Miksi niin harva ihminen tunnistaa manipulaation?

Minä tunnistan omasta mielestä, varmaan kun osaan sitä myös ja "pelata samaa peliä". Esimerkiksi töissä olen vuorokollegan toimesta manipuloinnin kohteena välillisesti. Hän ei siis pidä minusta ja on yrittänyt puheillaan saada muita "puolelleen", haluaisi saada minut toiseen vuoroon. Pomolle hän taas puhuu kuinka missäkin vuorossa on osaamisen vajausta jollakin osa-alueella, jotka minä taas hallitsen, ei sano tätä siis suoraan pomolle, vaan yrittää saada sen tajuamaan itse. No yhden kerran tulikin puhelu jossa pomo kysyi olisiko minulla halukkuutta vaihtaa vuoroa juurikin tähän osaamisjuttuun vedoten, minullapa olikin sopiva vasta-argumentti, josta pomo sitten olikin samaa mieltä ja edelleenkään tämä manipuloija ei "voittanut", vähän kyllä nauratti mielessäni. Esimerkkejä olisi lisää..

Itseä kiinnostaisi esimerkit hienovaraisesta manipuloinnista, mutta ymmärän kyllä jos niitä ei haluta tunnistamisen pelossa laittaa.

Ap

Mä en tunnistanut nuorempana kuin tosi tökeröt yritykset, nyt tunnistan kyllä lähes kaikki. Mulla oli heikko itsetunto ja olin tosi haavoittuvainen esim. sellaiselle missä mies kehuu ulkonäköä yms. ja yrittää sitten saada seksiä. Sitä jotenkin ajatteli että kun kerrankin joku on kiva mulle niin mun pitäis miellyttää sitä myös. Manipulointi voi olla myös suht viatonta. Esim. mun entinen kämppis harrasti uintia ja jos hän näki uimahallissa jonkun kokeneemman harrastajan hän meni usein juttelemaan, kehuen häntä ja sai usein neuvoja omaan harjoitteluunsa. Tässäkin tarkoituksena oli hyötyä toisesta, muttei mitenkään törkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Itseä kiinnostaisi esimerkit hienovaraisesta manipuloinnista, mutta ymmärän kyllä jos niitä ei haluta tunnistamisen pelossa laittaa.

Ap

niitä on aika vaikea selittääkään ihmisillä on omat tapansa manipuloida, musta laatikko sinällään joka sijatisee sen kaikkialla kuvailtujen alkuasetelmien ja lopputuloksen välillä. tehokkain manipulointi on usein kaleidoskopiaa kahden ihmisen luonteen ja tilanteiden välistä sen huomaamisenkin voi olla vaikea uskottavasti selittää ulkopuolisille kun sitä on vaikea itsekään uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnistan omasta mielestä, varmaan kun osaan sitä myös ja "pelata samaa peliä". Esimerkiksi töissä olen vuorokollegan toimesta manipuloinnin kohteena välillisesti. Hän ei siis pidä minusta ja on yrittänyt puheillaan saada muita "puolelleen", haluaisi saada minut toiseen vuoroon. Pomolle hän taas puhuu kuinka missäkin vuorossa on osaamisen vajausta jollakin osa-alueella, jotka minä taas hallitsen, ei sano tätä siis suoraan pomolle, vaan yrittää saada sen tajuamaan itse. No yhden kerran tulikin puhelu jossa pomo kysyi olisiko minulla halukkuutta vaihtaa vuoroa juurikin tähän osaamisjuttuun vedoten, minullapa olikin sopiva vasta-argumentti, josta pomo sitten olikin samaa mieltä ja edelleenkään tämä manipuloija ei "voittanut", vähän kyllä nauratti mielessäni. Esimerkkejä olisi lisää..

Tuo on kyllä raskasta, kun työelämässä tosiaankin on näitä tyyppejä. Ei aina voi edes olla varma, mitä joku manipuloija on selän takana puhunut jollekin toiselle, esim. esimiehelle, mutta jotain muuta kautta alkaa ajan kuluessa käydä selväksi, että jotain manipulointia on tapahtunut. Kun ei ole suoria todisteita, niin ei sitä pysty itsekään lähteä väittämään mitään, jos sattuisikin olemaan itse väärässä jne. Nuo ovat tukalia tilanteita, ja sellaisessa työyhteisössä on raskasta olla. Intuitio kertoo, jos kaikki ei ole kunnossa.

Jos manipulointi on hyvin kömpelöä, niin kuin se usein on, niin sen tunnistaa. Mutta ehkä se on sitten vain manipuloinnin yritys, kun se ei onnistu.

