*~* HAAHUT viikko 44 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]77mm[/b] 1.9.2006 rv 11+1 todettiin ultrassa sikiö jonka sydän ei lyönyt ja koko vastasi rv 8. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok ja nyt on vuotokin loppunut. Uutta raskautta toivotaan pian. Meillä on ennestään yksi poika, syntynyt 07/05. Ikää itselläni on viikkoa vaille 29 v.
[b]Adette[/b] Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
[b]apuh[/b] olen 29v (vm77) ja mieheni on 32v (vm74). Meillä on elokuussa 2005 syntynyt tytär. Ennen häntä mulla oli neljä alkuraskauden km:a ja hänen jälkeensä on ollut jo kaksi. Viimeisin nyt lokakuussa.
[b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]DreamOne[/b] Itse olen 29-vuotias, mies 26. Ensimmäinen, clomeilla avustettu raskaus päättyi keskenmenoon vuonna 2004 ja toinen raskaus kesällä 2006 todettiin tuulimunaksi. Raskautumisvaikeuksia ollut matkan varrella koko ajan ja raskaudet lisäksi päättyneet ikävästi.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]Irmeli72[/b] Ikä 34 ja mies 38. Lapsia kaksi 99 ja 02. Kolmatta kuumeillaan. Raskaudet alkaneet clomifenilla joka käytössä myös nyt. Kaksi tuulimuna raskautta 96 ja 08/06.
[b]joonatan05[/b] olen 25 v ja mies 27, meillä suloinen poika 1,5 v. Tuulimuna raskaus todettiin siis 11+1 07/06.
[b]Juuliar74[/b] Olen 32-vuotias yhden 1.5 v vanhan tytön äiti. Asun mieheni ja tyttöni kanssa Etelä-Karjalassa.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06?.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]Menier[/b] eka km rv5-6 1/06. Uutta yritystä ekojen kuukautisten jälkeen, plussa 6/06 joka meni kesken nyt 10/06 rv 19+6. Luultavasti yritystä jatketaan...
[b]Moila[/b] Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
[b]Moment[/b] Olen 29 v. reilu 1 vuotiaan ihanan taaperon äippä, mieheni on 30 v. Olemme yrittäneet pikkukakkosta lähes siitä asti, kuin esikko syntyi. Aktiivisemmin viime huhti-toukokuulta. Toiveena on ollut lapset pienellä ikäerolla. Vihdoin loppukesästä sitten tärppäsi ja iloitsimme raskaudesta jo täysillä, -tietenkin kerrottiin heti sukulaisille ja kaikille. Niinpä sit kävi, että 7+5 rvk:lla tuli spontaani keskenmeno, kyseessä ilmeisesti oli tuulimuna. Nyt olen hissukseen toipunut keskenmenosta ja kovasti olemme orientoituneet uuteen yritykseen.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.
[b]Shannon-75[/b] meillä on uusperhe, johon kuuluu mun ja mieheni lisäksi 2 poikaa mun edellisestä liitosta 10/96 ja 3/99 sekä tyttö mieheni edellisestä liitosta 2/99. Meillä on myös yksi yhteinen poika 1/04. km 4/06 ja km+kohdunulkoinen 8/06.
[b]Sofia-77[/b] minä 29, mies 36, minulla t-96, t-99 ja tm-00. Miehellä p-97 ja t-99. Ensimmäinen yhteinen vauvamme siis keskeytys10/06 pahan sydänvian vuoksi rv 20+2.
[b]Titi-uu84[/b] 22-v lähihoitaja-opiskelija, mies 25-v. Ollaan seurusteltu 6 vuotta. Asumme Itä-Suomessa maaseudulla koiran ja kahden kissan kanssa. Ensimmäinen yrityksessä ja ehkäisystä luovuttu 04/2006. Alkuraskauden keskenmenot 05/2006 ja 10/2006.
