Olen 16v ja nyt jo hommaan vaatteita, tarvikkeita vauvalleni - olenko hullu?

Olisitpa minun tyttäreni, kannustasin sinua Rakkudella haaveissasi. Voisit minulle luottamuksella kertoa haaveistasi, niin varmasti tukisin sinua! Minua ei koskaan siunattu tyttärellä, jota niin hartaasti toivoin, ainoastaan saimme pojan, joka menehtyi nuorana.

Olen nyt 56v, ja mielestäni suhteellisen normaali ihminen. Minulla oli 16-vuotiaana kova vauvakuume. Olen aina hoitanut lapsia, ja siitä opiskelin itselleni ammatinkin.

Tuolloin nuorena neuloin muutamia vauvanvaatteita vauvasta haaveillessani. Myöhemmin ei juuri olisikaan ollut aikaa ohuesta langasta tehtyihin kuviomalleihin. Muutaman todella ihanan ostinkin, talletin ne myöskin omaan laatikkoonsa.

Ainoan oman lapseni sain heti kun katsoin tilanteeni olevan siihen sopiva. Olin 27-vuotias.

Tuttua on myös tuo pelko, saankohan koskaan omia lapsia. Vauvakuumetta podin siis yli 10 vuotta.

Tein kovasti käsitöitä, ja harmittaa, etten tehnyt taidokasta kastemekkoa jo tuolloin! Ompelin se nopeasti sitten , kun vauva oli jo syntynyt,, ja siitä tuli suht.yksinkertainen, ei perintömekko.

Tuossa iässä kannattaa ennemmin säästää rahaa tulevia opintoja varten. Jos nyt vauvanvaatteita haluaa, niin järkevää on käyttää niihin aikaa eikä rahaa. Varsinkin tuo aiemmin mainittu neulominen on ihan fiksua. Siinä kehittyy omaat taidot, neuleisiin ei mene paljon lankaa ja lopputulos on parempi mitä kaupasta ostetuissa. Alennusmyyneistä hamstraaminen on tyhmintä ikinä, ne vaatteet joutuu jättämään lapsuudenkotiin tai kuljettamaan niitä muutoissa mukana.

Olen itse ollut melkein samanlainen. Muistan, että 9-vuotiaana kävin katsomassa serkkuni vastasyntynyttä vauvaa ja se oli ensimmäinen vauva, jonka muistan nähneeni jos vuotta nuorempaa pikkuveljeä ei lasketa. 

Se talon hiljainen utuinen tunnelma, uutukainen nuori äiti imettämässä keinutuolissa vauvaansa, käsinkosketeltava rakkaus ilmassa,  se iski minuun samantien ja tiesin, että tuommoista minäkin haluan. 

Siitä lähtien podin vauvakuumetta. 

 13- vuotiaana aloin keräämään astiastoa tulevaan omaan kotiin aikuisena, sain niitä synttäri-  joulu- ja rippilahjoiksi. Keräsin muutenkin kaikkea pientä kodin tavaraa, pyyhkeitä,  pussilakanasettejä, aterimia jne. Aloin seurustella 16-vuotiaana ja kärsin mielettömästä vauvakuumeesta, mutta ymmärsin, että ensin pitää käydä lukio loppuun, hakea yliopistoon ja valmistua. 19-vuotiaana sitten muutimme omaan yhteiseen kotiin. 

24- vuotiaana mun paras ystävä sai vauvan, ja olin niin onnellinen, kun sain käydä hoitamassa vauvaa. Vauvalla oli koliikki ja ystäväni oli aivan poikki yövalvomisista. Yliopiston luentojen jälkeen menin kylään ystävälle, hän sai mennä nukkumaan päiväunia ja minä otin vauvan syliteltäväksi ja hoidettavaksi sillä aikaa. Noihin aikoihin aloin ostella myös pieniä söpöjä vauvanvaatteita ja pehmoleluja vauvalle jemmaan. Kyllä muistan, että ne joille siitä kerroin, ihmettelivät suuresti, että miksi ostan vaikken ole raskaanakaan tai lähiaikoina aikonut ollakaan.

26-vuotiaana  valmistuimme yliopistolta, menimme naimisiin ja vihdoin vauva sai tulla. Esikoinen syntyi, kun olin 27v ja oli aivan unelmien täyttymys. Kaikki oli juuri sellaista, mistä olin 9-vuotiaasta asti haaveillut. Kaikkia ostamiani vauvanvaatteita en kuitenkaan lopulta pitänyt vauvalla, osa oli eri sukupuolen vaatteita. Mutta säästin ne edelleen, ja kun kolmas lapsi 7v päästä esikoisesta oli eri sukupuolta, käytin niitä opiskeluaikoinani hankkimiani vaatteita sitten hänellä. Niissä oli tunnearvoa. Lapsille olen valokuvista näyttänyt, että äiti odotti ja toivoi teitä niin monta vuotta aiemmin, kun osti nuo vaatteet jo kauan ennen kuin synnyitte.

Nyt olen 42v ja kaikki ihanat vauvavuodet ovat jo takanapäin. Lapset ovat parasta mitä elämässäni on. Krooninen vauvakuume vaivaa edelleen, mutta resurssit on rajalliset ja olen jo liian vanha. Silti se aika, kun oli omia vauvoja, oli elämäni parhainta aikaa. On haikeaa, että odotin sitä niin kauan ja nyt se on ohi.  

Minä olen pikku tytöstä asti rakastanut vauvoja ja aina tiesin että lapsia halua. Teininä oli monta kertaa vauva kuume.

23-vuotiaana sain esikoiseni.

Aina kuuluu sama virsi jokaisen suusta. Opiskele, mene töihin, hanki oma talo, hanki mies ja mene naimisiin. Sitten voi vasta hankkia lapsia.

No minä olin parisuhteessa ja sain kaksi lasta ja sen jälkeen vasta opiskelin ja menin työelämään ja hankimme oman yhteisen talon ja kihloissa olemme miehen kanssa.

Jokainen tekee omalla tavalla. Ei kaikkien tarvitse tehdä samalla tavalla.

Nainen tekee lapsia miesten kanssa jotka ei halua lasta hoitaa. Suomessa on yli satatuhatta naista joiden mies jättänyt naisen heti kun nainen on raskaana.