Lue keskustelun säännöt.
2-vuotias vuoroviikoin vanhemmillaan?
21.09.2022 |
Eikö 2-vuotiaan kiintymyssuhdemallit vääristy, kun on vuoroviikoin vanhemmillaan? Vanhemman lapsen kohdalla vuoroviikkosysteemi on mielestäni ok, mutta eikö 2-vuotias lapsi ole hieman liian pieni vielä vaihtelemaan kotia viikottain?
Kommentit (83)
Siis ihan oikeastikko kaikki tevuoroviikkoasumista vastustavat tyypit olisitte valmiita luopumaan lapsistanne, muuttaisitte vain pois lapsen luota?
Tuntuu ihan käsittämättömältä.
Miten harvoin te olisitte valmiit tapaamaan lastanne, vai antaisitteko huoltajuuden kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan perhevapaatkin jo siten, että esim. isä on voinut olla lapsen kanssa vaikka 6kk (tai hoitovapaan kanssa enemmänkin) kotona ennen eroa, jos lapsi vasta 2v. Ihme selitystä, että äiti hylkää. Eiköhän tuollaisella lapsella ole kiintymyyssuhde kumpaankin vanhempaansa ja varmasti on ihan hyvässä hoidossa molempien luona. Muussa tapauksessa lapset olisi isällään vain joka toinen viikonloppu tuon ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeastikko kaikki tevuoroviikkoasumista vastustavat tyypit olisitte valmiita luopumaan lapsistanne, muuttaisitte vain pois lapsen luota?
Tuntuu ihan käsittämättömältä.
Miten harvoin te olisitte valmiit tapaamaan lastanne, vai antaisitteko huoltajuuden kokonaan pois.
Ei ole kysymys vanhemmista ja heidän haluistaan vaan vain lapsesta. Aikuinen pärjää kyllä, pieni puolustuskyvytön taapero ei ymmärrä. Lapsi saisi olla poissa ensisijaisen huoltajansa luota yhtä monta yötä kuin hänellä on ikävuosia. Viikko 2v lapselle on jo ikuisuus, ihme ettei unohda jo tuossa ajassa toista vanhempaansa.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään lastenvalvoja tai oikeus ei vahvista tapaamissopimusta, jossa 2-vuotias on vuoroviikoissa.
Se sopii vasta kouluikäisille.
Ai jaa, meillä oikeus vahvisti tuon jo 6 vuotta sitten, ei siinä ollut mitään vastaansanomista. Perusteluna oli se, että lapsi oli mennyt päivähoitoon 9 kk iässä, hän sopeutuu myös vuoroviikkoihin. Kesällä exän vaatimuksesta tuli määräys, jonka mukaan isä voi muuttaa 60 km päähän ja kuljettaa sieltä lapsen kouluun, äitiviikolla lapsen koulumatka on 200 m. Kuulemma 8v iässä jaksaa ihan hyvin joka toinen viikko vähän pitempiä koulupäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeastikko kaikki tevuoroviikkoasumista vastustavat tyypit olisitte valmiita luopumaan lapsistanne, muuttaisitte vain pois lapsen luota?
Tuntuu ihan käsittämättömältä.
Miten harvoin te olisitte valmiit tapaamaan lastanne, vai antaisitteko huoltajuuden kokonaan pois.Ei ole kysymys vanhemmista ja heidän haluistaan vaan vain lapsesta. Aikuinen pärjää kyllä, pieni puolustuskyvytön taapero ei ymmärrä. Lapsi saisi olla poissa ensisijaisen huoltajansa luota yhtä monta yötä kuin hänellä on ikävuosia. Viikko 2v lapselle on jo ikuisuus, ihme ettei unohda jo tuossa ajassa toista vanhempaansa.
Tuo on kyllä jotain ihan käsittämätöntä, tuo sääntö, että yö/ikävuosi. Sitä viljelee ne äidit, ketkä laskee oman arvonsa täysin lapsensa kautta ja haluavat tehdä itsestään korvaamattomia, ja ketkä ei meinaa selvitä päivääkään ilman lastaan, vaan tyyliin jos lapsi puolison seurassa, niin soittelee kokoajan, että no, pärjäättekö nyt siellä jne., vaikka tietysti siellä on kaikki hyvin.
Me oltiin häämatkalla 5vrk kun lapsi oli 1v. Lapsi oli mummolassaan. Hyvin meni. Nyt jo kouluikäinen lapsi on täyspäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On taas äitit täällä tasa-arvoa julistamassa ja näkemässä asiaa omalta kannaltaan parhaaksi. Kyllä molemmat vanhemmat ovat usein lapselle yhtä tärkeitä ja ne pärjäävät vuoroviikoin. Vanhemmalle se on rankempaa olla rakkastaan erossa viikko. Lapset kyllä sopeutuu ,jos on turvallinen koti molempien luona. Joka toinen viikonloppu vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmasta ja se on pahempaa kuin äidin ikävä viikko -viikko hoidolla. Yhteishuoltajuudessa ei ole mikään pakko hyväksyttää tapaamis ja elatus asioita lasten valvojalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeastikko kaikki tevuoroviikkoasumista vastustavat tyypit olisitte valmiita luopumaan lapsistanne, muuttaisitte vain pois lapsen luota?