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]vauvaksi[/b] minä+mies 34+38 v yhden lapsen (vm 04) onnelliset vanhemmat. Kakkosta kuumeiltiin 10 kk ja plussa 07/06 >>keskenmeno rv 12+0. Jatkokuumeilu vielä vähän avoin.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]vm69[/b] Neljäs raskaus päättyi rv 20+5, jolloin synnytin pienen tyttömme. Tämä tapahtui maaliskuussa.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b]limetti1[/b] plussa 25.8.2006, la 1.5.2007
[b]Pirpaliina[/b] plussa 8.9.2006, la 18.5.2007
[b]vm69[/b] plussa 4.10.2006, la 13.6.2007
[b]Juuliar74[/b] plussa 6.10.2006, la 12.6.2007
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (70)
Sofia-77, halusin vain toivottaa jaksamisia! *Hali*
77mm: Tylsää, että menkat tuli ja testi olikin väärässä. Mutta toisaalta positiivistahan nuo menkat sinänsä on just kierron tarkkailun kannalta. (Jos nyt vääntämällä vääntäen haluaa menkoista jotain positiivista keksiä...) Itse oon pähkinyt, pitäiskö nyt omassa tilanteessa odottaa yhdet menkat vai alkaa vaan suoraan yritys, kun tuhru loppuu ja r-testi näyttää negaa. Kaksi lekuria sanoi, että ei tarvi odottaa yksiäkään menkkoja, yksi sanoi, että olis hyvä odottaa yhdet. Tiedä häntä nyt sitten. Toisaalta olisin niin malttamaton.
Eilen taas tipuin pari porrasta alaspäin " tikapuilla iloisempaan mieleen" : En ollut vielä kertonut " raskaudesta" kuin kahdelle ihmiselle, joskaan ei se mikään salisuuskaan ollut. No, toinen näistä ihmisistä oli kertonut yhteiselle kaverillemme meidän vauvanodotuksesta. Näin sitten eilen tätä kaveria ja hän iloisena sanoi: " Onnea, mä kuulin, että sä olet raskaana!" . Vähänkö alkoi nieleksityttää. :( Sanoin, että joo, OLIN. Se olikin tuulimuna. Kirpaisi ja kovaa. Mieli oli maassa koko illan.
No juu. Tänään on vapaapäivä ja päätin siivota oikein urakalla, aamulla aloitin saunan ja kylpyhuoneen pesulla... Mitähän seuraavaksi keksis, vaatehuone on aika sotkuinen...
Lumituiskuisin terveisin: Tuutis
kertokaapa te, joilla on km ollut alussa, mitä oireita siihen liittyi... Mulla on selässä niin outoa kipua, että pelottaa onko tää joku merkki km:sta. Olen ihan huolesta kankeana, enkä muuta osaa ajatella. Alkoi muutama tunti sitten ja koko ajan juilii. Jos en raskaana olisi, tuskin edes miettisin mokomaa kipua. Ottaisin vaan särkylääkettä jne...
77mm: Harmi ettet nyt sitten raskaana olekaan. Jaksuja ja tsemppiä tulevaan!
vm69: No, voi ei. Toivottavasti ei nyt sitä km:a tiedä. Mulla ainakin tuntui sellanen tosi polttava vanne ympärilläni. Eli alavatsaan sattui aika lailla ja sitten lonkkiin sekä alaselkään. Oli siis kauttaaltaan ympäri samalla korkeudella ja särki melko paljon. En meinannut tietää miten päin olisin ollut. Ja sitten jonkin aikaa myöhemmin tuli sellasia oikein tummia klimppejä vessakäynnin yhteydessä. Jaksuja sulle ja pidän kovin peukkuja ettei nyt kuitenkaan siitä olis kyse. bdbdbd
ON: Täälläkin on nyt satanu lunta. Eilen tuli vain vettä, mutta aamusta tuli oikein pyryttämällä. Onkin nyt huomattavasti valoisampaa, kun on valkoinen maa. Ei sitä nyt kinostamalla tullut, just sen verran että on valkoista.
Eipä tässä juuri muuta ihmeitä ole. Vesivahinkoon liittyen ei mitään uutta. Kukaan ei ole käyny, eikä ole edes soitettu. Saa nähdä kauan kestää...
Ja sitten varsinaista omaa napaa. Alavatsan nipistelyjä on edelleen ollut ja eilen illalla oli painon tunnettakin. Menkkojen pitäis alkaa nyt ens maanantaina, jos alkavat. Jos ei ala, niin testin teen isänpäivänä eli viikon päästä sunnuntaina.
