Muita, joiden ei tarvitse erikseen palautua työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun elämä lienee muutenkin levollista? Elämäntilanteesi kuulostaa siltä, että omaa aikaa on riittämiin.

25 vuoden työuran aikana kuitenkin pari lasta tullut kasvatettua aikuisiksi (toinen erityislapsi), mutta ei lapset ole töissä jaksamiseen vaikuttaneet mitenkään, eikä työ lasten kanssa jaksamiseen. Siinä sivussa ollut omiakin harrastuksia ja elämää.

Ap

Se miksi tämä vähän ärsyttää on se, että käytännössä sinä ylpeilet sillä että olet geneettisesti tms. pirun onnekas. Ei me muut voida oikein mitään sille että ei olla tuollaisia superihmisiä vaan saatetaan kuormittua ylettömästi ihan tavallisesta työstä vaikkei sitä tekisi enempää kuin sen 8 h päivässä. Esim. mä olen hyvin introvertti ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa voimakkaasti, ja työssäni on sitä paljon. Joku toinen tuolla kuvasi että häntä kuormittaa keskittyminen ja ajattelu jne. Jollain on vaan muuten aina alhaiset energiatasot. 

Introvertin kannattaisi valita ala ja työ niin, ettei se kuormittaisi niin kovasti. Eihän työ kuormita, vaan jopa antaa virtaa, jos se on mieluisaa, omaan sosiaalisuuteen sopiva, omaan osaamistasoon sopiva, kokee onnistumisia joka päivä, jne

Harva on niin onnekas, että voi VALITA alan ja työn millään tavalla. Missä ihmeen pumpulimaailmassa sinä elät? Aivan hurjan iso osa (veikkaan luokkaa 95%) ihmisistä joutuu tekemään sitä työtä mitä sattuu saamaan, eikä kukaan kysele että viihtyykö siinä tai osaako sitä.

Vain 5% pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa?

Tuskin viisi prosenttia tietää mitä haluaisi opiskella, ja tietty vielä lisäksi ei välttämättä pääse sitä opiskelemaan. Ja niistä opiskelijoista varmaankin 80% toteaa parin työssäolovuoden jälkeen, että tämähän olikin ihan täysin sopimaton ala. Sitten joudutaan tekemään sitä sopimatonta työtä, tai työtä jota ei osaa, seuraavat 50 vuotta. Tai vaihtoehtoisesti opiskelemaan taas uudelleen, jolloin ollaan taas tuossa alun ongelmassa.

Ei ole mahdollista tietää mitä haluaa ja mitä osaa, ja vaikka tietäisi ja osaisi niin siltikään ei välttämättä sille uralle pääse. Juuri näiden epätodennäköisyyksien takia veikkaan, että tuo 95% on se prosentti ihmisistä jotka joutuu tekemään jotain työtä vaikka se ei heille sovi mitenkään.

Kun on yksin vastuussa lapsesta ja sen asioista, vetää it-alalla isoa yksikköä ja hoitaa esimiestehtäviä kaikenkirjavassa ihmisjoukossa niin todellakin kaipaa palautumista. On projektia, palaveria, wirkshoppia ja kekeä hoidettavana, pitäisi kehittää yksikköä ja viedä asioita eteenpäin. Samalla toki huolehtia asiantuntijoiden asioista, tukea työssä jne. Ei mulla meinaa tunnit riittää mutta ylitöitäkään en kotitilanteesta johtuen pysty juuri tekemään. Mun palautumiseen auttaa liikunta, ystävät ja uni, onneksi aika simppeliä vielä nuo.

Olen onnekas kun kuulun tuohon 5%:iin, joka saa tehdä työtä, josta tykkää.

Fyysisen uupumisen ymmärrän, mutta henkinen uupuminen on minullekin täysin vierasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole koskaan tarvinnut työstä erikseen palautumista. Kyllä tässä on takana ruuhkavuodet pikkulapsiaikoineen ja harrastusrumbineen. Työ on vain työ ja sitten neljältä kaupan kautta ruokaa tekemään tai mitä mikäkin elämäntilanne on vaatinut.

