Lue keskustelun säännöt.
10v avioliitto ohi koska mies ei kuulemma koskaan rakastanut
mmm
13.09.2022 |
Tää on niin käsittämätön keissi, että en itekkään hyväksy tätä selittkseksi.
Mies ilmotti yks päivä, että haluaa erota. Kuulemma koko yhdessä olon ajamme hän on sitä halunnut, ei vain kuulemma ole uskaltanut sanoa. Jostain syystä kuitenkin halusi muuttaa yhteen pian tapaamisemme jälkeen, kosi, mentiin naimisiin, sitten hänen aloitteestaan alettiin hommata lapsia. Ja nyt meillä on ollut tässä tasaista lapsiperhearkea 9-vuotta. Yhdessä olemme olleet 11-vuotta ja naimisissa kohta 10.
Mää en vaan millään käsitä miten ihminen voi olla toisen kanssa näin kauan sitä haluamatta(???) ja miksi? Ja vielä vähemmän sitä, että hän oli yhtä aktiivinen suhteen eteenpäin viejä kuin minäkin.
Ei ole usein sanonut rakastavansa, mutta teot on antanut kuitenkin näin olettaa olevan.
Seksielämässä ei vikaa.
Mies on ollut uupuneen oloinen, mutta mitään muuta en ole koskaaan huomannut.
Toista naista ei ole kuvioissa, kun on vaan kotona ja töissä. En jotenki hyväksy selitykseksi, ettei muka ois koskaan rakastanut. Mitä te veikkaatte?
Kommentit (118)
Kyselepä mitä nyt aikoo tehdä nyt kun on kohta vapaa mies. Jäikö jotain haaveita kokematta ja voisiko niitä kuitenkin jollain tapaa toteuttaa, vaikka on perhe.
Onko ikäkriisiä, elämä menee ohi ja jotain tarvitsisi vielä tehdä? Voisiko ikäkriisi-asioita siltä hoitaa, vaikka on perhe, onko pakko olla sinkku? Ostaa prätkän ja mitä miehet yleensä tekee?
Jos haluaa yksin maailman ympäri-matkalle, niin kai sellaisen voi tehdä eroamattakin.
Villiksi sinkuksi haluaminen viittaa siihen, että jotain muuta muikkelia tekee mieli, jo tiedossa olevaa tai vielä tuntematonta.
En usko tuohon, ettei ole koskaan rakastanut. Se on nyt olevinaan joku fiksu syy, kun parempaa ei ole tai se mikä oikeasti on ei kestä päivänvaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät yleensä saa tuollaisia äkkilähtöjä, jos ei taustalla ole jotain toista naista.
Jos tapaus on tämä, niin usein uusi nainen on kainalossa heti tai viimeistään parin kuukauden päästä asutaan jo samassa kämpässä. Nopeat sitoutuminen ja uutta muksua pukkaa.
Tämä. Mies saa äkkilähdön pitkästä avioliitosta vain yhdestä syystä ja se syy on toinen nainen. Usko pois.
Varsinkin, kun tässä suhteessa ei edes ollut mitään kamalaa tai vakavaa (esim. väkivallan uhkaa), mieshän on ihan tyytyväisenä siellä nytkin selailemassa uutta asuntoa itselleen (ja nuorikolleen).
Onhan tuo miehellekin aika iso peiliinkatsomisen paikka, jos kerta on totta, että 10 vuotta elämästään on roikkunut suhteessa, jossa ei hänen puoleltaan ole ollut mitään rakkautta. Onko miehellä minkäänlaista selkärankaa, tai kunnioitusta muita kohtaan? Millainen mies itse haluaa vakiintua ja perustaa perheen, vaikka itsekin tietää, ettei mitään tunteita ole? Tuohan on ihan hirveää toista kohtaan ja lapsiakin kohtaan.
Olen joskus nuorempana roikkunut suhteessa, jossa ei omalta puoleltani ollut riittävästi suuria tunteita ja kyllä se tuntui itsestäkin pahalta. Omasta puolesta täytyy puolustukseksi sanoa, että olin todella nuori ja hölmö, ajattelin, että koska kaikki on ns. paperilla kunnossa, kaikki on kunnossa, vaikka tunteita ei ollut. Mutta se suhde kestikin vain pari vuotta, emme koskaan menneet edes kihloihin, tai muuttaneet yhteen, eli mitään vakavaa sitoutumista siinä ei ollut. Olen vieläkin soimannut itseäni välillä siitä koko kokemuksesta. Nykyään olen suosiolla yksin, jos ei ole vahvaa tunnetta, että haluaa oikeasti olla jonkun kanssa.
