Lue keskustelun säännöt.
Minulla menee elämä aivan sekaisin pienistäkin vastoinkäymisistä. Romahdan hetkessä ja alan taas ryyppäämään tms. Muita?
19.09.2022 |
Pidän tiukat rajat itseäni kohtaan. Kaikki tai ei mitään - tyylillä. Se ei ole toimiva strategia, tiedän sen.
En vain voi itselleni mitään. Stressaan vähän kaikesta enemmän tai vähemmän. Sitten on viikkoja kun pystyn olemaan rauhallisesti elämässä, syön terveellisesti, en juo alkoholia. Olen vakaasti itseni kanssa jalat maassa ja ajattelen järkevästi elämää eteenpäin.
Ei tarvitse tulla kuin yksi kömmähdys. Väärältä ihmiseltä viesti (esim. paska tyyppi, joka on joskus kohdellut huonosti ja pyytää lähelleen) tai joku pakottaa minut syömään jotain epäterveellistä. Kieltäydyn mutta minua ei kuunnella. Sitten syön ja sen jälkeen olen niin pettynyt itseeni, että menen kauppaan hakemaan lisää epäterveellistä ruokaa. Tai sitten ryyppään kun tuntuu, etten pystykään muuttaa elämäni suuntaa. Jos en saa omaa tilaa ja aikaa itselleni, jos en pysty pitämään rajaa niin sitten menee taas alamäkeen ja kovaa.
Kukaan ei oikein tajua tuota. En itsekään. En vain kestä jos minua painostetaan ja olen itse niin kriittinen itseäni kohtaan ja jos kohta jo menen jonkun toisen sanojen mukaan niin koen mielentasolla sellaisen romahduksen, ettei millään mitään väliä. En osaa pitää rajoja yllä jos yhtään sen yli astun.
Olenko yksin?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Et ole yksin. Se vaatii harjoittelua, tietoisuutta. Kannattaa mielikuvaharjoitella jo etukäteen noita tilanteita.
Itse olen onnistunut välttämään useita ratkeamisia ihan vaan sillä, että pysähdyn siinä tilanteessa. Sanon itselleni, että mikään ei muutu, jos en muuta tapojani. Mitä pahemmalta tuntuu, sitä varmempi olen siitä, että juuri nyt on todella tärkeää pysytellä kaidalla polulla, koska se estää vajoamasta syvemmälle.
Aina en onnistu, mutta sitten yritän uudelleen, ja uudelleen. Miksi minä en pystyisi muuttamaan elämääni, kun muutkin ovat siihen pystyneet? Pystyn muuttumaan, kun vain opetan itseäni tarpeeksi. Enkä lannistu, vaikka tulee takapakkia.
Voimia!
Kiitos tästä!
Itse yritän kanssa pysähtyä ja yrittää keksiä sitten joitain keinoja, etten mene ihan maahan ja luovuta. Yritän lohduttaa itseäni mutta samalla inhoan kun en tiedä mitä teen ja menenkö impulssin mukana. Sitten jos tartun impulssiin, niin vedän kaksi päivää alkoholia tai syön todella epäterveellisesti - tai sekä että.
Ihan hirveää, siihen tarvitsee vain sen yhden epäonnistumisen siinä hetkessä ja koko pakka voi sortua hetkeksi. Yritän sitten kuitenkin nousta ylös ja jatkaa siitä mihin jään mutta kyllä se vähän itseluottamuksen päälle tietenkin ottaa kun olet niin varma ja sitten tulee tuollainen tilanne vastaan, ettet voi muuta kuin myöntyä ja sitten koetkin olevasi epäonnistunut ja rata jatkuu.
No mutta tosiaan, tietoisena oleminen olisi tärkeää. Pysähtyä, hengittää ja jatkaa rauhassa matkaa.
Ap
Kuulostaa siltä, että olet ns. oikealla tiellä, koska tiedostat ongelman noin hyvin. Ja olet jo tehnyt paljon töitä itsesi kanssa, vaikka ei välttämättä aina siltä tunnu.
