Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan ainoat/harvat naiset? Onko teillä tasa-arvo?
15.09.2022 |
En ole koskaan ollut mitenkään kova naisasianainen koska en ole ennen juurikaan kohdannut syrjintää - paitsi nyt.
Olen talousjohtaja pk-firmassa länsi-Suomessa. Olen johtoryhmän ainoa nainen, minulla on kaksi miesalaista (controller, talousassari). Toimistolla on kyllä varaosamyynnissä yksi nainen mutta istui vähän eri paikassa kuin muut toimihenkilöt.
Olen melko järkyttynyt kun huomasin että minulle tuputetaan assarintöitä. Sitä tekee siis johtajatkin. Jos on joku helppo asia jonka voi pyytää alaisiltank, eivät pyydä sitä heiltä vaan minulta. Siis asiaa joka ei ole edes varsinaisesti minun vastuulla vaan alaisiäen. On pyydetty keittämään kahvia, saattamaan vieraita ovelle. Ja kun olen kysynyt muutamaan kertaan vähän haastaen että miksi kysyt minulta etkä alaiseltani? Niin vastaus on että sulta on helpompi pyytää kun olet NAINEN.
Ei saakeli. Täällä ei siis edes hävetä tai kyseenalaisteta sitä että naiseen kohdistuu sukupuolittuneet odotukset ja toiveet. Ymmärrän että nämä ei tee tätä ilkeyttään mutta asenteet ovat todella oudot.
Joudun hakemaan varmaan uutta työtä sillä en usko että mitenkään saan tällaisia asenteita ja kulttuuria muuttumaan.
Onko muilla tällaista? Siis vielä nykyään?
Kommentit (75)
Olen nais-DI ja koko 20 vuoden urani olen saanut aktiivisesti taistella sitä vastaan, ettei minusta tule kahvinkeittäjää / kokoustarjoomusten tilaajaa / powerpoint-presentaatioiden piirtäjää / kokoussihteeriä yms. oman työni sijasta, koska olen NAINEN. Ja olen varmasti saanut vähän mulkun maineen siitä, mutta jos en olisi toiminut näin, joutuisin vähän väliä tekemään asioita jotka ei kuulu mun työhön sen enempää kuin niiden miestenkään ja joiden tekeminen on pois laskutettavasta asiakastyöstä. Hiljattain taas minulle yritettiin laittaa kokouksessa sihteerin roolia, mutta minä kun olin edellisellä viikollakin tehnyt muistiinpanot, sanoin että minä tein viime viikolla, eikös nyt olisi jonkun toisen vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nais-DI ja koko 20 vuoden urani olen saanut aktiivisesti taistella sitä vastaan, ettei minusta tule kahvinkeittäjää / kokoustarjoomusten tilaajaa / powerpoint-presentaatioiden piirtäjää / kokoussihteeriä yms. oman työni sijasta, koska olen NAINEN. Ja olen varmasti saanut vähän mulkun maineen siitä, mutta jos en olisi toiminut näin, joutuisin vähän väliä tekemään asioita jotka ei kuulu mun työhön sen enempää kuin niiden miestenkään ja joiden tekeminen on pois laskutettavasta asiakastyöstä. Hiljattain taas minulle yritettiin laittaa kokouksessa sihteerin roolia, mutta minä kun olin edellisellä viikollakin tehnyt muistiinpanot, sanoin että minä tein viime viikolla, eikös nyt olisi jonkun toisen vuoro.
Niin tämä. Täällä myös taistelua kohta 20v takana, olen siis OTK ja henkilöstöjohtaja. Vaikka firmassa on 100 itseäni alempaa henkilöä, niin kaikki kahvitukset ja assarihommat koko ajan yritetään tunkea minulle. Olen yksi harvoja naisia (meitä 4 firmassa) ja minun kohdallani juuri sillä perustellaan että kun olet sitä hooärrää.
On raskasta koko ajan taistella. Koska asun pohjoisessa, täällä ei ole juuri työpaikkoja mihin vaihtaa, siinäpä syy sille miksen äänestä jaloillani. Suoraan sanoen v*tuttaa.
Välillä tuntuu että ihan turhaan yliopistot käyty ja opintolainat maksettu, kun kuka vaan kesäharjoittelija-mieskin on arvokkaampi eikä sitä vaivata kahvinkeittopyynnöillä.
