Petetyksi joutuneen tuska
Miten olette kokeneet petetyksi joutumisen? Tämähän koskee siis niin miehiä, kuin naisiakin. Petetyksi voi joutua kuka vaan, vaikkei sitä uskoisi.
Oma vaimoni petti useiden kuukausien salasuhteessa ja lähti toisen miehen matkaan. Tämä toinen mies tiesi perheestämme. Perheemme hajosi, lapset itkivät ja mun sydän särkyi. En ole oikein erosta toipunut, vaikka siitä on kohta neljä vuotta. En usko, että kokonaan koskaan toivunkaan.
En olisi koskaan vaimostani uskonut, että hän näin tekee meille. Mitään syytä hän ei osannut teolleen sanoa, vain sen, että rakastui työssä tapaamaansa ihmiseen. En ole tekoa entiselle vaimolleni kyennyt anteeksi antamaan, olemme tekemisissä vain pakolliset lasten asiat.
Minkälaisia kokemuksia teillä on? Oletteko päässeet ns. kokonaan yli vai onko arvet jääneet vaivaamaan ainakin taustalle elämään?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaimosi halunnut sinua pettää. Kyse ei ole sinusta. Tämän ymmärtäminen auttaisi toipumistasi. Voisin kuvitella, että jokainen, joka on joskus ollut syvästi rakastunut, voi ainakin jollakin tavalla ymmärtää vaimoasi. Valitettavasti näillä asioilla ei ole tekemistä järjen kanssa.
Olisitko todella halunnut, että vaimosi olisi jäänyt ja kuitenkin salaa aina kaivannut toista?
Tämä on ihan täyttä puppua. Tunteissa ei välttämättä ole järki mukana, mutta teoissa on. Kuten myös niiden tunteiden käsittelyssä. Ei rakastuminen ole mikään salamaniskuna taivaalta tapahtuva asia joka vie mukanaan ja pakottaa sinut tekemään asioita joita et halua. Rakkauskin kuolee jos sitä ei ruoki, ja se ruokkiminen on ihan täysissä järjissä tehty valinta. Ja jos haluaa hypätä vieraisiin lakanoihin vaikka on suhteessa niin kyllä sitä haluaa myös pettää, valitettavasti nämä kun kulkevat käsi kädessä.
Aikuisten maailmassa on hieman enemmän harmaan sävyjä. Mahtoiko tuo ap:kaan sitä rakkautta ruokkia?
Mitä väliä sillä on? Ei se silti tee pettämisestä asiaa jolla "ei ole mitään tekemistä järjen kanssa" ja se vain tapahtui vaikka ei halunnut pettää.
Lukutaito. Tarkoitin, että rakastumisella ei ole tekemistä järjen kanssa. Ja onko sillä nyt todella niin väliä, onko seksiä ollut viime viikolla vai vasta tällä viikolla, kun on asian kertonut puolisolle?
Minä en ainakaan haluaisi olla miehen kanssa, joka on rakastunut toiseen naiseen. Jos näin on käynyt, parempi on, että liitto on siinä.
Ja se, että suhteet menevät joskus päällekkäin, on osittain väistämätöntä. On aivan inhimillistä, että vanhaa suhdetta ei kyetä heti lopettamaan.
Minusta toiseen rakastuminen on ihan eri asia kuin puolison pettäminen toistuvasti eri ihmisten kanssa ihan vain huvitukseksi. Tai se, että pidetään useita samanaikaisia suhteita ilman aikomustakaan ikinä kertoa puolisolle.
Ap:n vaimo rakastui toiseen, luultavasti itselleen sopivampaan mieheen, keräsi rohkeutta muutaman kuukauden ja jätti sitten miehensä. Ei se ole mitään törkeää käytöstä vaan elämää.
Vain pettäjä puolustelee tekoaan näin itselleen ja muille
Onko yhden illan juttu yhtä paha asia kuin kuukausien salasuhde?
Itse ajattelisin, että se kuukausien salasuhde on pahempi, siinä on tunteet mukana.
siis miksi et haastanut toista miestä kaksintaisteluun?
Petetyn tuskaa lisää, ettei petetty saa mitään oikeutta. Saat kärsiä ihan itseksesi, vaikka pettäminen on mitä julminta henkistä väkivaltaa. Pettäjä pitäisi vähintään velvoittaa korvaamaan petetyn terapia.
Vierailija kirjoitti:
siis miksi et haastanut toista miestä kaksintaisteluun?
Siinä on kyllä aina se vaara olemassa, kun menee toisen miehen naista nusasemaan, että lähtee verinäyte nenästä. Ennemmin tai myöhemmin.
Vähän sama juttu oli minulla, paitsi eri tavalla vaimo petti.
