Oletteko tavanneet milloinkaan ihmistä, joka muka vastustaa kovasti kiusaamista, mutta sortuu siihen kuitenkin itse?

Vierailija kirjoitti:

Maailma ei vain ole täydellinen. Ihmiset ovat vain ihmisiä ja tekevät virheitä.

Tämä olisi juuri se, mitä peilikuvaansa tyytyväinen kiusaaja voi päivän päätteeksi itselleen sanoa. "Koska olen olen muuten niin täydellinen niin sallittakoon minulle inhimilliseksi virheekseni se, että kaadan systemaattisesti pas*aani jonkun toisen niskaan." Tyypillinen kompleksi jossa huono ihminen oikeuttaa huonot teot koska joskus tekee hyvääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma ei vain ole täydellinen. Ihmiset ovat vain ihmisiä ja tekevät virheitä.

Tämä olisi juuri se, mitä peilikuvaansa tyytyväinen kiusaaja voi päivän päätteeksi itselleen sanoa. "Koska olen olen muuten niin täydellinen niin sallittakoon minulle inhimilliseksi virheekseni se, että kaadan systemaattisesti pas*aani jonkun toisen niskaan." Tyypillinen kompleksi jossa huono ihminen oikeuttaa huonot teot koska joskus tekee hyvääkin.

Ja pahimpien psykojen peruste psykoilulle on *meissä kaikissa on narsistisia piirteitä*.

Vierailija kirjoitti:

En, mutta olen tuntenut useamman kiusaajan joka omasta mielestään oli kiusaamisen uhri. Sinänsä luonnollista kun ei pidä omaa käytöstään kiusaamisena mutta muut pitävät, niin saa ikävää kohtelua takaisin.

Siksi en usko varauksetta aina kun joku kertoo että häntä kiusataan.

Näitä muuten oli ala-aste täynnä. Pahin itkupilli kiusasi, syrji ja levitteli ikäviä juoruja muista mutta muistaa vain miten tuli itse huonosti kohdelluksi. Toisin sanoen ei kestänyt sitä, että jengi laittoi sen kuriin. 

Nyt olen huomannut nykyisissä parikymppisissä vähän samaa, eli ensin itse solvataan ja käyttäydytään huonosti ja kun joku menettää malttinsa ja pamauttaa takaisin, niin heti ollaan huuli pyöreänä: "Miksi olet noin hyökkäävä?" Eli sitä omaa käytöstä ei tarvitse hillitä mutta muilta odotetaan ihmeitä XD 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan jaksa olla jatkuvasti empaattinen ja ystävällinen. Väsyneenä, stressaantuneena ym. sitä helposti ajattelee vain itseään ja omasta näkökulmastaan. Se on juuri sitä inhimillisyyttä ja epätäydellisyyttä.

Tässä puhutaan nyt kiusaamisesta. Et ole empaattinen ihminen jos tapasi purkaa stressiä/väsymystä on systemaattisesti purkaa se johonkuhun kiusaamalla.

Ihmisissä voi olla monta puolta. Voivathan esim. jotkut olla empaattisia ystävilleen ja läheisilleen, mutta täysiä mulkkuja muille.

Eivät voi olla aidosti empaattisia kenellekään, mutta voivat toki luulla olevansa sellaisia tai olla hyviä esittämään sellaista. Empaattinen ihminen on empaatinen juuri siksi, että hän osaa asettua muiden ihmisten asemaan eikä muiden ihmisten asemaan asettuminen vaadi sitä, että toisesta henkilöstä pitäisi edes pitää. Monesti empatia sekoitetaan sympatiaan. Monesti itseään empaattiseksi kutsuvat henkilöt oikeasti tuntevatkin sympatiaa.

Eräällä asuinpaikkakunnalla kiusattiin erästä perheenisää, ja myös lapsia ja naisellekin motkotettiin. Mukana oli niin rehtori, päiväkodin johtajaa yms. Sitten tuli jokin kiusaamisen vastainen kampanja niin siellähän ne kaikki lähiön pahimmat kiusaajat oli linssiluteina.

