Onko muita naisia joilla ei ole miespuolisia kavereita?

Minä. En oo koskaan osannut olla miespuolisten kanssa luontevasti. En uskalla katsoa silmiin, en ottaa mitään puheeksi enkä varsinkaan kertoa mielipiteitäni. Naisten kanssa olen aivan päinvastainen, avoin, kovaääninen ja sosiaalinen.

Tämän takia aloitin ensimmäisen parisuhteenkin vasta yli 20-vuotiaana. Olen edelleen kolmekymppisenä saman miehen kanssa ja hän on veljieni ohella ainoa mies, jonka seurassa en jäädy totaalisesti.

En koe että jään mistään paitsi, mutta kiusallistahan tämä on. En kykene älylliseen keskusteluun edes kavereiden miesten kanssa.

Mun ainoa naiskaveri on lesbo.

M45

Vierailija kirjoitti:

Pidän ystävättärien puolisoita ystävinäni. 😊

Eivät ne pidä sus, lol. Tollaset säälittää.

M25

Kylläpä puhuttaa tällä palstalla tämä kysymys. Keitä ne seksinvonkaaajamiehet oikein on? Minulla on monta ystävänaista enkä ikimaailmassa ehdottaisi heille seksiä, saati sitten vonkaisin sitä. Joihinkin heistä olen joskus ollut ihastunut. So what? Olen kertonut asian heille, koska haluan olla rehellinen ystävilleni. Että nyt on tällainen tilanne, ei voi mitään. Kaikki ovat ymmärtäneet eikä se ole vaikuttanut ystävyyteemme, korkeintaan lujittanut sitä.

on ollut, mutta ihastuminen tuli kuvioihin. t. erittäin naisellinen nainen

Kaveruus on se toiseksi paras vaihtoehto, parasta olisi päästä pöksyihin.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä puhuttaa tällä palstalla tämä kysymys. Keitä ne seksinvonkaaajamiehet oikein on? Minulla on monta ystävänaista enkä ikimaailmassa ehdottaisi heille seksiä, saati sitten vonkaisin sitä. Joihinkin heistä olen joskus ollut ihastunut. So what? Olen kertonut asian heille, koska haluan olla rehellinen ystävilleni. Että nyt on tällainen tilanne, ei voi mitään. Kaikki ovat ymmärtäneet eikä se ole vaikuttanut ystävyyteemme, korkeintaan lujittanut sitä.

Eli et vonkaa mutta kuitenkin himottaa ja tuot sen ilmi. Kaveruutta ei ole.

Kun menee naimisiin, ei voi enää pitää mieskavereita. Mutta sitä ennen ne ovat ihan ehdottomia.

Miesten kanssa ei voi olla kaveri, kaksi mulla on siitä huolimatta, toinen on mua 17v vanhempi ja toinen vähintäänkin bi.

Nuorempana minulla oli useampia miespuolisia kavereita, mutta perheellistymisen ja parisuhteiden myötä yhteydenpito ja tapaamiset jääneet pois. Useinhan naiset ovat kateellisia, jos miehellä on naispuolisia kavereita, joten senkin takia välit usein katkeavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen pystyy olemaan miehen kaveri, mutta mies ei pysty olemaan naisen kaveri ja siksi en halua olla miesten kanssa tekemisissä. Säästyy isolta ja turhalta draamalta, jos ei ota miehiä tuttavapiiriinsä.

Höpöhöpö. Kyllä mies pystyy olemaan myös kaveri naiselle. Ei tietenkään päde ihan jokaiseen mieheen.

Ainoastaan niissä tilanteissa, kun nainen ei viehätä miestä fyysisesti tai mies on jo kaverinaista viehättävämmän naisen kanssa parisuhteessa, tai mies on homo.

Vierailija kirjoitti:

mun ainoa ystävä on mies, johon olen rakastunut. Hän tietää asian, mutta ei tunne mua kohtaan samoin. Hankalasta tilanteesta huolimatta ystävyytemme on upeaa.

Mitä upeaa siinä on, että sinä elättelet jatkuvasti jotain isompia haaveita päässäsi? Minusta sellainen olisi kiduttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana minulla oli useampia miespuolisia kavereita, mutta perheellistymisen ja parisuhteiden myötä yhteydenpito ja tapaamiset jääneet pois. Useinhan naiset ovat kateellisia, jos miehellä on naispuolisia kavereita, joten senkin takia välit usein katkeavat.

Eli siis mieskaverit ovat jämäpaloja, jotka voi tarvittaessa dumppaa?

Nuorempana on ollut, mutta vain kavereina ei varsinaisesti parhaina ystävinä kuitenkaan. Itsellä on myös käynyt aina niin, että miespuolinen on lopulta ihastunut. En usko, että nämä ystävyydet vastakkaisen sukupuolen kanssa kestävät. Kun tulee vakiintumista, perhettä jne. niin kyllä viimeistään siinä vaiheessa tippuvat. Voi toki tulla elämään aina lyhytaikaisempia kaveruuksia työn, perhepiirin tai harrastuksien kautta, mutta en usko pitempiaikaiseen ystävyyteen.