Eli menin naimisiin aktiivisen,normaalipainoisen iloisen. naisen kanssa, meni pari vuotta ja lihotti itsensä muodottomaksi ja lopetti kaiken liikkumisen yms.
Erohan siitä tuli mutta kaverit suositteli hermolomaa thaikuissa,ja sehän toimi hyvin. 3kk "terapiaa " phuketissa,pattayalla yms. Ei enää koskaan suominaista sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama juttu oli minulla, paitsi eri tavalla vaimo petti.
Eli menin naimisiin aktiivisen,normaalipainoisen iloisen. naisen kanssa, meni pari vuotta ja lihotti itsensä muodottomaksi ja lopetti kaiken liikkumisen yms.
Erohan siitä tuli mutta kaverit suositteli hermolomaa thaikuissa,ja sehän toimi hyvin. 3kk "terapiaa " phuketissa,pattayalla yms. Ei enää koskaan suominaista sen jälkeen.
Thainaisissa on kyllä paremmat eväät, kuin suominaisissa!
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta kertaa on käynyt niin, että pettämään on päätynyt ihminen, joka on ollut niin varma, ettei sitä voisi koskaan tapahtua? Että onkin käynyt omalle kohdalle rakastuminen väärään ihmiseen tai ainakin väärään aikaan? Yleensähän nämä hurskastelijat ovat ihmisiä, jotka eivät koskaan ole joutuneet itse todella koettelemaan moraaliaan. Ikinä ette ole itse joutuneet todelliseen kiusaukseen. Kuinka moni teistä tuomitsijoista on ollut tilanteessa, jossa varattuna ja perheellisenä tapaa elämänsä rakkauden?
Kyllä minä ole ihastunut naimisissa ollessa ja en ole sen antanut muuttua miksikään enemmäksi. Välttelin tietoisesti tilanteita missä joutuisin tekemisiin ihastukseni kanssa. Jonkun työprojektin jouduin hänen kanssaan tekemään, mutta kertaakaan en flirttaillut tai käyttäytynyt muuten kuin asiallisesti. Jos hänen puoleltaan olisi jotain flirttailua tai puhetta ihastumisesta tms. tullut niin olisin heti tehnyt selväksi, ettei käy. Puhuin ihastumisestani myös puolisolleni. Se on paras ihastuksen tappaminen, ainakin meillä ollut. Kun se ei ole salaista niin se kuolee nopeasti. Puolisoni on myös ihastunut joskus ja samoin toiminut. Varmasti meidänkin tarina olisi erilainen, jos olisimme lähteneet ruokkimaan tunteita ja sallineet itsemme pettää toista, "koska musta tuntuu siltä". Toisen rakastamisessa ja avioliitossa on kyse sitoutumisesta, valinnasta. Kun molemmat tekevät rakkauden tekoja toisilleen niin rakkauskin pysyy yllä. Jos rakkauden tekoja alkaa tekemään ulkopuolisille niin toki ihastuminen muuttuu joksikin syvemmäksi. Tässä on kyse valinnasta.
Tunteita voi tulla, mutta ne kuolee jos niitä ei ala ylläpitämään teoilla. Ei kukaan vahingossa petä, se on aina tietoinen teko.
Joo, voin mielestäni sanoa, että pettäminen on väärin, kun olen itsekin ollut tilanteessa, missä olen päättänyt toimia oikein puolisoani ja lapsiani kohtaan. Tuloksena vuosikymmenten onnellinen liitto ja toivottavasti vielä monia vuosia terveenä yhdessä.
Kiitos 29! Ajattelen tismalleen samoin, kiitos todella hyvästä kirjoituksestasi. Aina, toistan, aina voi valita tehdä oikein.
Avokki lähti toisen miehen matkaan ja lähti törkeällä tavalla. Ei se antanut mitään selitystä minulle ja se otti päähän. Jätti mut täysin tyhjän päälle vailla mitään. Yritä siinä sitten nukkua. Se oli törkein teko mitä mulle on ikinä tehty. Ymmärrän eroamisen, mutta en ymmärrä miksi ei kerrota mitään. Jokainen suhteessa oleva miettikää, jos huomenna aamulla kumppanis lähtee "töihin" eikä tule enää takasin. Ainoa ilmotus on paperilla, että otin eron. Onneksi ei ollut lapsia yhdessä.
Se jätti jäljet, mutta samalla se vahvisti mua. Hän ei merkitse minulle yhtään mitään.
Tämä hänen uusi ns mies on väkivaltainen, joten ei ainakaan vaihtanut parempaan. Ja olen saanut puhelun exältäni, missä itkee kaikkea. Tuli katumapäälle, kun se uusi ihana ei ollukkaan niin ihana. Siitä mä sain voimaa ja nautin hänen tilanteesta. Sain sanottua asiat silloin hänelle mitä ajattelen. Mun vikat sanat hänelle oli, että nauti nyt elämästäs.
