En kestä tätä elämän tyhjyyttä enää...hirveä tilanne

Eikö seudulla ole mitään harrastustoimintaa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö seudulla ole mitään harrastustoimintaa?

Jos jaksaisin katsoa. Kaikki paikat tietysti täynnä.

Uusi elämänvaihe on aina rankka. Anna itsellesi aikaa ja tee asioita joista nautit ja tuottavat iloa. Aika vie eteenpäin.

Nauti itsesi seurasta. Ihanaa kun ei ole pakko ihmisten pariin mennä.

Lapsen isä on löytänyt elämälle sisältöä :3

Vierailija kirjoitti:

Uusi elämänvaihe on aina rankka. Anna itsellesi aikaa ja tee asioita joista nautit ja tuottavat iloa. Aika vie eteenpäin.

Sellaista ei ole. Jos olisi ystäviä joiden seurassa olla, ei vaan näy missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi elämänvaihe on aina rankka. Anna itsellesi aikaa ja tee asioita joista nautit ja tuottavat iloa. Aika vie eteenpäin.

Sellaista ei ole. Jos olisi ystäviä joiden seurassa olla, ei vaan näy missään.

Harrasta jotain jossa on muitakin ihmisiä.  Käy kirjastossa tai elokuvissa.

Pitää olla itse aktiivinen eikä käpertyä itseensä. Ei kotoasi kukaan tule hakemaan. Voihan se olla että olet loppuelämän tuossa tilanteessa. Eipä se kai auta kuin hyväksyä sitten.

Jos edes joku asia olisi hyvin.

Paha olo, yksinäisyys, ikävä lasta.

Pahaan oloon en saa apua.

Näet vieraita ihmisiä kadulla. Niinkuin me kaikki. Ollaan enemmän tai vähemmän yksinäisiä. Otetaan elämä omiin käsiin ja sanotaan vastaantulevalle  - hei - ja sitten muutakin jos siltä tuntuu ja näyttää.

Älä nyt ruikuta. Elämä on nenän edessä. Mene vaikka luontoon kävelemään ja soita lapsellesi tai ota kuvapuhelu hänelle.

Istuppas tai käy makuulle ja anna tyhjyyden täyttää olemuksesi täysin.

Tyhjyys ei ole paha asia, vaikka pahalta tuntuukin, ei sitä tarvitse paeta.

Kun pystyt kohtaaman täydelisesti tyhjyyden tulet huomaamaan, että se on kadonnut ja tilalle on virrannut jotain sanoinkuvaamattoman mahtavaa jota et ole ennen tiennyt olevankaan.

En sano mitä se on, sinun täytyy ottaa itse se selville.

Uutta uraa luomaan. Katsot aikuisopistot alueeltasi ja lähdet uusille poluille.

Pahinta on tämä yksinäisyyden ja pahan olon yhdistelmä.

Paha olo ilmenee myös kipeässä kropassa, jos näin ei olisi, kaikki olisi helpompaa.

Kysymys. Haluatteko muutosta? Suurin osa haluaa vain ainoastaan valittaa. Välillä vituttaa mua tuo ainainen valitus.

Haluan muutosta todellakin, mitään ei tapahdu.

Sille että olen kipeä, ei voi mitään kun apua ei saa.

No ehkä sun pitäisi etsiä elämään sisältöä ja tarkoitusta muusta kuin toisista ihmisistä? Itse olen koko aikuisikäni ollut yksin, enkä koe elämää tyhjäksi ollenkaan. Työ on kiinnostavaa ja vaativaa, lisäksi aina kun siltä tuntuu otan jonkun harrastuksen jota harrastan sen aikaa kun huvittaa, sitten seuraava. Nyt opiskelen Italian kieltä työväenopiston kurssilla ja itsekseni opettelen piirtämään paremmin. Katselen myös paljon suoratoistopalveluiden sarjoja ja pelaan tietokoneella, nautin pelaamisesta paljon. Keräilen luonnonkasveja ja sieniä myöskin kun sellaiseen sopiva vuodenaika on. Välillä jotain matkoja vaikka, joita suunnitellessa meneekin mukavasti aikaa. 

