Ulkomailta takaisin Suomeen muutto - kokemuksia?

Viesti Etelä-Saksasta Suomeen muuttaneille.

Kokoamme parhaillaan resursseja, jotta voisimme muuttaa mieluiten Etelä-Saksaan yhdessä aikuistuvien lastemme kanssa. He lähtevät Keski-Eurooppaan opiskelemaan ja me vanhemmat töihin. Vähintään toiselle meistä on saatava työpaikka jo ennen muuttoa.

Aiotteko käydä Etelä-Saksassa Suomen synkimpinä kuukausina lomailemassa ja tapaamassa tuttuja?

En muuttanut Suomeen huolehtimaan vanhemmistani, koska mikä katkeruus, jos aikanaan lapseni eivät muuta hyvästä elämästään luokseni huolehtimaan minusta - kuka sellaista voi edes tehdä? Aikuisilla lapsillani on työnsä, uransa, perheensä, elämänsä, ei todella aikaa huolehtia minusta. Suunnittelen jo nyt vanhuuteni, ihan itse. Yksi suurimmista lahjoistani lapsilleni on se, että he saavat mennä menojaan. Minua voivat tulla tervehtimään, kun ehtivät. Niin itsekin tein.

Vierailija kirjoitti:

En muuttanut Suomeen huolehtimaan vanhemmistani, koska mikä katkeruus, jos aikanaan lapseni eivät muuta hyvästä elämästään luokseni huolehtimaan minusta - kuka sellaista voi edes tehdä? Aikuisilla lapsillani on työnsä, uransa, perheensä, elämänsä, ei todella aikaa huolehtia minusta. Suunnittelen jo nyt vanhuuteni, ihan itse. Yksi suurimmista lahjoistani lapsilleni on se, että he saavat mennä menojaan. Minua voivat tulla tervehtimään, kun ehtivät. Niin itsekin tein.

Hämmentävä ajatushan se on, että lapset olisi tehty sitä varten, että heitä ei päästettäisikään elämään omaa elämäänsä, vaan varmistettaisiin että olisivat aina vanhemmistaan huolehtimassa.

En enää muuttaisi takaisin mutta olenkin jo 40v asunut muualla. Olen kylläkin käynyt Suomessa kesälomilla mutta jo siinäkin huomannut ettei tunnu että joskus takaisin haluaisin muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paluumuutimme Etelä-Saksasta vajaa 2 vuotta sitten. Asuimme siellä 14 vuotta, jona aikana meille syntyi 3 lasta. Paluumuuton syy oli sekä miehen että minun vanhenevat vanhemmat jotka alkaa tarvita paljon apua. Olemme molemmat ainoita lapsia.

Ei ole kyllä ollut helppoa tämä sopeutuminen, erityisesti lapsille jotka ovat syntyneet Saksassa ja asuneet siellä koko ikänsä. Heidän mielestä täällä on tylsää ja rumaa ja erityisesti vanhin inhoaa Suomen koulua. Talvi oli kaikille järkytys, kun pimeä ja kylmä jatkui ja jatkui vaan.

Ei tämä meille vanhemmillekaan juhlaa ole, kun työkin saatiin Helsingistä, 200 km kotiseudultamme. Ei viihdytä oikein pk-seudulla mutta varsinkaan miehelle ei olisi oikein töitä muualla. Mutta kyllä me täällä pysytään vanhemmistamme huolehtimassa niin kauan kuin he tarvitsee apua. Sen jälkeen tuskin jäädään Suomeen.

Aika iso uhraus vanhempien takia. Eikö ne voineet muuttaa saksaan jos kaipaavat ylläpitoa.

Samaa mietin, todella iso uhraus, vaikka omista vanhemmista onkin kyse. Mielummin lentäisin vaikka kerran kuussa Suomeen vanhempiani katsomaan tai jotain, mutta lapsiani en sinne väkisin asumaan toisi.

Terv. myös Etelä-Saksasta

Minä olen aika varma siitä, että muutan jonakin päivänä Suomeen takaisin. Täällä nykyisessä kotimaassani ei ole sukulaisia ja vain harvoja ystäviä, joten vaikea ajatus vanheta yksin.

Ihmiset ovat varsinkin tässä asiassa varmaan hyvinkin erilaisia eikä jonkun muun kokemus paluusta välttämättä auta omalla kohdalla. Itse tunnen useita ulkosuomalaisia mutta vain yhden Suomeen palanneen perheen. Hekin muuttivat alle vuodessa jälleen ulkomaille.

