Miksi osa vanhemmista ei osallistu lastaan koskeviin palavareihin?

En tiedä, ei ole pieniä lapsia,ei edes kouluikäisiä enää.Kai heillä syynsä? Eivät jaksa mennä katselee supervanhempien teennäisyksiä juhla vaateissa .

Koulun vanhempainillat oli ainakin aivan täysin turhia. Jos lapsella olisi jotain ongelmia, niin sitten ehkä noissa kannattaisi käydä, mutta muuten ne ovat pelkkää sanahelinää, ja noissa ei oikeasti edes mikään tieto siirry kumpaankaan suuntaan.

Pitää muistaa, että ihmisten työt ja muut elämäntilanteet vaihtelevat. Kaikista töistä ei noin vaan pääse kaikki vanhemmat irrottautumaan kesken normaalityöpäivän. Esimerkiksi vanhempainvartit ovat usein, kun työpäivä alkaa tai iltapäivällä, kun työpäivä vielä jatkuu. Meiltä kyllä toinen järjestyy aina paikalle.

Vanhempainillat alkaa 18.30 joten en pääse koska lapsia ei voi jättää keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että ihmisten työt ja muut elämäntilanteet vaihtelevat. Kaikista töistä ei noin vaan pääse kaikki vanhemmat irrottautumaan kesken normaalityöpäivän. Esimerkiksi vanhempainvartit ovat usein, kun työpäivä alkaa tai iltapäivällä, kun työpäivä vielä jatkuu. Meiltä kyllä toinen järjestyy aina paikalle.

Mutta kun kyse on siitä vain omasta lapsesta. Sen oma vasu tai arviointikeskustelu tai jopa sairaalan hoitokokouksia käydään jatkuvasti ilman, että vanhemmat viitsii tulla paikalle.

Monilla on varmaan kiinnostuksen puute ja ajattelemattomuus. Ajatellaan, että Wilmasta ehtii lukea samat jutut, vaikka kyse ei ole pelkästään tiedottamisesta. Joillain johtuu varmaan elämän kuormittavuudesta, että ei jaksa kovin syvällisesti kiinnostaa, millaista se oman lapsen arki koulussa on, ellei ole jotain erityisiä ongelmia. Minusta vanhempien kannattaisi ajatella, millaisen viestin antavat lapselle, jos jättävät menemättä. Menemällä vanhempainiltaan viestii lapselleen olevansa vilpittömästi kiinnostunut hänen koulunkäynnistään, ja esim. siitä, minkälaisten ihmisten (opettajien) kanssa hän valtaosan arkipäivistään viettää. Koulu on valtava osa lapsen arkea, ja se on muutakin kuin numeroilla mitattavia arvosanoja tai sääntöjen noudattamista tai rikkomista. Vanhemman halu nähdä lapsi ja tämän arkimaailma vaikuttavat valtavasti itsetuntoon.

Muistan vieläkin kun äitini kävi eräänä keväänä pikkusiskoni vanhempainillassa ala-asteella, isosiskoni vastaavanlaisessa lukiossa, mutta kun oli minun vanhempainilta yläasteella ja kysyin miksi äitini ei mene sinne niin äitini vain sanoi hyvin kiukkusesti että: "se olisi vain ajanhaaskausta". Ja oli loppu illan erittäin kiukkuinen minua kohtaan varmaan siitä kun kysyin miksi se meni siskojen mutta ei minun vanhempainkokoukseen.

Kiitos äiti :(

Vierailija kirjoitti:

Monilla on varmaan kiinnostuksen puute ja ajattelemattomuus. Ajatellaan, että Wilmasta ehtii lukea samat jutut, vaikka kyse ei ole pelkästään tiedottamisesta. Joillain johtuu varmaan elämän kuormittavuudesta, että ei jaksa kovin syvällisesti kiinnostaa, millaista se oman lapsen arki koulussa on, ellei ole jotain erityisiä ongelmia. Minusta vanhempien kannattaisi ajatella, millaisen viestin antavat lapselle, jos jättävät menemättä. Menemällä vanhempainiltaan viestii lapselleen olevansa vilpittömästi kiinnostunut hänen koulunkäynnistään, ja esim. siitä, minkälaisten ihmisten (opettajien) kanssa hän valtaosan arkipäivistään viettää. Koulu on valtava osa lapsen arkea, ja se on muutakin kuin numeroilla mitattavia arvosanoja tai sääntöjen noudattamista tai rikkomista. Vanhemman halu nähdä lapsi ja tämän arkimaailma vaikuttavat valtavasti itsetuntoon.

Juu, se tekeekin paremman vanhemman kun kuuntelee kenen anneli-irmelillä oli paha mieli kun ei saanut sitä ja tätä. En jaksa kuunnella toisten liipalaapaa, kiinnostaa vain oma lapsi. Olen kyllä vastannut jos opettajalla jotain asiaa ja annankin opettajille mielelläni työrauhan, sekä olen tyytyväinen jos sieltä ei mitään kuulu (silloin kaikki hyvin)

Priorisoin vain tärkeimpiin.

