Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäistä poikaani ei kiinnosta mikään
Niin. Se siinä onkin. Ei tee mitään muuta kuin katselee netflixiä sohvalla. Lapsuuden harrastukset on lopettanut, ei edes kavereitakaan näe kuin erittäin harvoin. Lukiota käy jollain noin 7-8:n keskiarvolla. Se on ehkä ainoa asia, jossa edes vähän panostaa. Sinnekin meni vain hakeakseen "lisäaikaa" päätöksiin.
Mitä tuolle oikein pitäisi sanoa tai rohkaista? Elämä menee ohi sohvalla! Kotitöitäkin tekee vain vastahakoisesti monen huomautuksen jälkeen, oma huoneensa on kuin sikolätti (en todellakaan siivoa sitä, kun ikää on lähemmäs 18 kuin 16).
Kommentit (497)
Mulla sama mun yläasteikäisenä teinityttöni kanssa. Onneksi on vielä harrastus pysynyt ja koulukin menee ihan ok, mutta kyllä sattuu katsella kun nuoruus menee ihan ohi. Tai siis mulla on sellainen olo, että nyt pitäisi elää ja nauttia. Kesällä tosin, kun oli harrastus ja koulu tauolla, hän meni paljon kavereiden kanssa ja mekin perheenä reissattiin. Ehkä tosiaan vaan koulu ja harrastus vie kaikki mehut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu on tärkeää ja kannusta. Koko elämä edessä. Lukio on haastavaa monelle, pitää olla pitkää matikkaa, fysiikka ja sen sellaista.
No kukas sen Netflixin maksaa?
Joskus oma mukavuus pitää myös katkaista lapsen kasvatuksen takia.
Netflixit ja muut takaisin vasta kun alkaa tapahtua.
Säännöllisestä liikuntaharrastuksesta pisteitä ja pisteillä palkinto.
Kaikki on ookoo niin kauan kunhan ei pukeudu mustaan huppariin ja kasvata partaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.
Tämä! Ei ole normaalia ap:n pojan flekmaattisuus.
Ehkä se haluaakin isoa miehen munaa peräaukkoonsa, mutta ei uskalla kokeilla ja tulla ulos kaapista.
Mene hoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleva hikikomori? Lukion jälkeen on sitten täysin tyhjän päällä, kun mikään ei kiinnosta ja elämäntyyli on niin vaatimaton että sen rahoittaa hyvin kelarahallakin ilman työntekoa. Sosiaalisista piireistäkin eristäytyy ja jää jälkeen muiden kuvioista, joten kaverittomuus (ja siten myös tyttöystävättömyys) on todennäköisesti pysyvää. Näitä tapauksia on nykypäivän nuorissa aikuisissa valtava määrä.
Lopettakaa jo teini-ikäisten vainoaminen! T: Mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.
Nykyään viinasta tulee lasu, joten tämän päivän nuoret eivät mielellään käytä sitä. Pimpsa voisi olla ok, mutta siinäkin tulevat realiteetit vastaan, eli sitä ei ole tarjolla aivan kenelle tahansa.
Eikä sekään kaikkia poikia kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona vaikutti paljon. Olisi hyvä saada kannustettua omiin oloihinsa eristäytyneet nuoret liikkeelle, ennenkuin henkinen vallihauta kasvaa liian suureksi. Terapiaankaan ei pääse sitten jos myöhemmin huomataan, että sitä tarvittaisiin.
Et ole ongelman kanssa yksin.
Mutta aika moni on yksin.
Jottain pitäs tehrä. Yhdessä keksiä.
Poika, kannattaa laittaa johonkin laitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sen pitäisi sitten tehdä sen jälkeen, kun koulu on hoidettu? Erittäin suuri osa aikuisista ihmisistäkin viettää aikansa työpäivän jälkeen juuri samalla tavalla kuin poikasikin.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sen pitäisi sitten tehdä sen jälkeen, kun koulu on hoidettu? Erittäin suuri osa aikuisista ihmisistäkin viettää aikansa työpäivän jälkeen juuri samalla tavalla kuin poikasikin.
