Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäistä poikaani ei kiinnosta mikään
Niin. Se siinä onkin. Ei tee mitään muuta kuin katselee netflixiä sohvalla. Lapsuuden harrastukset on lopettanut, ei edes kavereitakaan näe kuin erittäin harvoin. Lukiota käy jollain noin 7-8:n keskiarvolla. Se on ehkä ainoa asia, jossa edes vähän panostaa. Sinnekin meni vain hakeakseen "lisäaikaa" päätöksiin.
Mitä tuolle oikein pitäisi sanoa tai rohkaista? Elämä menee ohi sohvalla! Kotitöitäkin tekee vain vastahakoisesti monen huomautuksen jälkeen, oma huoneensa on kuin sikolätti (en todellakaan siivoa sitä, kun ikää on lähemmäs 18 kuin 16).
Kommentit (497)
Kiinnostaa tietää ovatko tämän ketjun perheiden teinit joutuneet tekemään kotitöitä? Kaverini jakoi nämä työt lastensa kanssa koko opiskelun ajan narinasta huolimatta, koska oli lukenut jonkun psykologin kehotuksen perustelut tähän ja hyvä tuli.
Kotityöt nostaa kodin/perheen arvostusta ja on myös vaihtelua sekä kasvattaa vastuuta sopivasti aikuisuutta ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi että jos tulee 3 v aukko kaverisuhteisiin lukioaikana niin ei sitä helpolla kurota kiinni. Höpö höpö, lukion jälkeen mennään opiskeluihin (tai töihin), ja monella alkaa sosiaalinen elämä siinä vaiheessa kukoistaa. Kaverit vaihtuu siiinä vaiheessa joka tapauksessa enemmän ja vähemmän, tai ainakin uusia kaveripiirejä voi löytyä. Ja ei kaikki kaipaa samanlaista hulabaloota.
No mulla oli samanlaista kun olin 13-17v. Olin vaan koneella ja mikään ei kiinnostanut, ei ollut motivaatiota tehdä mitään.
Se on selkeä merkki masennuksesta, ehdottaisin että puhuisit pojan olosta ja ehdottaisit terapiaa.
Ehkä myös voisit kysyä opettajilta että miten käyttäytyy koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Teinille kannattaa antaa varoitus. "18-vuotiaana lennät ulos täältä, jos et tee töitä." Suomen lain mukaan vanhempien elatusvelvollisuus päättyy kun lapsi täyttää 18 vuotta. Kiukutteleva teinipoika saa sitten itkeä sosiaalityöntekijöille, että "vanhemmat eivät auta". Kotona makaava patalaiska itsetuhoinen hikikomori EI tarvitse vanhempien apua vaan ammattiapua (psykiatri, kuntouttava työtoiminta).
En ikinä tekisi omalleni niin. Nuoria pitää ymmärtää ja välillä heillä on vaikeampaa, mutta perheen tuki, turva ja ohjaus on ehdoton ykkösasia, jota ilman en omaani jätä enkä ole jättänyt. Aina on pahojen hetkien jälkeen palattu äidin luo sieltä omasta huoneesta ja oltu valmiita keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan. Ja jos ei olle palattu, niin silti on kuunneltu ja toimittu muuta kuin oman pään mukaan.
Itse en lankeaisi samalle tasolle aikuisena ja alkaisi uhkailemaan. Omaan huoneeseen olen komentanut ja lopettanut itse sanojen vaihdon siinä vaiheessa, kun huomaan, ettei se johda mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Suuri todennäköisyys ADD ja Asperger. Aktivoiva lääkitys voi pelastaa hänen elämänsä.
Tässäpä kiteytyy hyvin nykyisen yhteiskunnan ongelmat. Kaikilla on muka ADHD tai mielenterveysongelma.
Yleensä se on vain vitutusta.
Ja tämäkin kommentoija on 95% todennäköisyydellä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masennukselta. Kannattaa hakeutua avun piiriin, koulu psykologi on hyvä aloitus paikka. Tuo että mikään ei kiinnosta, edes asiat/ihmiset jotka ennen tuotti iloa, on yksi vakavan masennuksen merkki joka usein menee ihmisillä ohi. Mikään ei kiinnosta jos mikään ei tunnu miltään ja elämä tuntuu merkityksettömältä. Toivottavasti poika saa tukea tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
V#€%ttaa tollaset aloittajan kaltaiset ihmiset. Ei muuta kuin morkataan omaa lasta. Missä rakkaus, huolenpito ja ymmärtäminen? Onko aapee mukamas itse ollut teininä täydellinen?
