Miksi jotkut luulee, että tapaamisoikeus on vanhemman oikeus eikä sen lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan se on enemmän vanhemman oikeus. Jos pieni lapsi ei pitkään aikaan tapaa vanhempaansa, hän luultavasti sopeutuu tilanteeseen ja saattaa vaikka unohtaa hänet kokonaan, iästä riippuen. Vanhempi taas kärsii vielä vuosienkin päästä siitä, ettei saa tavata lastaan.

Pitäisikö tällöin oikeastaan ajatella, että vanhemmalla annettava tapaamisoikeus on vanhemman oikeus toista vanhempaa vastaan. Eli jos vanhemmat voisivat keskenään luottaa toisiinsa siinä, että molemmat voivat nähdä ja tavata lasta ja olla lapsen kanssa -yksinkertaistaen- asiallisesti ka kunnolla, niin mitään lastenvalvojalla tai tuomioistuimessa tehtävää erillsitä tapaamissopimusta ei tarvittaisi, vaan vanhemmayt voisivat keskenään sopia, että milloin toinen vanhempi voi viettää aikaansa lapsen kanssa.

Ja entäs ne tilanteet kun on sovittu, että 2. vanhempi saa tavata lasta tiettynä aikana mutta vanhemmalla onkin tällöin muuta tekemistä, eikä haluakaan tavata lasta, vaan viettää aikaa mieluummin vaikka uuden kumppaninsa kanssa kahdestaan. - Ei vanhempaa voi pakottaa tapaamaan lasta vaikka tapaamsisopimusken pitäisi totta kai sitoa molempia. 

Kyllähän se on niin, jos lapsi ei vanhempaa halua tavata on hänellä siihen oikeus. Joku jo edellä mainitsikin, että sellaisena vanhempana kyllä katsoisin peiliin ja osoittaisi sormella itseäni, en sitä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei halua tavata muualla asuvaa vanhempaansa, niin miksi hänet voidaan pakottaa siihen? Vaikka poliisin ja sossun avulla.

Missä näin on pakotettu ja miten?

Tietämässäni tapauksessa etäisä uhkasi nostaa syytteen vieraannuttamisesta, jos lasta ei pakoteta hänen luokseen, kun lapsi ei itse olisi halunnut. 

Niin. Kyllä on olemassa naisia, jotka eivät anna lapsen tavata isäänsä tai ainakin mahdollisimman vähän antavat tavata. On myös äitejä, jotka kääntävät eron jälkeen lapsen isäänsä vastaan manipuloimalla.

Onneksi oma ex vaimoni itse ehdotti, etten maksa elatusmaksuja ollenkaan, kun muutin lähelle lapsiani. Lapset ovat meillä noin puoliksi, enemmän ehkä öitä äidin luona, mutta päiväaikaan enemmän minun luona. Ostamme yhdessä vaatteet ja muut tarvittavat lapsille, eikä lapsista ole tapeltu yhtään. Vaikka eromme olikin vaikea.

Ja kyllä, lastenvalvoja tietää tilanteemme, kun irtisanoimme ex vaimon kanssa yhteistuumin aiemman eron jälkeen tehdyn elatus- ja tapaamissopimuksen. Lastenvalvoja sanoi, että hänelle riittää, kunhan lapset voivat hyvin, voimme muuten sopia asiat miten vaan keskenämme.

Lasten kannalta tämä on nyt paras ratkaisu, vaikka tietysti paras olisi ollut ydinperhe.

Miksi, miksi, miksi...Aaaaargghh...!!!!

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei halua tavata muualla asuvaa vanhempaansa, niin miksi hänet voidaan pakottaa siihen? Vaikka poliisin ja sossun avulla.

Missä näin on pakotettu ja miten?

Tietämässäni tapauksessa etäisä uhkasi nostaa syytteen vieraannuttamisesta, jos lasta ei pakoteta hänen luokseen, kun lapsi ei itse olisi halunnut. 

Se on kyllä erikoista, että kyseessä on lapsen oikeus, mutta hänen ei katsota olevan kykenevä kertomaan omaa mielipidettään ennen kuin 12-vuotiaana. 

Tai ehkä katsotaan, että sitä nuoremmat on helpompi vieraannuttaa ja pskapuheella saada vihaamaan etävanhempaa.

Paitsi ei sitä toista vanhempaa voi pakottaa tapaamiseen, vaikka se lapsi kuinka haluaisi nähdä. Eli siinä kohtaa se ei toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onhan se myös sen vanhemman oikeus.

Itseasiassa ei ole.

Tapaamisoikeus perustuu aina lapsen etuun ja on lapsen oikeus tavata vanhempaa. Vanhemmalla ei ole mitään ehdotonta tapaamisoikeutta lapseen.

