Muita, joiden ei tarvitse erikseen palautua työstä

On tää kyllä niin erilainen tämä maailma ja työelämä meille ihmisille. Huhhuh sanon vaan.

Niin, en ole koskaan tarvinnut työstä erikseen palautumista. Kyllä tässä on takana ruuhkavuodet pikkulapsiaikoineen ja harrastusrumbineen. Työ on vain työ ja sitten neljältä kaupan kautta ruokaa tekemään tai mitä mikäkin elämäntilanne on vaatinut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On tää kyllä niin erilainen tämä maailma ja työelämä meille ihmisille. Huhhuh sanon vaan.

Juurikin näin. Kannattaa opetella ainakin sellainen taito, että ei välitä siitä tekeekö työnsä hyvin tai osaako sitä ylipäänsä kelvollisesti, tai saako siinä mitään arvokasta aikaan. Tuon kun oppii, niin tuskin tarvitsee erikseen palautua työpäivän jälkeen.

Toinen vaihtoehto on tietenkin olla aidosti hyvä ja tuottava siinä mitä tekee, mutta sen saavuttaminen lienee vielä vaikeampaa kuin tuon ensimmäisen, joka sekään ei helppoa ole jos vähääkään on selkärankaa ja moraalia jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole koskaan tarvinnut työstä erikseen palautumista. Kyllä tässä on takana ruuhkavuodet pikkulapsiaikoineen ja harrastusrumbineen. Työ on vain työ ja sitten neljältä kaupan kautta ruokaa tekemään tai mitä mikäkin elämäntilanne on vaatinut.

Ap

Ok. Ja tämä oli tärkeää tulla kertomaan syystä, että?

Vierailija kirjoitti:

Sun elämä lienee muutenkin levollista? Elämäntilanteesi kuulostaa siltä, että omaa aikaa on riittämiin.

25 vuoden työuran aikana kuitenkin pari lasta tullut kasvatettua aikuisiksi (toinen erityislapsi), mutta ei lapset ole töissä jaksamiseen vaikuttaneet mitenkään, eikä työ lasten kanssa jaksamiseen. Siinä sivussa ollut omiakin harrastuksia ja elämää.

Ap

Joskus on iltoja, että väsyttää. Silloin yritän edes lukea sohvalla lapsille kirjaa. Normaalisti työpäivän jälkeen on kotona toinen "työpäivä". En tiedä minäkään mitä se palautuminen toisille tarkoittaa. Pakko sinne töihin on kuitenkin taas aamulla mennä ja illalla hoitaa kotivelvollisuudet. Väsytti tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole koskaan tarvinnut työstä erikseen palautumista. Kyllä tässä on takana ruuhkavuodet pikkulapsiaikoineen ja harrastusrumbineen. Työ on vain työ ja sitten neljältä kaupan kautta ruokaa tekemään tai mitä mikäkin elämäntilanne on vaatinut.

Ap

Ok. Ja tämä oli tärkeää tulla kertomaan syystä, että?

Otsikon kysymys oli: Muita, joiden ei tarvitse erikseen palautua työstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun elämä lienee muutenkin levollista? Elämäntilanteesi kuulostaa siltä, että omaa aikaa on riittämiin.

25 vuoden työuran aikana kuitenkin pari lasta tullut kasvatettua aikuisiksi (toinen erityislapsi), mutta ei lapset ole töissä jaksamiseen vaikuttaneet mitenkään, eikä työ lasten kanssa jaksamiseen. Siinä sivussa ollut omiakin harrastuksia ja elämää.

Ap

Se miksi tämä vähän ärsyttää on se, että käytännössä sinä ylpeilet sillä että olet geneettisesti tms. pirun onnekas. Ei me muut voida oikein mitään sille että ei olla tuollaisia superihmisiä vaan saatetaan kuormittua ylettömästi ihan tavallisesta työstä vaikkei sitä tekisi enempää kuin sen 8 h päivässä. Esim. mä olen hyvin introvertti ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa voimakkaasti, ja työssäni on sitä paljon. Joku toinen tuolla kuvasi että häntä kuormittaa keskittyminen ja ajattelu jne. Jollain on vaan muuten aina alhaiset energiatasot. 

Kunniakirjan saa .... AP. Taptaptap.

