Mikä on ollut raskainta yh?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein ymmärtänyt että mikä siinä on niin raskasta viedä lapsi hoitoon ja hakea tai lapsen kanssa on raskasta hakea paketti? Näin tehdään myös ydinperheessä, miksi se just yh:lle on ylivoimaista?

Ja kyllä olen itsekin ollut yh.

Mikä ihme tämä kommentti on? Onhan se nyt ihan eri asia pyörittää arkea yksin, kuin kahden aikuisen voimin. Tosin jos et mitään eroa näe yksinhuoltajuuden ja ydinperheen välillä niin kannattaa ehkä tarkastella omia parisuhteita hieman kriittisemmin.

Kyse oli nyt jostain paketin hausta. Mikä siinä on raskasta hakea se lapsen kanssa?

No eikö tuossa selvästi sanottu, että oli vaikeaa kuljettaa yksin iso paketti ja lapsi samaan aikaan. Aivan sama kuin että on vaikea viedä ostokset ja lapsi bussilla tai lapsen turvaistuin ja talvirenkaat samassa autossa. Yleisesti moni asia on helpompi kahdelle.

Miksi se on vaikeaa yksinhuoltajalle kun se ydinperheessä oleva vanhempi hakee myös ne paketit ja renkaat sen lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jos tämän ketjun lukisivat kaikki naiset, niitä lapsia tehtäisiin todella paljon vähemmän. Oli kamalaa luettavaa😬

Tässä kysyttiin nyt niitä asioita jotka on olleet raskaita. Vaaka on edelleen kuitenkin niin päin kallellaan, että lapset ovat tuoneet elämään järjettömän paljon enemmän hyvää kuin huonoa. Ero lasten isästä oli kova paikka, mutta voin vain kuvitella miten tyhjältä ja turhalta elämä eron jälkeen olisi tuntunut ilman lapsia. Lasten takia elämässä on joka tapauksessa aina eteen päin menemisen meininki. Ei voi jäädä junnaamaan erosuruun. Elämässä on ihan selkeä merkitys. Kun illalla kaatuu sänkyyn väsyneenä töistä ja lapsista, olo on aina kuitenkin merkityksellinen ja voi taputtaa itseään selkään, että tämäkin päivä tuli hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Se että miesten silmissä on käytetty.

Joo joo incel. Sä voit kertoa ittelles tätä iltasatua jos se sua lohduttaa yksinäisessä sängyssäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein ymmärtänyt että mikä siinä on niin raskasta viedä lapsi hoitoon ja hakea tai lapsen kanssa on raskasta hakea paketti? Näin tehdään myös ydinperheessä, miksi se just yh:lle on ylivoimaista?

Ja kyllä olen itsekin ollut yh.

Mikä ihme tämä kommentti on? Onhan se nyt ihan eri asia pyörittää arkea yksin, kuin kahden aikuisen voimin. Tosin jos et mitään eroa näe yksinhuoltajuuden ja ydinperheen välillä niin kannattaa ehkä tarkastella omia parisuhteita hieman kriittisemmin.

Kyse oli nyt jostain paketin hausta. Mikä siinä on raskasta hakea se lapsen kanssa?

No eikö tuossa selvästi sanottu, että oli vaikeaa kuljettaa yksin iso paketti ja lapsi samaan aikaan. Aivan sama kuin että on vaikea viedä ostokset ja lapsi bussilla tai lapsen turvaistuin ja talvirenkaat samassa autossa. Yleisesti moni asia on helpompi kahdelle.

Miksi se on vaikeaa yksinhuoltajalle kun se ydinperheessä oleva vanhempi hakee myös ne paketit ja renkaat sen lapsen kanssa?

Jos olisin suhteessa ja hoitaisin samaan aikaan renkaanvaihtoa ja lasta joka kerta, ilman että toinen olisi neliraajahalvautunut tai koronassa tm, niin lopettaisin suhteen.