Joo, tämä on totisinta totta tosi monessa paikassa missä olen ollut, eritoten silloin kuin johto on juuri sellaista sovinistista 50v-60v ukkokööriä. Sen sijaan it-firmassa missä nuori johto, ei ollut tätä ongelmaa.
Sanoisin että se on johdon ikä ja asenteet ja uskomukset mitkä ratkaisee.
Ei sitä tasa-arvoa ole vaikka naisia olisi enemmänkin nimimerkillä naisia 25% ja sovinismi rehottaa
Olen myös taistellut 45v ikään asti, nyt en enää jaksa. Ihan hemmetin raskasta ja kuluttavaa. Koko ajan saa vääntää ja väitellä ja perustella, miksi kahvit/tarjoilut/vieraat/toimistotarvikkeet ei kuulu tehtävääni. Olen siis keskijohtoa, ainoa nainen. Jostain syystä tätä samaa ei vaadita juuri niiltä sisääntuloammatissa olevilta miehiltä. Ymmärrän jotenkin vielä sen että naisassari joutuu vääntämään mutta sitä en ymmärrä miten tätä kehdataan tuputtaa päällikkö/johtajanaisille. Siis tapauksissa jossa olisi vaikka sata alempaa tehtävää organisaatiossa. Jotenkin ei arvosteta sen naisjohtajan aikaa tai osaamista ollenkaan, kun ajatellaan että hoitakoon se oman työn ohella kahvitarjoilut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nais-DI ja koko 20 vuoden urani olen saanut aktiivisesti taistella sitä vastaan, ettei minusta tule kahvinkeittäjää / kokoustarjoomusten tilaajaa / powerpoint-presentaatioiden piirtäjää / kokoussihteeriä yms. oman työni sijasta, koska olen NAINEN. Ja olen varmasti saanut vähän mulkun maineen siitä, mutta jos en olisi toiminut näin, joutuisin vähän väliä tekemään asioita jotka ei kuulu mun työhön sen enempää kuin niiden miestenkään ja joiden tekeminen on pois laskutettavasta asiakastyöstä. Hiljattain taas minulle yritettiin laittaa kokouksessa sihteerin roolia, mutta minä kun olin edellisellä viikollakin tehnyt muistiinpanot, sanoin että minä tein viime viikolla, eikös nyt olisi jonkun toisen vuoro.
Hienoa! Älä alistu vanhanaikaisiin oletuksiin. Toimin itse samoin, ja se toimii vaikka haastavaa onkin. Vielä on paljon naisia, jotka mukisematta tekee sihteerihommat, vaikkei ne niille kuuluisi. Ihan hyvin voi sanoa mieskollegalle, että jospa sinä vaihteeksi tekisit.
Mulla taas ei ole koskaan ollut tällaista kokemusta (pl. kesätyöaikoina silloin 15-vuotiaana, jolloin se kahvinkeitto nyt suunnilleen kuului jo työsopparin mukaan tehtäviin), vaan ihan hyviä kokemuksia niistäkin työpaikoista, jossa sukupuolijakauma on ollut 1:9 miesten ns. eduksi. Kukin kyselee kahvia haluavien määrää ja keittelee ne sumpit vuorollaan, asiakkaat taas ohjaa toimitiloista ulos se, jonka asiakas on vierailulla ollut.
Asiaan voi ehkä vaikuttaa se, että olen kasvanut poikien kanssa kun pikkukylässä ei oikein muita kavereita ollut tarjolla, joten uskallan ehkä keskivertoa helpommin (?) avata suuni silloinkin, kun olen ainoa nainen paikalla ja vaatia tasavertaista kohtelua jos sille on tarvis. 99 %:sti työskentelemissäni firmoissa henkilön arvostus on kyllä perustunut siihen substanssipuolen osaamiseen. Yleensä on enemmän "ongelmia" asiakkaiden suuntaan, ei niinkään työporukassa. Tai ehkä olen vain osunut superkivoihin työyhteisöihin?