Suomen tilanne ei vaikuta kovin hyvältä (mm. terveydenhuollon kriisi) ja ellei tarjottu mahdollisuus ole erityisen poikkeuksellinen, ainakaan taloudellisessa mielessä tuskin kannattaa palata. Suomen työmarkkinat ovat myös sen verran heikot että useimpien kohdalla uranäkymät pidemmällä aikavälillä eivät ole kovin kummoiset.

Me emme aio palata missään tapauksessa, ei vain ole monestakin syystä meidän paikkamme vaikka sinne alunperin synnyimmekin. Jopa käyminen on hiukan pakkopullaa. Toisaalta joku toinen voi tykätä paljonkin ja haluta asua nimenomaan Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat varsinkin tässä asiassa varmaan hyvinkin erilaisia eikä jonkun muun kokemus paluusta välttämättä auta omalla kohdalla. Itse tunnen useita ulkosuomalaisia mutta vain yhden Suomeen palanneen perheen. Hekin muuttivat alle vuodessa jälleen ulkomaille.

Suomen tilanne ei vaikuta kovin hyvältä (mm. terveydenhuollon kriisi) ja ellei tarjottu mahdollisuus ole erityisen poikkeuksellinen, ainakaan taloudellisessa mielessä tuskin kannattaa palata. Suomen työmarkkinat ovat myös sen verran heikot että useimpien kohdalla uranäkymät pidemmällä aikavälillä eivät ole kovin kummoiset.

Me emme aio palata missään tapauksessa, ei vain ole monestakin syystä meidän paikkamme vaikka sinne alunperin synnyimmekin. Jopa käyminen on hiukan pakkopullaa. Toisaalta joku toinen voi tykätä paljonkin ja haluta asua nimenomaan Suomessa.

Juuri tämä Suomen terveydenhoitotilanne huolettaa kovasti, jos jo ikääntyvänä muuttaa takaisin, juuri silloin kun niitä palveluja ehkä eniten tarvitsee. Nykyisessä kotimaassani kaikki toimii erinomaisesti joten niistä asioista joutuisi luopumaan.

Vierailija kirjoitti:

Paluumuutimme Etelä-Saksasta vajaa 2 vuotta sitten. Asuimme siellä 14 vuotta, jona aikana meille syntyi 3 lasta. Paluumuuton syy oli sekä miehen että minun vanhenevat vanhemmat jotka alkaa tarvita paljon apua. Olemme molemmat ainoita lapsia.

Ei ole kyllä ollut helppoa tämä sopeutuminen, erityisesti lapsille jotka ovat syntyneet Saksassa ja asuneet siellä koko ikänsä. Heidän mielestä täällä on tylsää ja rumaa ja erityisesti vanhin inhoaa Suomen koulua. Talvi oli kaikille järkytys, kun pimeä ja kylmä jatkui ja jatkui vaan.

Ei tämä meille vanhemmillekaan juhlaa ole, kun työkin saatiin Helsingistä, 200 km kotiseudultamme. Ei viihdytä oikein pk-seudulla mutta varsinkaan miehelle ei olisi oikein töitä muualla. Mutta kyllä me täällä pysytään vanhemmistamme huolehtimassa niin kauan kuin he tarvitsee apua. Sen jälkeen tuskin jäädään Suomeen.

Ihanko oikeasti teitte tuon? Mitään väliä lasten lapsuudella ja synnyinmaalla, joka sattuu olemaan Euroopan parhaita paikkoja? Kyllähän Saksasta pääsisi vaikka miten usein Suomeen käymään.

Vierailija kirjoitti:

Viesti Etelä-Saksasta Suomeen muuttaneille.

Kokoamme parhaillaan resursseja, jotta voisimme muuttaa mieluiten Etelä-Saksaan yhdessä aikuistuvien lastemme kanssa. He lähtevät Keski-Eurooppaan opiskelemaan ja me vanhemmat töihin. Vähintään toiselle meistä on saatava työpaikka jo ennen muuttoa.

Aiotteko käydä Etelä-Saksassa Suomen synkimpinä kuukausina lomailemassa ja tapaamassa tuttuja?