Vähän eri asia. Jos on lapsena jo noin passiivinen, niin tuskin muuttuu paljon kummemmaksi myöhemmin. Suurin osa nykyajan passiivista aikuisista on kuitenkin lapsina ollut edes jonkin verran aktiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta sille Interrail-lippu, annat pari tonnia matkakassaa käteen ja potkit maailmalle.
Minkälaisia te itse olitte teineinä? Kaikkiko iloisia ja osallistuvia vanhempien kultalapsia? Vai onko unohtunut jotain? Itseä ei ainakaan sen ikäisenä kiinnostanut vanhempien jutut yhtään, olin kotona monesti varmasti tosi ankea, mutta kavereiden kanssa meillä kyllä hauskaa piisasi. Kävin silti koulut hyvin, vaikka teiniangstia löytyi välillä vaikka muille jakaa. Kotona hautauduin huoneeseeni kuuntelemaan musiikkia, lukemaan yms. En todellakaan viettänyt aikaa vanhempien kanssa. Kun kasvoin tuon yli niin tilanne muuttui ja yhteyskin parani taas. Silti koin tarvitsevani tuon irti vetäisyn tuolla tavalla. Samaa kai se oli suurimmalla osalla kavereistakin. Ihan hyviä meistä silti tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikä on vähän tuollaista. Toiset pistää ranttaliksi ja eivät välitä koulusta, osa jättää harrastukset, osa ei jaksa oikein kenenkään kanssa, ei edes itsensä. Mutta kun lähenee 18 v ikää eikä mikään oikene niin silloin voi ajatella että on tullut pelko/haluton tulla aikuiseksi. Aikuisuus on pelottava paikka josta ei aina tiedä sen enempää kun että pitäisi yhtäkkiä osata ottaa vastuu elämästään ja pystyä hoitamaan asioita joista ei ole edes kuullut ja ei se kaikista kuullosta siltä kaikkein kiinnostavilta paikalta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.
Ai sun mielestäsi absolutistit ja homot eivät ole normaaleja?
Homot ei mielestäni ole normaaleja, absolutistit saattavat olla, vaikka ovat usein ärsyttäviä nillittäjiä tai muuten mulkkkuja.
No ainakin se selvisi, että sinä et ole normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukio on nykyään tosi raskas. Jos koulu sujuu noinkin hyvin, anna olla. Jos pyytää apua tai kertoo jotain huoliaan, sitten tietty autat parhaasi mukaan.
Mikäs siitä lukiosta nykyään on aiempaa raskaamman tehnyt?
Ilmeisesti se, että nykyajan lukiolaiset on tekohengitetty peruskoulun läpi ja oikeastaan koko lapsuutensa läpi nykyään niin, että juuri mitään ei ole tarvinnut tehdä (pisatuloksistakin näkee, että vaatinustaso on heikkoa entiseen nähden) ja lukiossa ehkä ensi kertaa nuori kohtaa sen realistisemman vaatimustason ja henkilökohtaisen vastuunoton.
Tätähön se ylipäätään on, kun enää vanhemmat eivät yleensä vaadi juuri mitään lapsilts, tai toisaalta anna esimerkkiä aktiivisesta ja aloityeellisesta elämästä netin ulkopuolella.
Meillä on kotona kaksi lukiolaista. Sanoisin verrattuna omaan kokemukseen 90-luvulta, että ylimääräinen tekeminen on lisääntynyt. Oppilaat tekevät itse lukujärjestyksensä, mikä on vaikeaa. Esim. tyttäreni yritti sekä lukion ekan että tokan vuoden aikana päästä filosofian kurssille. Paikat oli täynnä niissä kahdessa kurssissa, jotka olisi aikataulullisesti käynyt. Yhdessä jaksossa tuli hyppytunteja kolmelle päivälle viikossa. Kahtena päivänä olisi ollut vältettävissä, mikäli olisi osannut valita maantiedon eri kohtaan lukkarissa (siihen missä oli englanti). Mihin sen englannin sitten olisi voinut siirtää. Opelta ja opolta saa rajallisesti apua, esim. 15 minuutin ohjausaikoja. Raskasta ja aikaa vievää yrittää itse tehdä lukkaria. Ennen oli kaikki paremmin, kun ei tarvinnut itse laskea, miten opintopisteet riittää eikä ymmärtää, miten ykkösjaksolla valittu historia vaikuttaa kakkosjaksoon tai kolmosjaksoon, jopa neloseen tai vitoseen.