Miksi vedit herneen nenään? Huolissaanhan ap on. Pojalla on psykiatrinen ongelma, samoin sinulla. Ne kroonistuvat hoidon puutteessa ja hänestä tulee samanlainen täysin turha, syrjäytynyt incel kuin sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että jos tulee 3 v aukko kaverisuhteisiin lukioaikana niin ei sitä helpolla kurota kiinni. Höpö höpö, lukion jälkeen mennään opiskeluihin (tai töihin), ja monella alkaa sosiaalinen elämä siinä vaiheessa kukoistaa. Kaverit vaihtuu siiinä vaiheessa joka tapauksessa enemmän ja vähemmän, tai ainakin uusia kaveripiirejä voi löytyä. Ja ei kaikki kaipaa samanlaista hulabaloota.
Minulla kaikki pysyvät kaverisuhteet ovat alkaneet viimeistään teini-iässä. Joo olihan opiskeluaikoina uusia kavereita, joiden kanssa juteltiin välkillä, ruokalassa ja opiskelijabileissä, mutta nuo porukat jakaantuivat täysin kun kukin valmistui kuka mihinkin tahtiin. Ei ole ollut puolin eikä toisin mitään yhteydenpitoa.Kyllä se olisi aikuisempana aika ankeaa jos ei olisi yhtään ikiystävää, onneksi niitä peruskouluaikaisia on muutama säilynyt.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että jos tulee 3 v aukko kaverisuhteisiin lukioaikana niin ei sitä helpolla kurota kiinni. Höpö höpö, lukion jälkeen mennään opiskeluihin (tai töihin), ja monella alkaa sosiaalinen elämä siinä vaiheessa kukoistaa. Kaverit vaihtuu siiinä vaiheessa joka tapauksessa enemmän ja vähemmän, tai ainakin uusia kaveripiirejä voi löytyä. Ja ei kaikki kaipaa samanlaista hulabaloota.
Juujuu, syrjäytynyt. Kolmessa vuodessa muut on aikuistuneet ja sinä jäänyt 15-vuotiaan kakaran tasolle jumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinille kannattaa antaa varoitus. "18-vuotiaana lennät ulos täältä, jos et tee töitä." Suomen lain mukaan vanhempien elatusvelvollisuus päättyy kun lapsi täyttää 18 vuotta. Kiukutteleva teinipoika saa sitten itkeä sosiaalityöntekijöille, että "vanhemmat eivät auta". Kotona makaava patalaiska itsetuhoinen hikikomori EI tarvitse vanhempien apua vaan ammattiapua (psykiatri, kuntouttava työtoiminta).
En ikinä tekisi omalleni niin. Nuoria pitää ymmärtää ja välillä heillä on vaikeampaa, mutta perheen tuki, turva ja ohjaus on ehdoton ykkösasia, jota ilman en omaani jätä enkä ole jättänyt. Aina on pahojen hetkien jälkeen palattu äidin luo sieltä omasta huoneesta ja oltu valmiita keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan. Ja jos ei olle palattu, niin silti on kuunneltu ja toimittu muuta kuin oman pään mukaan.
Itse en lankeaisi samalle tasolle aikuisena ja alkaisi u
Ymmärtäminen ja kaiken salliminen ovat eri asioita.
Pojat kasvavat selkärangattomiksi yhteiskunnan loisiksi juuri siksi että loisiminen heille sallitaan.
Tuossa iässä pitää oppia ottamaan vastuu itsestään, ei taantua takaisin vauvaksi.
Kannattaa ruveta kutsumaan sukulaisia ja työkavereita kyläilemään, kyllä se teini keksii muuta menoa kun ei kestä sitä aikuisseuraa ympärillään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten meni kesätyöt? Sitä kun kesätöissä vaikka moppaa lattioita kuukauden pari, niin voi alkaa herätä motivaatio miettiä muutakin tulevaisuudenkuvaa. Ja työ tutustuttaa myös erilaisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri todennäköisyys ADD ja Asperger. Aktivoiva lääkitys voi pelastaa hänen elämänsä.
