Lue keskustelun säännöt.
2-vuotias vuoroviikoin vanhemmillaan?
21.09.2022 |
Eikö 2-vuotiaan kiintymyssuhdemallit vääristy, kun on vuoroviikoin vanhemmillaan? Vanhemman lapsen kohdalla vuoroviikkosysteemi on mielestäni ok, mutta eikö 2-vuotias lapsi ole hieman liian pieni vielä vaihtelemaan kotia viikottain?
Kommentit (83)
Kaksi kotia toimii, jos lapsi pystyy itse liikkumaan niiden välillä oman kokemukseni mukaan. Eli toisin sanoen kouluikäinen ja silloinkin toivottavasti kodit on lähekkäin. Meillä on ovet auki aina molempiin oteihin, vaikka periaatteessa mennään vuoroviikoin.
2-vuotiaalle yksi koti ja usein lyhyitä vierailuja toisen vanhemman luona. Vielä parempi, jos vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja etä voi vierailla myös lapsen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kotia toimii, jos lapsi pystyy itse liikkumaan niiden välillä oman kokemukseni mukaan. Eli toisin sanoen kouluikäinen ja silloinkin toivottavasti kodit on lähekkäin. Meillä on ovet auki aina molempiin oteihin, vaikka periaatteessa mennään vuoroviikoin.
2-vuotiaalle yksi koti ja usein lyhyitä vierailuja toisen vanhemman luona. Vielä parempi, jos vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja etä voi vierailla myös lapsen kotona.
Miksi vain lyhyitä vierailuta toisen luona? Eikö hän ole tärkeä? Jos on huolissaan että vkossa lapsi unohtaa äitinsä, vaihtakoon sit 3 päivän välein. Mutta se ei sua unohda, mikään ei kiellä soittamasta joka ilta hyvää yötä tai jutustella toisesta vanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kotia toimii, jos lapsi pystyy itse liikkumaan niiden välillä oman kokemukseni mukaan. Eli toisin sanoen kouluikäinen ja silloinkin toivottavasti kodit on lähekkäin. Meillä on ovet auki aina molempiin oteihin, vaikka periaatteessa mennään vuoroviikoin.
2-vuotiaalle yksi koti ja usein lyhyitä vierailuja toisen vanhemman luona. Vielä parempi, jos vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja etä voi vierailla myös lapsen kotona.
Etä jää silloin kivaksi sedäksi, jonka luona käydään mehulla ja kekseillä. Jos aidosti haluaa lapselleen kaksi vanhempaa, ei toista sysätä hoitajan ja sedän virkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan liian pieni.
Me erottiin kun lapset oli 4v ja 7v. Nyt ovat 10v ja 7v, vasta nyt siirryttiin kokeilemaan viikko-viikkoa. Isolle tuntuu sopivan hyvin, mutta pienemmälle hieman vielä ehkä raskasta. Ja hän on sentään ikäisekseen hyvinkin kypsynyt, pärjäävä ja oma-aloitteinen tyttö. Lisäksi he ovat jo ehtineet tottua eroon ja sen jälkeiseen elämään useamman vuoden.. toisinkuin lapsi joka heti eron jälkeen heitetään tuohon vko-vko kuvioon, minusta se on julmaa.
Julmaa olla isänsä kanssa? Miksi? Oletko äitinä isää tärkeämpi?
Enhän minä puhunut iseistä tai äideistä yhtään mitään.
2-vuotias on niin pieni, että viikko eroa toisesta vanhemmasta (etenkin siitä pääasiallisesta) on ihan liikaa. Toisen pitää tuossa iässä ottaa lähihuoltajuus (oli se sit äiti tai isä), ja etällä käydään muutamia öitä kerrallaan, lisäksi voi tavata päivisin jne. Lapsen kasvaessa öiden määrää etällä voi pikkuhiljaa kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla aiemmin väitti, ettei 2-vuotiaalle jää muistiin, mitä on tapahtunut. Voi olla, että selkeitä muistikuvia ei olekaan, mutta kyllä lapselle jää muistijälki tuollaisesta riepottelusta. Ei niin pieni eikä vähän isompikaan osaa sanoittaa kokemuksiaan, jolloin monet kuvittelevat, että eihän se lapsi voi muistaa. Sitä epämääräistä pahaa oloa ja hylkäämiskokemusta hoidetaan sitten aikuisena terapiassa.