Ai niin, ja vielä vm69:lle: Muistathan katella huomenna sen telkkuohjelman, mistä kerroin tuolla toisaalla silloin kerran? Siis sen missä mies on. ;)
Päivänjatkoja kaikille!
Hyvä kun muistutit. En olisi muuten sitä ohjelmaa muistanut:))
Mulla ei mitään kamalaa se kipu ole (vielä..) ihan pystyn töissä normaalisti olemaan. Eihän tässä voi kun odotella ja yrittää olla rauhassa. Tulee mitä tulee, ei se hermoilemalla muuksi muutu..
Ai miten ihanaa olisi jos isänpäivänä saisit plussan!
Jotenkin muistelisin jostain lukeneeni, että joillakin olis kanssa ollu jotain alaselkäsärkyjä raskaana ollessa, mutta kaikki kuitenkin oli ollu ihan ok. Ehkei siinä sitten mitään olis, jos ei vain se särky ylly oikein tosi pahaksi kuten mulla oli. Peukkuja vain sen puolesta, ettei siihen mene.
Olis tosiaan kiva plussata isänpäivänä. Ja sitten kun vain olisi vielä pysyvä sellanen, niin vois pitää sitä ekana isänpäivälahjana miehelle. ;) Oireita kuitenkin sen verran, että " hiukkasen" jännittää miten tässä käy...
Juu, ajattelin nyt muistuttaa, kun siellä toisaalla oli silloin puhetta, että muistuttaisin kaikkia. ;)
Hm, luin eilisen viestini uudestaan ja piti 77mm:lle vielä kommentoida, että en tietenkään ole iloinen ettet ollutkaan raskaana. Se olisi tietty oli tosi mahtava juttu, mutta positiivista oli kuitenkin että menkat alkoivat etkä joutunut millekään hormonikuurille. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. Jaksuja ja tsemppiä!
Tuutupii: voi miten ikävä tilanne. Varmasti on ollut todella rankka paikka. Hali sulle!
Voi vm69, ikävää että joudut nyt painimaan noiden pelkojen kanssa. Toivotaan että kyseessä on vain jokin hormonaalinen tila ja lihakset siellä antavat jo periksi tulevaa synnytystä ajatellen. Tsemppiä ja haleja!
Hui että mua jännittää Katrin puolesta. Toivon todellakin että plussaat isänpäivänä, olisi hieno juttu.
Sitten omaa napaa, kävin tänään aamulla hcg-kontrollisa ja se pirskuleen arvo oli mennyt kohoamaan sitten viime mittauksen. MITÄ HITTOA! 2 vkoa sitten arvo oli 102 ja nyt se oli 139. Olin jo ehtinyt iloita kun luulin että menkat alkoivat tänään ja näin ollen kierto olisi normalisoitunut. Mutta ei, kätilön mukaan kyseessä ei ole menkat. Joudun uudestaan kontrolliin pe ja sitten sen perusteella katsotaan ilmeisesti joudunko vielä johonkin toimenpiteeseen.
Elikkäs täällä tiputtiin kanssa takaisin sinne aallonpohjalle. Just kun olin jopa ruvennut asennoitumaan siihen, että voisimme sittenkin uskaltaa vielä kokeilla onneamme. Mutta tätä ei kyllä enää jaksa.