Samastun voimakkaasti kuvaukseesi. Kun minulla on asiat kunnossa, koen oloni hyvinkin varmaksi ja rauhalliseksi. Sitten tulee jotain pientä ja yhtäkkiä olenkin taas säälittävä paska, joka ei pysty mihinkään. Tästä ajattelusta yritän päästä eroon.
Yritän hyväksyä itseni kokonaan (myös silloin, kun olen heikko) ja samalla keskittyä nykyhetkeen eli valintoihin, joihin voin tällä hetkellä vaikuttaa.
Kiitos, juuri näin minäkin yritän. Hyvin kerroit ja samaistun tähän.
Olen kovasti yrittänyt tehdä töitä itseni kanssa. Yrittänyt mennä eteenpäin, kuunnella itseäni, ymmärtää ja asettaa tärkeitä rajoja, haluan elää arvojeni mukaisesti ja vaalia omaa tilaa sekä niitä asioita, joista saan elinvoimaa. Sitten kun tulee jotain, johon en oikein osaa suhtautua eikä se ole tätä arvoni mukaista elämää, niin saatan mennä hetkeksi aivan alas ja pettyä itseeni. Menetän otteen.
No, yritän hyväksyä tämänkin puolen, en jaksa jatkuvasti tuomita itseäni. Yritän kyllä. En onnistunut taaskaan päämäärässä mutta ehkä seuraavalla kerralla menee jo paremmin.
Tsemppiä sinullekin, ihanaa kun näistä asioista voi jostain keskustella ja on ihmisiä, jotka ymmärtävät.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tätä samaa loputonta märinää.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa loputonta märinää.
Sinä voit kertoa vuorostasi omasta elämästäsi. :) Kerro minulle märisijälle, miten elät elämääsi, sillä ilmeisesti osaat itse suhtautua elämääsi rauhallisen tyyneesti. Kuuntelen mielelläni.
Ap
Tavallaan tästä itsensä kritisoimisesta tekee outoa se, etten oikeastaan välitä siitä hyvästä mitä olen saanut aikaan. Tai välitän koska sitähän tavoittelen mutta unohdan sen nopeasti. Muistuttelen itseäni lähinnä epäonnistumisista. Koska jos onnistun niin en koe onnistuneeni, outoa. Sain parhaimman todistuksen ja ensimmäisenä luokaltani, esimerkiksi. Kaikki olivat kiitettäviä kun valmistuin ammattiin.
Koen kuitenkin vain olevani oikeasti huono ja tuo oli hyvää tuuria enkä oikeasti osaa juuri mitään.
Olen lopettanut rahapelaamisen ja se oli iso ongelma. Tajusin vasta nyt, etten olekkaan pelannut aikoihin ja voisin olla ylpeä itsestäni. En kuitenkaan uskalla nostaa itseäni edes itselleni jalustalle. En uskalla liikaa kehua itseäni tai muuta - koska pilaan kuitenkin kaiken. Hirvittävän ristiriitaista elämämistä.
Tavallaan uskoo itseensä ja tietää pärjäävänsä - toisaalta vihaa itseään eikä koe olevansa yhtään mitään vaan lähinnä yksi v***n typerä pässi, joka ei osaa sitä eikä tätä, vaikka pitäisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan tästä itsensä kritisoimisesta tekee outoa se, etten oikeastaan välitä siitä hyvästä mitä olen saanut aikaan. Tai välitän koska sitähän tavoittelen mutta unohdan sen nopeasti. Muistuttelen itseäni lähinnä epäonnistumisista. Koska jos onnistun niin en koe onnistuneeni, outoa. Sain parhaimman todistuksen ja ensimmäisenä luokaltani, esimerkiksi. Kaikki olivat kiitettäviä kun valmistuin ammattiin.
Koen kuitenkin vain olevani oikeasti huono ja tuo oli hyvää tuuria enkä oikeasti osaa juuri mitään.
