Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsella olisi synttärit ja aamulla saataisiin tietää että lapsen toinen muualla asuva vanhempi on kuollut niin peruisitko synttärit?
18.09.2022 |
Juhlat olisi siis alkamassa muutaman tunnin kuluttua tiedosta. Kyseessä vanhempi jota lapsi tapaa viikonloppuisin. Osa vieraista olisi jo matkalla juhliin.
Kommentit (42)
Riippuu lapsen iästä. Ihan höpöhöpö taitaa tämä aloitus olla. 19:00 sunnuntai ei kyllä mitkään muksusynttäreitä ketään pidä!
Ainut paikka on porvoo, missä noin tehään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlisin lapsen juhlat ja vasta sen jälkeen kertoisin suru-uutisen illemmalla.
Ja lapselle loppuelämän traumat synttäreiden juhlimisesta.
Tai traumat siitä että synttärit jäi juhlimatta.
En peruisi, ja kertoisin lapselle vasta seuraavana päivänä.
En peruisi.
Mitä sitten sen perumisen jälkeen? Hämmentynyt lapsi katselee koko päivän itkevää tai surullista aikuista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä olisi juhlat.
Elämä jatkuu eikä lapsi osaisi ajatella, että hänen juhlansa on jotenkin kuolleelta pois. Tietty lapsen ikä ja lapsen oma toive on etusijalla eli jos 10v ei juhlaa haluakaan (eli mummia, ukkia, kummeja paikalle), niin välittäisin lapsen toiveen, mutta voihan sukulaisten kanssa juhlia myös pienemmällä riehakkuudella.
Olen ollut 70v-päivillä, joissa muisteltiin päivänsankarin samana aamuna syöpään kuollutta nelikymppistä poikaa eikä kukaan siellä sanonut, että ei saa juhlia.
Pitäisin synttärit ja kertoisin suru-uutisen vasta illalla.
Noin pieni lapsi voi muuten kokea, että häntä rangaistaan menehtymisestä, että se oli jotenkin hänen syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika sairas spekuloinnin aihe. Mene ap hoitoon.
Ei yhtään sairasta, kuuluu elämään että tällaisia tilanteita voi tulla.
Mielestäni hyvä kysymys aapeelta ja aika kinkkinen ratkaistavaksi. Luulisin että itse en peruisi, riippumatta siitä miten läheinen lapsi oli tämän menehtyneen kanssa. Lapsi on varmaan kovasti odottanut juhliaan ja surra voi hänen kanssaan niiden jälkeenkin.
Kysypä lapseltasi mitä hän haluaa tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää nyt vähän,jos ne kauan odotetut synttärit peruu, lapsi kokee sen rangaistukseksi itseään kohtaan. Lapset usein pitävät omana syynään asioita, jopa vanhempien eroa. Ei kannata perua.
Vähän riippuu lapsen iästä, mutta itse kertoisin vasta seuraavana päivänä ja käskisin vieraidenkin olla aivan hiljaa asiasta. Tapahtunut ei enää muuksi muutu ja turhaa pilata kivaa päivää, jota lapsi on odottanut. Toimisin samoin mummin yms kuoleman kohdalla myös. Jos lapsi juhlissa kyselisi, sanoisin vain ettei nyt päässyt.
Muistan kun oma läheiseni kuoli tapaturmaisesti sellaisena viikonloppuna, että olin itse kilpailemassa pois kotoa. Ei mulle sinne kisoihin soitettu asiasta. Eikä edes silloin kun tulin sieltä kotiin. Vasta seuraavana aamuna. Tuo oli mielestäni ihan hyvä tapa. Mitä siitä olisin kostunut että lisäksi olisi se kisareissu mennyt pilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En peruisi, ja kertoisin lapselle vasta seuraavana päivänä.
Tämän vuoksi pitäisin ne synttärit kuitenkin.
Jos vaihtoehtona on yksin tai kaksin ollamöllöttäminen, niin parempi se kai on, että saa edes mahdollisuuden saada jotain muuta ajateltavaa.
Tai paras ois jos isä soittais kakaralle ja sanoin että en halua olla sun isäs enään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsen synttärijuhlien peruminen muuta tilannetta mihinkään. Tai no, kai se hämmentäisi vielä enemmän jos ne synttäritkin peruttaisiin juuri ennen alkamista.
Pitäisin juhlat ja kertoisin seuraavana päivänä. Lapset elää hetkessä. Seuraavana päivänä juhlat on selkeästi ohi, eikä lapsi enää yhdistäisi syntymäpäiviensä viettoa tuohon kuolemaan.
Peruisin juhlat. Mielestäni ei olisi oikea hetki juhlia. Ajattelisin myös niin, että isompana lapsi todennäköisesti muistelisi pidettyjä juhliaan makaaberina tapahtumana. Kyseessähän ei olisi mikään etäinen sukulainen vaan lapsen toinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Peruisin juhlat. Mielestäni ei olisi oikea hetki juhlia. Ajattelisin myös niin, että isompana lapsi todennäköisesti muistelisi pidettyjä juhliaan makaaberina tapahtumana. Kyseessähän ei olisi mikään etäinen sukulainen vaan lapsen toinen vanhempi.
Mitä sitten olisi oikein tehdä?
Tilanne ei ole mitenkään kaukaa haettu edes.
Oma isäni kuoli, kun olin lapsi. Vanhempani olivat eronneet, välit olivat kireät. Äiti ja koko äidinpuoleinen suku jatkoivat elämää ihan siitä hetkestä kun isäni kuoli aivan kuin isääni ei olisi koskaan ollutkaan ja hänen kuolemansa olisi ollut lähes täysin merkityksetön tapahtuma.
Lapsena en pystynyt tuohon vaikuttamaan, mutta aikuisena olen ihmetellyt heidän toimintaansa. Ymmärrän, että heille isäni kuolema saattoi tuntua enemmäkin helpotukselta kuin suuren surun aiheelta. Mutta minulle kyseessä oli silti ainutkertainen ja iso menetys - toisen biologisen vanhemman kuolema.
Pystyin vasta aikauisena ikään kuin kunnolla suremaan isäni kuoleman ja kohtalon. Lapsena elämä pakotettiin jatkumaan kuin ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruisin juhlat. Mielestäni ei olisi oikea hetki juhlia. Ajattelisin myös niin, että isompana lapsi todennäköisesti muistelisi pidettyjä juhliaan makaaberina tapahtumana. Kyseessähän ei olisi mikään etäinen sukulainen vaan lapsen toinen vanhempi.
Mitä sitten olisi oikein tehdä?
Kokoontua vaikka lapsen isovanhempien tms. muiden läheisten kesken pienellä porukalla. Tai viettää kahden rauhallinen päivä lapsen kanssa., Kuulostella lapsen tunnelmia tapahtuneen suhteen, pysähtyä hetkeksi. Keskustella kuolemasta ja sen aiheuttamista ajatuksista, peloista tms.
Jotain merkittävää on juuri tapahtunut. Synttärit tulevat joka vuosi, mutta lapsi menettää vanhempansa vain kerran.
Se, jonka isän kuolemaa ei noteerattu mitenkään.
Ymmärsinkö oikein: lapsen äiti tai isä on siis juuri kuollut ja mietit, pidetäänkö synttäribileet normaalisti?