Ehkä olen kauhea ihminen, mutta sain sen nautinnon hänen olosta ja surkeasta suhteesta. Olen nähnyt häntä sillon tällön, kun vastaan tullut jne. Ei mulla ole sillle mitään sanottavaa.
Paljon riippuu siitä miten ja miksi on tullut petetyksi
Pettäminen on aina törkein teko mitä voit parisuhteessa toiselle tehdä, ja jota ei saa korjatuksi. Kun lapset muistaa asian, muistaa sen aina myös petetty ja pettäjä
Ei pitäisi ruokkia trollia, mutta...
Ap, olisitko onnellinen, jos vaimosi olisi jäänyt luoksesi, vaikka hän olisi rakastunut toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis miksi et haastanut toista miestä kaksintaisteluun?
Siinä on kyllä aina se vaara olemassa, kun menee toisen miehen naista nusasemaan, että lähtee verinäyte nenästä. Ennemmin tai myöhemmin.
Olisiko ap nyt iloisempi, jos olisi vielä joutunut antamaan verinäytteen nenästään vielä kaiken lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Avokki lähti toisen miehen matkaan ja lähti törkeällä tavalla. Ei se antanut mitään selitystä minulle ja se otti päähän. Jätti mut täysin tyhjän päälle vailla mitään. Yritä siinä sitten nukkua. Se oli törkein teko mitä mulle on ikinä tehty. Ymmärrän eroamisen, mutta en ymmärrä miksi ei kerrota mitään. Jokainen suhteessa oleva miettikää, jos huomenna aamulla kumppanis lähtee "töihin" eikä tule enää takasin. Ainoa ilmotus on paperilla, että otin eron. Onneksi ei ollut lapsia yhdessä.
Se jätti jäljet, mutta samalla se vahvisti mua. Hän ei merkitse minulle yhtään mitään.
Tämä hänen uusi ns mies on väkivaltainen, joten ei ainakaan vaihtanut parempaan. Ja olen saanut puhelun exältäni, missä itkee kaikkea. Tuli katumapäälle, kun se uusi ihana ei ollukkaan niin ihana. Siitä mä sain voimaa ja nautin hänen tilanteesta. Sain sanottua asiat silloin hänelle mitä ajattelen. Mun vikat sanat hänelle oli, ett
Ei pitäis nauraa, mutta taas mies, jolle "ero tuli yllättäen" 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama juttu oli minulla, paitsi eri tavalla vaimo petti.
Eli menin naimisiin aktiivisen,normaalipainoisen iloisen. naisen kanssa, meni pari vuotta ja lihotti itsensä muodottomaksi ja lopetti kaiken liikkumisen yms.
Erohan siitä tuli mutta kaverit suositteli hermolomaa thaikuissa,ja sehän toimi hyvin. 3kk "terapiaa " phuketissa,pattayalla yms. Ei enää koskaan suominaista sen jälkeen.
Thainaisissa on kyllä paremmat eväät, kuin suominaisissa!
Sieltäpä siis hakemaan alan ammattilainen Tuhannen mulkun Thai vaimoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaimosi halunnut sinua pettää. Kyse ei ole sinusta. Tämän ymmärtäminen auttaisi toipumistasi. Voisin kuvitella, että jokainen, joka on joskus ollut syvästi rakastunut, voi ainakin jollakin tavalla ymmärtää vaimoasi. Valitettavasti näillä asioilla ei ole tekemistä järjen kanssa.
Olisitko todella halunnut, että vaimosi olisi jäänyt ja kuitenkin salaa aina kaivannut toista?
Vaimo halusi, tietoisesti päätti niin ja teki niin.
Mieheni on aina huoritellut minua, siis koko ajan monta vuosikymmentä ja NYT tullut esiin kuinka monen kanssa hän on pettänyt minua. Eli kun hän minua haukkui niin se olikin hänelle itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis miksi et haastanut toista miestä kaksintaisteluun?
Siinä on kyllä aina se vaara olemassa, kun menee toisen miehen naista nusasemaan, että lähtee verinäyte nenästä. Ennemmin tai myöhemmin.
Olisiko ap nyt iloisempi, jos olisi vielä joutunut antamaan verinäytteen nenästään vielä kaiken lisäksi?
Tämä. Eikö se olisi petetylle vielä nöyryyttävämpää?
Juuri näin. Olen tullut petetyksi ja se vei kyllä uskon ihmisiin. Voin kuitenkin luottaa itseeni, pettäjät eivät voi luottaa edes itseensä. Varmaan kamala tunne.