Mistä riepottelusta sä puhut? Onko sekin riepottelua että lapsi on päiväkodissa eikä koko ajan äitinsä kanssa kotona? Mitä riepottelua se on, jos joka toinen vko on isän kanssa ja joka toinen äidin? Mites matkatyötä tekevät äidit? Kärsiikö lapsi siitä että äiti onkin vain kaksi vkoa kuusta kotona? Täytyyhän sen kärsiä, jos se kerran kärsii vko-vkostakin.
Kyllä moni lapsi kärsii sekä liiallisesta päiväkotirumbasta, että siitä jos toinen vanhempi on usein poissa työmatkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä aloin aikoinaan seurustelemaan miehen kanssa jolla kulki tuolloin 2v ja 4v vuoroviikoin.
Selväpäisempi tuosta 2v tuli: ystävällinen, iloinen, ulospäinsuuntautunut ja selvästi pitää minuakin perheenjäsenenään . Tuo silloinen 4v kärsi ilmeisesti enemmän vanhempiensa erosta, koska muistaa sen ajan.
Lapset ovat aika mukautuvaisia.
Psykan opettaja kertoi opintojen aikana että aika paljon saa tehdä, että lapsi oikeasti kasvaa kieroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset voisivat vaihtaa kotia viikottain tai kolmen viikon välein.
Ai, ei tunnu kivalta eikä ole niin kätevää? Mites sattukin.Mutkun minun työ ja minun uusi parisuhde ja kivempi työmatka.
Ja minun piti saada lapsi, kun muillakin on!Eiköhän me mennä siihen, että heti synnäriltä lapsi vaihtamaan päivän välein kotia, että muut saavat ihastella ja laatuaikaa uuden vauvan kanssa.
Viis siitä, että mielenterveysongelmat ja päihteidenkäyttö lisääntyy eikä aikuisena ole yhtään ihmissuhteita.
Hehän eivät ole kenenkään lapsia.Tulee mieleen päihteiden käyttäjät, jotka kovaan ääneen huutavat rakastavansa lapsiaan eniten maailmassa. Mutta päihteitä he eivät voi lopettaa, se kun on niin kivaa.
Vedäppä henkeä. Moni erolapsi voi kuitenkin ihan hyvin, eikä päädy päihteidenkäyttäjäksi tai kärsi mielenterveysongelmista. Ero on vain yksi tekijä lapsen elämässä, kuten ydinperhekin, eikä kumpikaan niistä yksinään takaa yhtään mitään.
Hyvä alku kumminkin jo. Nimittäin pelinappulaksi, turhan usein lapset joutuu syyttömänä kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää, miksi pahoinvoivia lapsia ja nuoria on jatkuvasti yhä enemmän? Ettei vaan olisi eroilla ja lasten pienestä pitäen jatkuvalla ramppaamisella kahden kodin väliä osuutta asiaan...Lapsi ei ehdi kiintyä ja juurtua kumpaankaan kotiin kunnolla, kun pitää jatkuvasti vaihtaa. Toiset lapset on toki joustavampia ja toisille sitten kehittyy vakavia mt-ongelmia, esim kiintymyssuhdevaurio
Mutta nykyaika ja hedonismi, joten tätä ei haluta tosissaan miettiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas äitit täällä tasa-arvoa julistamassa ja näkemässä asiaa omalta kannaltaan parhaaksi. Kyllä molemmat vanhemmat ovat usein lapselle yhtä tärkeitä ja ne pärjäävät vuoroviikoin. Vanhemmalle se on rankempaa olla rakkastaan erossa viikko. Lapset kyllä sopeutuu ,jos on turvallinen koti molempien luona. Joka toinen viikonloppu vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmasta ja se on pahempaa kuin äidin ikävä viikko -viikko hoidolla. Yhteishuoltajuudessa ei ole mikään pakko hyväksyttää tapaamis ja elatus asioita lasten valvojalla.
Harva lapsi sopeutuu, kyllä tuo kahden kodin välissä kulkeminen jättää jälkensä. Lapsen on pakko tehdä vanhempien päätöksen mukaan, mutta aika moni valitsisi toisin, jos saisi.