Pidin parhaana ystävänäni monta monta vuotta henkilöä joka manipuloi. Teki sen vaan niin korrektisti ja hänellä oli aina vastaus ja selitys kaikkeen.

Pahinta oli se miten hän aina sai minut uskomaan että minussa ja itsetunnossani on vika kun puhuimme hänen käytöksestään.

Hän puhui ja selitti, selitti ja puhui ja sai omat tekonsa sepitettyä aina minun väärinkäsityksikseni.

Anteeksipyynnöistä ja itseensä menemisistä ei puhettakaan.

Yksi ratkaiseva kerta lähti sitten vihdoin avaamaan päässäni sitä vyyhtiä auki. Muistin monia vanhojakin tilanteita, miten hän johdatteli minua itselleni epäedullisiin tilanteisiin ja lopulta hymyili harmeilleni.

Hänessä oli, kaikesta huolimatta, vahva "hyvän ihmisen" puoli (tai rooli), ja siihen halusin sokeasti uskoa.

Ehkä hän halusikin pohjimmiltaan olla parempi ihminen, mutta jokin traumatisoitu mielen vinouma otti aina välillä vallan. Tuskin hän itsekään tiedosti manipuloivansa.

Kenties varhain lapsuudessa opittuja suojamekanismeja.. Tiedä häntä.

Mutta oppirahat on maksettu. Ei pidä olla liian kiltti eikä liian luottavainen ja itseään kannattaa aina kuunnella!

Luulen, että minulla on autistisia piirteitä enkä siksi tunnista, kun ihminen valehtelee. En osaa lukea elekieltä kovin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen usein haluaa ensisijaisesti ajatella toisesta vain pelkkää hyvää ja sokaistuu sille.

Tuo on yhtä vaarallista kuin jatkuva epäluuloisuus. Molemmat johtavat/tuottavat ongelmiin/ikävyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Pidin parhaana ystävänäni monta monta vuotta henkilöä joka manipuloi. Teki sen vaan niin korrektisti ja hänellä oli aina vastaus ja selitys kaikkeen.

Pahinta oli se miten hän aina sai minut uskomaan että minussa ja itsetunnossani on vika kun puhuimme hänen käytöksestään.

Hän puhui ja selitti, selitti ja puhui ja sai omat tekonsa sepitettyä aina minun väärinkäsityksikseni.

Anteeksipyynnöistä ja itseensä menemisistä ei puhettakaan.

Yksi ratkaiseva kerta lähti sitten vihdoin avaamaan päässäni sitä vyyhtiä auki. Muistin monia vanhojakin tilanteita, miten hän johdatteli minua itselleni epäedullisiin tilanteisiin ja lopulta hymyili harmeilleni.

Hänessä oli, kaikesta huolimatta, vahva "hyvän ihmisen" puoli (tai rooli), ja siihen halusin sokeasti uskoa.

Ehkä hän halusikin pohjimmiltaan olla parempi ihminen, mutta jokin traumatisoitu mielen vinouma otti aina välillä vallan. Tuskin hän itsekään tiedosti manipuloivansa.

Kenties varhain lapsuudessa opittuja suojamekanismeja.. Tiedä häntä.

Mutta oppirahat on maksettu. Ei pidä olla liian kiltti eikä liian luottavainen ja itseään kannattaa aina kuunnella!

Samanlainen kokemus. Manipulointi voi olla varsin hienovaraista, lopulta et tiedä itsekään mitä oikeasti haluat näiden kanssa paljon aikaa viettäessä. Murensi itsearvostustani ja vaikutti olooni huonontavasti. Heille voi siis sanoa ei, mutta tunnet heti outoa syyllisyyttä. Vasta päätettyäni suhteen ymmärsin, että minun on opittava kokemuksesta oma läksyni ja vahvistettava rajojani. 

Yksinolo voi siis olla paljon terveempi elämänvalinta kuin roikkua vaikkapa tuonkaltaisessa kietoutuneessa ja omituisessa suhteessa, joka ei ole todellista ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Itseä kiinnostaisi esimerkit hienovaraisesta manipuloinnista, mutta ymmärän kyllä jos niitä ei haluta tunnistamisen pelossa laittaa.

Ap

Sanon vaikka näin, että toinen tiesi minulla olevan vähän rahaa, mutta hän houkutteli minua kuluttamaan sitä kanssaan. Tuskastuin lopulta tuohon. Todellinen ystävyys perustuu sisältöön, läsnäoloon, toisen kuunteluun. Ei esim siihen että on aina mentävä johonkin ulos. Hankalaksi teki se, että kuluttaminen tuo elämään oman vaihtelunsa (ero arjen monotonisuuteen) mutta hänen tyhjässä seurassaan senkin arvo haalistui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehköä monet tunnistaa mutta koska se on egoilua ja turhaa, se sivuutetaan?

