Lue keskustelun säännöt.
En voi olla ainoa joka ei ymmärrä tätä nykypäivän tapailu-kulttuuria
En tajua
20.09.2022 |
Nykyään tapaillaan kuukausia tai jopa vuosia eikä seurustella. Mun mielestä aivan käsittämätöntä! Mä en todellakaan suostuisi tuollaiseen! Tuo on tuollaista epävarmaa ja löysässä hirressä olemista koko ajan ja toinenhan voi tapailla muitakin. Ei kiitos
Mä olen jokaisessa seurustelusuhteessa aloittanut seurustelun hyvin nopeasti ja näin ovat miehetkin halunneet. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella alle viikon päästä ensitapaamisesta. Muutimme yhteen 11kk päästä seurustelun aloituksesta, naimisiin siitä vuoden päästä ja nykyään oltu yhdessä melkein 10 vuotta. Ollaan ostettu omakotitalo ja on yksi yhteinen lapsi.
Jos joskus eroaisimme, niin jäisin varmaan sinkuksi koska ei mun hermot kestäisi jotakin epämääräistä tapailua kuukausi tai vuosi tolkulla. Mä haluan seurustella, sopia että muita ei saa olla. En ikinä suostuisi pelkkään pitkäaikaiseen tapailuun. Pelkkään seksisuhteeseen voisin suostua, mutta siinähän ei tavoite olekaan parisuhde-elämä.
Kommentit (79)
''Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella alle viikon päästä ensitapaamisesta.''
Itse en ymmärrä tätä lainkaan. Miten noin lyhyessä ajassa edes ehtii molemmille syntyä tarpeeksi vahvoja tunteita, jotta seurustelun aloittaminen tulisi kyseeseen? Minä ainakin haluan rauhassa tutustua uuteen potentiaaliseen seurustelukumppaniin ajan kanssa ennen kuin alan seurustella. Aloin itse seurustella miesystäväni kanssa reilun kahden kuukauden tuntemisen jälkeen, mikä rehellisesti tuntui vähän liian nopealta etenemiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et siis ymmärrä, että ihmiset saattavat haluta ihmissuhteiltaan eri asioita kuin sinä? Että ihmiset on erilaisia? Minulla ei ole halua parisuhteeseen. Haluan olla vapaa, käydä ulkona ihmisten kanssa silloin kun huvittaa ja kenen kanssa huvittaa, eikä sitoa itseäni yhteen ihmiseen. Miksi et voi tätä käsittää?
Olenko mä kieltänyt tuota sulta? En. En vain ymmärrä todella pitkiä tapailuja ja MÄ EN halua sellaista. MÄ EN haluaisi mitään epämääräistä tapailua.
En minäkään haluaisi mitään epämääräistä tapailua.
Mutta jos sattumalta minulle ja vaimolleni tulisi ero, en usko, että olisin muuttamassa kenenkään naisen kanssa samaan asuntoon. En ainakaan alle 5 vuoden aikataululla. Jos tuo on "epämääräisen tapailun" määritelmä, niin sitten en mahdollisesti sinkkuna haluaisi yhtään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on juuri sellainen tapailusuhde menossa. Sopii hyvin tähän elämäntilanteeseen, kun aiemmin mulla asui teini kotona, ja nyt kun hän muutti omilleen, muutti miehen tytär väliaikaisesti takaisin kotiin. Nähdään, kun kummallekin sopii, ollaan yhteyksissä päivittäin. Meidän tapauksessa puhutaan kuitenkin iältään 50 ikävuoden molemmin puolin olevista ihmisistä, ei mulla ainakaan ole mitään kiirettä pysyvän parisuhteen kanssa saati ajatella yhteen muuttamista. Kummallakin on omat omistusasunnot. En tapaile muita, enkä usko miehenkään tapailevan muita (tiedän suunnilleen, missä liikkuu /mitä tekee silloin, kun ei olla yhdessä, koska puhutaan kuitenkin). Ollaan kumpainenkin myös sellaista itsekseenkin viihtyvää sorttia.
Kuulostaa seurustelulta, ei tapailulta. Aika tiiviiltäkin seurustelulta, kun olette yhteydessä päivittäin. Tuollaista seurustelu on ollu mulla jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on juuri sellainen tapailusuhde menossa. Sopii hyvin tähän elämäntilanteeseen, kun aiemmin mulla asui teini kotona, ja nyt kun hän muutti omilleen, muutti miehen tytär väliaikaisesti takaisin kotiin. Nähdään, kun kummallekin sopii, ollaan yhteyksissä päivittäin. Meidän tapauksessa puhutaan kuitenkin iältään 50 ikävuoden molemmin puolin olevista ihmisistä, ei mulla ainakaan ole mitään kiirettä pysyvän parisuhteen kanssa saati ajatella yhteen muuttamista. Kummallakin on omat omistusasunnot. En tapaile muita, enkä usko miehenkään tapailevan muita (tiedän suunnilleen, missä liikkuu /mitä tekee silloin, kun ei olla yhdessä, koska puhutaan kuitenkin). Ollaan kumpainenkin myös sellaista itsekseenkin viihtyvää sorttia.