En myöskään rajoita mitään tekemistä ulos, koska olen sinkku. Esim. käyn elokuvissa, paremmissa ravintoloissa yms. yksin. Hämmästyin kun hiljattain kuulin että jotkut kokee, että kaikki nämä, ja jopa matkat ja omistusasunnon hankinta (tai ainakin ok-talon) on kiinni siitä, että pitäisi ensin olla parisuhde. No ei ole ihme että on tylsää ja pitkästyttävää kun juuri mitään ei voi tehdä muka yksin.

mene töihin. Se auttaa.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä sun pitäisi etsiä elämään sisältöä ja tarkoitusta muusta kuin toisista ihmisistä? Itse olen koko aikuisikäni ollut yksin, enkä koe elämää tyhjäksi ollenkaan. Työ on kiinnostavaa ja vaativaa, lisäksi aina kun siltä tuntuu otan jonkun harrastuksen jota harrastan sen aikaa kun huvittaa, sitten seuraava. Nyt opiskelen Italian kieltä työväenopiston kurssilla ja itsekseni opettelen piirtämään paremmin. Katselen myös paljon suoratoistopalveluiden sarjoja ja pelaan tietokoneella, nautin pelaamisesta paljon. Keräilen luonnonkasveja ja sieniä myöskin kun sellaiseen sopiva vuodenaika on. Välillä jotain matkoja vaikka, joita suunnitellessa meneekin mukavasti aikaa. 

En myöskään rajoita mitään tekemistä ulos, koska olen sinkku. Esim. käyn elokuvissa, paremmissa ravintoloissa yms. yksin. Hämmästyin kun hiljattain kuulin että jotkut kokee, että kaikki nämä, ja jopa matkat ja omistusasunnon hankinta (tai ainakin ok-talon) on kiinni siitä, että pitäisi ensin olla parisuhde. No ei ole ihme että on tylsää ja pitkästyttävää kun juuri mitään ei voi tehdä muka yksin.

Ei voi verrata noin vain. Asuitko lapsesi kanssa yli 20 vuotta ja sitten se lähti pois?

Sen päälle tämä fyysinen ja psyykkinen paha olo josta ei selviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä sun pitäisi etsiä elämään sisältöä ja tarkoitusta muusta kuin toisista ihmisistä? Itse olen koko aikuisikäni ollut yksin, enkä koe elämää tyhjäksi ollenkaan. Työ on kiinnostavaa ja vaativaa, lisäksi aina kun siltä tuntuu otan jonkun harrastuksen jota harrastan sen aikaa kun huvittaa, sitten seuraava. Nyt opiskelen Italian kieltä työväenopiston kurssilla ja itsekseni opettelen piirtämään paremmin. Katselen myös paljon suoratoistopalveluiden sarjoja ja pelaan tietokoneella, nautin pelaamisesta paljon. Keräilen luonnonkasveja ja sieniä myöskin kun sellaiseen sopiva vuodenaika on. Välillä jotain matkoja vaikka, joita suunnitellessa meneekin mukavasti aikaa. 

En myöskään rajoita mitään tekemistä ulos, koska olen sinkku. Esim. käyn elokuvissa, paremmissa ravintoloissa yms. yksin. Hämmästyin kun hiljattain kuulin että jotkut kokee, että kaikki nämä, ja jopa matkat ja omistusasunnon hankinta (tai ainakin ok-talon) on kiinni siitä, että pitäisi ensin olla parisuhde. No ei ole ihme että on tylsää ja pitkästyttävää kun juuri mitään ei voi tehdä muka yksin.

Ei voi verrata noin vain. Asuitko lapsesi kanssa yli 20 vuotta ja sitten se lähti pois?

Sen päälle tämä fyysinen ja psyykkinen paha olo josta ei selviä.

En, en ole koskaan saanut miestä enkä lapsia. Mutta joo totta on, että uusi vaihe varmasti vaatii totuttelua alkuun, minä taas olen tässä jo kohta kolme vuosikymmentä totutellut ja sopeutunut. Oletko yrittänyt hakea apua pahaan oloon, että jos se on esim. ihan kliinistä masennusta, joka olisi hoidettavissa?