Aloin aikoinani seurustella mukavan naisen kanssa, jonka kanssa minulla oli paljon yhteistä. Huomasin kyllä, että hänellä näytti olevan minua kohtaan voimakkaampia tunteita kuin minulla häntä kohtaan, ja ihmettelinkin miksen pysty tuntemaan häntä kohtaan niin. Yritin kuitenkin tehdä suhteestamme hyvän ja meillä oli paljon hyviä hetkiä. Naimisiinkin menimme ja saimme lapsen, lopulta kuitenkin erosimme.
Eli siis pointti tässä on se, että ei silloin nuorena oikein tajunnutkaan mitä se rakkaus on. Oli vain iloinen kun oli saanut kumppanin, ja yritti parhaansa suhteen eteen. Jälkeenpäin ajatellen en koskaan rakastanut vaimoani, mutta en tiedostanut sitä suhteemme aikana.
Ehkä hän aiemmin määritteli rakastamisen käsitteen eri tavalla kuin nykyään. On tullut siihen tulokseen, ettei hänen rakkautensa sinua kohtaan ole sittenkään "oikeaa rakkautta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin aikoinani seurustella mukavan naisen kanssa, jonka kanssa minulla oli paljon yhteistä. Huomasin kyllä, että hänellä näytti olevan minua kohtaan voimakkaampia tunteita kuin minulla häntä kohtaan, ja ihmettelinkin miksen pysty tuntemaan häntä kohtaan niin. Yritin kuitenkin tehdä suhteestamme hyvän ja meillä oli paljon hyviä hetkiä. Naimisiinkin menimme ja saimme lapsen, lopulta kuitenkin erosimme.
Eli siis pointti tässä on se, että ei silloin nuorena oikein tajunnutkaan mitä se rakkaus on. Oli vain iloinen kun oli saanut kumppanin, ja yritti parhaansa suhteen eteen. Jälkeenpäin ajatellen en koskaan rakastanut vaimoani, mutta en tiedostanut sitä suhteemme aikana.
Ihan kauheaa. Miten sitten erositte? Kertoa pamautitko, että et ole koskaan häntä rakastanutkaan? Löysitkö sitten ikinä naista, johon umpipäätä rakastuit?
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo miehellekin aika iso peiliinkatsomisen paikka, jos kerta on totta, että 10 vuotta elämästään on roikkunut suhteessa, jossa ei hänen puoleltaan ole ollut mitään rakkautta. Onko miehellä minkäänlaista selkärankaa, tai kunnioitusta muita kohtaan? Millainen mies itse haluaa vakiintua ja perustaa perheen, vaikka itsekin tietää, ettei mitään tunteita ole? Tuohan on ihan hirveää toista kohtaan ja lapsiakin kohtaan.
Sellainen mies, joka on oman elämänsä Charles.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aloittajahdj kirjoitti:
Näin minäkin sen järkeilen. Ei ole sanonut, että minussa olisi vikaa. Ei olla oikeastaan koskaan riidelty. Aina saatu puhuttua järkevästi. Eli ei ole riidoista johtuvaa tai varsinaisesti suhteesta johtuvaa.
Ei oo kohdellut huonosti tms. Arki on menny tosi kivasti eteenpäin, lukuunottamatta ettei ole paljoa yhteistäaikaa ollut.
Olen yrittänyt saada hakemaan apua uupumukseen, ei suostu. :( Päästän kyllä pois jos näin haluaa, mutta surettaa hajottaa perhe jos taustalla on joku muu kuin rakkauden puute.
Meillä aivan sama tarina ja ihan sama arki (ei riitelyä jne.). Mies teki aivan samalla tavalla kuin sinun miehesi (ei rakasta, haluaa avioeron), yhteisiä vuosia takana meillä peräti 18. Lapset yläkoulussa silloin.
Taustalta paljastui saman tien toinen nainen, jäi kiinni oikeastaan heti. Sille tielle mies jäi.
Se, mitä opin (netistä satoja "mies jätti" lukeneena), että 99% miehistä häipyy tuolla tavalla pitkästä liitosta vain, mikäli taustalla on toinen nainen. Tyhjän päälle he eivät lähde.
Ja sama tarina myös meillä. Sillä erotuksella, että mies ei ole uhkauksistaan huolimatta vielä lähtenyt, vaikka tilanne jatkunut lähes vuoden. Ei taida toinen nainen olla miehelle kuitenkaan kovin ihana. Minussa ei ole vikaa, hän rakastaa minua ja on ystäväni. Selvästi on mielenterveyden kanssa ongelmia, mutta ei suostu tätä myöntämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin aikoinani seurustella mukavan naisen kanssa, jonka kanssa minulla oli paljon yhteistä. Huomasin kyllä, että hänellä näytti olevan minua kohtaan voimakkaampia tunteita kuin minulla häntä kohtaan, ja ihmettelinkin miksen pysty tuntemaan häntä kohtaan niin. Yritin kuitenkin tehdä suhteestamme hyvän ja meillä oli paljon hyviä hetkiä. Naimisiinkin menimme ja saimme lapsen, lopulta kuitenkin erosimme.
