Koirani ei pidä miehestä, jota tapailen.

Koirat aistii kivat ja kierot ihmiset. 

Ehkä se mies ei osaa olla koirien kanssa? Meidän ärrimurriterrieri kyllä murisee kaikille tuntemattomille, kunnes on tottunut hajuun ja huomannut vastapuolen mukavaksi. Anna sen vaikka paiskoa sen koiran kanssa vinkulelua vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Koirat haistaa jopa syöpäsolut, niin onko se sitten kovin kummallista jos vaikkapa pari päivää pidetyt kalsarit pistää vähän murisemaan.

Niin tai muiden naisten pikkarien hajut.

Koira aistii esimerkiksi voimakkaan pelon ja aggressiivisuuden, hyvin verhotunkin. Siinä mielessä koiran ja monen muun eläimen aistit on "melko" lahjomattomat, koska ne haistavat erittämämme hormonit yms.

Tosin taas väittäisin, että koiraa pelkäämätön, mutta sitä yleisesti inhoava (ei ehkä 100% vihaava) henkilö saa kyllä ihmisrakkaan koiran puolelleen iloisesti lässyttämällä, rapsuttelemalla ja nameja antamalla.

Entä pitääkö koirasi kaikista muista koirista? Olisiko mies voinut olla tekemisissä muiden koirien/eläinten kanssa, joiden tuoksu miehen vaatteissa sekoittaa sen pään.

Kannattaa nyt ensi alkuun selvittää, mistä tuossa on kyse. Kyllä hieman heikosti menee ihmisellä, jos parisuhteen muodostaa/hylkää pelkästään koiran signaalien perusteella.

Koirilla on ihmisiä paljon parempi hajuaisti, ja ne tunnistavat ihmisiä ja muita eläimiä hajun perusteella. Miehesi saattaa haista jotenkin epämiellyttävällä, siis koiran mielestä. Ehkä joku partavesi, dödö tai muu voi aiheuttaa tuota?

Vierailija kirjoitti:

Luota siihen koiraan. Miten mies suhtautui siihen, että koira murisi? Oliko halveksiva? Voi olla narsisti ja koira tietää sen.

Ai nyt voi koiratkin jo diagnosoida narsistiksi :D

Vierailija kirjoitti:

Koirat aistii kivat ja kierot ihmiset. 

Jooh, mutta muistetaanpas nyt sekin, että myös kusipäillä on koiria. Koirat vaan yksinkertaisesti puolustaa aina omiaan. Saattaa siinä olla koiran osalta vähän sellaista ettei oikein ymmärrä miksi tuo uusi tyyppi näpelöi mun omistajaani. Esimerkiksi kun olin lapsi ja meillä oli koira niin se tuli aina väliin jos kaverin tai veljeni kanssa kutitettiin toisiamme. Tai painittiin tai tapeltiin..

Ja muistan kuinka oma koirani "pelasti minut" kun oltiin talvella metsässä ja koirani oli vapaana, kun sain päähäni laskea persliukua lasten pulkkamäessä. Se luuli mulla olevan hätä ja otti niskavilloistani kiinni kun laskin mäkeä 😄.

Vierailija kirjoitti:

No mitenkäs on selitettävissä se, että minä, joka todella rehellisesti inhoan koiria. Siis en halua suin surminkaan koskea niihin ja menen aivan tönkköjäykäksi jos koira lähestyy jne. Niin koirat RAKASTAVAT minua. Tulevat nuolemaan naamaani, ja jäävät jalkoihini tuijottamaan häntä viuhtoen, ja minä yritän parhaani mukaan olla kuin en niitä huomaisikaan. Ei voi käsittää.  

Yrittävät parat mielistellä ja hyvitellä sinua :D

Vierailija kirjoitti:

Tätäkin ketjua lukemalla on ilmeistä, että koirat eivät oikeasti vaistoa yhtään mitään, eikä niiden käytöksestä voi päätellä mitään. Ainoastaan lemmikkejäänkin typerämmät av-mammulit lukee koiran elkeisiin jotain salattuja merkityksiä. 

Kyllä koirat vaistoaa ja eläimet yleensäkin ihan tutkitusti huomattavasti enemmän asioita kuin ihminen. Mutta ei se kaikki tarkoita jotain PAHAA! Kuten joku jo sanoi, pahoillakin ihmisillä on koiria. Koira vain ja ainoastaan puolustaa omiaan. Kannattaa siis selvittää se OIKEA syy! Se voi oikeasti olla vain joku dödö, tupakkiaski sivutaskussa tai se ettei koira ole tottunut näkemään kuinka joku outo mies vain tulee kotiin ja käy käsiksi (vaikkakin lemmekkäästi) omistajaansa, joka kihertelee siinä jännittyneenä, kyllähän koira nappaa sen omistajansakin jännitystilan, ei pelkästään sen vierailevan miehen. Onhan se tietysti koiralle ihan eri kokemus kuin se, että vaikka iskä käy kylässä tyttärensä luona ja halaa nopeasti, eikä kummallakaan tunteet salamoi ja ole sykkeet pilvissä. Nyt jotain järjen käyttöä asioihin.

Meidän perheessämme koira oli ensimmäinen, joka tiesi tädin miehen hakkaavan tätiä.

Täti on omaishoidettava ja muistisairas, mies vanhempi mutta paremmassa kunnossa. Heillä oli aiemmin koiria ja pitivät koirista, eli koiriin tottumattomuuteen liittyvästä asiasta ei ollut kyse. Mutta jossain vaiheessa meidän koiramme alkoi selvästi kytätä miestä ja alkoi vähän kuin vahtia tätiä, kun he kävivät meillä. Koira oikein liimautui tädin nilkkaan kiinni. Ja se alkoi murista miehelle mistä tahansa äkkinäisestä eleestä tai vähänkin korostetusti äänestä. Me muut vain ihmettelimme koiran käytöstä.

Tädin mies oli itsekin koiraihminen ja taisi ns ymmärtää yskän. Tunnusti sitten saunaillan päätteeksi, ettei meinaa aina jaksaa omaishoitajuutta. Sitä tinkaamista, huonoja öitä, vaippoja. Että kyllähän hän tätiä löi. Ei vaan pystynyt pitämään salaisuutta, kun näki miten pieni viisas terrierimme porasi katseellaan hänen sieluunsa heiveröisen vaimon jaloissa maaten, niskavillat pystyssä ja silmät leimuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkin ketjua lukemalla on ilmeistä, että koirat eivät oikeasti vaistoa yhtään mitään, eikä niiden käytöksestä voi päätellä mitään. Ainoastaan lemmikkejäänkin typerämmät av-mammulit lukee koiran elkeisiin jotain salattuja merkityksiä. 

Kyllä koirat vaistoaa ja eläimet yleensäkin ihan tutkitusti huomattavasti enemmän asioita kuin ihminen. Mutta ei se kaikki tarkoita jotain PAHAA! Kuten joku jo sanoi, pahoillakin ihmisillä on koiria. Koira vain ja ainoastaan puolustaa omiaan. Kannattaa siis selvittää se OIKEA syy! Se voi oikeasti olla vain joku dödö, tupakkiaski sivutaskussa tai se ettei koira ole tottunut näkemään kuinka joku outo mies vain tulee kotiin ja käy käsiksi (vaikkakin lemmekkäästi) omistajaansa, joka kihertelee siinä jännittyneenä, kyllähän koira nappaa sen omistajansakin jännitystilan, ei pelkästään sen vierailevan miehen. Onhan se tietysti koiralle ihan eri kokemus kuin se, että vaikka iskä käy kylässä tyttärensä luona ja halaa nopeasti, eikä kummallakaan tunteet salamoi ja ole sykkeet pilvissä. Nyt jotain järjen käyttöä asioihin.

Tätä olin juuri tulossa sanomaan, että muistan myös itse olleeni tosi jännittynyt aina kun poikaystäväni tuli luokseni, joten todennäköisesti sen takia koira tuli meidän väliimme ja tuijotti poikaystävääni suoraan silmiin. Siis se koira oli tosiaan sellainen 4 kiloinen lamppuharja, että ei mies varmaan sitä koiraa ihan kunnolla pelkäämällä jännittänyt, paitsi allergiansa puolesta. Todennäköisempää on, että koirani vaistosi sen MUN jännittämiseni ja sen takia tuli siihen mun tuekseni, hehheh. Sellainen nyrkillä tapettava nappisilmä. Mutta joo, koirat on kyllä ihan parhaita. Ihaninta maailmassa. Mutta älkää nyt silti lähtekö liikaa olettamaan asioita niiden vaistojen perusteella. Terve järki pitää olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat aistii kivat ja kierot ihmiset. 

Jooh, mutta muistetaanpas nyt sekin, että myös kusipäillä on koiria. Koirat vaan yksinkertaisesti puolustaa aina omiaan. Saattaa siinä olla koiran osalta vähän sellaista ettei oikein ymmärrä miksi tuo uusi tyyppi näpelöi mun omistajaani. Esimerkiksi kun olin lapsi ja meillä oli koira niin se tuli aina väliin jos kaverin tai veljeni kanssa kutitettiin toisiamme. Tai painittiin tai tapeltiin..

Ja muistan kuinka oma koirani "pelasti minut" kun oltiin talvella metsässä ja koirani oli vapaana, kun sain päähäni laskea persliukua lasten pulkkamäessä. Se luuli mulla olevan hätä ja otti niskavilloistani kiinni kun laskin mäkeä 😄.

Joo, minutkin koiramme tuli alussa aina"pelastamaan" kun olin vain uimassa.. Oikein kädestä pitäen vei minut rantaan. Aaaw, koirat on best! Koirat ei tosiaan aina ole ihan tilanteen tasalla, mutta uskovat toimivansa oikein. Kyllä niillä vaistot pelaa, mutta tosiaan tuollaisissa uudenkarheissa tapailusuhteissa varmasti tunteet leiskuvat ja monenlaisia hormoneita erittyy molemmilla, siinä on itsekin niin ihmeissään niiden fiilisten tihkuessa joka ihohuokosesta, että ilmankos koirakin on vähän ihmeissään, että mikäs jutska tässä nyt on menoilllaan. 

Ei pidä paikkaansa! Narsisti exäni oli oikea eläinten ystävä. Kaikki eläimet rakasti sitä, vaikka tyyppi oli kiero ja paha. Jopa väkivaltainen kaiken lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

No mitenkäs on selitettävissä se, että minä, joka todella rehellisesti inhoan koiria. Siis en halua suin surminkaan koskea niihin ja menen aivan tönkköjäykäksi jos koira lähestyy jne. Niin koirat RAKASTAVAT minua. Tulevat nuolemaan naamaani, ja jäävät jalkoihini tuijottamaan häntä viuhtoen, ja minä yritän parhaani mukaan olla kuin en niitä huomaisikaan. Ei voi käsittää.  

Mutta et vissiin tästä inhoamisesta huolimatta ole kuitenkaan sellainen, että haluaisit koiria alkaa potkia tai jotain muuta paskamaisuutta harrastaa, niinkö? Kyllä koira voi koettaa yrittää olla kaveri myös sellaiselle ihmiselle, joka ei niistä pidä. Oma isoäiti ei tykännyt koirista ja oli aina etäinen perheemme koiraa kohtaan, mutta sitten kun oli isoäidillä vähän tunteet herkässä niin koira meni silti tämän eteen istumaan, tuijotti kasvoihin ja heilutti häntää. Vaistosi siis tunnetiloja ja halusi olla siinä tukena. Oli muutenkin tuo koiramme sellainen kaikkien aikojen paras lohduttaja. 

Luota koiraan ja ole varpaillasi. Eläimillä on hyvät vaistot. Totta kyllä, että voi olla ihan muitakin selkeitä syitä kuten esim. leikkaamaton uroskoira ja sitten sillä kaverilla on kans leikkaamaton uroskoira kotona, joten sitten tämä koira haistaa sen ja saattaa sen takia reagoida. Tosin jos koira ei ikinä muihin koiriin ole suhtautunut agressiivisesti niin aika epätodennäköistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat aistii kivat ja kierot ihmiset. 

[...] Saattaa siinä olla koiran osalta vähän sellaista ettei oikein ymmärrä miksi tuo uusi tyyppi näpelöi mun omistajaani. Esimerkiksi kun olin lapsi ja meillä oli koira niin se tuli aina väliin jos kaverin tai veljeni kanssa kutitettiin toisiamme. Tai painittiin tai tapeltiin..

Ja muistan kuinka oma koirani "pelasti minut" kun oltiin talvella metsässä ja koirani oli vapaana, kun sain päähäni laskea persliukua lasten pulkkamäessä. Se luuli mulla olevan hätä ja otti niskavilloistani kiinni kun laskin mäkeä 😄.

Meidän koira oli ihan hätää kärsimässä kun äiti antoi siskolle hartiahierontaa ja sillain taputteli tätä kämmensyrjillä selkään. Koira tunki väliin, että "nyt loppuu se hakkaaminen" :D. 

Naiset ja koirat.

Ei se koira mitään pahaa vaistoa.

Mieheen on saattanut tarttua senn äitin koiran haju, ehkä se muistuttaa ulkonäöltään miestä joka oli ilkeä koiraa/omistajaa kohtan puistossa vuosia sitten, tms. Tai sitten mies käyttäytyy kuin betauros eikä koira kunnioita sitä.

Ei ne eläimet mitään meedioita ole.

Pelkäsin ennen koiria tai pikemminkin en osannut sitä piilottaa kuten nykyjään . Tästä seurasi että koirat murisivat jopa purivat minua . Nykyjään osaan tervehtiä koiria koirataloon mennessä ja sitten he jättävät minut rauhaan . Lenkillä katselen tiukkaan muualle ja kohdistan ajatukset mukaviin tai kauniisiin asioihin jos tulee isompi koira vastaan . Näin ne menevät sulavasti ohi .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkin ketjua lukemalla on ilmeistä, että koirat eivät oikeasti vaistoa yhtään mitään, eikä niiden käytöksestä voi päätellä mitään. Ainoastaan lemmikkejäänkin typerämmät av-mammulit lukee koiran elkeisiin jotain salattuja merkityksiä. 

Kyllä koirat vaistoaa ja eläimet yleensäkin ihan tutkitusti huomattavasti enemmän asioita kuin ihminen. Mutta ei se kaikki tarkoita jotain PAHAA! Kuten joku jo sanoi, pahoillakin ihmisillä on koiria. Koira vain ja ainoastaan puolustaa omiaan. Kannattaa siis selvittää se OIKEA syy! Se voi oikeasti olla vain joku dödö, tupakkiaski sivutaskussa tai se ettei koira ole tottunut näkemään kuinka joku outo mies vain tulee kotiin ja käy käsiksi (vaikkakin lemmekkäästi) omistajaansa, joka kihertelee siinä jännittyneenä, kyllähän koira nappaa sen omistajansakin jännitystilan, ei pelkästään sen vierailevan miehen. Onhan se tietysti koiralle ihan eri kokemus kuin se, että vaikka iskä käy kylässä tyttärensä luona ja halaa nopeasti, eikä kummallakaan tunteet salamoi ja ole sykkeet pilvissä. Nyt jotain järjen käyttöä asioihin.

Joo. Esim. kotona otettiin ensimmäistä kertaa koiran nähden ilmakivääri esiin ja se reagoi heti pelokkaasti. Oikein ihmeteltiin, että mistä hemmetistä se tietää, että tässä on paha värkki käsissä kun ei ollut koskaan aiemmin moista nähnytkään? Sanoisinkin, että koira vaistosi ihmisten jännityksen, sellaisenkin mitä me ei itse tiedostettu. Mutta ainahan aseen käsittelyä jollain tapaa jännittää, sillä niiden kanssa tulee olla varovainen. Että joku pieni pelko/jännitys vissiin meissä, koska koira reagoi heti näin. Tässä asiassa kyllä koira ihan oikeassa, että kannattaakin moisia värkkejä varoa, mutta kuten itsekin sanoit, koirat reagoivat herkästi ihmisten tunteisiin yms ja saattavat joskus tulkita niitä väärillä tavoilla. Että jos vaikka naista jännittää miehen kanssa, niin koira voi ruveta miettimään, että "tuo tyyppi on uhka, koska emäntää jännittää/pelottaa". 

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessämme koira oli ensimmäinen, joka tiesi tädin miehen hakkaavan tätiä.

Täti on omaishoidettava ja muistisairas, mies vanhempi mutta paremmassa kunnossa. Heillä oli aiemmin koiria ja pitivät koirista, eli koiriin tottumattomuuteen liittyvästä asiasta ei ollut kyse. Mutta jossain vaiheessa meidän koiramme alkoi selvästi kytätä miestä ja alkoi vähän kuin vahtia tätiä, kun he kävivät meillä. Koira oikein liimautui tädin nilkkaan kiinni. Ja se alkoi murista miehelle mistä tahansa äkkinäisestä eleestä tai vähänkin korostetusti äänestä. Me muut vain ihmettelimme koiran käytöstä.

Tädin mies oli itsekin koiraihminen ja taisi ns ymmärtää yskän. Tunnusti sitten saunaillan päätteeksi, ettei meinaa aina jaksaa omaishoitajuutta. Sitä tinkaamista, huonoja öitä, vaippoja. Että kyllähän hän tätiä löi. Ei vaan pystynyt pitämään salaisuutta, kun näki miten pieni viisas terrierimme porasi katseellaan hänen sieluunsa heiveröisen vaimon jaloissa maaten, niskavillat pystyssä ja silmät leimuten.

Koiranne aisti tilanteessa varmaankin pohjavireisen pelon ja aggressiivisuuden. Näihin tuntemuksiin koirat yleensä voimakkaimmin reagoivat ja tuntuvat osaavan erottaa pelon ja muut tunteet toisistaan. Ehkä koirallenne se täti oli myös ihmisenä miestä tärkeämpi.

Meidän suuri, puolustusviettinen uroskoiramme "suojelee" aina ensijaisesti lapsia (vieraitakin), vasta sitten tuttuja naisia ja miehistä vain minua, mutta vasta lasten ja naisten jälkeen. Tämä on mielenkiintoista, koska ensisijaisesti kuitenkin minä lenkitän koiraa, olen sen kasvattanut ja "ylin auktoriteetti".

En tiedä miten se on päätynyt tuohon ratkaisuun, mitenkään emme ole tällaista toimintatapaa ainakaan koiralla vahvistaneet tietoisesti, vaan se tulee siltä luonnostaan.

Siis jos esimerkiksi omat ja vieraat lapset painii ja riehuu (toki aina aikuisen valvonnassa), koira ei välitä tuon taivaallista vaan vetelee hirsiä vaikka välillä tulisi itkukin. Jos taas äiti hermostuu lapsille, menee koira väliin asettuen lempeästi lasten puolelle äidin/lasten väliin, kuitenkin suunnaten itsensä äitiä "vastaan". Jos taas minä karjahdan vaimolle kiukuspäissäni, tekee minulle saman kuin lasten/äidin suhteen.

Suuntaa siis suojeluviettinsä ensisijaisesti aina heikointa osapuolta kohtaan, toissijaisesti puolustaen aggression kohteena olevaa.