Keski-ikää lähestyvä nainen, FT ja työskentelen täällä parjatussa mystisessä "asiantuntijatyössä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IT-alalla vuodesta 1998, ja yhden ainoan kerran olen kokenut alentuvaa kohtelua töissä, ja sekin asiakkaan puolelta myyntitilaisuudessa. Olin ainoa nainen tilaisuudessa, meitä oli kaksi eri aihealueen konsulttia, myyjä ja asiakasvastaava ja pöydän toisella puolella kolme asiakkaan johtohenkilöä. Minut sivuutettiin täysin (omaa aihealuettani koskevat kysymykset osoitettiin joko toiselle konsultille tai meidän myyjälle ja lisäksi kahvikutsu esitettiin tyyliin "noh, naiset ensin, vaikka yleensä meillä on tapana, että naiset ne kahvit tarjoilee" tjsp).
Tämä on siis ainoa kerta, kun on joutunut sukupuolen takia "taistelemaan asemastaan".
Ei tarvitse olla miesvaltaisella alalla kokeakseen tuota.
Olen opettaja alakoulussa. Meillä on n. 40 opettajaa, joista 7 on miehiä + tietenkin miesrehtori. Nämä kultakimpaleet on nostettu (rehtorin toimesta) jalustalle. He saavat ilman seuraamuksia kieltäytyä "ylimääräisistä" tehtävistä, esim. koulun ja kodin yhteistyöstä, juhlasuunnittelusta ja kaikesta juhliin liittyvästä työstä, taukotilan järjestelystä, jopa ihan tavanomaisesta työn yhteissuunnittelusta. Kaiken lisäksi osalle näistä miehistä junaillaan vuosi vuoden perään helpompia luokkia ilman tuentarpeisia oppilaita.
Rehtori on haluton puuttumaan tilanteeseen, hänhän tästä pelleilystä on vastuussa. Ilmeisesti tavoitteena on pitää miehet tyytyväisenä, jotta eivät karkaa muihin töihin. Siinä sivussa on vain jäänyt huomaamatta, että yhä useampi (nais)opettaja on lähtenyt tai lähtökuopissa, eikä uusia noin vain enää löydykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisessä työpaikassa on tasa-arvoista. Meille tuli kiva ja rento miespomo, kun vanha miesesimies jäi eläkkeelle. Eläkkeelle jääneellä oli hyvin epämiellyttäviä mielipiteitä, esim. että kouriminen on normaalia flirttiä. Onneksi hän jätti näkemyksensä puheiden tasolle.
Nykyistä edeltävä työpaikka suorastaan saalisti opiskelijatyttöjä harkkoihin ja osa-aikaisiksi ja meno oli sen mukaista. Töitä oli naurettavan paljon, naisinssit siivosivat toimiston ja keittivät kahvit miesinsseille ja narisivat tuskastuneina pienestä palkastaan. Palkankorotustoiveet tyrmättiin toteamalla, että mitäs et laskuta. Se oli tosi raskas työpaikka ja ahdistelua/kiusaamistakin kuulemma oli.
Aikalailla samat kokemukset itsellänikin. Se syrjintä ei oikeastaan edes näy avoimesti. Ihan hyvät tittelit ja työnkuvat minulla on teoriassa. Palkka ja työehdot kunnossa. Ei kukaan läpsi takamusta tai kouri hississä. MUTTA käytännössä monet, varsinkin vanhemmat, miespuoliset ihmiset vähättelevät ja epäilevät työtäni, vaikkeivät sitä ääneen (tai ainakaan päin naamaa) sanoisikaan. Se saattaa olla sellaista, että kun olen vaikka tehnyt jonkun raportin, se laitetaan menemään jonkun vertaismiehen kautta tai muuta vastaavaa, vaikka sille mitään tarvetta ei olisi. Nuoremmissa miehissä taas havaitsen sellaista ärtyneisyyttä, jos satun olemaan vaikka jonkinasteisessa esimiesasemassa (vaikka perehdyttäjänä tai projektin johtajana).
t. nuori nainen ja DI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaseudun vanhat miehet löivät asiakkuudet tahalteen läskiksi ärsyttääkseen vastavalmistunutta metsäasiantuntijanaista. Muutin 500 km etelämpään ja nyt töissä on helppoa ja mutkatonta. Nämä etelän maaseudun miehet ovat ystävällisiä ja mutkattomia, sekä nuoret että vanhat. Ihan eri ihmislajia kuin pohojosen passiivisaggressiiviset jäärät.