Olen samanlainen. Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja olen menestynyt hyvin. Kollegat kyllä tuntuvat kaipaavan palautumista ja rentoutumista, mutta itse en sellaista koe erityisesti tarvitsevani. Tykkään työstäni ja teen paljon työhön liittyviä asioita myös vapaa-ajalla, enkä koe että ne kuormittaisivat minua mitenkään erityisesti. Tykkään myös opiskella vapaa-ajalla kaikkia työhön liittyviä ja myös työhön liittymättömiä asioita, esimerkiksi kieliä.

Olen tullut siihen tulokseen, että joko minulla ja kollegoillani on hyvin erilainen stressinsietokyky tai sitten puhumme eri asioista kun puhumme palautumisesta. Minulla palautuminen tapahtuu luonnostaan, kun keskityn muihin kiinnostuksen kohteisiini töiden jälkeen. Ehkä joku muu joutuu enemmän pakottamaan itsensä palautumaan. Paha ottaa kantaa, kun olen aina ollut tällainen.

N46, työelämässä 20 vuotta, FT

Työsi ei ole siis kuormittavaa. Sitä on riittävästi ja se on sinulle just oikeanlaista ja sopivaa.

Olet onnekas, jos näin. Parhaimmillaan mielekäs työ jopa lisää hyvinvointia.

Toista se on sitten meillä muilla 😂

Oli mulla noin nuorempana joissain työpaikoissa.

Ei todellakaan enää yli 35-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole koskaan tarvinnut työstä erikseen palautumista. Kyllä tässä on takana ruuhkavuodet pikkulapsiaikoineen ja harrastusrumbineen. Työ on vain työ ja sitten neljältä kaupan kautta ruokaa tekemään tai mitä mikäkin elämäntilanne on vaatinut.

Ap

En minäkään ole. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä tekee liian haastavaa työtä taitoihinsa nähden, kun työ vie heiltä kaikki mehut.

Korkea koulutus lienee yksi syy siihen että työssä jaksetaan paremmin? Työnkuva ja esimerkiksi selkeät tavoitteet auttaa jaksamaan kun vertaa aloihin , joissa työnkuva on epämääräinen .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun elämä lienee muutenkin levollista? Elämäntilanteesi kuulostaa siltä, että omaa aikaa on riittämiin.

25 vuoden työuran aikana kuitenkin pari lasta tullut kasvatettua aikuisiksi (toinen erityislapsi), mutta ei lapset ole töissä jaksamiseen vaikuttaneet mitenkään, eikä työ lasten kanssa jaksamiseen. Siinä sivussa ollut omiakin harrastuksia ja elämää.

Ap

Se miksi tämä vähän ärsyttää on se, että käytännössä sinä ylpeilet sillä että olet geneettisesti tms. pirun onnekas. Ei me muut voida oikein mitään sille että ei olla tuollaisia superihmisiä vaan saatetaan kuormittua ylettömästi ihan tavallisesta työstä vaikkei sitä tekisi enempää kuin sen 8 h päivässä. Esim. mä olen hyvin introvertti ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa voimakkaasti, ja työssäni on sitä paljon. Joku toinen tuolla kuvasi että häntä kuormittaa keskittyminen ja ajattelu jne. Jollain on vaan muuten aina alhaiset energiatasot. 

Introvertin kannattaisi valita ala ja työ niin, ettei se kuormittaisi niin kovasti. Eihän työ kuormita, vaan jopa antaa virtaa, jos se on mieluisaa, omaan sosiaalisuuteen sopiva, omaan osaamistasoon sopiva, kokee onnistumisia joka päivä, jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole koskaan tarvinnut työstä erikseen palautumista. Kyllä tässä on takana ruuhkavuodet pikkulapsiaikoineen ja harrastusrumbineen. Työ on vain työ ja sitten neljältä kaupan kautta ruokaa tekemään tai mitä mikäkin elämäntilanne on vaatinut.

Ap

En minäkään ole. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä tekee liian haastavaa työtä taitoihinsa nähden, kun työ vie heiltä kaikki mehut.

Ei välttämättä liian haastavaa. Voi olla jopa joskus, että liian puuduttavaa? Liian fyysisesti raskasta. Liian yksitoikkoista?