Kotiin on palailtu reissun päältä ja myräkästä selvitty ehjin nahoin. Kiitoksia teille kaikille jotka kehottivat ajelemaan varovaisesti, se oli mielessä koko ajan kun eilen vajaan kolmen tunnin matkaa tein. Tänään aamusella sitten lähdin takaisinpäin miehen luota ja tulinkin töihin suoraan. Tulihan tehtyä pikainen reissu, mutta toivottavasti oli hedelmällinen ja tuottaa myös tulosta! Siemenet ainakin saatiin kerättyä talteen ja ihan oikeaan paikkaankin. Peukut pystyyn ja vaikka varpaatkin siitä, että tärppi olisi tullut! Koko päivän kyllä juili alavatsassa ja illalla vatsa oli niin pingottunut että kosketuskin teki kipeää. Eli kyllä se ovis varmaankin hyvässä lykyssä nyt bongattiin. Täytyy kyllä sanoa, että mukavampiakin hetkiä on miekkosen kanssa vietetty kuin tämä pakkopulla nyt oikeaan aikaan, heh :)
Helga76: Voihan harmi että sun virtuaalikalenteri oli kadonnut! Varmasti ketuttaa. Itse tyydyn vain tuohon manuaalimalliin ja merkkailen sinne kierrot yms. jutut joista voisi olla hyötyä tässä projektissa. Toisaalta tuollainen kalenterin pitäminen on tosi mielenkiintoista ja siihen saa kivasti purettua kaikki energiat ja patoumat mitä tämä työstö joskus tuottaa :)
vm69: Mua niin naurattaa tuo ajatus siitä, että kun kolaa toisen pään tiestä auki niin toinen on jo tukossa. Oikea ikiliikkuja! Toisaalta ihan järkiselityshän tuolla kolaamisella on, vaikkei se aina ihan järkevältä tunnukaan kun lisää vaan lunta pukkaa. Sitten kun lumi oikeen kasaantuu moneksi kerrokseksi, niin sitä ei liikuta enää erkkikään. Toivottavasti tuntemuksesi ovat muuten ihan normaaleja raskaustuntemuksia, eikä mistään hälyttävästä ole kyse! Itsellänikin on ollut molemmissa raskauksissa alaselässä jomotusta ihan reilusti ennen km:ja, siis silloin kun kaikki on ollut vielä hyvin. Tsemppiä kovasti!
Menier: Tiedän tunteen. Siis sen että oikeille ihmisille sitä usein vain hymyilee ja vastailee että kaikki ok, ei tässä mitään hätää. Vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Sitä jotenkin säästelee niitä läheisiä ihmisiä omalta pahaltaololta, tietää sen kuinka vaikeaa on toisen suhtautua nyyhkivään ja itsesäälissä kieriskelevään ihmiseen. Ei halua saattaa muita ikävään tai noloon tilanteeseen. Täällä saa sitten kiukutella ja sanoa kaikki ne asiat jotka mieltä oikeasti piinaa.
Sofia: Tuntuu niin pahalta puolestasi. Kirjoituksistasi oikein näkee kuinka paha olo sinulla välillä on. Tai sitten omien kokemusten kautta helpommin aistii toisesta ihmisestä niitä huonoja hetkiä. Anna tulla vain jos pahalta tuntuu, täällä saat purkaa rauhassa. Perheen kanssa varmasti yrittää parhaansa ja olla urhea, mutta joskus tulee vain raja vastaan. Toivottavasti miehesi on tukenasi ja saat hänelle surujasi purkaa.
Tuutis: Todella ikävää kun joutuu selittelemään ihmisille! Olen itsekin erehtynyt kertomaan raskauksistani joillekin ihmisille ja olen saanut karvaasti sen kokea miltä tuntuu selitellä jälkikäteen. Ja jostain syystä se on vähän noloakin, vaikka itse siihen syytön onkin. Varsinkin sellaiset tilanteet ovat inhottavia, joissa näkee ihmisen vasta esim. kolmen kuukauden kuluttua ja huomaa kuinka toinen katsoo heti vatsanseutua ja etsii kumpua. Silloin kyllä itku ei ole kaukana.
apuh: Jännä juttu tuo arvojen kohoaminen. Mistähän semmoinen voi johtua. Olen kuullut että joskus arvot eivät tahdo millään laskea, mutta että nousisivat, höh. Ikävää! Toivottavasti syy selviää pian.
Lumimyräkkä vaan senkun jatkuu ja jatkuu. Vielä muutama tunti töitä ja sitten kaivamaan auto kinoksesta ja kotia kohti :)
Vm69: Mulla ekassa keskenmenneessä oireina ei ollu ensin muuta kun selkäkipu, mut se oli kyllä niin paha että itku tuli kun teki niin kipeetä! Ei pystyny oleen mitenkään päin. Ja vuotoja (lirahteluja) tuli välillä. Sen kyllä tunsi että nyt ei kaikki ole normaalisti. Viikkoja mulla oli sillon tasan 7. Toivottavasti sulla ei kuitenkaan ole mitään hätää, raskaana ollessa sitä usein tarkkailee itseään liiankin kanssa ja rekisteröi kaikki pienetkin asiat.
Apuh: Kurja hormonitemppu! Mut voihan olla että jos on vielä jotain jäänyt niin se vuotaisi nyt sit itekseen pois?