Kyllä, mies jota jonkin aikaa treffailin. Muistaakseni heti ekoilla treffeillä kertoi kuinka vastustaa kiusaamista, ja vähän myöhemmin väitti itse olleensa kiusattu. Käytös ei kyllä tukenut ollenkaan hänen puheitaan, heittämällä kusipäisimpiä ihmisiä joita koskaan olen tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mies jota jonkin aikaa treffailin. Muistaakseni heti ekoilla treffeillä kertoi kuinka vastustaa kiusaamista, ja vähän myöhemmin väitti itse olleensa kiusattu. Käytös ei kyllä tukenut ollenkaan hänen puheitaan, heittämällä kusipäisimpiä ihmisiä joita koskaan olen tavannut.

Mitä se teki?

Vierailija kirjoitti:

Joskus osat voivat vaihtua, ja kiusaaja saa ansionsa mukaan eli päätyy kiusatuksi. Silloin kuka tahansa kiusattu voi tuntea vahingoniloa. Karma kosti kiusaajalle ja sai ansionsa mukaan ja vaihteeksi maistaa omaa lääkettään. 

Jep, ja ikävä kyllä me ollaan koko maa ja kansa erilaisten kiusaamisten traumatisoimia. Kyllä se näkyy noissa sähköaiheisissa keskusteluissa; osa porukasta on niin traumatisoitunut okt-väen vähättelystä, että nyt ei vaan voida pitää turpaa tukossa, kun kerrostaloasuminen vaikuttaa kerrankin olevan taloudellisesti kannattavampaa ja entiset "kiusaajat" ovatkin alakynnessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mies jota jonkin aikaa treffailin. Muistaakseni heti ekoilla treffeillä kertoi kuinka vastustaa kiusaamista, ja vähän myöhemmin väitti itse olleensa kiusattu. Käytös ei kyllä tukenut ollenkaan hänen puheitaan, heittämällä kusipäisimpiä ihmisiä joita koskaan olen tavannut.

Mitä se teki?

Player. Lisäksi löysi ulkonäöstäni heti vikoja, joita ei arastellut todeta ääneen, myös luonteestani heitti yhden törkeän kommentin.

Sanoi hakevansa muista ihmisistä vain hyötyä ja näkevänsä ihmiset pelinappuloina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus osat voivat vaihtua, ja kiusaaja saa ansionsa mukaan eli päätyy kiusatuksi. Silloin kuka tahansa kiusattu voi tuntea vahingoniloa. Karma kosti kiusaajalle ja sai ansionsa mukaan ja vaihteeksi maistaa omaa lääkettään. 

Ihminen joka iloitsee toisen vahingosta ei lopulta ole sen parempi kuin se kiusaajakaan. Hän on vain ollut eri aikaan eri asemassa.

Näinkin, mutta ajalla on konkreettista merkitystä, koska asioilla saattaa olla kausaalisuhde. Jos vahingoniloisuus tulee vasta sen jälkeen, kun on ollut kiusaamisen kohteena, tällöin se kiusaaminen on ollut se pahojen tunteiden ensimmäinen liikkeellepanija ja juuri se kiusaaminen on aiheuttanut sen myöhemmän vahingonilon. Tällöin viimekädesssä se vahingonilo on sen alkuperäisen kiusaajan syytä. Vaikeita asioita tietenkin käytännössä, mutta jos muuten rauhallinen ja tasapainoinen, jopa kiltti ja hyväntahtoinen ihminen saadaan kiusaamisen kautta traumatisoitumaan siihen pisteeseen asti, että kun kiusaaja kokee vastoinkäymisiä niin entinen kiusattu kokee vahingoniloa, niin kyllä kääntäisin katseen edelleen siihen kiusaajaan, joka kaiken on aloittanut. Käytännössä meillä on elämän aikana hyvin monia eri rooleja, mutta aivan liian monia tarinoita olen nähnyt vierestä tai läheltä, jossa hyvä ihminen on tuhottu kiusaajan taholta. Kyllä minä ymmärrän sen kaunan, katkeruuden ja myös (toteuttamattoman) kostonhimon, jota kiusattu tuntee kiusaajaa kohtaan. Tällöin on todella pikkumaista sanoa, että kiusaajan synnyttämät tunteet tekevät kiusatusta yhtä pahan kuin kiusaaja itse on.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla monesti näkee ihmisiä, jotka puhuvat siitä, kuinka olivat kiusattuja ja samalla kirjoittavat kuinka kiusaajien pitää kuolla kivuliaasti. 