Olen lopettanut rahapelaamisen ja se oli iso ongelma. Tajusin vasta nyt, etten olekkaan pelannut aikoihin ja voisin olla ylpeä itsestäni. En kuitenkaan uskalla nostaa itseäni edes itselleni jalustalle. En uskalla liikaa kehua itseäni tai muuta - koska pilaan kuitenkin kaiken. Hirvittävän ristiriitaista elämämistä.
Tavallaan uskoo itseensä ja tietää pärjäävänsä - toisaalta vihaa itseään eikä koe olevansa yhtään mitään vaan lähinnä yksi v***n typerä pässi, joka ei osaa sitä eikä tätä, vaikka pitäisi.
Ap
Olet sairaalloisen nöyrä eksistenssi.
Sinä kuulostat suojattomalta ja rajattomalta ihmiseltä siinä mielessä, että maailman ja sinun välissä ei ole mitään. En nyt sano tätä siksi, että haluaisin haukkua, vaan siinä mielessä, että voisit tehdä havainnon. Ensimmäinen askel olisi varmasti tunnistaa se tunne, mikä vastoinkäymisestä tulee. Kun tunnistat sen, muista, että se on vain tunne. Jos saat viestin, josta tulee mieleen ikävä ihminen, ikävä asia, koet tunteen. Tunne ei tapa sinua. Se ei vahingoita sinua. Se ei uhkaa sinua. Annat sille vain mielessäsi suunnattoman merkityksen, joka ajaa sinut ryyppäämään (tai antaa tekosyyn sille, ihan miten vain). Voit elää sen tunteen ilman pelkoa siitä, että sinulle tapahtuisi jotain pahaa.
Voit myös sanoa, ettet halua syödä jotain ja se siitä. Jos ihminen painostaa sinua, siitä aiheutuu edelleen vain tunteita. Ja toisaalta, jos syöt jotain "epäterveellistä" jonkin normaalin annoksen, mitä sitten? Se ei vahingoita sinua. Voit ihan huoletta syödä sen yhden annoksen. Jos siitä tulee paha ja inhottava tunne, se on edelleen vain tunne. Se ei tarkoita sitä, että sinun pitää rankaista itseäsi ahmimalla jotain (tai antaa itsellesi lupaa ahmia).
Tunteiden tunnistaminen. Tunteiden vaarattomaksi hyväksyminen. Siitä asia lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä kuulostat suojattomalta ja rajattomalta ihmiseltä siinä mielessä, että maailman ja sinun välissä ei ole mitään. En nyt sano tätä siksi, että haluaisin haukkua, vaan siinä mielessä, että voisit tehdä havainnon. Ensimmäinen askel olisi varmasti tunnistaa se tunne, mikä vastoinkäymisestä tulee. Kun tunnistat sen, muista, että se on vain tunne. Jos saat viestin, josta tulee mieleen ikävä ihminen, ikävä asia, koet tunteen. Tunne ei tapa sinua. Se ei vahingoita sinua. Se ei uhkaa sinua. Annat sille vain mielessäsi suunnattoman merkityksen, joka ajaa sinut ryyppäämään (tai antaa tekosyyn sille, ihan miten vain). Voit elää sen tunteen ilman pelkoa siitä, että sinulle tapahtuisi jotain pahaa.
Voit myös sanoa, ettet halua syödä jotain ja se siitä. Jos ihminen painostaa sinua, siitä aiheutuu edelleen vain tunteita. Ja toisaalta, jos syöt jotain "epäterveellistä" jonkin normaalin annoksen, mitä sitten? Se ei vahingoita sinua. Voit ihan huoletta syödä sen yhden annoksen. Jos siitä tulee paha ja inhottava tunne, se on edelleen vain tunne. Se ei tarkoita sitä, että sinun pitää rankaista itseäsi ahmimalla jotain (tai antaa itsellesi lupaa ahmia).