Parasta yh:na on kun ei tarvitse sietää huonoa suhdetta. Sääliksi käy tuotakin kirjoittajaa. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein ymmärtänyt että mikä siinä on niin raskasta viedä lapsi hoitoon ja hakea tai lapsen kanssa on raskasta hakea paketti? Näin tehdään myös ydinperheessä, miksi se just yh:lle on ylivoimaista?

Ja kyllä olen itsekin ollut yh.

Mikä ihme tämä kommentti on? Onhan se nyt ihan eri asia pyörittää arkea yksin, kuin kahden aikuisen voimin. Tosin jos et mitään eroa näe yksinhuoltajuuden ja ydinperheen välillä niin kannattaa ehkä tarkastella omia parisuhteita hieman kriittisemmin.

Kyse oli nyt jostain paketin hausta. Mikä siinä on raskasta hakea se lapsen kanssa?

No eikö tuossa selvästi sanottu, että oli vaikeaa kuljettaa yksin iso paketti ja lapsi samaan aikaan. Aivan sama kuin että on vaikea viedä ostokset ja lapsi bussilla tai lapsen turvaistuin ja talvirenkaat samassa autossa. Yleisesti moni asia on helpompi kahdelle.

Miksi se on vaikeaa yksinhuoltajalle kun se ydinperheessä oleva vanhempi hakee myös ne paketit ja renkaat sen lapsen kanssa?

Itse en kyllä saanut turvallisesti samaan pieneen henkilöautoon neljää rengasta ja yhtä turvaistuinta. Joten uskallan epäillä. Toki jos on riittävän iso auto niin onnistuu. Sellaista ei yhden tuloilla helposti hankita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein ymmärtänyt että mikä siinä on niin raskasta viedä lapsi hoitoon ja hakea tai lapsen kanssa on raskasta hakea paketti? Näin tehdään myös ydinperheessä, miksi se just yh:lle on ylivoimaista?

Ja kyllä olen itsekin ollut yh.

Jos sulla on puoliso, joka ei tee mitään teidän taloudessa, niin onnea vain sullekin. Yleensähän jos on kaksi aikuista, niin on puolet vähemmän tehtävää saman lopputuloksen eteen kuin jos on yksi aikuinen. Kaksi tekee oletuksena kaksi kertaa saman kuin yksi samassa ajassa.

Kiitos meidän parisuhde voi oikein hyvin. Mieheni tekee pitkää päivää joten minä hoidan kotihommat.

Ei minulle ole vaikea hakea niitä paketteja lapsen kanssa.

Ai matkustat bussilla tai kävellen vaunuilla niin ison kantamuksen kanssa, että se ei mahdu vaunuihin? Kun miehesi ei ehdi auttaa? Salli minun epäillä. Itsellä oli useinkin rinkka ja täyteen lastatut vaunut. Mm. olen matkannut joulun viettoon näin joululahjojen ja joulukukkien sekä kinkun kanssa. Tietysti myös vaatteet, tuttipullot, vaippapaketti, vastikkeet oli kuormassa. Se ei edes ollut vaikeaa, mutta liian ison esineen kuljettaminen on. Esim. jos on junassa mukana rattaat, kävelykyvytön lapsi, kaikki matkatavarat JA tarvitsisi vielä ottaa turvaistuin. Koska sinulla ei ole kokemusta tästä, niin intät täällä.

Muuten oikea vertailukohta postiasiassa on, että mies voi hakea sen paketin pitkän päivän jälkeen lapsen kanssa. Erona vain että yh:lla ei ole ketään passaamassa kotona, vaan kaikki kotityöt tekemättä työn ja lapsenhoidon lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Lasten suru. Illalla sängyssä isää ikävöivän lapsen itku. Pettymykset siitä kun tapaaminen peruuntuu viime tipassa. Kun laukku on jo pakattu valmiiksi edellisenä iltana ja odottaa että ovikello soi ja isä tulee hakemaan, mutta tuleekin soitto ettei pääsekkään. Se lapsen romahtamisen näkeminen. Tai se kun olet itse töissä ja kuulet tämän tapahtuneen ja tiedät että lapsi on romahtanut ja yksin.

Tämä kertaa tuhat!!

