Oletteko tavanneet milloinkaan ihmistä, joka muka vastustaa kovasti kiusaamista, mutta sortuu siihen kuitenkin itse?

Esim kaikki ketkä päättävät josaain vaiheessa pyrkiä kunnallispolitiikkaan.

Huono aasinsilta.

Olen. Varsinkin nuoret hyvin herkästi kokevat kiusaamista, jos joku kokeneempi sortuu heitä neuvomaan. Itse tirskuvat, pyörittelevät silmiä ja supattelevat ihan avoimesti esim. työpaikan taukotilassa muille.

Kaikki kiusaajat.

Moniakin. Ovat kaksinaamaisia oman etunsa tavoittelijoita.

En ole tavannut.

Ei kai kiusaaja itse koe kiusaavansa, ainakaan jos häneltä sitä kysyttäisiin.

Korkeintaan kyse oli vitsistä tai ihan vaan läpästä.

Lähes kaikki modet.

Olen tavannut. En tosin osaa sanoa, kiusaavatko tarkoituksella vaiko vain ajattelemattomuuttaan.

Kaikissa meissä on vähän pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa meissä on vähän pahuutta.

Kaikki loukkaa jota kuta jossain vaiheessa elämäänsä. Ja kaikki ihmiset satuttaa tai loukkaa meitä jollakin tavalla. Voimme valita vain sen ketkä on sen arvoisia, että pidämme heidät meidän elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa meissä on vähän pahuutta.

Kaikki loukkaa jota kuta jossain vaiheessa elämäänsä. Ja kaikki ihmiset satuttaa tai loukkaa meitä jollakin tavalla. Voimme valita vain sen ketkä on sen arvoisia, että pidämme heidät meidän elämässä.

Aika harva tunnistaa itsestään sitä käytöstä josta syyttää muita.

Jotain asiaa on helppo vastustaa järjellä ja logiikalla, mutta jos ihmisellä ei ole empatiakykyä ja tunnetaitoja, niin eihän hän välttämättä kuitenkaan käytännössä toimi itse niin.

Kuinka moni on esim jakanut somessa, että kiusaajan on vaihdettava koulua, ei kiusatun? Teko on aina väärin ja empatia uhrin puolella, mutta jos näitä halutaan estää pitää katsoa mitä tekijälle on tapahtunut. Kiusaajan syrjiminen on yhtä väärin, kuin sen kiusatun. Kummankaan ei pidä vaihtaa koulua vaan kummankin ongelmaan pitää tarttua samalla vakavuudella.

Kiusaajaan kohdistuva kiusaaminen voi olla varoitus tai herättelyä siitä, miltä kiusaaminen tuntuu. Eli kiusattu imitoi kiusaajaa joko turhautuneena tai puolustautuakseen, kääntääkseen asian naurettavaksi, jos kokee olevansa hyökkäyksen kohteena. 

Joskus osat voivat vaihtua, ja kiusaaja saa ansionsa mukaan eli päätyy kiusatuksi. Silloin kuka tahansa kiusattu voi tuntea vahingoniloa. Karma kosti kiusaajalle ja sai ansionsa mukaan ja vaihteeksi maistaa omaa lääkettään. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni on esim jakanut somessa, että kiusaajan on vaihdettava koulua, ei kiusatun? Teko on aina väärin ja empatia uhrin puolella, mutta jos näitä halutaan estää pitää katsoa mitä tekijälle on tapahtunut. Kiusaajan syrjiminen on yhtä väärin, kuin sen kiusatun. Kummankaan ei pidä vaihtaa koulua vaan kummankin ongelmaan pitää tarttua samalla vakavuudella.

Milloin koulu on niin pitkälle ruvennut asiaa hoitamaan, että selvittelee kotioloja, menneisyyttä, mielenterveyttä ym.? Jos asia siirtyy sosiaaliin, niin voi tietysti olla että siellä koetetaan selvittää. Voi tosiaan joutua ihan siirtämään ihmisen, jospa se herättelee konkreettisena toimenpiteenä kiusaajan vanhempiakin.

No jos seuraa aina aika ajoin roihahtavaa koulukiusaamiskeskustelua niin kaksinaamaisuus on ilmiselvää. Sama ihminen saattaa yhtenä päivänä olla tiukasti koulukiusaamista vastaan mutta seuraavana päivänä itse solvata netissä jotain ihmisryhmää ja kertoa miten kaikin puolin huonoja he ovat eivätkä omaa oikeutta edes olla olemassa.

Mistä lähtien ihmiset ovat olleet puhtaasti hyviä tai pahoja? Fiktiivisissä tarinoissa se ehkä menee niin, mutta ei todellakaan tosielämässä.

En, mutta olen tuntenut useamman kiusaajan joka omasta mielestään oli kiusaamisen uhri. Sinänsä luonnollista kun ei pidä omaa käytöstään kiusaamisena mutta muut pitävät, niin saa ikävää kohtelua takaisin.

Siksi en usko varauksetta aina kun joku kertoo että häntä kiusataan.