Tunteiden tunnistaminen. Tunteiden vaarattomaksi hyväksyminen. Siitä asia lähtee.
Yritän opetella tätä. Yritän pysähtyä näihin tunteisiin ja olla välittämästä. Oikeastikin yritän usein katsoa kaikkia tunteitani kuin katselisin niitä ulkopuolelta. En tiedä miksi olen tällainen tärisevä hermoraunio. En ulospäin vaan sisäisesti. Olen kovin pidetty ihminen ja todellakin teen hommani hyvin koska pakko ja toisaalta tiedän olevani kelpo työntekijä. Kuitenkin se on tietynlainen rooli, ei se minä itse. Minulla on työidentiteetti, sitten olen vapaa-ajalla tyhjä kuori. Toisaalta omistan mielipiteitä ja nautin joskus olemisesta itseni kanssa. Kuitenkin joku hermorata aivoissani on pielessä, en vain ole oppinut elämään sen kanssa.
Joskus nauran tunteilleni, joskus en tunne mitään. Sitten kaikki saattaa levitä päälle täysin. En vain ymmärrä. Tiedän, että vastuu on minulla. Ehkä tämä vaatii vain sinnikästä työskentelyä vielä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettekohan naisia?
Totta. Mieheksi syntyminen auttaisi. Nytkin kerroin miehelle mitä hänen tulee tehdä. Olisi kiva kun mistään ei olisi ikinä vastuussa ja joku muu aina ajattelee puolesta ja näyttää suunnan. Valitettavasti sitä vaan on syntynyt naiseksi niin on kaikkien asiat hoidettavana omien lisäksi.
Uhriutuminen sulta ainakin onnistuu hienosti. Uskon, että olet nainen.
Ja sinä olet mies jonka elämän työ on runkata ja pelata pleikkaria etkä ole eläessäsi kantanut vastuuta mistään.
Naisten onneksi on miehiä joita voi syyttää kaikesta. Oishan se ihan hirveää jos pitäisi myöntää vika itsessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta ja samoja asioita olen pyöritellyt.
Haluat kovasti kontrolloida itseäsi ja elämääsi. Miksi? Tuoko se kenties sisäistä turvallisuuden tunnetta (kuten itselläni)? Millaiset asiat tuovat sinulle sisäistä turvaa, muut kuin kontrolli? Voisitko vahvistaa niitä? Mikä pelko sisälläsi aktivoituu, kun koet menettäväsi kontrollin? (itselläni pohjimmiltaan hylätyksi tulemisen pelko) Jos mietit lapsuuttasi, millaisista asioista sinua on kehuttu? Miten virheisiisi ja puutteisiisi on suhtauduttu?
Kannattaa lukaista, tunnistatko itsessäsi vaativan persoonallisuuden piirteitä. Myös häpeästä ja sen hoidosta voi olla hyödyllistä opiskella lisää. Se on tunteena vaikea tunnistaa ja peittyy monesti muiden sijaistunteiden alle.
Jokainen meistä on omalla tavallaan epätäydellinen, joten toivottavasti löydät vielä jostain armollisuutta itseäsi kohtaan. Voimia pohdiskeluun!
Pystyin samaistumaan aloitukseen. Minullakin lapsuudenperhe oli enemmänkin turvaton kuin turvallinen ja rakkaudellinen. Sieltä kai tuo epävakaus on omaan elämään asettunut. Epänormaali on ikäänkuin "normaalia".
Ihan aluksi päätät, tänään en juo viinaa, tapahtui sitten mitä tahansa. Sitten lopetat murehtimisen asioista, joille et voi tehdä mitään. On normaalia, ettei aina onnistu kaikessa, mutta se asia pitää käsitellä ilman pakotietä juomiseen. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, kukaan ei ole täydellinen. Anna itsellesi mahdollisuus olla sinä.
Jos jatkat tuolla nykyisellä tiellä, sinä tiedät mitä sen päässä on.