Tää vaihtelee toimialoittain. Teollisuudessa ylimmän johdon naisjohtajalta saatetaan vaatia kahvinkeittoa ja vieraskestitystä, koska kukan mies, siis vaikka nimikkeellä assistentti, ei voi tällaista tehdä. Vaikka nainen olisi toimari, hänet pakotetaan silti naisten hommiin koska eihän mies voi toista miestä siihen painostaa. Niin voimakas on miesten hyvä veli -systeemi toisiaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Meilläkin oletuksena toimiston naiset keittää kahvit, tyhjentää tiskikoneen, avaa ovet vierailijoille, jakaa postit 🙄 Miehiä ei näihin nakiteta.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudun vanhat miehet löivät asiakkuudet tahalteen läskiksi ärsyttääkseen vastavalmistunutta metsäasiantuntijanaista. Muutin 500 km etelämpään ja nyt töissä on helppoa ja mutkatonta. Nämä etelän maaseudun miehet ovat ystävällisiä ja mutkattomia, sekä nuoret että vanhat. Ihan eri ihmislajia kuin pohojosen passiivisaggressiiviset jäärät.
Myös itä-Suomessa on tätä käsittämätöntä vanhanajan roolitusta. Meillä on firma täynnä nuoria miehiä matalissa ammateissa (siis organisatorisesti) mutta niinpä vaan yksi naispäällikkö keittelee kahvit, hoitaa synttärit, jörkkää pikkujoulut, tilaa toimistotarvikkeet. Vaikka tekee paljon töitä ja sillä on alaisia paljon. Mutta kun se on nainen! Eihän muut nyt tuollaista voi.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Meilläkin oletuksena toimiston naiset keittää kahvit, tyhjentää tiskikoneen, avaa ovet vierailijoille, jakaa postit 🙄 Miehiä ei näihin nakiteta.
Näin on.
Tää on oikeestaan aivan helvetin ärsyttävää ja eräänlaista vallankäyttöä, mutta siihen ei vaan auta oikein mikään. Ei kukaan jaksa taistella 35vuoden ajan tätä vastaan, kun se on JATKUVAA JA PÄIVITTÄISTÄ. En käsitä miksi tästä ei puhuta? Miksei pidetä asiaa tapetilla?
Minua kiinnostaisi kuulla mitä ap on ajatellut tähän asti niistä tuhansista naisista jotka kertovat samoja juttuja ja puhuvat tasa-arvon puolesta. Uskotko siis heitä vasta nyt kun itselläsi osuu kohdalle? Ajattelitko että kiukkuiset feministit höpöttävät omiaan vai etkö vain välittänyt?
Mä olen aina välillä meinannut päätyä tuohon hommaan, mutta olen osoittautunut niin epäluotettavaksi kahvitusten tilaajaksi, että ovat alkaneet delegoimaan ne assareille.
Muuten olen kyllä säntillinen enkä nirsoile minkään työn tekemistä, mutta kun kiire iskee, on pakko priorisoida tekemisiä ja silloin kahvien tilailut on eka asia joka tipahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Meilläkin oletuksena toimiston naiset keittää kahvit, tyhjentää tiskikoneen, avaa ovet vierailijoille, jakaa postit 🙄 Miehiä ei näihin nakiteta.
Näin on.
Tää on oikeestaan aivan helvetin ärsyttävää ja eräänlaista vallankäyttöä, mutta siihen ei vaan auta oikein mikään. Ei kukaan jaksa taistella 35vuoden ajan tätä vastaan, kun se on JATKUVAA JA PÄIVITTÄISTÄ. En käsitä miksi tästä ei puhuta? Miksei pidetä asiaa tapetilla?
Oletko itse pitänyt asiaa tapetilla? Valitettavasti kaikilla on jokin syy miksi ei uskalla tai ehdi taistella asian puolesta.
Jotain tapahtuu vasta kun joku päättää toimia, vaikka ihan väistämättä hänelle tulee vaikeuksia. -eri
Pahoittelut kirjoitusvirheistä, kännykällä kirjoitan ruokatunnillakiukutti taas ;) ap