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan asenne yksinhuoltajia kohtaan (yh=exän rahoilla elävä, epätoivoisesti uutta miestä (elättäjää) etsivä, kelarahoja saava, rahanahne, pihtaaja/munahaukka jne). Lisäksi tapahtui joskus hullujakin ilmiöitä: koulun vanhempainilloissa esimerkiksi naiset pitivät miehistä kiinni (siis oikeasti tarrasivat käsivarsista) eivätkä enää jutelleet kanssani, ikään kuin olisin ollut automaattisesti etsimässä/viemässä heidän puolisojaan. Naurettavaa. Olen sinkku edelleen eikä parisuhteilu kiinnosta. Minulle riitti yksi kokemus yhdessäasumisen ja -elämisen "ihanuudesta".

Tää on tosi surullista. Itse jäin yh:ksi miehen itsarin vuoksi. Silti mua pidetään vaikka minkälaisena. Lapsia kaksi.

Harrastuksissa siis lasten tosiaan vaimot ilmaantuivat miehensä käsivarteen näyttäytymään, etten nyt vain olisi vokottelemassa heidän miehiään. Sähköpostikirjeenvaihtokin joukkueiden asioista oli epäilyttävää. Enkä ollut yhdestäkään miehestä kiinnostunut, vaan pidin yhteyttä yllä harrastuksesta tiedottamisen vuoksi. Oksetti, kun huomasin tämän epäilyn kohdallani. Paha mieli tuli tosiaan.

Mulla oli raskasta, kun yh-arkeni alkoi, kun olin vielä hoitoalalla. Oli vaan pakko kouluttautua toiselle alalle, kun ei sitä olisi jaksanut, vaikka sinällään pidin työstä.

Vierailija kirjoitti:

Se ettei ketään kiinnosta! Lapsi oppii kävelemään, nappaat kuvan ja lähetät sen _ niin, kenelle? Missään ei ole yhtäkään ihmistä, jota kiinnostaa.

En edes tiennyt mitä yksinäisyys on ennen kuin sain lapsen ja jäätiin täysin kaksin.

Missä oli isovanhemmat, sisarukset, ystävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei ketään kiinnosta! Lapsi oppii kävelemään, nappaat kuvan ja lähetät sen _ niin, kenelle? Missään ei ole yhtäkään ihmistä, jota kiinnostaa.

En edes tiennyt mitä yksinäisyys on ennen kuin sain lapsen ja jäätiin täysin kaksin.

Missä oli isovanhemmat, sisarukset, ystävät?

Itselläni on kohtalaiset tukiverkot yh:na, silti tunnistan tuon järjettömän yksinäisyyden, jota viestin kirjoittaja kuvaa.

Kaiken jaksaminen yksin ja se, että asioiden sujumiseksi elämä on yhtä rutiinia. Lasten kiukuttelut vaikka pukemisessa sotkevat asiat, ylitöitä ei ehdi koskaan tehdä. Lasten sairastelujen takia töitä tehtävä usein silloinkin jos meinaa että joku työpaikka on. Se, että lasten kanssa joutuu tekemään kaiken, käymään lääkärillä, verikokeissa, hakemassa niitä paketteja ym. Pienten säntäilevien lasten kanssa tosi hankalaa ja jopa vaarallista. Raha-asiat, lapsiin menee rahaa, itselle ei voi ostaa mitään vaikka itselläni kohtuulliset tulot. Verotus kohtuutonta yksinhuoltajalle. Olet tosi yksin vastuussa kaikesta. Pahimpia silti se pelko, jos itselle käy jotakin niin mites lapset. Mulla on henkivakuutus mutta raha ei korvaa äitiä. Tietysti myös jos jommallekummalle lapselle kävisi jotakin. Unenpuute ja levon puute, koskaan ei voi nukkua myöhään ettei lasten rytmi sotkeennu, kaikki menot suunniteltava mitä lapset jaksaa, eiväthän vain nukahda autoon. Muiden kritiikki ja haukkuminen ja ymmärtämättömyys, miten kovilla yh:na on.