Ai, no miks sitten inhoan sellaista enkä halua olla sellaisen kanssa tekemisissä. Esim manipuloivan miehen.

Ap

Kaikki manipuloivat jotenkin joissain asioissa. Sinäkin. Et vaan myönnä ehkä itsellesikään. Ehkä et edes huomaa, kun kuvittelet olevasi oikeassaja ehkä jopa tämän olevan hyväksi toisellekin - mutta manipulaatiota se silti on.

Tuskin silti vihaat itseäsi. Sinäkin siis valitset joskus sietää manipulointia ja viettää aikaa manipuloijan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehköä monet tunnistaa mutta koska se on egoilua ja turhaa, se sivuutetaan?

Ai, no miks sitten inhoan sellaista enkä halua olla sellaisen kanssa tekemisissä. Esim manipuloivan miehen.

Ap

Kaikki manipuloivat jotenkin joissain asioissa. Sinäkin. Et vaan myönnä ehkä itsellesikään. Ehkä et edes huomaa, kun kuvittelet olevasi oikeassaja ehkä jopa tämän olevan hyväksi toisellekin - mutta manipulaatiota se silti on.

Tuskin silti vihaat itseäsi. Sinäkin siis valitset joskus sietää manipulointia ja viettää aikaa manipuloijan kanssa.

Aivan, ja kuten edellä joku jo sanoikin, manipulointi voi olla hyvään tähtäävääkin, joten eläimeksi nimittely ym. on aika naurettavaa.

Eiköhän kaikki ihmiset manipuloi jonkun verran, mutta jos se on toistuvaa ja siitä aiheutuu pahaa mainouloitavalle, niin eri asia. Kun lapseni ei haluaisi pestä hampaita, niin seuraavana päivänä aloitan hyvissä ajoin kauhistella peikkoja hampaissa, niin haluaakin itse pestä hampaat nopeasti.

Manipuloiva ihminen pyrkii tietysti hivelemään manipuloitavan itsetuntoa enemmän tai vähemmän avoimesti. Jos haluaa paljon kehuja ja ylistystä, niin saattaa siinä jäädä itse manipulaatio ikäänkuin huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

m28 kirjoitti:

minkä tulkitset manipuloinniksi? ihan normaalia ihmissuhteissa vähän sumuttaa toista

No esim. sanoo jostain asiasta jotain ja myöhemmin väittää, ettei ole koskaan niin sanonut. Tai jopa niin, että minä olen itse niin sanonut.

Ap

Tätä on yhden tyypin kanssa nyt tullut aika monesti, en kyllä usko että minä niin tumpelo olisin sosiaalisesti tai että muistini olisi niin huono. Tulee vain aina sellainen hämmästys kun toinen just aiemmin sanonut jotain selkeästi ja myöhemmin sitten ihmettelee että mistä minä sellaisen käsityksen olen saanut. Todella ärsyttävää.

tai ehkä se tunnistetaan ja huomataan että se on omaksi eduksi joten...

Vierailija kirjoitti:

tai ehkä se tunnistetaan ja huomataan että se on omaksi eduksi joten...

Niinpä. Siinä sitä sitten mietitäänkin että kuka manipuloi ketä, vai lipittääkö kumpikin toisiaan. Aika jännä peli siinä on rakentumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehköä monet tunnistaa mutta koska se on egoilua ja turhaa, se sivuutetaan?

Ai, no miks sitten inhoan sellaista enkä halua olla sellaisen kanssa tekemisissä. Esim manipuloivan miehen.

Ap

Moni nainen taas on pelkästään noiden manipuloivien "miesten" kanssa

Olen opetellut esittämään tyhmää, enkä ilmaise mitenkään jos havaitsen valheen, epäjohdonmukaisuuden, tekosyyn, tai muun vastaavan merkin asiasta. Manipuloijat testaavat näennäisen harmittomilla pikkuasioilla, kuinka hyvät mahdollisuudet heidän toiminnallaan on onnistua, tai kuinka kiero tarvitsee olla. Tykkäävät haasteista, eli skaalaavat keinonsa kohteen mukaan. Siksi ei kannata esittää liian kovaa luuta ja olla jämeränä heidän edessään, parhaassa tapauksessa ampuvat ihan itse omaan polveensa ennen pitkää.