Tässäpä kiteytyy hyvin nykyisen yhteiskunnan ongelmat. Kaikilla on muka ADHD tai mielenterveysongelma.
Yleensä se on vain vitutusta.
Ja tämäkin kommentoija on 95% todennäköisyydellä nainen.
Miksei miehiä kiinnosra kasvatraa omua lapsiaan? Moni mies ei halua maksaa edes minimielatusta siitoksilleen.
Vika on MiEHISSÄ, jotka on surkea malli omille lapsilleen. Ei kanneta vastuuta, ek vttu välitetä pätkääkään, senkun porsastellaan läpu elämän ja ulistaan omaa mitättömyyttä projisoiden.
Samalla kun naiset elättää ja yrittää kasvattaa nuo turhat kuhnurit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut töissä ammattikoulusta harjoittelijoita. Paljon tullut juteltua heidän kanssaan. Nuorilla on tällä hetkellä vaikeaa ja pelottavaa muuttaa omilleen. Tämän hallituksen päätöksillä opiskelijoilla on tosi tiukkaa rahan kanssa, hinnat nousee, mutta tuet ei. Töitä saa tehdä vain tietyn verran tai opintotuki päättyy. Jos raja ylittyy, tuet peritään takaisin. Asumistuki ja opintotuki on yhdessä niin pieni, että monet saa niillä maksettua vain vuokran. Ei yksinkertaisesti ole millä elää, ilman vanhempien apua.
Tuki ja turva lapsille on luonut heille käsityksen sen olevan ikuista ilman heidän panostaan. Opetetaan, että suorittaminen on raastavaa.18-vuotias on aikuinen, ei lapsi. Aikuisen vastuita tulee vastaanottaa, vaikka muuttamalla kotoota. Vanhemmille 60-vuotiaskin on lapsi, muttei edellytetä, että asuu kotona vanhempiensa hoidettavana. Eikä sellaisesta lapsesta vanhemmille ole apua, mikäli sitä odottaneet paapomisellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva hikikomori? Lukion jälkeen on sitten täysin tyhjän päällä, kun mikään ei kiinnosta ja elämäntyyli on niin vaatimaton että sen rahoittaa hyvin kelarahallakin ilman työntekoa. Sosiaalisista piireistäkin eristäytyy ja jää jälkeen muiden kuvioista, joten kaverittomuus (ja siten myös tyttöystävättömyys) on todennäköisesti pysyvää. Näitä tapauksia on nykypäivän nuorissa aikuisissa valtava määrä.
Mityen Suomesta voi kukaan nuori mies tavata tyttöystävää, joka voi lain mukaan tehdä vaikka mitä raiskaussyytöksiä? Sellaiseksi on nykyajan lait menneet.
Ehdotan Thaimaan käyntiä. Sieltä nuori mieskin löytää kivaa pimppiä, mutta tarkka pitää olla kenet tuo sieltä Suomeen.
m68v
Just tämän kaltaiset ihmiset on niitä, jotka pilaa nuorten miesten elämän esittämällä
Toisille nämä syytteet ovat valitettavan totta. Miksi näistä suostumuslapuistakin puhutaan edes. Hyvä metoo..
En yhtään ihmettele. Kun elintasohuijareita otetaan Suomeen kiihtyvällä vauhdilla. Jolloin kaikille Suomessa ei riitä rahaa eikä töitä.
Keskusteletteko te niiden lastenne kanssa yhtään? Siis muutenkin kuin ongelmalähtöisesti (kotityöt tekemättä, miten koulussa menee, "tekisit nyt jotain muuta kuin vain"... jne.)
Just tämän kaltaiset ihmiset on niitä, jotka pilaa nuorten miesten elämän esittämällä ympäri nettiä tämmöisiä väitteitä. Ettei tavalliset nuoret miehet kelpaa eikä oikeastaan kannata edes yrittää kun "metoo" jne. Jotkut liikaa aikaa netissä viettävät vähän epävarmat sitten ottaa nämä jutut tosissaan ja kierre on valmis.