Olen aseksuaalimies ja minulla on muutamia naispuolisia kavereita, joita en senkummempina näe. Olenkin hämmästellyt, kun nämä naiset on kertoilleet niistä mieskavereistaan ja moni on jossain vaiheessa peuhannut näiden kanssa sängyssä. Ilmeisesti se sitten kuuluu myös kaveruuteen, minusta jotenkin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen pystyy olemaan miehen kaveri, mutta mies ei pysty olemaan naisen kaveri ja siksi en halua olla miesten kanssa tekemisissä. Säästyy isolta ja turhalta draamalta, jos ei ota miehiä tuttavapiiriinsä.

Höpöhöpö. Kyllä mies pystyy olemaan myös kaveri naiselle. Ei tietenkään päde ihan jokaiseen mieheen.

Älykäs mies pystyy kyllä olemaan pelkkä kaveri vaikka ehkä ihastumistakin olisi. Alapäällään ajattelevat testo-maket tuskin pystyy kaveruuteen ilman seksiä.

Totta! Noi testo-maket flirttailee ja lähentelee jo aika pian tuttavuuden alussa. Eivät näe naista tasavertaisena, vaan lähinnä hyödykkeenä, jonka kanssa halutaan vällyihin.

Eivät osaa oikein keskustella naisten kanssa, kun nainen on heidän silmissään vain nainen. Ei tasavertainen keskustelukumppani.

Itselläni on pari miespuolista kaveria. Toisen kanssa lähinnä viestitellään. Ja tämän toisen kanssa käydään silloin tällöin parilla. Oli jossain vaiheessa ihastunut minuun (yhteiset tutut kertoivat), mutta ei antanut sen näkyä. Eli ei haitannut minua, koska oli ns. herrasmies käytökseltään minua kohtaan.

En varsinaisesti kaipaa miespuolisia kavereiksi. Jos jonkun kanssa kemiat toimii, niin tottakai sitten ollaan jonkin verran tekemisissä. Mutta itse olen enemmän feminiininen nainen, en ns. äijämuija, niin ehkä se veroittaa kemioiden syntymistä miespuolisten kanssa kaverimielessä. Enkä siis todellakaan haluaisi olla äijämuija, enkä halua kuulla miesten suusta olevani hyvä äijä. Olen nainen isolla ännällä. En mikään äijä. :)

Kelailin tässä kaikki naisystäväni läpi ja heitä yhdistävä tekijä on jollakin tavoin viehättävä tai kaunis ulkonäkö ja hyvä luonne. Monien heistä kanssa ystävyys on kehittynyt intiimiksi vaikkeikaan aina parisuhteeksi. Heidänkin, joiden kanssa ei näin ole käynyt, huomaan etten olisi moista kehityskulkua pahana pitänyt, päinvastoin.

Tämän pohdinnan perusteella uskallan väittää että ulkonäöllä on merkittävä rooli ihmissuhteideni muodostumisessa naisten kanssa. Miellyttävää ulkonäköä voisi ajatella ikäänkuin pääsylippuna seuraavalle tasolle jossa puhutaan muustakin kuin säästä. Miellyttävä luonne/toimiva kemia on taasen pääsylippu seuraavalle tasolle jossa voidaan ehkä lähentyä intiimistikin.

En siis tieten tahtoen välttele epäviehättäviä naisia mutta heidän kanssaan ei kokemukseni perusteella etene juurikaan yhtään mihinkään.

Ei ole ikinä ollut läheistä, miespuolista kaveria. Eikä edes mitään kaveruusviritelmiä, jotka olisi kaatunut ihastuksiin. Minulla on aina ollut täysin selkeästi romanttiset suhteet erikseen. Se joko iskee lujaa ja heti tai ei olleenkaan ikinä, ei ole mitään välimaastoa, joka jättäisi tilaa epäselvyyksille. Ainot miespuoliset kaverit/tutut ovat kavereiden puolisoita tai oman puolison kavereita.

En tiedä mistä johtuu, mutta vähän sääli kyllä. Ei ole vain tullut vastaan. Olen jopa työskennellyt pidempään miesvaltaisella alalla, mutta silti ei.

Lapsena leikin lähes pelkästään poikien kanssa. Teini-iästä eteenpäin minulla ei ole ollut yhtään miespuolista kaveria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän ystävättärien puolisoita ystävinäni. 😊

Ja myös puolisoni mieskamuja pidän omina kamuina.

Samoin, mutta toisaalta tiedän, että jos tulee eroja, niin nämä miehet katoavat elämästäni ja lähinnä moikataan jos tavataan. Eli ei sillä tavalla kuitenkaan ole henkilökohtainen ystävyyssuhde, vaan jonkun toisen ihmisen kautta.