Siskon poika olisi halunnut liikuntaa. Koko ensimmäinen vuosi meni ilman liikuntaa (paitsi aloitusjaksossa), koska ei saanut tunteja sopimaan lukkariinsa pitkän ruotsin takia. On varmasti raskasta opiskella ilman kevyempiä tunteja. Minusta kaikille pitäisi lähtökohtaisesti mahdollistaa liikunta, musiikki, kuvis tai muut taideaineet riippumatta siitä onko jollain laaja matikka tai laaja ruotsi tai mitä tahansa teoriatuntien valintoja.
Lukiossa myös nykyisin tehdään mielestäni liioitellun laajoja töitä. Vähän kuin tutkijoita olisivat tekemässä lukiossa.
Kyllä nämä valinnaiset aineet oli jo 90-luvulla, muistan kun mietin otanko kurssin x ja kestän hyppytunnit vai olenko ilman. Taideaineita ei ollut ellei niitä valinnut. Laajan matikan luin, senkin omasta valinnasta. Erona omaan aikaani on se, että sinä tiedät tosi tarkkaan lasten asiat ja valinnat. Meillä porukat ei edes tienneet mitä olin valinnut enkä heidän kanssaan asioita pohtinutkaan. En usko että on tosi paljon rankempaa nykyään, luultavasti aika on vaan kullannut muistosi.
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt edes katselee prnoa ja msturboi.
Sitten pitää olla huolissaan jos tuo loppuu.
Päinvastoin. Siitä tulee olla onnellinen, sillä silloin pojasta ei kehity sinunlaistasi nettiin oksennuksiaan suotavaa luuseria.
Vierailija kirjoitti:
Mies40v kirjoitti:
Nykyaika on kai erilaista. Itse painelin 16-18v pussikaljojen kanssa bileissä ja kaupungilla. Nähtiin muuta nuorisoa ja hengailtiin tuntemattomienkin kanssa. Välillä löysin itseni bileistä toisessa kaupungissa yms. En kadu niitä asioita. Oikeastaan enemmänkin olisi voinut kokea, mutta käsittääkseni nykynuoret ei enää tämän tyyppisiä juttuja välttämättä tee tai koe.
Ei ne oikein tuosta innostu. Siis lukiolaiset. Mutta kesällä festareilla käyvät tosi paljon. Äidin kukkaro on koetuksella. Omista lapsista toinen oli ilosaaressa, Ruisrockissa ja Kotkassa jossain metallifestareilla (open air tai joku, en muista nimeä). Toinen lähti kavereittensa kanssa festareille Ruotsiin ja ehti pyörähtää Ruisrockissa ja jossain pienemmissä jutuissa, vaikka oli kesätöissäkin 6 viikkoa kesän aikana.
Ja äidin on maksettava teinien festarikulut, koska.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt edes katselee prnoa ja msturboi.
Sitten pitää olla huolissaan jos tuo loppuu.
Päinvastoin. Siitä tulee olla onnellinen, sillä silloin pojasta ei kehity sinunlaistasi nettiin oksennuksiaan suotavaa luuseria.
Siis suoltavaa.
Ja kyllä taas ärsyttää se, että joka hemmetin lankaa tulee näidä pervoja jauhamaan p*mppi/k*lli- ja muita p*nojuttujaan. Teitä käy sääliksi. Näyttää, että teille päivän kohokohta on se, kun saa kirjoitetuksi jonkun p*no/rei*käjutun someen, hihhihhii.
Tyhmät luuserit, teistä ei ainakaan koskaan tule yhtään mitään, ainoastaan Kelan asiakkaita, paitsi että, ai joo, olette siellä jo.
Masennus. Kannattais puhua pojan kanssa tai ohjata ammattilaiselle psykologille. Netflix ja muut tollaset pois.