Suurin osa vanhempainilloista on aika turhia. Siksi en aina mene. Lapseni pärjää koulussa erinomaisesti. Jopa niin, että luokanvalvoja sanoi, ettei mun kannata tulla keskusteluun vaan pitää kahdestaan lapseni kanssa, koska ei ole hirveästi mitään puhuttavaa eikä ole mitään parannettavaa. Olen vanhempainyhdistyksen hallituksessa ja lapseni urheilujoukkueen toimihenkilö, niin ei ehkä voi sanoa, ettei koulun ja lapsen asiat kiinnosta.

Koulu vois ilmottaa reiiiilusti aikasemmin millon on palaverit, eikä viikkoa ennen. Teen 3 vuorotyötä sairaalassa ja potilaat katsoo pahalla, jos istun kansliassa etänä lapsen opettajan kanssa. Ehtisin toivomaan illan vapaaksi, jotta voisin osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Monilla on varmaan kiinnostuksen puute ja ajattelemattomuus. Ajatellaan, että Wilmasta ehtii lukea samat jutut, vaikka kyse ei ole pelkästään tiedottamisesta. Joillain johtuu varmaan elämän kuormittavuudesta, että ei jaksa kovin syvällisesti kiinnostaa, millaista se oman lapsen arki koulussa on, ellei ole jotain erityisiä ongelmia. Minusta vanhempien kannattaisi ajatella, millaisen viestin antavat lapselle, jos jättävät menemättä. Menemällä vanhempainiltaan viestii lapselleen olevansa vilpittömästi kiinnostunut hänen koulunkäynnistään, ja esim. siitä, minkälaisten ihmisten (opettajien) kanssa hän valtaosan arkipäivistään viettää. Koulu on valtava osa lapsen arkea, ja se on muutakin kuin numeroilla mitattavia arvosanoja tai sääntöjen noudattamista tai rikkomista. Vanhemman halu nähdä lapsi ja tämän arkimaailma vaikuttavat valtavasti itsetuntoon.

Ei siellä vanhempainillassa käydä oppilaiden henkilökohtaisia asioita läpi kaikkien kuullen. Vanhempainillassa käydään vain yleisiä asioita läpi.

Vierailija kirjoitti:

Monilla on varmaan kiinnostuksen puute ja ajattelemattomuus. Ajatellaan, että Wilmasta ehtii lukea samat jutut, vaikka kyse ei ole pelkästään tiedottamisesta. Joillain johtuu varmaan elämän kuormittavuudesta, että ei jaksa kovin syvällisesti kiinnostaa, millaista se oman lapsen arki koulussa on, ellei ole jotain erityisiä ongelmia. Minusta vanhempien kannattaisi ajatella, millaisen viestin antavat lapselle, jos jättävät menemättä. Menemällä vanhempainiltaan viestii lapselleen olevansa vilpittömästi kiinnostunut hänen koulunkäynnistään, ja esim. siitä, minkälaisten ihmisten (opettajien) kanssa hän valtaosan arkipäivistään viettää. Koulu on valtava osa lapsen arkea, ja se on muutakin kuin numeroilla mitattavia arvosanoja tai sääntöjen noudattamista tai rikkomista. Vanhemman halu nähdä lapsi ja tämän arkimaailma vaikuttavat valtavasti itsetuntoon.

Tästä viestistä taas paistaa niin omahyväisyys läpi. Aniharvalla ihmisellä on kyse kiinnostuksen puutteesta lapseensa. Voisiko ajatella niin päin loogisesti, että vanhempi, joka jäi vanhempainillaksi kotiin, on siellä kotona lapsen kanssa eikä vanhempainillassa tuntemattomien lapsien kanssa. Vanhempainillassa harvoin, tuskin koskaan, on infoa, jota muualta ei saisi.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vanhempainilloista on aika turhia. Siksi en aina mene. Lapseni pärjää koulussa erinomaisesti. Jopa niin, että luokanvalvoja sanoi, ettei mun kannata tulla keskusteluun vaan pitää kahdestaan lapseni kanssa, koska ei ole hirveästi mitään puhuttavaa eikä ole mitään parannettavaa. Olen vanhempainyhdistyksen hallituksessa ja lapseni urheilujoukkueen toimihenkilö, niin ei ehkä voi sanoa, ettei koulun ja lapsen asiat kiinnosta.

Joskus on pitänyt myös valita menenkö vanhempainiltaan vai vienkö lapsen harkkoihin, kun ei ole saanut muuta kyytiä. Osaatko ap yhtään arvata kumpaa lapsi itse toivoisi ja arvostaisi?

Missä ammatissa voi olla noin tietoinen, mihin vanhemmat osallistuvat ja mihin ei?

Palkanlaskijana ihmettelen noiden lapsellisten vasuja ja kasuja, kun vanhemmat joutuvat usein ottamaan tunteja, jopa puolipäivää palkatonta vapaata, jos työmatka on tunnin suuntaansa ja palaveri kestää vartin. Joka tietenkin lisää lapsiköyhyyttä entisestään ja kuormittaa muiden töitä.

