Petetyksi joutuneen tuska
Miten olette kokeneet petetyksi joutumisen? Tämähän koskee siis niin miehiä, kuin naisiakin. Petetyksi voi joutua kuka vaan, vaikkei sitä uskoisi.
Oma vaimoni petti useiden kuukausien salasuhteessa ja lähti toisen miehen matkaan. Tämä toinen mies tiesi perheestämme. Perheemme hajosi, lapset itkivät ja mun sydän särkyi. En ole oikein erosta toipunut, vaikka siitä on kohta neljä vuotta. En usko, että kokonaan koskaan toivunkaan.
En olisi koskaan vaimostani uskonut, että hän näin tekee meille. Mitään syytä hän ei osannut teolleen sanoa, vain sen, että rakastui työssä tapaamaansa ihmiseen. En ole tekoa entiselle vaimolleni kyennyt anteeksi antamaan, olemme tekemisissä vain pakolliset lasten asiat.
Minkälaisia kokemuksia teillä on? Oletteko päässeet ns. kokonaan yli vai onko arvet jääneet vaivaamaan ainakin taustalle elämään?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle myös eksäni käytös muuttui pettämisen aikana ihan täysin. Miksi se menee niin?
Ihmiselle, joka ei ole täysin tapapettäjä, hänelle itselleenkin oma pettämisensä on poikkeustila. Jos normaalisti yksiavioinen ihminen elää puolisonsa kanssa sitä tuttua ja turvallista perusarkea, jossa on henkisesti myös itsellä turvallista olla, niin pettäjä puolestaan elää jatkuvaa jännitysnäytelmää. Sen normaalin arjen pyörittämisen päälle pettäjän elämään kuuluu salailua, suunnittelua, kolmannesta pyörästä haaveilua, tekosyiden keksimistä ja jatkuvaa paljastumisen reunalla elämistä. Kyllähän sellainen stressaa pettäjää itseäänkin, vaikka siitä jotain kiksejä saakin. Stressi saa pään sekaisin ja muuttaa käytöstä.
Olipa hyvin ilmaistu.
Rakas ap. Olet varmaan melko nuori vielä, mutta tunnen raastavan tuskasi. Minut jätti mies toisen naisen takia, 38v. yhteistä elämää ja 2 aikuista lasta. Siitä on kohta 3 vuotta, enkä ole vieläkään toipunut siitä. Ero tuli yllätyksenä, enkä ikinä olisi voinut uskoa, että hän näin tekee. Olen rikki edelleen, yksinäinen ja asia nousee mieleen päivittäin. Mitään selitystä en saanut, ei suostunut puhumaan asiasta mitään ja kova kiire saada minut pois talosta. Vaikea siinä hoitaa asioita kun ei saa syödyksi, ei nukutuksi ja sydän hakkaa hulluna. Nyt olen yksin, kaipaan toista ihmistä, läheisyyttä ja asioiden jakamista. Tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Toivon, että pääset elämässä eteenpäin ja löydät uuden rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta kertaa on käynyt niin, että pettämään on päätynyt ihminen, joka on ollut niin varma, ettei sitä voisi koskaan tapahtua? Että onkin käynyt omalle kohdalle rakastuminen väärään ihmiseen tai ainakin väärään aikaan? Yleensähän nämä hurskastelijat ovat ihmisiä, jotka eivät koskaan ole joutuneet itse todella koettelemaan moraaliaan. Ikinä ette ole itse joutuneet todelliseen kiusaukseen. Kuinka moni teistä tuomitsijoista on ollut tilanteessa, jossa varattuna ja perheellisenä tapaa elämänsä rakkauden?
En todellakaan. Pidän aina kiinni lupauksistani. So simple.
Tuska oli niin henkistä kuin fyysistä.
Pitäisi muuttaa vihkivalaa: En petä eikä tahdon. Vaikka tuskin se mitään pettäjiin vaikuttaa.
Voi kun muillakin olisi uskollinen järkevä puoliso. Täällä teitä tuntuu olevan montakin.
Koska pettäjä on ihastunut ja rakastunut siihen toiseen, ja tuntee pettävänsä häntä, kun on ns. oikean puolisonsa kanssa. Joten uskollisuudesta salarakasta kohtaan hän kiusaa oikeaa puolisoa.