Se kiusaamisen kohteeksi joutuminen on ollut niin traumatisoivaa, että se heijastuu mahdollisesti loppuelämän ajan katkeruutena ja kostofantasioina. Kuitenkin kiusaaminen on ollut todellista, kun taas fantasiat ovat -toivottavasti- vain fantasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla monesti näkee ihmisiä, jotka puhuvat siitä, kuinka olivat kiusattuja ja samalla kirjoittavat kuinka kiusaajien pitää kuolla kivuliaasti. 

Se on täysin inhimillistä.

Harva kiusattu itse tekisi kiusatulle pahaa, mutta toivoo, että paha saisi palkkansa tai karma kostaisi jollakin muulla tavalla.

Tuo toive kertoo että haluaa pahaa, itse ei vain syystä tai toisesta saa tehtyä mitään.

Mutta haluaisiko ihminen ylipäänsä kenellekään pahaa, jos ei olisi joutunut itse ensin pahuuden kohteeksi? Tätä pitäisi kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Maailma ei vain ole täydellinen. Ihmiset ovat vain ihmisiä ja tekevät virheitä.

Mutta jokaisen meistä pitäisi joka päivä aktiivisesti tekemään maailmata parempaa paikkaa ja välttämään omia ja mahdollisesti muidenkin virheitä. Ei pidä lamaantua joksikin passiiviseksi "ei tälle vaan voi mitään"-tyypiksi.

Narsisti kiusaa ja hakee rajaa koko ajan ja ylittää ne jos antaa ylittää, narsistille pitää asettaa rajat lujaa joka kerran napakasti.

Moniakin. Siksi en uskallakaan enää luottaa täydellisesti keneenkään.

Monien on helppo vastustaa kiusaamista, mikäli se kohdistuu itseensä tai johonkin läheiseen. Muiden kohdalla sillä ei sitten olekaan niin väliä.

Eivät ne koulukiusaajat miksikään muutu. Iän myötä kiusaaminen vain muuttuu juurikin tuollaiseksi kieroksi ja ovelaksi "sanotaan toisin ja tehdään toisin" -tyyliseksi.

Jokaikinen narsisti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mies jota jonkin aikaa treffailin. Muistaakseni heti ekoilla treffeillä kertoi kuinka vastustaa kiusaamista, ja vähän myöhemmin väitti itse olleensa kiusattu. Käytös ei kyllä tukenut ollenkaan hänen puheitaan, heittämällä kusipäisimpiä ihmisiä joita koskaan olen tavannut.

Mitä se teki?

Player. Lisäksi löysi ulkonäöstäni heti vikoja, joita ei arastellut todeta ääneen, myös luonteestani heitti yhden törkeän kommentin.

Sanoi hakevansa muista ihmisistä vain hyötyä ja näkevänsä ihmiset pelinappuloina.

Miksi sitten lapsia kiusataan? Olisiko paskaa levitetty? Lapset muuten joutuvat fyysisen ja kaikenlaisen väkivallan uhriksi usein tuollaisissa tilanteissa.

Valitettava tosiasia on, että kaikissa ihmisissä on taipumusta niin hyvään kuin pahaankin, ja on oma valinta, kumpaan aikoo panostaa ja kumman antaa määrittää elämää. Monia asioita on helppo vastustaa teoriassa, mutta kun pitäisi käytännössä toimia itse sen mukaisesti, ei se enää olekaan niin yksinkertaista.