Kuulostaa seurustelulta, ei tapailulta. Aika tiiviiltäkin seurustelulta, kun olette yhteydessä päivittäin. Tuollaista seurustelu on ollu mulla jo nuorena.
Yhteydessä oleminen on enimmäkseen tyyliin viestittelyä, usein ihan arkisista asioista, emme näe päivittäin. En silti osaa tätä vielä seurusteluna pitää, vaikka yhteyttä on pidetty jo kuukausia.
-8
Olen tapailusuhteessa, koska miehen talous on niin kuralla ja omistaa talon jossa remontti kesken, ettei hänen kanssaan voi muuttaa yhteen ilman että omakin talous menee sekaisin. Tykkään kuitenkin tyypistä. Ei tuo nyt kovin hääviltä näytä tulevaisuuden suhteen, jos mietin sitä eteen päin, mutta minkäs teet. Ehkä se siitä tai sitten ei.
Nuorempana oli helpompi tehdä nopeita ratkaisuja yhteenmuutosta ym. Näin nelikymppisenä elämäntilanteet on niin vaihtelevia, ettei se aina ole niin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua kirjoitti:
Vastaan nyt kaikille keittiöpsykologeille yhteisesti: Ei, ei ole mies haluamassa eroa. Ei, ei ole pettämistä kummaltakaan puolelta. Ei, en pelkää suhteeni puolesta.
Suhteemme voi oikein hyvin teidän lapsellisista päättelyistä huolimatta. Tämä aloitus kumpuaa ihan täältä palstan omista keskusteluista missä osa kertoo tapailevansa kuukausia tai vuosia. Ja aloitus on sitä, että mä en ymmärrä tuollaista. Ei ole mun asia jos joku tuollaista tekee, mutta ei vain mene mun ymmärrykseen tuollainen epämääräinen tapailu. Itse olisin mielummin sinkku kuin suostuisin vain tapailemaan kuukausikaupalla, saati sitten vuosia.
En tajua edes miten tämä liittyy mun oman parisuhteen tilanteeseen jos ihmettelen tätä nykyistä tapailu-kulttuuria. Esimerkkinä voisi olla myöskin sekin, että koska meillä ei ole koiraa, niin mä en saa keskustella koirista yhtään mitään. :D
Kun on jo lapset ja koti, niin sitä haluaa myös vähän suojella sitä omaa elämäänsä, eikä hötkyillä sekoittamaan sitä heti jonkun uuden tuttavuuden takia. Jos et ole ollut siinä tilanteessa, että sinulla on ihan yksin jo elämä kasassa ja kunnossa, et ehkä ihan ymmärrä meidän tilannetta. On eri asia muuttaa nuorena lapsettomana vaikka suoraan tindertreffeiltä jonkun miekkosen vuokrakämppään ja kokeilla toimiiko se. Aikuisena nuo kokeilut ei ole enää jännittäviä, vaan noloja ja masentavia. Niitä harkitaan.
Minä taas en puolestani ymmärrä miksi on niin tärkeää määritellä ja raamittaa suhde joksikin ja onko se nyt tapailua vai seurustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en puolestani ymmärrä miksi on niin tärkeää määritellä ja raamittaa suhde joksikin ja onko se nyt tapailua vai seurustelua.
No jotkut kokee sen pettämiseksi jos panee useampaa. Ei kai sillä määritelmällä muutoin väliä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en puolestani ymmärrä miksi on niin tärkeää määritellä ja raamittaa suhde joksikin ja onko se nyt tapailua vai seurustelua.
No jotkut kokee sen pettämiseksi jos panee useampaa. Ei kai sillä määritelmällä muutoin väliä olekaan.
Mutta tämähän just perustuu siihen olettamukseen, että tapailu olisi yhtä kuin että saa panna edelleen kaikkia. Voivathan ihmiset tapailla toisiaan, vaikka ovat jo ekslusiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen ketju, jossa pohditaan mitä mikin sana itse kellekin merkitsee. Laitanpa siis minä myös " lusikkani tähän soppaan". Taustasta sen sanon, etten ole nuori mutta en ihan ikäloppukaan. Olen ollut jonkun vuoden yksin.