Eli siis pointti tässä on se, että ei silloin nuorena oikein tajunnutkaan mitä se rakkaus on. Oli vain iloinen kun oli saanut kumppanin, ja yritti parhaansa suhteen eteen. Jälkeenpäin ajatellen en koskaan rakastanut vaimoani, mutta en tiedostanut sitä suhteemme aikana.
Tää on jännä näkökulma ja hyvä että toit sen esille. Miten voi olla vuosia tajuamatta mitä rakkaus on? Onkohan tämä kovin yleistäkin miehillä? Vaikka tekee pahaa vaimon ja lapsen puolesta, niin olen enemmän utelias, kuin tuomitseva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin aikoinani seurustella mukavan naisen kanssa, jonka kanssa minulla oli paljon yhteistä. Huomasin kyllä, että hänellä näytti olevan minua kohtaan voimakkaampia tunteita kuin minulla häntä kohtaan, ja ihmettelinkin miksen pysty tuntemaan häntä kohtaan niin. Yritin kuitenkin tehdä suhteestamme hyvän ja meillä oli paljon hyviä hetkiä. Naimisiinkin menimme ja saimme lapsen, lopulta kuitenkin erosimme.
Eli siis pointti tässä on se, että ei silloin nuorena oikein tajunnutkaan mitä se rakkaus on. Oli vain iloinen kun oli saanut kumppanin, ja yritti parhaansa suhteen eteen. Jälkeenpäin ajatellen en koskaan rakastanut vaimoani, mutta en tiedostanut sitä suhteemme aikana.
Ihan kauheaa. Miten sitten erositte? Kertoa pamautitko, että et ole koskaan häntä rakastanutkaan? Löysitkö sitten ikinä naista, johon umpipäätä rakastuit?
Erosimme lopulta siksi, että meillä oli paljon ongelmia. Vaimoni valehteli monista asioista ja tuhlasi rahojamme yms. Lopulta totesin, että häneen ei vain voi luottaa. En sanonut, etten ole rakastanut häntä, mutta oli hän usein epäillyt, etten rakasta.
Ja löysin lopulta toisen naisen, johon rakastuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin aikoinani seurustella mukavan naisen kanssa, jonka kanssa minulla oli paljon yhteistä. Huomasin kyllä, että hänellä näytti olevan minua kohtaan voimakkaampia tunteita kuin minulla häntä kohtaan, ja ihmettelinkin miksen pysty tuntemaan häntä kohtaan niin. Yritin kuitenkin tehdä suhteestamme hyvän ja meillä oli paljon hyviä hetkiä. Naimisiinkin menimme ja saimme lapsen, lopulta kuitenkin erosimme.
Eli siis pointti tässä on se, että ei silloin nuorena oikein tajunnutkaan mitä se rakkaus on. Oli vain iloinen kun oli saanut kumppanin, ja yritti parhaansa suhteen eteen. Jälkeenpäin ajatellen en koskaan rakastanut vaimoani, mutta en tiedostanut sitä suhteemme aikana.
Tää on jännä näkökulma ja hyvä että toit sen esille. Miten voi olla vuosia tajuamatta mitä rakkaus on? Onkohan tämä kovin yleistäkin miehillä? Vaikka tekee pahaa vaimon ja lapsen puolesta, niin olen enemmän utelias, kuin tuomitseva.
No jos ei ole ollut koskaan rakastunut, niin mistäpä sitä voisi tietää mitä se on.
Ota ulkkisrikollinen. Heistähän sanotaan että rakasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
djbdnd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittajahdj kirjoitti:
Luulen, että ihminen haluais huolehtia itsestään paremmin jos on toinen. Kulkee rikkinäisissä vaatteissa, ei käy suihkussa jne.
Töissäkin on haisevana ja rikkinäisissä vaatteissa?
Niin :D
Ja olet varma ettei käy työpaikkalla suihkussa ja vaihda vaatteita?
On sellainen työ, että ei käy. Hyvin epätodennäköistä. Joku tinderhomma vois olla, mutta töissä pettäminen ei onnistu
No, lähtikö mies jo yhteisestä kodistanne?
Netissä se sua pettää, satavarmasti.
Niin se munkin mies teki.
Ja lähti.