Olisiko äitit täällä sankoin joukoin lapsen edun parhaaksi sitten halukkaita siirtymään itse vain viikonloppu vanhemmaksi. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Eikä ole nykyaikaista enää ajatella, että se äiti on lapselle se tärkeämpi tai parempi huoltaja. Näinhän se hylkäämisen tunne lapselle juuri aiheutetaan, kun näkee parin viikon välein toistavanhempaansa vain muutaman päivän. Mutta syy saadaan isän syyksi. Ja äiti saa kiillottaa sädekehäänsä. Eihän se eroaminen lapsen edunmukaista ole. Mutta lapsen vuoksi yhdessä olo ei ole kenenkään edunmukaista. Se on vaan äitienkin sopeuduttava siihen että isäkin haluavat olla lapsensa kanssa. Eikä teillä ole siihen mitään etuoikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan liian pieni.
Me erottiin kun lapset oli 4v ja 7v. Nyt ovat 10v ja 7v, vasta nyt siirryttiin kokeilemaan viikko-viikkoa. Isolle tuntuu sopivan hyvin, mutta pienemmälle hieman vielä ehkä raskasta. Ja hän on sentään ikäisekseen hyvinkin kypsynyt, pärjäävä ja oma-aloitteinen tyttö. Lisäksi he ovat jo ehtineet tottua eroon ja sen jälkeiseen elämään useamman vuoden.. toisinkuin lapsi joka heti eron jälkeen heitetään tuohon vko-vko kuvioon, minusta se on julmaa.
Julmaa olla isänsä kanssa? Miksi? Oletko äitinä isää tärkeämpi?
Enhän minä puhunut iseistä tai äideistä yhtään mitään.
2-vuotias on niin pieni, että viikko eroa toisesta vanhemmasta (etenkin siitä pääasiallisesta) on ihan liikaa. Toisen pitää tuossa iässä ottaa lähihuoltajuus (oli se sit äiti tai isä), ja etällä käydään muutamia öitä kerrallaan, lisäksi voi tavata päivisin jne. Lapsen kasvaessa öiden määrää etällä voi pikkuhiljaa kasvattaa.
Mikä ihme on pääasiallinen vanhempi? Useissa tapauksissa lapsella on 2vanhempaa. Oli ne nyt äitijä tai isejä. Mikä tekee toisesta pääasiallisen vanhemman? Muu kuin oma utopia , että olisi sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan liian pieni.
Me erottiin kun lapset oli 4v ja 7v. Nyt ovat 10v ja 7v, vasta nyt siirryttiin kokeilemaan viikko-viikkoa. Isolle tuntuu sopivan hyvin, mutta pienemmälle hieman vielä ehkä raskasta. Ja hän on sentään ikäisekseen hyvinkin kypsynyt, pärjäävä ja oma-aloitteinen tyttö. Lisäksi he ovat jo ehtineet tottua eroon ja sen jälkeiseen elämään useamman vuoden.. toisinkuin lapsi joka heti eron jälkeen heitetään tuohon vko-vko kuvioon, minusta se on julmaa.
Julmaa olla isänsä kanssa? Miksi? Oletko äitinä isää tärkeämpi?
Enhän minä puhunut iseistä tai äideistä yhtään mitään.
2-vuotias on niin pieni, että viikko eroa toisesta vanhemmasta (etenkin siitä pääasiallisesta) on ihan liikaa. Toisen pitää tuossa iässä ottaa lähihuoltajuus (oli se sit äiti tai isä), ja etällä käydään muutamia öitä kerrallaan, lisäksi voi tavata päivisin jne. Lapsen kasvaessa öiden määrää etällä voi pikkuhiljaa kasvattaa.
Mikä ihme on pääasiallinen vanhempi? Useissa tapauksissa lapsella on 2vanhempaa. Oli ne nyt äitijä tai isejä. Mikä tekee toisesta pääasiallisen vanhemman? Muu kuin oma utopia , että olisi sellainen.
Sä kyllä luet juttujasi niin omien asennelasien läpi että huh. Ei välttämättä ole pääasiallista vanhempaa, mutta monella 2-vuotiaalla on. Ja se on yleensä se, joka on lapsen kanssa ollut enemmän kotona, koska tuon ikäiset hyvin usein ovat vielä kotihoidossa.
