Miksi niin monet aikuiset eivät pysty kuuntelemaan "örinämusiikkia"? Kokevatko sen liian pelottavana tms.?
Miksi siis niin moni aikuinen ei pysty kuuntelemaan death tai black metallia? Mielestäni hyvään yleissivistykseen kuuluu laaja musiikkimaku. Joten jos keskustelen musiikista jonkun kanssa, niin oletan, että esim. Morbid Angelin Altars of Madness tai Emperorin In the Nightside Eclipse ovat tuttuja. Ihan samaan tapaan kuin oletan, että keskustelukumppanille ovat tuttuja Vivaldin Neljä vuodenaikaa tai Miles Davisin Kind of Blue.
Kommentit (229)
Jos ei iske, niin sitten ei iske. Ja ennemmin hyvään yleissivistykseen kuuluu tietää vähän kaikista musiikkigenreistä jotakin, ilman että ne omaan musiikkimakuun sopisivat.
En jaksa kuunnella kenenkään huutoa enkä mölinää, josta ei saa mitään selvää.
En jaksa örinää vapaa-ajallani. Kuulen sitä riittävästi töissä, se riittäköön.
Nimenomaan 35-45v kuuntelee death metallia, nykynuoret ei
No haloo, pelottavana? Ei kukaan tykkää kaikesta musiikista, eikä sitä tarvitse kuunnella. Ihme musiikkidiiva.
Hyvä musiikki on aina hyvää musiikkia, mutta toistaiseksi en ole kuullut hyvää örinämetallia. Alkupään Black Sabbath ja 80-luvun thrashin parhaimmisto menevät kyllä.
Tuskinpa tuolla on mitään tekemistä iän kanssa. Jotkut voivat kuunnella black metalia ja jotkut ei. Mä on 34v kolmen pienen lapsen äiti ja kuuntelen monenlaista musiikkia nykyään. Teininä tuli ehkä eniten kuunneltua bläkkistä, mutta kyllä sitä vieläkin ajoittain tulee soitettua ja ihan mukava fiilis siitä tulee. Ei ole olemassa mitään, että aikuisena ei enää tykätä örinämusiikista, on vain eri musiikkimakuja ja ajan kanssa monet saattaa tulla "moniruokaisemmiksi" musiikin suhteen.
Siis ei pysty kuuntelemaan örinämusiikkia vai ei nauti örinämusiikista? Itse en vetäisi yhtäläisyysmerkkejä musiikkimaun (=mistä musiikista pitää) ja yleissivistyksen (tietotaso) välille.
Omasta puolestani voin sanoa, että minuun ei noin yleisesti ottaen tyylilillesti vetoa musiikki, jossa on pelkkiä metallivokaaleja (en tiedä oikeaa suomenkielistä termiä, mutta siis englanniksi oikea termi lienee false vocal chord vocals). Pidän paljon enemmän sellaisista kappaleista, joissa on yhdistetty metallivokaaleja tavalliseen lauluun, esim. Opeth tai Jinjer jne.. Minulle usein lyriikat ovat myös aika tärkeä osa musiikkia ja örinästä on vielä vaikeampi erottaa sanoja kuin tavallisesta laulusta.
Kuuntelen kyllä jonkin verran pelkkää örinääkin. Siinäkin taidan pitää eniten sellaisista vokalisteista, jotka osaavat useita tekniikoita eikä vain monotonista yhdensortin örinää. Esim. Som Plujimersin vokaalit on mielenkiintoisia, vaikka en noin yleisesti ottaen tykkää niin "brutaalista" musiikista kuin Cerebral Bore soittaa.
Jos haluan kuunnella musiikkia, kuuntelen musiikkia ja jos örinää, niin örisen ite.
Vierailija kirjoitti:
Siinä joutuisi kohtaamaan sisäisen mörkönsä.
Tätä samaa olen miettinyt. Black metal vie mielemme matkalle läpi maailmojen joita ”normaalit” ihmiset pelkäävät, BM vie meidät läpi masennuksen, pimeyden, itsetietoisuuden, rakkauden ja yksinäisyyden. BM on paljon enemmän kuin joku dubstep tai vastaava. Se vaikuttaa koko elämäämme ja elämäntyyliimme. Jopa tunteisiimme. Jokainen joka sanoo, että BM on vain huutamista ja särökitaroita ei ole kuunnellut black metallia oikealla tavalla. BM ilmaisee tunteita. Enimmäkseen pimeitä ja kylmiä.
Mä haluan saada sanoista selvää ja laulaa mukana ja tanssiakin.
En oikein tiedä miten onnistuisi metallin kanssa.
Vielä täytyy sanoa, että metallivokaalit on aliarvostettu taiteenala. Kuten tavallisten äänihuulten käyttäminen myös tuo "örinä" on ihan oma tekniikkansa, jonka hyvä hallinta vaatii lahjakkuuden lisäksi todella paljon harjoittelua.
- nro 11
Aikuiset? Siis, nuo bändithän ovat 1980 ja 1990 lukujen tuotoksia. Eli keski-ikäisiä ovat niin artistit itse, kuin noiden bändien kuuntelijatkin.
Vierailija kirjoitti:
Suurimman osan mielestä se kuulostaa pelkältä meteliltä.
Minun musiikkimakuuni vaikuttaa hyvin paljon se pidänkö jonkun laulajan äänestä. Sen vuoksi räppi tai örinämetalli ei iske ja omalta osalta raskaimman musiikin raja kulkee siinä AC/DC:n ja Metallican kohdalla, Jotenkin se örinämetalli kuulostaa lähinnä koomiselta ja laulun sanoista on vaikeaa saada selkoa. Esimerkiksi David Coverdale on hyvä laulaja vaikka Whitesnaken lyriikat eivät olekaan mitään Bob Dylanin tasoa.
Yleensä tykkään kuunnella laaja-alaisesti rock- ja popmusiikkia 1950-luvulta 2020-luvulla. Jotenkin huvittaa miten jotkut suhtautuvat musiikkiin lähes ideologisesti ja päättyvät kuuntelemaan vain jonkun yhden genren edustajia kuten metallia tai punkkia.
Naisörisijät kuulostavat lähinnä raivostuneilta kissanketaleilta :D
Minä en kuuntele sitä siksi koska se saa pääni särkemään.
Hirveetä örinää ja meteliä. Ei ole mun makuun.
Siinä joutuisi kohtaamaan sisäisen mörkönsä.