Kyllä, varsinkin kevät kun alkaa tuolla jo paljon Suomea aikaisemmin, niin viime keväänäkin käytiin "talvilomaa" siellä viettämässä. Meillä vähän niin, että minä olen tuntenut enemmän koti-ikävää Saksaan ja mies taas on sopeutunut Suomeen paremmin joskin kyllä hänkin pitkästä pimeästä ja liukkaasta talvesta valittaa. Hän tykkää kuitenkin siitä miten vähän jopa Helsingissä näkyy ihmisiä missään verrattuna Stuttgartiin, ihan puistot yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paluumuutimme Etelä-Saksasta vajaa 2 vuotta sitten. Asuimme siellä 14 vuotta, jona aikana meille syntyi 3 lasta. Paluumuuton syy oli sekä miehen että minun vanhenevat vanhemmat jotka alkaa tarvita paljon apua. Olemme molemmat ainoita lapsia.

Ei ole kyllä ollut helppoa tämä sopeutuminen, erityisesti lapsille jotka ovat syntyneet Saksassa ja asuneet siellä koko ikänsä. Heidän mielestä täällä on tylsää ja rumaa ja erityisesti vanhin inhoaa Suomen koulua. Talvi oli kaikille järkytys, kun pimeä ja kylmä jatkui ja jatkui vaan.

Ei tämä meille vanhemmillekaan juhlaa ole, kun työkin saatiin Helsingistä, 200 km kotiseudultamme. Ei viihdytä oikein pk-seudulla mutta varsinkaan miehelle ei olisi oikein töitä muualla. Mutta kyllä me täällä pysytään vanhemmistamme huolehtimassa niin kauan kuin he tarvitsee apua. Sen jälkeen tuskin jäädään Suomeen.

Ihanko oikeasti teitte tuon? Mitään väliä lasten lapsuudella ja synnyinmaalla, joka sattuu olemaan Euroopan parhaita paikkoja? Kyllähän Saksasta pääsisi vaikka miten usein Suomeen käymään.

Joo, miehellä oli erityisesti huono omatunto siitä ettei ole auttamassa muuten kuin että kunnalta jotain kotihoitoa järkättiin hänen vanhemmille etänä kun alkoivat tarvita. Hänen äiti dementoitunut ja vanha isä fyysisesti huonokuntoinen hänkin omaishoitajana. Miehellä tuli myös joku nostalgiaikävä Suomeen, alkoi puhua romantisoivasti luonnosta ja maisemista usein. Sitten kun minunkin isä sai sydänkohtauksen ja äitikin valittaa että voimat alkaa vähetä niin päätettiin, että muutetaan Suomeen jos töitä saadaan. Saapahan sitten heidän etuja paremmin valvottua erilaisten vanhuspalveluiden yms. kanssa ja toki käytännössä auteltua kun vielä kodeissaan asuvat.

Lapset oli käyneet kesäisin Suomessa, lähinnä mökkimaisemissa, ja muistot oli hyviä. Järvi, sauna, veneilyä, kalastamista yms. Joten eivät täysin vastustaneet muuttoajatusta, joskin 2 vanhempaa kokivat ikäväksi että kaverit jää taakse. Mutta hekin hyväksyivät sen että muutetaan ja muuton lähestyessä jopa kokivat positiviista jännitystä muutoksesta. Koulu vaan on ollut yllätys, Saksassa se on paljon perinteisempää kuin Suomessa nykyään ja on ollut vähän alkuvaikeuksia sopeutua. Ja kyllä he muutenkin on sanoneet kaikki viime talvena varsinkin että miksi me ei muuteta takaisin Saksaan, kun siellä on lämpimämpää ja aurinko paistaa talvellakin ja ihmiset on mukavampia (ei minusta varsinaisesti ole, mutta ne on sosiaalisempia, tervehtii, kiittää yms. ja lapset kun on ikänsä siihen tottuneet niin he kokee helposti suomalaisen "tilan antamisen" kylmyytenä ja tylyytenä).

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paluumuutto oli shokki, ja pitkään oli olo, mitä hemmettiä sitä tuli tehtyä. Vanhat kaverit kaikonneet, sää hirveä, palkan ostovoima tippui kun lehmän häntä kaiken ollessa niin kallista, terveydenhoitoa ei saa, jne. Nyt olen tasaantumisvaiheessa, mutta edelleen toiveissa lähivuosina ulkomaille paluu.

Anteeksi, mutta mua vähän huvittaa, että kun on asunut vuosia tai  kenties vuosikymmeniä ulkomailla, vanhojen kavereiden oletetaan kiltisti odottaneen ulkomaille muuttaneen paluuta. Tietenkin ne vanhat kaveritkin ovat jatkaneet elämäänsä, heille on tullut uusia ystäviä ja kavereita ja tienne ovat erkaantuneet. Eivät he ole minnekään "kaikonneet", koska ei ole koskaan ollut tarkoituskaan, että he olisivat jääneet odottamaan paluutasi. 