Viikko erossa toisesta vanhemmasta on 2-vuotiaalle liikaa, eli siis MOLEMMISTA vanhemmista, jos molemmat ovat olleet lapsen elämässä läsnä syntymästä saakka. Siksi en voi suositella 2-vuotiaalle vko/vko systeemejä, vaan vanhempien pitää PÄÄTTÄÄ kumpi kantaa sen päävastuun (LAISSA tätä kutsutaan lähivanhemmuudeksi). Lapsi sitten asuu PÄÄASIASSA sen lähivanhemman luona, ja viettää lyhyitä aikoja kerrallaan etävanhemmalla, joka ideaalitilanteessa vierailee myös siellä lapsen luona. Näin lapselle tulee viikottain kontakteja molempiin vanhempiin. Etenkin 2-vuotiaalle joka käy päiväkotia, vko-vko systeemi on varmasti tosi rankka.
Kun lapset kasvaa kouluikään, voidaan alkaa puhumaan viikko-viikko järjestelyistä, JOS se lapsista tuntuu sopivalta. Itse odotin 2 vuotta, ennenkuin lapset ilmaisi halunsa että viikko-viikko olisi hyvä.
Kyse ei ole aikuisten oikeudesta lapseensa tasapuolisesta, vaan lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin siten, että se lapsen ETU huomioidaan koko ajan kaikessa. Lasta ei vaan voi laittaa puoliksi, niinkuin muun omaisuuden avioeron tullessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykytietämyksen mukaan vuoroviikkoasuminen sopii aikaisintaan 4-vuotiaalke.
Eipä tuossa mitään ongelmaa ole. Onhan sitä lapsia, jotka ovat erossa toisesta vanhemmastaan jopa kuukausia. Kaikki eivät tee töitä 8-16 samalla paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan liian pieni.
Me erottiin kun lapset oli 4v ja 7v. Nyt ovat 10v ja 7v, vasta nyt siirryttiin kokeilemaan viikko-viikkoa. Isolle tuntuu sopivan hyvin, mutta pienemmälle hieman vielä ehkä raskasta. Ja hän on sentään ikäisekseen hyvinkin kypsynyt, pärjäävä ja oma-aloitteinen tyttö. Lisäksi he ovat jo ehtineet tottua eroon ja sen jälkeiseen elämään useamman vuoden.. toisinkuin lapsi joka heti eron jälkeen heitetään tuohon vko-vko kuvioon, minusta se on julmaa.
Julmaa olla isänsä kanssa? Miksi? Oletko äitinä isää tärkeämpi?
Enhän minä puhunut iseistä tai äideistä yhtään mitään.
2-vuotias on niin pieni, että viikko eroa toisesta vanhemmasta (etenkin siitä pääasiallisesta) on ihan liikaa. Toisen pitää tuossa iässä ottaa lähihuoltajuus (oli se sit
Tajuatko yhtään, miten ristiin puhut? Mouhoat, että 2v ei voi olla viikkoa erossa toisesta vanhemmastaan, mutta heti seuraavassa lauseessa sanot, että pitää olla erossa viikko ja tavata toista vanhempaa vain viikonloppuna :D
Vierailija kirjoitti:
Yksikään lastenvalvoja tai oikeus ei vahvista tapaamissopimusta, jossa 2-vuotias on vuoroviikoissa.
Se sopii vasta kouluikäisille.
Höpsistä, erosimme lasten ollessa 6- ja 1,5-vuotiaita. Alusta asti menty viikko-viikko. Tämä toki vähän siksikin, että sekä minä että lasten isä teemme säännöllistä vuorotyötä.
Erosimme kun lapset oli 2- ja 3-vuotiaat. Eka vuosi vuoroteltiin muutaman päivän välein niin että lapset pysyi koko ajan samassa asunnossa, ja sen jälkeen alettiin kuljettaa lapsia tavaroineen. 3-4 päivän välein vaihdeltiin aina kouluikään asti eli kun esikoinen aloitti koulun, siirryttiin vuoroviikkoihin.
Vaihtoehtoja on siis. Ei sen vuoron tarvitse kestää viikkoa. Meillä molemmat vanhemmat oli ja on ollut niin tiiviisti lasten elämässä että en olisi osannut kuvitella mitään muuta vaihtoehtoa eron hetkellä kuin ns. tasajaon.
Mistä riepottelusta sä puhut? Onko sekin riepottelua että lapsi on päiväkodissa eikä koko ajan äitinsä kanssa kotona? Mitä riepottelua se on, jos joka toinen vko on isän kanssa ja joka toinen äidin? Mites matkatyötä tekevät äidit? Kärsiikö lapsi siitä että äiti onkin vain kaksi vkoa kuusta kotona? Täytyyhän sen kärsiä, jos se kerran kärsii vko-vkostakin.