaan eikä jätetä metsään.

Viisaita vanhempia on todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei ihme, että eräät eivät pidä metsässä kulkemista, jos siellä syöminen on turhaa. Ei ole koskaan, sillä kaikkein kokeneimmat marjastajat - tai nimenomaan he - ottavat lyhyellekin metsäreissulle jotain pientä syötävää, kaiken varalta. 

Minulle aikuiselle oli muuten erittäin motivoivaa, kun muutaman kilometrin hiihtomatkan päässä olevassa niittyladossa oli odottamassa suklaata. Ja minä vihaan hiihtämistä!

Ja mikä sen mukavampaa kuin rankan patikoinnin päätteeksi syödä nuotiolla ja suklaata jälkkäriksi. Tai jos meinaa väsy iskeä ennen taukopaikalle pääsyä niin vähän ekstraenergiaa suklaasta tai pähkinöistä ja taas jaksaa. Nälkä on just se, mikä saa metsässä liikkumisen tuntumaan vastenmieliseltä rämpimiseltä ja niin saa varmasti kaiken innon luonnossa liikkumisesta latistettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei ihme, että eräät eivät pidä metsässä kulkemista, jos siellä syöminen on turhaa. Ei ole koskaan, sillä kaikkein kokeneimmat marjastajat - tai nimenomaan he - ottavat lyhyellekin metsäreissulle jotain pientä syötävää, kaiken varalta. 

Minulle aikuiselle oli muuten erittäin motivoivaa, kun muutaman kilometrin hiihtomatkan päässä olevassa niittyladossa oli odottamassa suklaata. Ja minä vihaan hiihtämistä!

En tiedä, onko 87v mummoni tai 56v äitini näitä kokeneita marjastajia, mutta ei ainakaan heillä mitään evästä metsässä ole mukana. Mummo tienasi vielä joskus 25 vuotta sitten melkoiset summat marjanpoiminnalla, joten ei hän täysi amatööri ole.

Ruoka ei saisi olla palkinto tai motivaattori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa yhdistää metsä ja turha syöminen. Ei siellä jollain tunnin lenkillä mitään kaakaota ja voileipiä saati karkkia tarvita. Älkää opettako lapsille, ettö luontoretki ja herkut kuuluvat yhteen.

Ei ihme, että eräät eivät pidä metsässä kulkemista, jos siellä syöminen on turhaa. Ei ole koskaan, sillä kaikkein kokeneimmat marjastajat - tai nimenomaan he - ottavat lyhyellekin metsäreissulle jotain pientä syötävää, kaiken varalta. 

Minulle aikuiselle oli muuten erittäin motivoivaa, kun muutaman kilometrin hiihtomatkan päässä olevassa niittyladossa oli odottamassa suklaata. Ja minä vihaan hiihtämistä!

Ja mikä sen mukavampaa kuin rankan patikoinnin päätteeksi syödä nuotiolla ja suklaata jälkkäriksi. Tai jos meinaa väsy iskeä ennen taukopaikalle pääsyä niin vähän ekstraenergiaa suklaasta tai pähkinöistä ja taas jaksaa. Nälkä on just se, mikä saa metsässä liikkumisen tuntumaan vastenmieliseltä rämpimiseltä ja niin saa varmasti kaiken innon luonnossa liikkumisesta latistettua.

Ei ihme, että suomalaiset lihovat, jos 2 tuntia ilman suklaata ja pähkinöitä lannistaa innon liikkua luonnossa. Paljonko teillä on eväitä mukana kuntosalilla, sielläkin sellainen 45 min setti tekee nälkäiseksi.

Eväitä, kuumaa juotavaa, sienien bongausta ja tunnistuksen opettelua. Lapset on hirveän uteliaita ja tykkää oppia uutta. Mun rakkaimmat lapsuudenmuistot on koko perheen yhteisistä sienestysreissuista (mutta marjastusta inhosin).

Ettikää muurahaispesiä, koppiksia, erilaisia sieniä, miettikää ketkä niitä sieniä ja marjoja syö ruuakseen siellä metässä. Mitä tapahtuu kun lehet alkaa muuttaa väriä? Minkä lintujen ääniä kuuluu?Tai mitä näkyy jos heittää selälleen sammalikkoon, onko yhtä pehmee kun oma peti?

Kivistä,kepeistä,käyvistä, risuista yms saa penskat rakennettua ties mitä monumentteja kun ne innostuu. Tai noukkivat marjoja suuhunsa. Metsäily jos mikä ei oo rakettitiedettä.

Ja muistakaa ne eväät!