Ei. Pyörii tässä lapsiperhearkea elämässä yhä, välillä etsii kämppää. Ei ole mikään kiire pois. Haluaa jutella kaikesta arkipäiväsestä yhä, viestittelee kokoajan entiseen malliin jne.
Kuulostaa siltä, ettei itsekään tiedä mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
djbdnd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittajahdj kirjoitti:
Luulen, että ihminen haluais huolehtia itsestään paremmin jos on toinen. Kulkee rikkinäisissä vaatteissa, ei käy suihkussa jne.
Töissäkin on haisevana ja rikkinäisissä vaatteissa?
Niin :D
Ja olet varma ettei käy työpaikkalla suihkussa ja vaihda vaatteita?
On sellainen työ, että ei käy. Hyvin epätodennäköistä. Joku tinderhomma vois olla, mutta töissä pettäminen ei onnistu
No, lähtikö mies jo yhteisestä kodistanne?
Netissä se sua pettää, satavarmasti.
Niin se munkin mies teki.
Ja lähti.
Ei. Pyörii tässä lapsiperhearkea elämässä yhä, välillä etsii kämppää. Ei ole mikään kiire pois. Haluaa jutella kaikesta arkipäiväsestä yhä, viestittelee kokoajan entiseen malliin jne.
Kuulostaa siltä, ettei itsekään tiedä mitä haluaa.
Jep, siltä kuulostaa. Tai odottelee, että aloittaja heittää pihalle. Nämä sankarit on joskus niin nahjuksia, että haluavat että nainen tekee sen lopullisen liikkeen, jotta he eivät saa pahiksen leimaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle yks viisikymppinen mies aikoinaan sanoi, että useimmille miehille on ihan sama, kuka Liisa keittiössä pyörii. Kunhan on joku.
Tämäkin on varmaan totta. Siksi onkin erikoista jos mies ilman mitään isoa syytä haluaa yhtäkkiä erota jos kotona homma toimii ja ihan ok Liisa siinä pyörimässä. Tarvitsee olla joku paremmaksi ajateltu Liisa, joka alkaa houkuttelemaan niin, että keksitään kuningasajatus lähteä uuden (nuoremman) Liisan kanssa ja elää uutta nuoruutta. Yleensä lähtö on sellanen äkkinäinen repäisy kun Liisaa lähdetään vaihtamaan.
Tämä nyt ei välttämättä ole ap:n tapauksessa näin. Masennus voi olla myös syynä tai kaatuneet unelmat.
Tässä voi käydä niin, että eron jälkeen hän aluksi kokee olonsa vapaaksi, uudelleen syntyneeksi ja sitärataa. Muutama pintaliitoinen suhde (tai yksi, persoonasta riippuen) ja miehesi haluaa ex-vaimonsa takaisin. Monet pilaa elämänsä tällä tavalla, joko veulaamalla eestaas pilaamalla muunkin perheen loppuelämän, tai suremalla sitä tyhmyyksissään menetettyä vaimoa joka ei suostukaan palaamaan ja näyttää niin p*rskeleen hyvältä!
Vierailija kirjoitti:
Tässä voi käydä niin, että eron jälkeen hän aluksi kokee olonsa vapaaksi, uudelleen syntyneeksi ja sitärataa. Muutama pintaliitoinen suhde (tai yksi, persoonasta riippuen) ja miehesi haluaa ex-vaimonsa takaisin. Monet pilaa elämänsä tällä tavalla, joko veulaamalla eestaas pilaamalla muunkin perheen loppuelämän, tai suremalla sitä tyhmyyksissään menetettyä vaimoa joka ei suostukaan palaamaan ja näyttää niin p*rskeleen hyvältä!
Tuttavapariskunnalla kävi vähän näin, sillä erotuksella, että vaimo otti miehensä takaisin.
Tämä aviomies oli ihastunut toiseen naiseen, ja hän jätti suurieleisesti perheensä tämän takia. Elämä oli ollut paskaa, eikä koskaan rakastanut jne. Aviomies muutti uuden naisen kanssa heti yhteen asumaan. Järkyttynyt vaimo jäi järjestelemään uutta elämäänsä lasten kanssa. Aviomies kokeili uuden naisen kanssa yhteiseloa puoli vuotta. Ei ollutkaan niin kivaa tai uusi nainen jätti, en tiedä, mutta mies halusi takaisin perheensä luo. Ja vaimo otti takaisin.
Olin tästä vähän pettynyt, olisi ollut oikein aviomiehelle, ettei vaimo olisi enää ottanut takaisin. Mutta niin vaan otti, ja mikäpä minä olen mitään sanomaan kun ei ole minun elämäni. Täytyy kai ajatella niin, että meillä on tämä yksi elämä ja parempi elää se onnellisena kuin oikeassa olemalla.
Masennus.