Miten kuolla eläessään? Päästää irti ja elää kuin tekisi joka hetki kuolemaa?
Osa teistä varmasti tietää mitä tarkoitan.
Vähän kuin onneton haikailisi kuoleman perään. Syvimmässä tarkoituksessa se taitaa olla lupa päästää irti kaikesta paineesta, ihmisten luomasta illuusiota ja koko ihmisyyttä painavasta raskauden tunteesta, joka ei ole lähteäkseen.
Kuitenkin sitä haluaa elää. Miten siis päästää irti ja kuolla eläessään? Nauttia ja olla kuin eläisi viimeistä päivää, kun millään ulkoisella ei ole niin väliä.
Eläisi vain rakkaudesta ja rauhasta, kun tietää, että kaikki muu on katoavaa. Kaikesta muusta on päätettävä kuitenkin irti.
Miten minä kuolletan kaiken muun paitsi syvimmän olemukseni?
Kommentit (18)
Missä on kristitty mystikko? Hän voisi olla avuksi.
Se ei vaadi muuta kuin luopumista kaikista ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista.
Vierailija kirjoitti:
Se ei vaadi muuta kuin luopumista kaikista ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista.
Tällä logiikalla syvästi dementoitunut, itseensä käpertynyt ja itsensä unohtanut yksilö olisi prototyyppi tästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei vaadi muuta kuin luopumista kaikista ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista.
Tällä logiikalla syvästi dementoitunut, itseensä käpertynyt ja itsensä unohtanut yksilö olisi prototyyppi tästä?
Ei ole.
Painin itse saman ajatuksen kanssa. Pitäisi yksinkertaisesti luopua vain ylimääräisestä tavarasta. Katuu siihen kun ensimmäiset kolme housua "tarvii"..ei tarvis enää luopua housujen jälkeen kuin 3000 kg muusta pikkutavarasta..
Muistamalla koko ajan, että vain rakkaudella on väliä. Muu on yhdentekevää. Tee ratkaisusi sydämelläsi, älä järjelläsi. Antaudu rakkaudelle. Yritä pysyä rakkaudessa. Aina ei pysty. Mutta pyri siihen jatkuvasti. Se palkitsee. Rakkaudessa on hyvä olla. Rakasta kaikkea sitä mitä vain voit. Ja mitä et voi, jätä huomioimatta. Se ei ole sinun asiasi. Alla you need is love.
En vielä pysty tuohon, mutta se on viimeisten vuosieni tavoite.
70 ikävuodesta eteenpäin en aio miettiä muuta kuin elämän mukavaksi juhlaksi tekemistä.
Jaan perinnöt ja ilakoin menemään.
Taidat tarvita hivenen hyvää seksiä
Uskon nykyään että elämässä on vain kaksi vaihtoehtoa, yhteyteen tai pois yhteydestä ja kaikki johtaa jompaan kumpaan. Olen elänyt ihmisten keskuudessa jotka pyrkivät pois yhteydestä ja olen myös itse omaksunut sen. Nähdäkseni ihminen toimii joko vajavaisuuden illuusiosta tai runsaudesta. Harmonia syntyy pakottamatta, kun antaa kaiken virrata. Ehkä olen vain pimahtanut, mutta se sallittakoon minulle.
Vierailija kirjoitti:
Missä on kristitty mystikko? Hän voisi olla avuksi.
En ole km, mutta olen paljon lukenut hänen ketjuaan, ja uskoisin että hän sanoisi jotain sellaista, että olemalla kiinnittymättä tähän keho-mielikokemukseen liikaa, ja suhtautumalla siihen vähän kuin se olisi auto: hyödyllinen kulkuneuvo tässä ajassa ja paikassa, mutta ei osa ydinidentiteettiä. Silloin ei ole pelkoa siitä mitä keholle ja mielelle tapahtuu, ja on vapaa elämään "kuin viimeistä päivää". Silloin kuin viimeistä päivää ei myöskään tarkoita keholle tai mielelle tuhoisaa elämäntapaa, koska ei ole vastustusta, kapinaa tai katkeruutta. Ja jos kokee olevansa, kuten KM sanoo, tietoisuus eikä mikään tietoisuuden kohteista (esim. mieli tai keho), miten voisi oikeastaan välittää tämän maailman paineista? Niitä paineita voi mielessä varmaan mennä ja tulla, mutta se ei ole minä, se on jotain mitä aina tyyni ja vapaa tietoisuus katselee.
Siis kuolla elävänä, sillä on puolensa.
Sitten pitää varmaan rentoutua ja matkustaa. Tai tehdä kotikolo. Harrastella tai etsiä tietoa.
Tätä järjettömyytta pohdin usein, varsinkin kun seuraa vakavasti sairaita, jotka usein osaa suhtautua elämään ja pieniin asioihin eri tavalla. Miten päästä irti turhasta stressistä, suorittamisesta ja paineista, joita yhteiskunta eli ihmiset luo itselleen? Ehkä ikä tuo helpotuksen?
Up