Olin luullut tuntevani suomalaiset verbit, mutta yllätys yllätys joku kk sitten, tultuani eka kerran katsomaan vauva fi:a, huomasin verbin TAPAILLA. En koskaan, missään ollut aiemmin tuota sanaa nähnyt tai kuullut! Muistan ajatelleeni, mitä hittoa tuo tarkoittaa.
Jos minä tapailisin jotain miestä, se tarkoittaisi kai, että käymme vaikka lenkkeilemässä, tai tavataan muissa merkeissä suht.säännöllisesti, soittelemme ja viestittelemme, mutta emme ole menneet ns.pidemmälle. Kädestä pitämistä, halailua? Tapailu merkkaisi mulle, että ei olisi samanaikaisesti toista tällaista kaveria. Mieheltä tuskin kysyisin vielä, onko hällä.
Jos minä seurustelisin, olisi varmaan jo jokunen viikko tai kuukausia mennyt ja meillä olisi luultavasti sukupuolielämää. Tuolloin ei kummallakaan saisi olla muita tälläisiä kumppaneita.
Minulle tämmöinen pitkä, pysyvä seurustelu sopisi oikein hyvin, kun ei enää tarvetta perhettä perustaa. Hyvä kumppani olisi kuin lottovoitto. Oltaisiin yhdessä ja pari, mutta tarpeellista erillisyyttä toisi omat kodit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en puolestani ymmärrä miksi on niin tärkeää määritellä ja raamittaa suhde joksikin ja onko se nyt tapailua vai seurustelua.
No jotkut kokee sen pettämiseksi jos panee useampaa. Ei kai sillä määritelmällä muutoin väliä olekaan.
Kaikki ei mieti jatkuvasti seksiä niin kuin sinä ehkä. Aika usein se tapailusuhde on sitä että on se yksi ja sama tyyppi jonka kanssa harrastaa seksiä, kun ei ole kiva harrastaa sitä tuntemattomien kanssa. Tapailusuhde eroaa seurustelusta siinä, että siinä ei ole suunnitelmaa. Ei ole päätetty muutetaanko yhteen tai milloin, ei ole velvollisuus tavata toisen sukulaisia, kummallakin on oma talous tällaisia juttuja. Se että sinä mietit jatkuvasti vain kuka ketäkin panee, ei tarkoita sitä että kaikki muutkin miettisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en puolestani ymmärrä miksi on niin tärkeää määritellä ja raamittaa suhde joksikin ja onko se nyt tapailua vai seurustelua.
No jotkut kokee sen pettämiseksi jos panee useampaa. Ei kai sillä määritelmällä muutoin väliä olekaan.
Mutta tämähän just perustuu siihen olettamukseen, että tapailu olisi yhtä kuin että saa panna edelleen kaikkia. Voivathan ihmiset tapailla toisiaan, vaikka ovat jo ekslusiivisia.
No sehän on sitä. Seurustelussa ei panna muita. Siksi meillä on kaksi käsitettä, koska suhteiden sisältö eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en puolestani ymmärrä miksi on niin tärkeää määritellä ja raamittaa suhde joksikin ja onko se nyt tapailua vai seurustelua.
No jotkut kokee sen pettämiseksi jos panee useampaa. Ei kai sillä määritelmällä muutoin väliä olekaan.
Mutta tämähän just perustuu siihen olettamukseen, että tapailu olisi yhtä kuin että saa panna edelleen kaikkia. Voivathan ihmiset tapailla toisiaan, vaikka ovat jo ekslusiivisia.
No sehän on sitä. Seurustelussa ei panna muita. Siksi meillä on kaksi käsitettä, koska suhteiden sisältö eri.
Seurustelussa on tavoite. Tapailussa ei. Seurustelun on tarkoitus johtaa yhteiseen tulevaisuuteen. Tapailussa ei ole tehty mitään päätöstä sen suhteen. Seksi liittyy tapailuun lähinnä niin, että ei tarvitse etsiä muuta seuraa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en puolestani ymmärrä miksi on niin tärkeää määritellä ja raamittaa suhde joksikin ja onko se nyt tapailua vai seurustelua.
Mustasukkaisille seksipakkomielteisille se on tärkeää.
Yksi selvä syy tähän tapailukulttuuriin on asumisen ja elämisen kalleus. Ainakin itse (miehenä) ajattelen että jos jonkun kanssa alan tosissani seurustelemaan, niin perheen perustaminen kuuluisi asiaan melko pian siinä tapauksessa. Seurustelusuhde näivettyy jos se ei pääse kasvamaan perheeksi.
Ainakin pääkaupunkiseudulla perhe-elämä vaatii niin massiivisia taloudellisia resursseja, että minulla ei ole vielä valmiuksia aloittaa sitä matkaa.