Noin muuten - en ole itse asunut ulkomailla - sanoisin, että varsinkin nyt ei ehkä ole kovin järkevää muuttaa Suomeen. Hintojen nousu on aika järkyttävää, ihmiset joutuvat säästämään ihan tavallisistakin asioista ja tästä taas seuraa, että yhä useammalta loppuu työt, kun ihmiset eivät pysty enää kuluttamaan juuri muuhun kuin kaikista välttämättömimpään. Tilanne on epävarma ja moni niistäkin, joilla olisi vielä jonkin verran varaa kuluttaakin, säästävät varmuuden vuoksi. 

Terveydenhuoltohan täällä alkaa olla aika kaaoksessa. Terveyskeskuksiin ei tahdo saada aikoja, päivystyksissä joutuu odottamaan jopa vuorokausia, ei-kiireellisiin leikkauksiin voi joutua odottamaan jopa vuoden, hammashoidosta ei pahemmin kannata uneksiakaan jne. Toki, jos on varaa käydä yksityisellä, niin sitten. 

Ensi vuonna sote-toiminnot siirtyvät kunnilta aluehallinnoille ja kukaan ei vielä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Ensi keväänä on myös eduskuntavaalit ja mitä kaikkea seuraava hallitus tulee tekemään, on vielä täysin auki. On siis mahdollista, että niin koulutuksesta kuin varhaiskasvatuksestakin aletaan säästämään. Sen varmaan ulkosuomalaisetkin tietävät, että Pisa-tuloksissa olemme tippuneet ykkössijalta jo merkittävästi alaspäin. Helsinki - jos sinne olette suuntaamassa - suunnittelee jo, miten saataisin häirikköoppilaita sijoitettua kaikkiin Helsingin kouluihin. Nk koulushoppailukaan ei siis ole enää välttämättä kovin tehokas keino yrittää saada omalle lapselleen parasta mahdollista opetusta. 

Mitäs muuta vielä...noh, sosiaalisessa mediassa kansalaisten keskuudessa on jatkuvaa vastakkainasettelua milloin mistäkin asiasta, mutta tällaiseen en kyllä ole törmännyt reaalimaailmassa. Olipa mitä mieltä tahansa, yleensä pidetään mölyt mahassa. Ja kuten varmaan tiedättekin, ei olla kovin aktiivista juttuseuraa muutenkaan. Paitsi tuttujen seurassa ja/tai humalassa. 

Matkailu- ja ravintola -ala ei ole vieläkään palannut pandemiaa edeltävälle tasolle, vaikka mitään koronarajoituksia ei ole ollut enää aikoihin. Yhtenä syynä on, että tuon itänaapurimme vuoksi yhä useampi ulkomaalainen turisti on miettinyt, kannattaako lähteä lomalle Suomeen vai olisiko järkevämpää mennä jonnekin muualle. Valtaosa kahviloista ja ravintoloista on isojen ketjujen omistamia, pienet ja omaperäisemmät ei kovin hyvin Suomessa menesty. Myös kauppakeskuksista kun yhden olet nähnyt, olet nähnyt ne kaikki. Samat ketjumyymälät kaikissa. 

Jos olisin ulkosuomalainen, katsoisin nyt ainakin vuoden, mihin suuntaan täällä mennään. Ja tekisin päätökseni paluumuutosta vasta sitten. 

Minulla on Suomessa kaikki läheisimmät ystävät. Eivät ole mihinkään kaikonneet, vaikka pian 30 vuotta olen muualla asunut. Joten sikälikin olisi mukava palata, jotta voisi tavata ystäviä ja sukulaisia useammin kuin nyt.

Minkälaista sisälämpötilaa piditte talvella Etelä-Saksassa asuessa? Onko saksalaiset talot mukavia asua?

Minä tein paluumuuton. Asuin ulkomailla pari vuosikymmentä enkä aikonut palata Suomeen, kunnes yhtäkkiä ymmärsinkin haluavani kotimaani turvaa (vanhat ystävät, äiti, Suomen luonto, luotettavat virastot). Kaikkeen muuhun olen sopeutunut mutta työkulttuuri täällä tuntuu hyvin vaikealle. Töissä ei juuri keskustella - edes esihenkilön kanssa, koska tuntuvat pelkäävän toisen työhön sekaantumista -  eikä kehuta, eikä ulkomaan työkokemustani oikein tunnisteta vaan saan mielestäni liian alhaista palkkaa suhteessa suorituksiini. On vaikea päästä uutena mutta ei kuitenkaan aloittelijana oman alani verkostoihin.