Toiset taas pitää siitä, että kaikki asiat tehdään aina samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kunniakirjan saa .... AP. Taptaptap.

Onko tosiaan harvinaista, että työ antaa enemmän kuin ottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun elämä lienee muutenkin levollista? Elämäntilanteesi kuulostaa siltä, että omaa aikaa on riittämiin.

25 vuoden työuran aikana kuitenkin pari lasta tullut kasvatettua aikuisiksi (toinen erityislapsi), mutta ei lapset ole töissä jaksamiseen vaikuttaneet mitenkään, eikä työ lasten kanssa jaksamiseen. Siinä sivussa ollut omiakin harrastuksia ja elämää.

Ap

Se miksi tämä vähän ärsyttää on se, että käytännössä sinä ylpeilet sillä että olet geneettisesti tms. pirun onnekas. Ei me muut voida oikein mitään sille että ei olla tuollaisia superihmisiä vaan saatetaan kuormittua ylettömästi ihan tavallisesta työstä vaikkei sitä tekisi enempää kuin sen 8 h päivässä. Esim. mä olen hyvin introvertti ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa voimakkaasti, ja työssäni on sitä paljon. Joku toinen tuolla kuvasi että häntä kuormittaa keskittyminen ja ajattelu jne. Jollain on vaan muuten aina alhaiset energiatasot. 

Introvertin kannattaisi valita ala ja työ niin, ettei se kuormittaisi niin kovasti. Eihän työ kuormita, vaan jopa antaa virtaa, jos se on mieluisaa, omaan sosiaalisuuteen sopiva, omaan osaamistasoon sopiva, kokee onnistumisia joka päivä, jne

Harva on niin onnekas, että voi VALITA alan ja työn millään tavalla. Missä ihmeen pumpulimaailmassa sinä elät? Aivan hurjan iso osa (veikkaan luokkaa 95%) ihmisistä joutuu tekemään sitä työtä mitä sattuu saamaan, eikä kukaan kysele että viihtyykö siinä tai osaako sitä.

Vierailija kirjoitti:

Korkea koulutus lienee yksi syy siihen että työssä jaksetaan paremmin? Työnkuva ja esimerkiksi selkeät tavoitteet auttaa jaksamaan kun vertaa aloihin , joissa työnkuva on epämääräinen .

Onko lounasravintolan työntekijän työnkuva epämääräinen? Siitäkin joku tuolla kuormittui, vaikka ei kovin vaativaa tai vastuullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun elämä lienee muutenkin levollista? Elämäntilanteesi kuulostaa siltä, että omaa aikaa on riittämiin.

25 vuoden työuran aikana kuitenkin pari lasta tullut kasvatettua aikuisiksi (toinen erityislapsi), mutta ei lapset ole töissä jaksamiseen vaikuttaneet mitenkään, eikä työ lasten kanssa jaksamiseen. Siinä sivussa ollut omiakin harrastuksia ja elämää.

Ap

Se miksi tämä vähän ärsyttää on se, että käytännössä sinä ylpeilet sillä että olet geneettisesti tms. pirun onnekas. Ei me muut voida oikein mitään sille että ei olla tuollaisia superihmisiä vaan saatetaan kuormittua ylettömästi ihan tavallisesta työstä vaikkei sitä tekisi enempää kuin sen 8 h päivässä. Esim. mä olen hyvin introvertti ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa voimakkaasti, ja työssäni on sitä paljon. Joku toinen tuolla kuvasi että häntä kuormittaa keskittyminen ja ajattelu jne. Jollain on vaan muuten aina alhaiset energiatasot. 

Introvertin kannattaisi valita ala ja työ niin, ettei se kuormittaisi niin kovasti. Eihän työ kuormita, vaan jopa antaa virtaa, jos se on mieluisaa, omaan sosiaalisuuteen sopiva, omaan osaamistasoon sopiva, kokee onnistumisia joka päivä, jne

Harva on niin onnekas, että voi VALITA alan ja työn millään tavalla. Missä ihmeen pumpulimaailmassa sinä elät? Aivan hurjan iso osa (veikkaan luokkaa 95%) ihmisistä joutuu tekemään sitä työtä mitä sattuu saamaan, eikä kukaan kysele että viihtyykö siinä tai osaako sitä.

Vain 5% pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa?