Lue keskustelun säännöt.
Yle: Henna tekee töitä rennommin, uusi termi quiet quitting
16.09.2022 |
https://yle.fi/uutiset/74-20000157
Ei tämä varmaan mikään uusi juttu ole? Mutta tuttua itsellekin. Itsekin sen verran pettymyksiä työelämässä kokeneena olen ottanut asenteen, että työlle ei kannata uhrata koko elämää, ei jaksamistaan eikä aikaansa. Työnantaja ei sinun hautaasi lakaise.
Mitäs mieltä?
Kommentit (52)
Olen itse harrastanut hiljaista kapinaa töissä, jotka eivät enää motivoi ja joissa on löytynyt lusmuilun mahdollisuus. Tähän on aina liittynyt jotain väärinkäytöstä työnantajan osalta tai muuta asiatonta. Uutta työpaikkaa odotellessa on ollut kiva keksiä, kuinka vähällä sitä nykyistä työpaikkaa voi pyörittää.
Riippuu työpaikasta, mikä taktiikka toimii. Kansiot auki jonnekin sopivan syrjäiselle pöydälle, paperit levälleen ja sulla on toimistotyöt käynnissä. Tai tyhjennät jonkun komeron keskelle lattiaa "järjesteltäväksi". Kunhan näytät jonkun paikalle tullessa siltä, että olet kiireinen, homma ok. Monissa töissä aikaa voi käyttää "tiedonhankintaan" eli netin selaamiseen. Pitää tuntea pomon ja mahdollisten kollegoiden aikataulut, että tämä toimii. Mobiiliseurannan (joka muuten on laitonta) hämäämiseen on ihan omat konstinsa.
En tietenkään toimi näin hyvässä työpaikassa, esimerkiksi nykyisessäni. Mutta siellä missä persettäni puristeltiin, en tehnyt kolmeen kuukauteen paljon muuta kuin avasin tietokoneen. Toisessa paikassa rikottiin kohdallani kolmea lakia joten käytin kevään uusia töitä hakien ja askarrellen kortteja myyntiin. Ketään ei ollut kyttäämässä, niin kävin työpaikan suihkussa aamupesulla, föönasin ja meikkasin, söin aamupalan, pesin omat pyykitkin työpaikan koneella. Mutta ei tuollaista jaksa kuin hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää sukupolvi on pilalla.....
Pilalla kun haluavat noudattaa työaikoja ja palkkaa ylitöistä?
Sitten kasvatetaan selkäranka ja munat ja niitä vaaditan tai lähdetään kävelemään. Tuollainen lorviminen tuhlaa myös omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää sukupolvi on pilalla.....
Pilalla kun haluavat noudattaa työaikoja ja palkkaa ylitöistä?
Sitten kasvatetaan selkäranka ja munat ja niitä vaaditan tai lähdetään kävelemään. Tuollainen lorviminen tuhlaa myös omaa aikaa.
hiljainen lopettaminen on juuri sitä että laittaa rajat työnantajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää sukupolvi on pilalla.....
Pilalla kun haluavat noudattaa työaikoja ja palkkaa ylitöistä?
Sitten kasvatetaan selkäranka ja munat ja niitä vaaditan tai lähdetään kävelemään. Tuollainen lorviminen tuhlaa myös omaa aikaa.
hiljainen lopettaminen on juuri sitä että laittaa rajat työnantajalle.
Kumma kun miehet ovat "hiljaisesti lopettaneet" jo satoja vuosia. Nyt vasta naiset keksivät asian ja luulevat sen olevan jotain uutta ja ihmeellistä. Hellusta.
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää sukupolvi on pilalla.....
Pilalla kun haluavat noudattaa työaikoja ja palkkaa ylitöistä?
Sitten kasvatetaan selkäranka ja munat ja niitä vaaditan tai lähdetään kävelemään. Tuollainen lorviminen tuhlaa myös omaa aikaa.
hiljainen lopettaminen on juuri sitä että laittaa rajat työnantajalle.
Kumma kun miehet ovat "hiljaisesti lopettaneet" jo satoja vuosia. Nyt vasta naiset keksivät asian ja luulevat sen olevan jotain uutta ja ihmeellistä. Hellusta.
Tässä ei nyt tarkoitettu kortistossa makaamista ja kattoon syljeskelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein 40 vuotta noin, nyt nautin hyvästä eläkkeestä. Kaupungin palveluksessa olin. Ei mitään uutta länsirintamalla. Hajaantukaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen itse harrastanut hiljaista kapinaa töissä, jotka eivät enää motivoi ja joissa on löytynyt lusmuilun mahdollisuus. Tähän on aina liittynyt jotain väärinkäytöstä työnantajan osalta tai muuta asiatonta. Uutta työpaikkaa odotellessa on ollut kiva keksiä, kuinka vähällä sitä nykyistä työpaikkaa voi pyörittää.
Riippuu työpaikasta, mikä taktiikka toimii. Kansiot auki jonnekin sopivan syrjäiselle pöydälle, paperit levälleen ja sulla on toimistotyöt käynnissä. Tai tyhjennät jonkun komeron keskelle lattiaa "järjesteltäväksi". Kunhan näytät jonkun paikalle tullessa siltä, että olet kiireinen, homma ok. Monissa töissä aikaa voi käyttää "tiedonhankintaan" eli netin selaamiseen. Pitää tuntea pomon ja mahdollisten kollegoiden aikataulut, että tämä toimii. Mobiiliseurannan (joka muuten on laitonta) hämäämiseen on ihan omat konstinsa.
En tietenkään toimi näin hyvässä työpaikassa, esimerkiksi nykyisessäni. Mutta siellä missä persettäni puristeltiin, en tehnyt kolmeen kuukauteen paljon muuta kuin avasin tietokoneen. Toisessa paikassa rikottiin kohdallani kolmea lakia joten käytin kevään uusia töitä hakien ja askarrellen kortteja myyntiin. Ketään ei ollut kyttäämässä, niin kävin työpaikan suihkussa aamupesulla, föönasin ja meikkasin, söin aamupalan, pesin omat pyykitkin työpaikan koneella. Mutta ei tuollaista jaksa kuin hetken.
Minäkin tein tätä, kun päätin lähteä yhdestä työpaikasta työantajaan liittyvien ongelmien vuoksi. Tein huolellisesti kaikki sellaiset työt, joille oli tarkka aikataulu. Ennen aamurapsat tosin olivat valmistuneet jo klo 9, nyt ne alkoivat valmistua vasta tarkalleen deadlinena klo 10. Jos ne olivat valmiina jo klo 9, join kahvia tunnin ennen kuin palautin ne. Olin 100 % lähitöissä koko ajan.
Mitään ylimääräistä en oma-aloitteisesti tehnyt. Jos pyydettiin tekemään, otin sen tehtäväksi. Sen vuoksi minua pidettiin tosi joustavana tyyppinä. :)
Onneksi sain parissa kuukaudessa uuden työpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein 40 vuotta noin, nyt nautin hyvästä eläkkeestä. Kaupungin palveluksessa olin. Ei mitään uutta länsirintamalla. Hajaantukaa!
Älä nyt. Henna luulee nyt olevansa jonkun uuden ja jännän äärellä. Katsos kun ei kukaan ole ennen vuotta 2022 koskaan ikinä missään kieltäytynyt ylitöistä.
Voi että kun on hellusta kun naiset hoksaavat jotain mitä ihmiset ovat tehneet jo vuodesta kivi ja miekka.
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OlliPolli kirjoitti:
No ymmärtäähän sen. Varmaan raskasta kantaa tollaista ylipainoa mukanansa joka paikkaan. Tarviihan silloin pitää useasti taukoja ja lisää vapaa-aikaa. Toinen asia mitä voisi koittaa on elää terveellisemmin ja pudottaa painoa, niin ehkä ei olisi niin väsy koko ajan. Ihan vaan vinkkinä.
Kyseinen ihminen kuitenkin jaksaa tehdä kahta työtä? Mites itselläsi? Päivystät sekä vauvapalstalla että laudalla? Sitä ei lasketa.
No kun eihän se jaksa tehdä niitä kahta työtä. siksihän se on lehtien palstoilla itkemässä asiasta.
Tämähän on nuorten naisten ongelma pääasiassa. Ei miehillä ole mitään ongelmaa sanoa työnantajalle, että nyt ei pysty venymään. Naiset ei vaan uskalla ja sitten itketään mielummin lehtien palstoilla kun terveys meni jo.