Joten omalla kohdallani urani kärsi paluumuutosta. Se kaduttaa jonkin verran, koska olin panostanut paljon työhöni. Mutta ainakin vielä olen muuten tyytyväinen päätökseeni enkä näillä näkymin aio lähteä ulkomaille. Hyväksyn myös sen, että varmasti vielä vuosia mietin, miten elämäni olisi jatkunut ilman paluumuuttoa ja entäs jos! 

Vierailija kirjoitti:

En enää muuttaisi takaisin mutta olenkin jo 40v asunut muualla. Olen kylläkin käynyt Suomessa kesälomilla mutta jo siinäkin huomannut ettei tunnu että joskus takaisin haluaisin muuttaa.

Sama täällä. Asunut poissa Suomesta koko ns aikuisen elämäni 30 vuotta ollut sieltä poissa. Kesäisin käyn sukuloimassa mutta en osaisi enää asua, vieraalta tuntuu ja suomalainen ilmapiiri on niiin raskas, sen huomaa jo täällä palstallakin.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme tehneet kaksi paluumuuttoa takaisin Suomeen ja molemmilla kerroilla halunneet taas pois. Kulttuuri- ja ilmastoshokki sekä ihmisten mentaliteetti ovat aiheuttaneet liikaa pahoinvointia. Nyt on viimeisimmästä muutosta pois Suomesta kulunut ja 25 vuotta, enää emme palaa. Viikon loma Suomessa vuosittain on enemmän kuin tarpeeksi, sen jälkeen alkaa ahdistaa ja iskee koti-ikävä ulkomaille.

Haluaisin tietää tarkalleen mikä nimenomaan ihmisten mentaliteetista ahdistaa? Terv. Paluumuuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää muuttaisi takaisin mutta olenkin jo 40v asunut muualla. Olen kylläkin käynyt Suomessa kesälomilla mutta jo siinäkin huomannut ettei tunnu että joskus takaisin haluaisin muuttaa.

Sama täällä. Asunut poissa Suomesta koko ns aikuisen elämäni 30 vuotta ollut sieltä poissa. Kesäisin käyn sukuloimassa mutta en osaisi enää asua, vieraalta tuntuu ja suomalainen ilmapiiri on niiin raskas, sen huomaa jo täällä palstallakin.

Mihin palstan piirteeseen erikoisesti olet kiinnittänyt huomiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää muuttaisi takaisin mutta olenkin jo 40v asunut muualla. Olen kylläkin käynyt Suomessa kesälomilla mutta jo siinäkin huomannut ettei tunnu että joskus takaisin haluaisin muuttaa.

Sama täällä. Asunut poissa Suomesta koko ns aikuisen elämäni 30 vuotta ollut sieltä poissa. Kesäisin käyn sukuloimassa mutta en osaisi enää asua, vieraalta tuntuu ja suomalainen ilmapiiri on niiin raskas, sen huomaa jo täällä palstallakin.

 

 

Mihin palstan piirteeseen erikoisesti olet kiinnittänyt huomiota?

Negatiivisuuteen ja valittamiseen. Tuntuu että on vaikea löytää mitään mistä kiittää,olla kiitollinen. keskitytään siihen mikä puuttuu ja valitetaan. Summa summarum: valitetaan paljon ollakseen EU:n onnellisin kansa 😁

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin takaisin. Hieman hadissaan tehtiin ehka ratkaisu kun silloinen tilanne ei ollut ihanteellinen asuinjarjestelyjen vuoksi. Ulkomaalainen mieheni halusi tulla Suomeen, itse olisin muuttanut toiseen kaupunkiin edellisessa asuinmaassa. Nyt kaduttaa valilla, mietin useasti oliko tama oikea valinta ja millaista elama olisi jos emme olisi tulleet Suomeen vaan jaaneet.

En koe Suomea kotimaakseni yksinkertaisesti.

Se on jännä se ulkopuolisuuden tunne joka on kun tulee suomeen. Ystäviä on mahdoton ainakin miehenä saada puhumattakaan tyttöystävästä. Työtäkään ei saa jos CV:ssä on jotain muuta kuin suomen korporaatiossa työskentely. Ulkomailla työskentely tai yrittäjyys on vähempiarvoisia kuin vaikka siivoominen suomessa.  Jos pitää yksinäisyydestä ja arabeista niin suomi on hyvä valinta.