Tuntuu ihan käsittämättömältä.
Miten harvoin te olisitte valmiit tapaamaan lastanne, vai antaisitteko huoltajuuden kokonaan pois.Ei ole kysymys vanhemmista ja heidän haluistaan vaan vain lapsesta. Aikuinen pärjää kyllä, pieni puolustuskyvytön taapero ei ymmärrä. Lapsi saisi olla poissa ensisijaisen huoltajansa luota yhtä monta yötä kuin hänellä on ikävuosia. Viikko 2v lapselle on jo ikuisuus, ihme ettei unohda jo tuossa ajassa toista vanhempaansa.
Eli sinun ratkaisusi on, ettei huonosta liitosta erota lainkaan jos on lapsia. Tekeekö lapselle sitten hyvää oppia täysin vääristynyt parisuhdemalli, sitäkin varmaan on hyvä pohtia jos aikoo toimia kuten sinä toimisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se on aina pakko olla viikko ja viikko? Eikö voi vaihtaa vaikka 3 päivän välein, niin lapsi näkee useammin kumpaakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeastikko kaikki tevuoroviikkoasumista vastustavat tyypit olisitte valmiita luopumaan lapsistanne, muuttaisitte vain pois lapsen luota?
Tuntuu ihan käsittämättömältä.
Miten harvoin te olisitte valmiit tapaamaan lastanne, vai antaisitteko huoltajuuden kokonaan pois.Ei ole kysymys vanhemmista ja heidän haluistaan vaan vain lapsesta. Aikuinen pärjää kyllä, pieni puolustuskyvytön taapero ei ymmärrä. Lapsi saisi olla poissa ensisijaisen huoltajansa luota yhtä monta yötä kuin hänellä on ikävuosia. Viikko 2v lapselle on jo ikuisuus, ihme ettei unohda jo tuossa ajassa toista vanhempaansa.
Tuo on kyllä jotain ihan käsittämätöntä, tuo sääntö, että yö/ikävuosi. Sitä viljelee ne äidit, ketkä laskee oman arvonsa täysin lapsensa kautta ja haluavat tehdä itsestään korvaamattomia, ja ketkä ei meinaa selvitä päivääkään ilman lastaan, vaan tyyliin jos lapsi puolison seurassa, niin soittelee kokoajan, että no, pärjäättekö nyt siellä jne., vaikka tietysti siellä on kaikki hyvin.
Me oltiin häämatkalla 5vrk kun lapsi oli 1v. Lapsi oli mummolassaan. Hyvin meni. Nyt jo kouluikäinen lapsi on täyspäinen.
"Kuka" on kysymys-, ei persoonapronomini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On taas äitit täällä tasa-arvoa julistamassa ja näkemässä asiaa omalta kannaltaan parhaaksi. Kyllä molemmat vanhemmat ovat usein lapselle yhtä tärkeitä ja ne pärjäävät vuoroviikoin. Vanhemmalle se on rankempaa olla rakkastaan erossa viikko. Lapset kyllä sopeutuu ,jos on turvallinen koti molempien luona. Joka toinen viikonloppu vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmasta ja se on pahempaa kuin äidin ikävä viikko -viikko hoidolla. Yhteishuoltajuudessa ei ole mikään pakko hyväksyttää tapaamis ja elatus asioita lasten valvojalla.
Harva lapsi sopeutuu, kyllä tuo kahden kodin välissä kulkeminen jättää jälkensä. Lapsen on pakko tehdä vanhempien päätöksen mukaan, mutta aika moni valitsisi toisin, jos saisi.
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin häämatkalla 5vrk kun lapsi oli 1v. Lapsi oli mummolassaan. Hyvin meni. Nyt jo kouluikäinen lapsi on täyspäinen.
Hylkäyskokemukset ja muut traumat alkavat vaivata vasta vanhemmalla iällä. En ymmärrä, miksi yksikään vanhempi haluaa aiheuttaa lapselleen tieten tahtoen sellaista tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin häämatkalla 5vrk kun lapsi oli 1v. Lapsi oli mummolassaan. Hyvin meni. Nyt jo kouluikäinen lapsi on täyspäinen.
Hylkäyskokemukset ja muut traumat alkavat vaivata vasta vanhemmalla iällä. En ymmärrä, miksi yksikään vanhempi haluaa aiheuttaa lapselleen tieten tahtoen sellaista tuskaa.
Mitä ihmettä? Oma äitini oli kuukausien ajan viikot toisella paikkakunnalla, kun olin 2v. Olin siis päivät päiväkodissa ja muuten isäni kanssa silloin. Tämä ihan heidän työ-/opiskelutilanteen vuoksi, eli yhdessä olivat edelleen. En ainakaan tunnusta, että mulla olisi jotain tuskaa asiasta näin aikuisena ja olen jo 40v.