Ja juuri tämän takia naisen euro on 80centtiä, kun se miehellä euro. Yleensä näihin osallistuvat äidit.

Miksi niitä vasuja ja kasuja ei voi pitää aamu 8.00 tai klo 16. jälkeen.

Ja periaatteessa kaikki ap. mainitsemat palaverit kuuluvat niihin, joille ei ole työnantajan pakko antaa vapaata, koska ne eivät kuulu työlainsäädäntöön, kuten sairaanlapsenhoito.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, ei ole pieniä lapsia,ei edes kouluikäisiä enää.Kai heillä syynsä? Eivät jaksa mennä katselee supervanhempien teennäisyksiä juhla vaateissa .

Teennäisyyksiä juhlavaatteissa? Sairaalan hoitokokoukset tai vasukeskustelut? Ymmärrän jos ei jotkut kevätjuhlat kiinnosta, mutta ei tässä nyt siitä ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että ihmisten työt ja muut elämäntilanteet vaihtelevat. Kaikista töistä ei noin vaan pääse kaikki vanhemmat irrottautumaan kesken normaalityöpäivän. Esimerkiksi vanhempainvartit ovat usein, kun työpäivä alkaa tai iltapäivällä, kun työpäivä vielä jatkuu. Meiltä kyllä toinen järjestyy aina paikalle.

Mutta kun kyse on siitä vain omasta lapsesta. Sen oma vasu tai arviointikeskustelu tai jopa sairaalan hoitokokouksia käydään jatkuvasti ilman, että vanhemmat viitsii tulla paikalle.

Mistä sä sen tiedät??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla on varmaan kiinnostuksen puute ja ajattelemattomuus. Ajatellaan, että Wilmasta ehtii lukea samat jutut, vaikka kyse ei ole pelkästään tiedottamisesta. Joillain johtuu varmaan elämän kuormittavuudesta, että ei jaksa kovin syvällisesti kiinnostaa, millaista se oman lapsen arki koulussa on, ellei ole jotain erityisiä ongelmia. Minusta vanhempien kannattaisi ajatella, millaisen viestin antavat lapselle, jos jättävät menemättä. Menemällä vanhempainiltaan viestii lapselleen olevansa vilpittömästi kiinnostunut hänen koulunkäynnistään, ja esim. siitä, minkälaisten ihmisten (opettajien) kanssa hän valtaosan arkipäivistään viettää. Koulu on valtava osa lapsen arkea, ja se on muutakin kuin numeroilla mitattavia arvosanoja tai sääntöjen noudattamista tai rikkomista. Vanhemman halu nähdä lapsi ja tämän arkimaailma vaikuttavat valtavasti itsetuntoon.

Ei siellä vanhempainillassa käydä oppilaiden henkilökohtaisia asioita läpi kaikkien kuullen. Vanhempainillassa käydään vain yleisiä asioita läpi.

Niin, juuri nämä yleiset asiat eivät monia kiinnosta. Minkälainen koulu on ympäristönä lapselle. Näillä yleisillä asioilla on kuitenkin paljon vaikutusta lapsen arkeen ja elämään. On toki näillä henkilökohtaisillakin asioilla, että ollaanko tunnilla aktiivisia, kiusaako muut lapset, käyttäydytäänkö hyvin. Lapsen arki voisi kuitenkin kiinnostaa muutenkin kuin hänen suoriutumisensa ja taitojensa kautta.

Vierailija kirjoitti:

Missä ammatissa voi olla noin tietoinen, mihin vanhemmat osallistuvat ja mihin ei?

Palkanlaskijana ihmettelen noiden lapsellisten vasuja ja kasuja, kun vanhemmat joutuvat usein ottamaan tunteja, jopa puolipäivää palkatonta vapaata, jos työmatka on tunnin suuntaansa ja palaveri kestää vartin. Joka tietenkin lisää lapsiköyhyyttä entisestään ja kuormittaa muiden töitä.

Ja juuri tämän takia naisen euro on 80centtiä, kun se miehellä euro. Yleensä näihin osallistuvat äidit.

Miksi niitä vasuja ja kasuja ei voi pitää aamu 8.00 tai klo 16. jälkeen.

Ja periaatteessa kaikki ap. mainitsemat palaverit kuuluvat niihin, joille ei ole työnantajan pakko antaa vapaata, koska ne eivät kuulu työlainsäädäntöön, kuten sairaanlapsenhoito.

Ap on sossu. Ihmetyttää vaan, kun minä istun todella monissa palavereissa niiden asiakaslasten asioissa, mutta niiden vanhemmat eivät vaan koskaan ehdi paikalle.

No, nämä vanhemmat joita ei lasu palaverit ja muut joita aloituksessa on mainittu kiinnosta, ovat varmaan just niitä joitten lapsista on ihan syystäkin sitten tehty se lasu. Kun ei vanhempia lapsen asiat kiinnosta. Onhan sitä p*skoja vanhempia, joiden ei olisi pitänyt lapsia hankkia.

Vanhempainillat on eri asia, niissä on lähinnä yleisempää infoa ja ei aina vaan pääse.