Sofia: Niitä kurjia hetkiä ja itkua saakin tulla, kukaan ei odota että olisit niin kuin ennenkin. Lämmin halaus täältäkin.
Välillä täytyy kuitenkin ajatella vaan itseä. Jos tuntuu siltä että olisi parempi vielä olla kotona niin haet lisää sairaslomaa. Toisaalta taas kun kotona pyörii niiden omien ajatusten kanssa niin sekin voi tuntua kurjalta.
Onko teillä töissä mahdollisuus vaihtaa ¿työnkuvaa¿ johonkin sellaiseen mikä ei tunnu niin pahalta? Pyydät vaihtoa. Työkaverit varmasti ymmärtää.
Kiitos DreamOne lohdutuksista, tällaista aallokkoa tämä mieli vaan on¿
Mulla on ollu tänään niin uskomaton päivä! Oikeasti keskenmenon jälkeen on tapahtunu aivan älyttömiä asioita, se on vissiin se Murphyn laki vai mikä se oli? En ennätä selittää, täytyy lähteä urheileen (jos en sit katkase kättäni!)
Menier
Tuutupii: ikävään tilanteeseen jouduit :( Sitä mäkin pelkään, että johonkin tuttuun törmään joka joltain on kuullut raskaudestani, muttei siitä, miten se päättyi. Ja kun pienemmistäkin asioista mielensä pahoittaa, saatikka sitten iloisista onnen toivotuksista! Koita jaksaa!
vm69: toivon todellakin, että olet " turhaan" huolissasi. Nyt ei varmaan auta kuin ottaa rauhallisesti. Mullakin pelottaa jo etukäteen, miten mahdollisessa seur raskaudessa tuleekaan pelottamaan... Halauksia ja jaksamista sulle! Peukut on pystyssä=)
Katri:ei vois varmaan parempaa isänpäivälahjaa ollakkaan, kuin plussa! Saas nähdä, maltatko sinne asti odottaa... Ja olis varmaan mukava ylläri tuo plussa äitykällekkin ;)
DreamOne:kaikkensa sitä ihminen todellakin tekee siementen eteen! Hyvä että olen myräkästä turvallisesti selvinnyt. Romantiikkaa ehtii peliin panna myöhemminkin... =) Juu, mun mies on kyllä aivan ihanasti tukena ollut koko ikävän matkan ajan. Jaksaa lohduttaa ja kuunnella, itsekin kovasti puhuu ja pohtii tuota tapahtunutta.
Taas kovin huono ja ahdistava päivä... töissä pala kurkussa moneen kertaan, tuntuu edelleenkin, ettei ajatus pysy koossa ollenkaan! En oikein osaa edes selittää, miltä tuntuu, muuta kuin että koko ajan on " kiire" olo?? En ehdi mitään, en osaa ajatella, hermostuttaa ja mieli maassa. Enkä oikein tiedä, johtuuko pelkästään siitä, että ollut kotona 2,5vkoa, ja nyt kun on töissä, on enemmän kiirettä? Joka tapauksessa paska olo, ja haluan, että se menee nopeesti ohi! Pelottaa, josko sittenkin menin liian aikaisin töihin, vaikka valmis luulin olevani. Ei nimittäin tuntuis mukavalta sanoa pomolle, etten töissä pysty oleen. Vaikka ihan varmasti ne sen ymmärtäis, mutten vaan pysty! Liian tunnollinen, tyhmä tai sokea omille tunteilleni kai sitten olen. Sillai on kyllä mieli tosi herkkä, etten kestä pienintäkään vastoinkäymistä, heti pala kurkkuun/itku. Voi paska. Ompahan olotila! Koittakaa kaikki jaksaa ja kestää, vaikka rutisen ja ahdistelen täällä!