Näin on. Ikävä kyllä se kääntyy välillä lapsen velvollisuudeksi. Vaikka lapsi ei aidosti halua tavata toista vanhempaansa, eikä koe oloaan hänen seurassaan turvalliseksi, katsotaan silti että on lapsen edun mukaista tavata tätä vanhempaa säännöllisesti. Täytyy olla muuta näyttöä laiminlyönnistä/ kaltoinkohtelusta kuin lapsen sana ja oma toive.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onhan se myös sen vanhemman oikeus.

Itseasiassa ei ole.

Tapaamisoikeus perustuu aina lapsen etuun ja on lapsen oikeus tavata vanhempaa. Vanhemmalla ei ole mitään ehdotonta tapaamisoikeutta lapseen.

On sellainen kuin perhe-elämän suoja, joka suojaa vanhempien oikeutta pitää yhteyttä omiin lapsiinsa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut tuomioita, joiden mukaan Suomi on rikkonut perhe-elämän suojaa mm. kieltäytymällä antamasta lapsia muussa maassa asuvan isän hoitoon perustellen asiaa lasten edulla ja lasten omalla tahdolla.  Perhe-elämän ja yksityisyyden suoja ovat vahvoja ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa säädettyjä oikeuksia. Tapaamissopimukset ovat siviilioikeudellisia sopimusasiakirjoja, jotka lastenvalvoja vahvistaa aina jos ne eivät ole selvästi lapsen edun vastaisia. Perhe-elämän suoja on lähtökohtaisesti aina oletusarvo ja siitä voidaan poiketa vain, jos vanhemman läsnäolo lapsen elämässä vahingoittaa tavalla tai toisella lasta ja silloinkin tapaamisoikeutta pyritään edistämään niin pitkälle esim. valvottujen tapaamisten avulla, kuin mahdollista.  Tässä on kyse myös lapsen oikeudesta ylläpitää yhteyttä vanhempiinsa ja muihin läheisiinsä, mikä on myös vahvasti velvoittava esim. lapsen oikeuksien sopimuksessa mainittu oikeus. 

Lapsen oikeus ja etu menee aina edelle.

Tuo muu on nyt jotain sinun ihan omaa tulkintaasi.

Lasta ei todellakaan pakoteta tapaamaan toista vanhempaa minkään perhe-elämän suojankaan nojalla, koska ensinnäkin sen idea on joku ihan muu kuin pakottaa lapset tapaamaan etävanhempia, joita lapset ei halua nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei halua tavata muualla asuvaa vanhempaansa, niin miksi hänet voidaan pakottaa siihen? Vaikka poliisin ja sossun avulla.

Missä näin on pakotettu ja miten?

Tietämässäni tapauksessa etäisä uhkasi nostaa syytteen vieraannuttamisesta, jos lasta ei pakoteta hänen luokseen, kun lapsi ei itse olisi halunnut. 

Se on kyllä erikoista, että kyseessä on lapsen oikeus, mutta hänen ei katsota olevan kykenevä kertomaan omaa mielipidettään ennen kuin 12-vuotiaana. 

Tai ehkä katsotaan, että sitä nuoremmat on helpompi vieraannuttaa ja pskapuheella saada vihaamaan etävanhempaa.

Minulle kyllä vasta hiljattain lastenvalvoja (ihana meis!) sanoi, että kyllä paljon nuoremmankin lapsen kuin 12 vuotiaan lapsen mielipide voidaan ja monesti myös pitäisi ottaa ehdottomasti huomioon, silloin kun kyse on häneen (lapseen) kohdistuvista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onhan se myös sen vanhemman oikeus.

Itseasiassa ei ole.

Tapaamisoikeus perustuu aina lapsen etuun ja on lapsen oikeus tavata vanhempaa. Vanhemmalla ei ole mitään ehdotonta tapaamisoikeutta lapseen.

Näin on. Ikävä kyllä se kääntyy välillä lapsen velvollisuudeksi. Vaikka lapsi ei aidosti halua tavata toista vanhempaansa, eikä koe oloaan hänen seurassaan turvalliseksi, katsotaan silti että on lapsen edun mukaista tavata tätä vanhempaa säännöllisesti. Täytyy olla muuta näyttöä laiminlyönnistä/ kaltoinkohtelusta kuin lapsen sana ja oma toive.