Missä ne kaikki voimantuneet naiset luuraa? Niistä kohkataan koko ajan, mutta niitä ei vaan näy missään.
Tässähän on taustalla se arkipäivän sovinismi, että jos mies sanoo olevansa väsynyt, uskotaan heti, että työ on nyt ollut liian rankkaa, ja etsitään hänelle mahdollisuus levätä. Kotonakin sohvalle uupuneena lösähtävää miestä kuuluu ymmärtää.
Jos taas nainen sanoo uupuvansa, aletaan heti etsiä vikaa naisesta. Oletko perfektionistinen ylisuorittaja? Ei kai vaan asenteessasi ole vikaa? Tai oletko laiska kitisijä? Perse homeessa vaan siinä sohvalla, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä "hiljaiset loparit" -termi on vähän hämäävä, koska mitään irtisanoutumista ei tapahdu. Sen sijaan noudatetaan työsopimuksessa sovittua työaikaa ja -tehtäviä.
Itse olen 15 vuoden työuran jälkeen päätynyt samanlaisiin ajatuksiin.
-En ole enää niin joustava kuin aikaisemmin työvuoron vaihtojen suhteen: vapaalle viikonlopulle en ota vaihdossa työvuoroja enkä lähde sijaistamaan sairauspoissaoloja. En murehdi muiden jaksamisesta kun suostuvat, huolehdin omastani.
-En enää vastaanota kaikkia tarjottuja esimiehen sijaistusvuoroja ( lisäpalkallisia). Riskinä on, että joutuu oman vuoron päälle tekemään sairaslomatuurauksia jos sijaista ei saada.
-Kun olen sijaisvuorossa, niin työpuhelin on eteisessä eikä keittiössä jossa omaa puhelinta pidän. Pieni, mutta konkreettinen teko: puhelinta ei tule katsottua vaan reagoin pelkästään soittoihin.
-työpaikalla huolehdin nykyään enemmän siitä, että oma sähköpostilaatikko on luettu, joskus luin työmatkalla posteja, mutta siitä luovuin jo 5 v sitten
-yritän ohjata uudet vastuut kollegoille, koska niiden mukana ei tule palkankorotuksia. Itse olen saanut 15 vuoden aikana noin 300e palkankorotuksia näillä perusteilla. Toki olen saanut bonuksia viime vuosina hyvin tehdystä työstä, mutta ei mitenkään säännöllisesti.
-en aloita pitkäkestoisia koulutuksia, joihin on käytettävä omaa aikaa useita päiviä/iltoja/ kk. Näitä olen suorittanut 3, eikä koskaan ole näkynyt palkassa. Työnantaja antanut kertaluontoisena onnitteluna 200e kun tein erityisammattitukinnon.
-en ota uusia projekteja vastuulleni ellei niihin ole ohjattu resurssia (lue työaikaa/työntekijöitä) tai mahdollisuus keskeyttää jokin toinen projekti. Näissä toki työnantajalla direktio-oikeus, joten välillä näitä tulee, mutta sitten jätän jonkin toisen projektin kylmästi kesken.
-lähden täsmällisemmin töistä. Ennen tein töitä työajan päättymiseen asti, nykyään alan lopetella 10-15 min ennemmin työpisteen siivoamisella ja seuraavan päivän suunnitelulla, näin olen työajan päättyessä valmis lähtöön. Jos joudun tekemään muutamankin minuutin yliaikaa jonkin kiireellisen asian vuoksi, teen sitten sen verran enemmän, että voin merkata ylitöiksi.
-tärkein oivallus on kuitenkin ajankulun/vuoden hahmottaminen perheen kalenterin eikä työvuorolistan mukaan. Pääpaino ei ole siinä, mikä työvuoro tai miehitys päivälle sattuu vaan milloin mennään uimaan, mökille tms.
Tuttua on. Kymmeniä vuosia töissä ja todennut, että haluan ehdottomasti pitää työn ja vapaa-ajan erillään. Tätä eivät kaikki työkaverit ymmärrä. Samoin pyrin ottamaan välillä rennommin töissä, vaikka sitten taas toisaalta teen kaiken tarvittavan eli riittävästi.
Termi tarkoittaa sitä että lopettaa ilmaisen työn tekemisen vapaa-ajalle.