Eiköhän se hylkäämisen kokemus vaadi sitä, että mukana on jotain negatiivista, siis puutteellista hoitoa, läsnäolevan vanhemman mielenterveysongelmaa (tarkoitan esim. tilannetta, jossa lapsen kanssa jäänyt vanhempi masentuu, kun tuli jätetyksi tms.). Ja ylipäätään sitä, että joku sanoo, että tuo toinen vanhempi ei halua sua enää. Jos kaikki on hyvin ja elämä iloista, niin miksi siitä tulisi traumoja, että on vaikkapa isänsä seurassa välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin häämatkalla 5vrk kun lapsi oli 1v. Lapsi oli mummolassaan. Hyvin meni. Nyt jo kouluikäinen lapsi on täyspäinen.
Hylkäyskokemukset ja muut traumat alkavat vaivata vasta vanhemmalla iällä. En ymmärrä, miksi yksikään vanhempi haluaa aiheuttaa lapselleen tieten tahtoen sellaista tuskaa.
Eihän kukaan nyt tietentahtoen luultavasti eroakaan vain saadakseen monimutkaistettua kaikkien elämää. Joskus parisuhteet vaan ei toimi ja yhteiselo käy liian hankalaksi kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeastikko kaikki tevuoroviikkoasumista vastustavat tyypit olisitte valmiita luopumaan lapsistanne, muuttaisitte vain pois lapsen luota?
Tuntuu ihan käsittämättömältä.
Miten harvoin te olisitte valmiit tapaamaan lastanne, vai antaisitteko huoltajuuden kokonaan pois.Ei ole kysymys vanhemmista ja heidän haluistaan vaan vain lapsesta. Aikuinen pärjää kyllä, pieni puolustuskyvytön taapero ei ymmärrä. Lapsi saisi olla poissa ensisijaisen huoltajansa luota yhtä monta yötä kuin hänellä on ikävuosia. Viikko 2v lapselle on jo ikuisuus, ihme ettei unohda jo tuossa ajassa toista vanhempaansa.
Eli sinun ratkaisusi on, ettei huonosta liitosta erota lainkaan jos on lapsia. Tekeekö lapselle sitten hyvää oppia täysin vääristynyt parisuhdemalli, sitäkin varmaan on hyvä pohtia jos aikoo toimia kuten sinä toimisit.
Älkää lisääntykö huonon puolison kanssa !
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aina pakko olla viikko ja viikko? Eikö voi vaihtaa vaikka 3 päivän välein, niin lapsi näkee useammin kumpaakin?
Meillä on suunnitteilla 2+2+3 jako. Eli ma-ti, ke-to ja pe-su kiertävät vuorot. Lapset asuu ainakin alkuun tutussa kodissaan ja aikuiset vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään lastenvalvoja tai oikeus ei vahvista tapaamissopimusta, jossa 2-vuotias on vuoroviikoissa.
Se sopii vasta kouluikäisille.
No meillä vahvisti ja lapsi oli juuri täyttänyt 1v.
Voi lapsiparkaa. Ei noin pieni ymmärrä miksi äiti hylkää.
Missähän kohti tämä hylkääminen tapahtui kun käytännössä lapsi asui minun kanssa ja kävi isänsä luona kerran viikossa parin tunnin ajan?
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö erotilanteessa aina käydä lastenvalvojalla ? Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus, eivätkö saa keskenään sopia ?
Ei me olla koskaan käyty missään lastenvalvojalla. Keskenämme on tehty kyllä kirjalliset sopimukset lasten asioista. Mutta molemmat samaa mieltä asioista
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tehny lapset ihan itsekkäästi otselleni niin jos ois ero tullut kun ne on ollu pieniä niin en ois kyllä silti pystyny luopumaan lapsistani. Ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa vuoroviikoin.
Vähän sama täällä. Meinattiin pikkulapsiaikana erota puolison kanssa, mutta kumpikaan ei suostunut luopumaan lapsista. Puolisolle olisi sopinut vuoroviikkoasuminen, itse en suostunut edes siihen ja puoliso ei vähempään tapaamisaikaan. Päätettiin sitten jatkaa hammasta purren ja nyt meillä meneekin ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö erotilanteessa aina käydä lastenvalvojalla ? Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus, eivätkö saa keskenään sopia ?
Ei me olla koskaan käyty missään lastenvalvojalla. Keskenämme on tehty kyllä kirjalliset sopimukset lasten asioista. Mutta molemmat samaa mieltä asioista
Ne keskenään tehdyt epäviralliset sopimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, jos joskus tulevaisuudessa tulee jotain eripuraa.
Hei Baby -podcastissa toinen juontajista kertoi, että heillä on 2-2 sopimus ( tai oli ainakin siihen aikaan, kun lapsi oli n. kaksi). Asuivat kyllä ihan vierekkäin ja olivat todella hyvissä väleissä, ja näkivät usein lasta niinäkin päivinä, kun lapsi oli toisella vanhemmalla