35-vuotias sanoo isäänsä isiksi?
Kyseessä 35-vuotias nainen, on kuin joku isän pikku prinsessa, vaikka jo aikuinen nainen ja sanoo isäänsä isiksi. Mulla särähtää aina korvaan. :D Tunnetteko tällaisia tapauksia?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Minä oon 38v ja sanon isääni iskäksi. Miksikä sitä pitäisi kutsua? Etunimellä?
Tässähän oli kyse sanasta isi, ei iskä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo "isi"- sanan käyttö aikuisen suusta on lapsellista. Se antaa ihmisestä heikkolahjaisen ja jälkeenjääneen kuvan. Ei jatkoon!
Ei jumalauta 🤣🤣🤣🤣
Ootte te hassuja. Sinäkin muka jotenkin muita parempi. Kuule, olet ihan samanlainen heikkolahjainen tussukka kuin me kaikki muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, että kun täyttää 18v, niin pitää sanoa "miespuoleinen vanhempi"?
Joo, ilman muuta. Sitten takakireillä palstamammoilla ei iske ylemmyydentunne.
Vierailija kirjoitti:
Tuo "isi"- sanan käyttö aikuisen suusta on lapsellista. Se antaa ihmisestä heikkolahjaisen ja jälkeenjääneen kuvan. Ei jatkoon!
Kuka mahtanee viehättyä kaltaisestasi tosikosta. - Vaikka joku kolmekymppinen+ kutsuisi isäänsä isiksi, niin ei kai se poissulje sitä, etteikö käytössä olisi muitakin tapoja kutsua isää kuin puhua "vain" etunimellä tai "isätellä"
yliopisto-opiskelija
No onhan se nyt ihan hirveää tuommoinen tapa ja tosikoksi minua ei ole kyllä koskaan sanottu. Pikkulapset käyttävät isiä mutta aikuisen suusta se kuulostaa lähinnä pervolta. Hyi, yök.
46 v ja mullakin on isi. Isä olisi vieras ja virallinen.
68-vuotiaana minulla oli isä ja äiti ja se oli ihanaa aikaa. Molemmat taivaallisen ihania ihmisiä. Kiitos isä ja äiti. Mummo oli myös pitkään ja sitten oli äijä, joka tuli karjalasta nimitys.
Mä sanon iskä. Olen 30v. Myös kaikki veljeni sanovat iskä.
Isänikin sanoo isäänsä iskäksi. Isäni on 60v. Isoisä 79v. Isäpuoleni sanoi omaa isäänsä isiksi. Isäpuoli on 66v ja hänen 90v isänsä kuoli vuosi sitten.
Miksi pitäisi sanoa yhtäkkiä virallisesti vain siksi että on aikuinen. Tällaista voi vaatia vain sellainen tylsä aikuinen joka luopuu kaikista kivoista jutuista, koska ne on "lapsellisia". Tyyliin harrastukset, mielenkiinnon kohteet ym. Ei aikuisen elämän tarvitse olla niin vakavaa.
Pienet lapset käyttävät isi nimitystä.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanon iskä. Olen 30v. Myös kaikki veljeni sanovat iskä.
Isänikin sanoo isäänsä iskäksi. Isäni on 60v. Isoisä 79v. Isäpuoleni sanoi omaa isäänsä isiksi. Isäpuoli on 66v ja hänen 90v isänsä kuoli vuosi sitten.
Miksi pitäisi sanoa yhtäkkiä virallisesti vain siksi että on aikuinen. Tällaista voi vaatia vain sellainen tylsä aikuinen joka luopuu kaikista kivoista jutuista, koska ne on "lapsellisia". Tyyliin harrastukset, mielenkiinnon kohteet ym. Ei aikuisen elämän tarvitse olla niin vakavaa.
Iskä on ok, mutta isi on....
Isäni on espanjalainen; olen aina sanonut esp. *papi* ja suom. *isi*
Äiti on *mami* ja äiti
Olen myöskin kolmekymppinen
Ilmeisesti se kirpaisee, että suhde isään voi olla lapsuudesta aikuisuuteen lämmin ja rakkaudentäyteinen?
Tiedän olevani onnekas, kun sain isän, joka osaisi osoittaa sekä rakkauttaan että arvostustaan läpi elämänsä. Siitä syntyvä lämpö jää, vaikkei isä enää eläkään.
Aina isi sydämessäni.
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset käyttävät isi nimitystä.
Voi joku sanoa aviomiestäänkin isiksi.
Parempi tuokin kuin faija tai fatsi.
Sanon miestäni isiksi kun rakastelemme.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se nyt ihan hirveää tuommoinen tapa ja tosikoksi minua ei ole kyllä koskaan sanottu. Pikkulapset käyttävät isiä mutta aikuisen suusta se kuulostaa lähinnä pervolta. Hyi, yök.
Sulla ei taida olla kaikki ihan hyvin siellä pään sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se kirpaisee, että suhde isään voi olla lapsuudesta aikuisuuteen lämmin ja rakkaudentäyteinen?
Tiedän olevani onnekas, kun sain isän, joka osaisi osoittaa sekä rakkauttaan että arvostustaan läpi elämänsä. Siitä syntyvä lämpö jää, vaikkei isä enää eläkään.
Aina isi sydämessäni.
Hyvänen aika, tuohan on suorastaan puhdasta ilkeyttä antaa ymmärtää, että ne jotka eivät isin käyttöä aikuisena hyväksy, olisivat jotenkin kaltoin kohdeltuja. Mitenkähän on omalla kohdallasi, kun tuommoista ilkeyttä uhkut. Lopetin isäni kutsuminen isäksi suurin piirtein silloin kun tulin teini-ikään ja voin vakuuttaa, että isäni oli minulle lapsuuteni sankari ja esikuva yhä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se kirpaisee, että suhde isään voi olla lapsuudesta aikuisuuteen lämmin ja rakkaudentäyteinen?
Tiedän olevani onnekas, kun sain isän, joka osaisi osoittaa sekä rakkauttaan että arvostustaan läpi elämänsä. Siitä syntyvä lämpö jää, vaikkei isä enää eläkään.
Aina isi sydämessäni.
Millä tavalla sana, millä kutsut vanhempaasi, kertoo suhteestanne? Erikoinen ajatusmaailma sinulla.
Äitini 63v. sanoo yli 90-vuotiasta isäänsä isiksi eli on kuule ihan täysin normaalia sanoa isiksi, vaikka olisi itse mummo jo.
Niin, että kun täyttää 18v, niin pitää sanoa "miespuoleinen vanhempi"?