Lastensuojelussa tämä on iso ongelma. Lapsi asuu sijaishuollossa, mutta laki edellyttää, että lapsi saa pitää yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Kun puhutaan pienestä lapsesta, niin voidaan kyllä rajata, jos vanhempi ei esim. pysty tulemaan tapaamisille selvin päin. Mutta entä kun vanhempi on vaikkapa persoonallisuushäiriöinen ja saattaa käyttäytyä arvaamattomasti. Erittäin vaikeaa todistaa hallinto-oikeudelle ennen kuin jotain todella pahaa tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi ei sitä toista vanhempaa voi pakottaa tapaamiseen, vaikka se lapsi kuinka haluaisi nähdä. Eli siinä kohtaa se ei toteudu.

Lapsella on oikeus, mutta vanhemmalla ei ole velvollisuutta. Huvittavia nämä, jotka ovat keksineet, että lapsella on oikeus sekä isään että äitiin - mitenpä sen oikeuden toteutat, jos isästä ei ole edes tietoa, tai jos se ei halua kuulla lapsesta mitään?

Tästä tuli mieleen kun asuin isäni luona enkä käyntyt viikonloppuisin käymässä äidilläni kuin oltiin sovittu silloin kun olin alle 12.v. Niin äitini alkoi uhkailemaan juurikin nuilla tapaamisoikeuksilla yms ja jopa poliiseilla ja sillä kuinka poliisit tulevat hakemaan minut hänen luokseen asumaan.

Olin ihan paniikissa sen viikon kun äitini puhelimessa sanoi nuin minulle ja uhkaili poliiseilla. Suunnittelin pakoreittejä metsään ja tarkistin vähän väliä kotitietä että näkyykö poliiseja. En uskaltanut missään nimessä jäädä yksin kotia en edes kauppa reissun ajaksi vaikka olin jo 16-vuotias äitini uhkailu pelotti niin paljon. En saanut nukutuksi yöllä ja isänikin huomasi käytöksestäni pelon.

Ps. pollarit ei tullut hakemaan enkä ole käynyt äitini luona edelleenkään I whonder why.

Tapaamisoikeus on lapsen oikeus ei vanhemman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei halua tavata muualla asuvaa vanhempaansa, niin miksi hänet voidaan pakottaa siihen? Vaikka poliisin ja sossun avulla.

Missä näin on pakotettu ja miten?

Tietämässäni tapauksessa etäisä uhkasi nostaa syytteen vieraannuttamisesta, jos lasta ei pakoteta hänen luokseen, kun lapsi ei itse olisi halunnut. 

Ainahan sitä voi ihata ja uhota, mutta se ei tarkoita että uhoaja olisi oikeassa. Saapahan oikeus ainakin hyvät naurut kun Pärttyli-Yrjänä 60v. yrittää pakottaa 13-vuotiasta Jemmijasmiinaa luokseen joka toinen viikonloppu ja väittää että Jemmijasmiinan äiti vieraannuuttaa lasta, koska Jemmijasmiina ei nyt halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onhan se myös sen vanhemman oikeus.

Itseasiassa ei ole.

Tapaamisoikeus perustuu aina lapsen etuun ja on lapsen oikeus tavata vanhempaa. Vanhemmalla ei ole mitään ehdotonta tapaamisoikeutta lapseen.

Näin on. Ikävä kyllä se kääntyy välillä lapsen velvollisuudeksi. Vaikka lapsi ei aidosti halua tavata toista vanhempaansa, eikä koe oloaan hänen seurassaan turvalliseksi, katsotaan silti että on lapsen edun mukaista tavata tätä vanhempaa säännöllisesti. Täytyy olla muuta näyttöä laiminlyönnistä/ kaltoinkohtelusta kuin lapsen sana ja oma toive.

Lastensuojelussa tämä on iso ongelma. Lapsi asuu sijaishuollossa, mutta laki edellyttää, että lapsi saa pitää yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Kun puhutaan pienestä lapsesta, niin voidaan kyllä rajata, jos vanhempi ei esim. pysty tulemaan tapaamisille selvin päin. Mutta entä kun vanhempi on vaikkapa persoonallisuushäiriöinen ja saattaa käyttäytyä arvaamattomasti. Erittäin vaikeaa todistaa hallinto-oikeudelle ennen kuin jotain todella pahaa tapahtuu.

Juuri tuota minäkin ajattelin. Käytännössä viraita ihmisiä pakotetaan lapsi tapaamaan. Lapselle sijaisvanhemmat ovat usein ne ainoat oikeat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan varsinkin etäisien luulo. Sitten ovat ihan tosissaan raahaamassa lasten äitiä ja vaikka lapsiakin oikeuteen saadakseen haluamansa tapaamisoikeuden 10v. ja 14v. lapsiinsa, kun lapset on kyllästyneet etäisin säälipuuhaviikonloppuihin, eikä halua enää sinne mennä. Lasten mielipiteethän ei näitä etäisiä kiinnosta, pääasia että pääsee tappelemaan lasten äidin kanssa.