Rakkaudella Sofia
Sofia-77: En tiedä miksi, mutta sinun tilanteesi pyöri mun mielessä koko eilisen illan. Mietin paljon, kuinka itse selviäisin sellaisesta, mitä teidän perheenne on joutunut kokemaan ja tulin tulokseen, että luultavasti todella huonosti. Pidän itseäni aika vahvana ihmisenä, mutta nyt äitiyden myötä oon huomannut omaavani tosi ison heikon kohdan - eli lapset ja etenkin oma. Kaikki omalle pojalle tapahtuva paha tai edes kuviteellinen sellainen repii sisimmän ihan pirstaleiksi. En oikeasti osaa kuvitella, miltä sinusta, Sofia-77, tuntuu. Enkä nyt halua millään tavoin säälitellä tai muuta, koitan vain jotenkin empatiseerata. Mahdotonta, huomaan. Ja puppupuhetta on ne " Mikä ei tapa, vahvistaa" ja " Kaikella on tarkoitus" . Omasta kokemuksesta voin sanoa, että sille, että meinasimme oman pikkuisemme silloin 1,5 vuotta sitten menettää, ei todellakaan ole vielä tähänkään päivään mennessä löytynyt tarkoitusta. Mikä tarkoitus voi olla uuden elämän kärsimyksellä ja vanhempien kidutuksella?! Ja voin kyllä myöntää, etten suinkaan ole vahvempi kuin ennen tuota meille tapahtunutta episodia. Päinvastoin - jotain se hajotti pysyvästi minussa. Pelkoja se kyllä onnistui luomaan. Onnistuin rämpimään kuivalle maalle, mutta en samanlaisena ihmisenä kuin ennen. En yhtään ihmettele, että ajatukset ovat kääntyneet enempi tuonne ateistisuuntaan tässä kuluneen vuoden aikana... Meillä kuitenkin oli onnea ja saimme lapsemme pitää. Voin vain arvailla teidän tuskaanne, kun jouduitte pienestä tytöstänne luopumaan.
*Halaus*
Voisi olla hyvinkin, että kohtuun on jotain jäänyt ja nyt vuodat sitä ulos. Mutta miksi tuo hcg nyt olisi siltikään lähtenyt nousuun? Luulisi, että olisi vain jäänyt edelliselle tasolle? Voitko olla raskaana? Onko vuoto runsastakin?
Oma vuoto alkaa olla aika niukkaa. Housuun tulee vaan sellasta tummahkoa valkovuotoa ja vessassa käydessä ruskeaa limaa. Mitä olette mieltä, voisiko jälkivuodon jo katsoa loppuneen vai pitääkö olla ihan " kirkasta" ? Lääkkeellisestä tyhjennyksestä on nyt 2 vkoa ja 4 pvää. Maanantaina taas teen raskaustestin pissassta, jotta nään hormonitilanteen.
Selvisin vasta nyt töihin, joten en paljon ennätä kommentoimaan. Kiitos vaan kaikille tsempityksistä selkäkivun suhteen. Kipu hävisi illalla, eikä uudestaan ole tullut. Ei ole vuotojakaan tms. Eli taisin hätäillä TAAS turhaan.
Tänään on kiirettä töissä ja lisäksi koko iltapäivän palaveri. Tulen sitten huomenna ultran jälkeen lukemaan tarkemmin teidän kuulumisisanne ja kertomaan omani.
Toivottavasti kaikilla olisi tänään hyvä päivä!!
apuh: Ihme homma tosiaan, että arvot ovat lähteneet nousuun. En kyllä käsitä...
Sofia: Olisihan se tosiaan mahtavaa plussata isänpäivänä. Sinulle toivottelen edelleen paljon jaksuja. Ymmärrettävää on, että alkaa töissäkin itkettää, sentään näet raskaana olevia.
vm69: Paljon onnea ultraan! Toivottavasti kaikki on hyvin. Täällä jännityksellä odotellaan huomisia kuulumisiasi miten meni. Toivottavasti tosiaan joillakin olisi hyvä päivä tänään, mulla ei ainakaan toistaiseksi ole.
Ja tästä sitten kätevästi omaan napaan...
Kuten tossa " veeämmälle" ;) sanoin, niin itselläni ei päivä ainakaan kovin hyvin ala. Jo eilisiltana alkoi tuntua painontunnetta tosi voimakkaana ja jos kumartelin, niin tuntui jo ahdistavaltakin. Tänään se on nyt jatkunu ja lisäksi navan ympärystää kipuilee parhaillaan. Koko aamiaisen ajan haistoin keittiössä astianpesuaineen hajun ja meinasin yökätä siihen paikkaan. Alavatsakin tuntuu käsiin selvästi turvonneelle, eikä edes mitenkään kovin vähän...