Sen vuoksi olen toistaiseksi tyytynyt yhden yön suhteisiin, sekä satunnaisiin heilasteluihin kaveripohjalta.
Minä halusin mieheni muuttavan luokseni 2 viikossa siitä kun tutustuimme. Mies kyllä nukkui luona usein mutta oli itse muuttamassa toiselle puolelle kaupugia joten muutin sitten miehen luokse.
No parasta on että ihmiset itse puhuvat suhteensa rajoista. Tapailla voi niinkin ettei tapailla muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
En tajua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et siis ymmärrä, että ihmiset saattavat haluta ihmissuhteiltaan eri asioita kuin sinä? Että ihmiset on erilaisia? Minulla ei ole halua parisuhteeseen. Haluan olla vapaa, käydä ulkona ihmisten kanssa silloin kun huvittaa ja kenen kanssa huvittaa, eikä sitoa itseäni yhteen ihmiseen. Miksi et voi tätä käsittää?
Olenko mä kieltänyt tuota sulta? En. En vain ymmärrä todella pitkiä tapailuja ja MÄ EN halua sellaista. MÄ EN haluaisi mitään epämääräistä tapailua.
En minäkään haluaisi mitään epämääräistä tapailua.
Mutta jos sattumalta minulle ja vaimolleni tulisi ero, en usko, että olisin muuttamassa kenenkään naisen kanssa samaan asuntoon. En ainakaan alle 5 vuoden aikataululla. Jos tuo on "epämääräisen tapailun" määritelmä, niin sitten en mahdollisesti sinkkuna haluaisi yhtään enempää.
Epämääräisen tapailun ja yhteen muuttamisen välillä on muutakin. Ei mekään suoraan yhteen muutettu vaan seurusteltiin ensin. Seurustelu on eri asia kuin pelkkä tapailu. Yhteen kun muutetaan niin ollaan avopari ja se on jo vakavampaa kuin seurustelu. Jos asutaan yhdessä, niin kyllä mä puhun näistä avoparina enkä puhu, että seurustelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vääristynyt ajatus, että kaikki harrastaisi tuollaista tapailua, jonka aikana tapaillaan myös muita. Ei harrasta. On myös paljon ihmisiä, jotka haluaa, kuten sinä AP, seurustella/tapailla vaan sitä yhtä ihmistä. Ei kaikille tapailu tarkoita sitä, että tapaillaan myös muita. Jollekin se nyt vaan on termi, mitä käytetään suhteen alussa, kun suhde ei ole vielä niin vakavaa eikä tunne toista niin hyvin, että voisi sanoa varmasti olevansa tässä loppuun saakka. Tapaillaan eli tutustumaan, jotta tiedetään, onko tämä sellainen ihminen, johon haluaa sitoutua.
Tämä. Tinder- deitti kulttuuri sopii joillekin, mutta ei kaikille. Mutta suhteisiin liittyy ja on aina liittynyt epävarmuuksia, ei siinä voi olla varma, onko toinen yhtä sitoutunut kuin itse haluaa olla.
Ihmetyttää kuitenkin se, miten ap:lla menee joku "tapailu" käsite tunteisiin. Vaikka viikko ensi tutustumisen jälkeen vannottaisiin rakkauden valoja, niin kai aikuinen tajuaa, että suhde testataan vielä monta kertaa, ennen kuin se vaikiintuu. Ap:lla meni näin, mutta kyllä se hirsi useimmile on löysä vielä viikon tai kahden jälkeen.
Vastaan nyt kaikille keittiöpsykologeille yhteisesti: Ei, ei ole mies haluamassa eroa. Ei, ei ole pettämistä kummaltakaan puolelta. Ei, en pelkää suhteeni puolesta.
Suhteemme voi oikein hyvin teidän lapsellisista päättelyistä huolimatta. Tämä aloitus kumpuaa ihan täältä palstan omista keskusteluista missä osa kertoo tapailevansa kuukausia tai vuosia. Ja aloitus on sitä, että mä en ymmärrä tuollaista. Ei ole mun asia jos joku tuollaista tekee, mutta ei vain mene mun ymmärrykseen tuollainen epämääräinen tapailu. Itse olisin mielummin sinkku kuin suostuisin vain tapailemaan kuukausikaupalla, saati sitten vuosia.
En tajua edes miten tämä liittyy mun oman parisuhteen tilanteeseen jos ihmettelen tätä nykyistä tapailu-kulttuuria. Esimerkkinä voisi olla myöskin sekin, että koska meillä ei ole koiraa, niin mä en saa keskustella koirista yhtään mitään. :D