Siis monenko eri "etäisin" kanssa sinulla on lapsia, kun kokemusta riittää tuollaisten yleistysten tekemiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei halua tavata muualla asuvaa vanhempaansa, niin miksi hänet voidaan pakottaa siihen? Vaikka poliisin ja sossun avulla.

Missä näin on pakotettu ja miten?

Tietämässäni tapauksessa etäisä uhkasi nostaa syytteen vieraannuttamisesta, jos lasta ei pakoteta hänen luokseen, kun lapsi ei itse olisi halunnut. 

Ainahan sitä voi ihata ja uhota, mutta se ei tarkoita että uhoaja olisi oikeassa. Saapahan oikeus ainakin hyvät naurut kun Pärttyli-Yrjänä 60v. yrittää pakottaa 13-vuotiasta Jemmijasmiinaa luokseen joka toinen viikonloppu ja väittää että Jemmijasmiinan äiti vieraannuuttaa lasta, koska Jemmijasmiina ei nyt halua.

Entä jos Jemmijasmiina asuu sen Pärttyli-Yrjänän luona, eikä halua vierailla 35-vuotiaan Minjariina-äitinsä luona, ja äiti on se joka uhoaa? Etenkin psykopatiapiirteiset ja narsistit on erittäin taitavia puhumaan sossun ihmiset omalle puolelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei halua tavata muualla asuvaa vanhempaansa, niin miksi hänet voidaan pakottaa siihen? Vaikka poliisin ja sossun avulla.

Missä näin on pakotettu ja miten?

Tietämässäni tapauksessa etäisä uhkasi nostaa syytteen vieraannuttamisesta, jos lasta ei pakoteta hänen luokseen, kun lapsi ei itse olisi halunnut. 

Se on kyllä erikoista, että kyseessä on lapsen oikeus, mutta hänen ei katsota olevan kykenevä kertomaan omaa mielipidettään ennen kuin 12-vuotiaana. 

Tai ehkä katsotaan, että sitä nuoremmat on helpompi vieraannuttaa ja pskapuheella saada vihaamaan etävanhempaa.

Minulle kyllä vasta hiljattain lastenvalvoja (ihana meis!) sanoi, että kyllä paljon nuoremmankin lapsen kuin 12 vuotiaan lapsen mielipide voidaan ja monesti myös pitäisi ottaa ehdottomasti huomioon, silloin kun kyse on häneen (lapseen) kohdistuvista asioista.

Joo, tuo 12v. on vain jostain syystä sellainen ihmisten mieliin jämähtänyt ikäraja. Kai se on alunperin määritelty sellaiseksi iäksi, että lapsi on silloin kykenevä tekemään mm. omaan olemiseensa liittyviä päätöksiä. Toisaalta samassa jätetään määritelmävara mainitsemalla "tai jos lapsen katsotaan muuten olevan kypsä päättämään...". Eli mikään ehdoton alaraja se 12v. ei ole.

Pikkusiskoni adoptoitiin meille kun tämä oli 4-vuotias. Ennen adotiota vanhemmat sai siskon huoltajuuden ja pikkusiskoa kuultiin, kun selvitettiin hänen mielipidettään siitä missä tämä haluaa asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei halua tavata muualla asuvaa vanhempaansa, niin miksi hänet voidaan pakottaa siihen? Vaikka poliisin ja sossun avulla.

Missä näin on pakotettu ja miten?

Tietämässäni tapauksessa etäisä uhkasi nostaa syytteen vieraannuttamisesta, jos lasta ei pakoteta hänen luokseen, kun lapsi ei itse olisi halunnut. 

Ainahan sitä voi ihata ja uhota, mutta se ei tarkoita että uhoaja olisi oikeassa. Saapahan oikeus ainakin hyvät naurut kun Pärttyli-Yrjänä 60v. yrittää pakottaa 13-vuotiasta Jemmijasmiinaa luokseen joka toinen viikonloppu ja väittää että Jemmijasmiinan äiti vieraannuuttaa lasta, koska Jemmijasmiina ei nyt halua.

Oikeus ei taida paljon tällaisille jutuille naureskella Viljaeerikan jutun jälkeen. Eikä se ole edes ainoa.

Johtuisko siitä että tapaamisoikeus kirjataan aikuisten mukaan vaikka lapsen oikeudesta onkin kyse? Ei se lapsi ole oikeudessa tai lastenvalvojalla niitä puimassa vaan ne vanhemmat. Eikä toinen vanhempi lapsen oikeuksia ole epäämässä vaan sen toisen.