Eilen tulikin sitten ihan kunnolla lunta ja maa sekä puut ovat ihan lumiset. Pakkastakin on nyt -5, joten ei kyllä ihan heti sula pois. Tuulee vain, niin tuntuu tosi kalsalta.
Tämmöstä siis tänään.... parempaa päivää muille!
Tulin pikaisesti kurkkaamaan mitä tänne kuuluu. Valitettavan paljon on tullut uusia haahuilijoita. Pahottelut keskenmenon johdosta. Voi KOKEMUKSESTA sanoa, että se päivä voi paistaa risukasaankin. Tuntuu, että vastahan sitä piinaili muiden plussia, kun oma plussa oli täysi ylläri.
Meillä nt-ultra oli tänään. Siellä löytyi PäPe:ltään 53,2mm mittainen ötynen, joka vastasi viikkoja 12+0. Jostain kumman syystä siis ovis on ollut ajallaan km:sta huolimatta, koska km:sta on tuo 12(+1)vkoa. Pikkuinen liikkui kivasti ja sydän löi vahvasti. Virtsarakkokin löytyi, muuta ei lääkäri vielä osannut kertoa. Lasketun ajan joku voisi käydä meille muuttamassa. Se on 17.5. Niskaturvotusta ei ollut, mikä oli ihan hirmuinen helpotus. Ja siis kriittiset viikotkin ohittui! Nyt kai voi alkaa valmistautumaan vauvan varalle.
Plussa onnea tänne ihan kaikille ja voimahaleja niitä tarvitseville!
Ex-haahu Pirpaliina 12+0
Ihanaa, tosi paljon onnea hyvistä ultrakuulumisista! =) Kaikkea hyvää jatkoonkin. Ehdinkin nuo kuulumiset jo lukaista exien puolelta. Sielläkin kun käyn päivittäin lukemassa jo niin tutuksi käyneiden kuulumisia.
Toivottavasti täältä tultaisiin pian perässä...
Tulin vain kertomaan, että nyt lähti se meidän vesivahinkojuttu taas eteenpäin. Just äsken tuli soitto yhdestä kuivausfirmasta ja kyseli koska voisi tulla kuivailemaan. Isännöitsijä oli siihen ottanu yhteyttä. Eli ens maanantaina alkaa sitten se operaatio. Kiva kiva, saa senkin pois päiväjärjestyksestä. =)
Sofia: Mikä on olosi tänään? Miten työpäivä sujui? Jaksuhaleja sinne!
ON: Enää ei ole niin tukalaa oloa kuten oli aamumpana. Eikä navan ympärystäkään ole kipuillu. =)
Muistatko kun kerroin siitä työmahdollisuudesta? No, ei siitä tullukaan mitään. Sain tossa vähän aikaa sitten kuulla. Ei kuulemma saa tarpeeksi palkkatukea, jotta olisi varaa palkata. =(
Arvaa, ettei harmita.... =(
Kyökin orja täällä huutelee...
Kuten muutamat tietävätkin, olen järjestänyt äijälleni ylläri bileet huomiselle ja eilen, tänään ja vielä huomennakin saa olla menossa koko ajan.
( Nytkin täytyis siivota, eikä täällä notkua...)
Joten pikainen kiitos osanotosta mun kalenterin katoamis ketutukseen kaikille!
Ja sokerina pohjalla: Hei sää Siellä... No just sä! Kait sä tiiät, et mä sulle puhun? * Hih...* tsemppiiiiiiiiii huomiseen ultraan!!
Ite en kyllä varmaan pääse kattoon " tuloksia" tänne vasta kun lauantaina, noitten pileitten takia, harmi...
Tiiäks, jos se sun selkäs vaan ei tykänny siitä kolaamisesta? Jos on vähäkin livahtanu tuulta hikiseen selkään, niin se ei paljo muuta tartte, kun alkaa vähä juilimaan ja jomottelemaan.. Ja tietty kolaamaan kun joutuu vaan yhtenä aikana vuodesta niin se asentokin jo tekee osansa.
Jep, menkkoja odotellessa.. Kuumeinen olo vaan jatkuu. .. Et tiiä sit mitä tässä tapahtuu. *Veikkaa ferrari tätiä*
Mutta nyt takas rätin kaa rieuhumaan!!