Ap

En minäkään ole. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä tekee liian haastavaa työtä taitoihinsa nähden, kun työ vie heiltä kaikki mehut.

No mä myönnän kyllä että mulla kyse on tuosta. Valitsin teknisen alan, vaikka olin täysin matemaattis-loogisesti lahjaton, koska halusin coolisti valita miesvaltaisen alan, ja sellaisen jossa on hyvät palkat ja töitä riittää, vaikka ulkomaita myöten. Oletin, että alkuvuosina opin homman vaikkei lahjoja olekaan, ehkä vähän hitaammin kuin lahjakkaat mutta lopulta kumminkin, ja sitten menee kuten muillakin. Mutta ei, tällä alalla pitää oppia jatkuvasti lisää ja koko työ on jatkuvaa uusien ongelmien ratkaisemista. Eli olen ollut yli 10 vuotta jatkuvassa tilanteessa jossa minun on ylisuoritettava ja tehtävä ilmaista ylityötä selviytyäkseni, tai uhkaa kengänsaanti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun elämä lienee muutenkin levollista? Elämäntilanteesi kuulostaa siltä, että omaa aikaa on riittämiin.

25 vuoden työuran aikana kuitenkin pari lasta tullut kasvatettua aikuisiksi (toinen erityislapsi), mutta ei lapset ole töissä jaksamiseen vaikuttaneet mitenkään, eikä työ lasten kanssa jaksamiseen. Siinä sivussa ollut omiakin harrastuksia ja elämää.

Ap

Se miksi tämä vähän ärsyttää on se, että käytännössä sinä ylpeilet sillä että olet geneettisesti tms. pirun onnekas. Ei me muut voida oikein mitään sille että ei olla tuollaisia superihmisiä vaan saatetaan kuormittua ylettömästi ihan tavallisesta työstä vaikkei sitä tekisi enempää kuin sen 8 h päivässä. Esim. mä olen hyvin introvertti ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa voimakkaasti, ja työssäni on sitä paljon. Joku toinen tuolla kuvasi että häntä kuormittaa keskittyminen ja ajattelu jne. Jollain on vaan muuten aina alhaiset energiatasot. 

Introvertin kannattaisi valita ala ja työ niin, ettei se kuormittaisi niin kovasti. Eihän työ kuormita, vaan jopa antaa virtaa, jos se on mieluisaa, omaan sosiaalisuuteen sopiva, omaan osaamistasoon sopiva, kokee onnistumisia joka päivä, jne

Mä mielestäni valitsin sellaisen. Opiskelin koodariksi, koska kaikki sanoi että siinä saa pääosin koodaillla itsekseen. Käytännössä yli puolet työpäivästäni on Teams-kokouksia, workshoppeja tms, kun kansainvälisten tiimien kanssa pitää kommunikoida. Ja välillä pitäisi keksiä ja myydä uuskehitystä asiakkaille jne. Asia meni huonommaksi kun meillä vielä siirrettiin koko koodaus halvempiin maihin joten nyt minä olen käytännössä pelkästään niissä sosiaalisuutta vaativissa hommissa ja kommunikoin asiakasvaatimuksia ja speksejä muille.

Nämä on paljolti synnynnäisiä ominaisuuksia, temperamentti ja resilienssi. Taitoja voi myös harjoitella, mutta et voi olla kukaan muu kuin kuka olet. Toisia rasittaa kiire, toiset saa siitä virtaa. Jotkut tykkää asiakaspalvelusta, jotkut väsyy ihmisten kanssa olemisesta.

Tiedän ihmisiä, jotka menee töistä suoraan harrastuksiin ja on hirveän energisiä. Itse tarvitsen lepohetken töistä tultuani. Kaupungin puutarhatöissä oltuani nukahdin suunnilleen kotiovelle joka päivä, niin raskasta työ oli fyysisesti.