En kylla tienny Haahujen olevan keskenmenojen kokeneiden kirjoituksia; ja taallahan oli paljon tuttujakin! Kivat sullekin Dreamone!
Monesti olen miettinyt miten voit ja joko olisi uusi yritys alkanu siellapain..
En tieda tulenko seuraksenne jatkoon, mutta pienta ' esittelya' silti: eli mulla on jo nelja lasta; viidetta alettiin haaveilla helmikuulla. Siita raskauduin heti kierukan poistettua, innoissani menin yksityiselle ultraan heti plussatestin tehtyani ja siella tutkittuamme sikiopussi ei vastannutkaan viikkoja(rv 5+) . Tein verikokeen joka naytti negaa, antoi terot ja tuulimuna poistui sen mukaan itsekseen..
Tuli siis ne tatoset ja raskauduin uudelleen clomien avustuksella. Alusta asti oli mahassa tunne etta paikkoja sarkee ja ei mukava olotila noin yleensa; ultrassa kuitenkin nakyi sikio ruskuaispussissa, joten ainakaan tm ei toistunut. Rv 8 sitten kuitenkin todettiin keskeytynyt km kun ei loydetty sydamen syketta. Kaavittiin kiireellisena, koska kohtuun oli keraantynyt jo huomattava maara verta joka ei kuitenkaan valunut lainkaan. Siita sitten kavin kolmella eri gynella kuulemassa mielipiteen jatkosta? Sikiosta tehtiin myos biopsia, josta ei loydetty syyta km. Joka laakari oli eri mielta odotusajan pituudesta; yksi sanoi heti vaan uutta yrittamaan, toinen kehoitti yksien kuukautisten jalkeen ja kolmas suositteli vahintaan kolmea mieluummin kuuden kuukauden taukoa! Enhan mina niin karsimattomana odotellut, vaan terokuurin jalkeen (tadit kadoksissa) annoimme tilaisuuden uuteen yritykseen. Kierto oli superpitka; tein kaksi negatestiakin ennen plussan rajahtamista testiin...kavin negatestin jalkeen laakarissakin joka ei raskautta nahnyt, vaikka se viikoista paatellen olisi siella jo kuulunut olla. Plussan jalkeen uudelleen laakarille ja raskaus loytyi, viikkoja laski enemman kuin mina mutta kaski tulla kahden viikon paasta tarkastukseen. Silloin kahden viikon paasta alettiin ultrata ja sama tilanne taas edessa; rv8 ja ei sydanaania loydetty; varhainen keskenmeno ja kaavinta edessa! Itsella viela pieni toive, ettei viikkoja sitten olisi ihan noin paljon ja seuraavan aamun kaavinnan edella tutkittiin oikein tarkkaan tama mahdollisuus ja kun ei edes suonia loydetty oli todettava tapahtuneen taas toistuneen! Otti se kipeaa! Kolme epaonnistumista yhden vuoden aikana perajalkeen! Viimeisimman plussan jalkeen laakari antoi myos sen ' vauvadisperiini' kuurin jos olisi jotain pienta tukostaipumusta, muttei ainakaan enaa siina vaiheesssa auttanut.
Nyt siis pidan taukoa- kohta kuukausi mennyt kaavinnasta, ja viela toisen kuukauden ' huilaan' . Sitten tukostaipumusverikokeeseen ja uudelta pohjalta viela kerran yritykseen ensi vuoden alussa. Joskus vaan ottaa niin paahan kun olisi jo ollut ensimmaisen laskettuaika tammikuun 21. ja nyt vaan tyhjaa vatsaa kasvattelen kun on niin turvonnut olo noin muuten!
Sofian karsimyksia olen kanssa seuraillut: kovasti jaksamisia sinulle ja perheellesi.
Kaikille muille plussatuulia ja jaksuja, toivottavasti *veeam69* alkaa olla paremmalla ololla... mukavaa viikonloppua ja kiitos etta sain taas roskat tyhjentaa teidan niskaanne...
- levinia ulkomailta kera saalittavan omanapaisen viestin-
77mm: Harmi, että plussaa ei tullut. Mutta toivotaan, että parin viikon kuluttua saat plussan ovistikkuun ja seuraavia menkkoja ei sitten tulekaan. Onnea tädille!!