Lue keskustelun säännöt.
10v avioliitto ohi koska mies ei kuulemma koskaan rakastanut
mmm
13.09.2022 |
Tää on niin käsittämätön keissi, että en itekkään hyväksy tätä selittkseksi.
Mies ilmotti yks päivä, että haluaa erota. Kuulemma koko yhdessä olon ajamme hän on sitä halunnut, ei vain kuulemma ole uskaltanut sanoa. Jostain syystä kuitenkin halusi muuttaa yhteen pian tapaamisemme jälkeen, kosi, mentiin naimisiin, sitten hänen aloitteestaan alettiin hommata lapsia. Ja nyt meillä on ollut tässä tasaista lapsiperhearkea 9-vuotta. Yhdessä olemme olleet 11-vuotta ja naimisissa kohta 10.
Mää en vaan millään käsitä miten ihminen voi olla toisen kanssa näin kauan sitä haluamatta(???) ja miksi? Ja vielä vähemmän sitä, että hän oli yhtä aktiivinen suhteen eteenpäin viejä kuin minäkin.
Ei ole usein sanonut rakastavansa, mutta teot on antanut kuitenkin näin olettaa olevan.
Seksielämässä ei vikaa.
Mies on ollut uupuneen oloinen, mutta mitään muuta en ole koskaaan huomannut.
Toista naista ei ole kuvioissa, kun on vaan kotona ja töissä. En jotenki hyväksy selitykseksi, ettei muka ois koskaan rakastanut. Mitä te veikkaatte?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Aloin aikoinani seurustella mukavan naisen kanssa, jonka kanssa minulla oli paljon yhteistä. Huomasin kyllä, että hänellä näytti olevan minua kohtaan voimakkaampia tunteita kuin minulla häntä kohtaan, ja ihmettelinkin miksen pysty tuntemaan häntä kohtaan niin. Yritin kuitenkin tehdä suhteestamme hyvän ja meillä oli paljon hyviä hetkiä. Naimisiinkin menimme ja saimme lapsen, lopulta kuitenkin erosimme.
Eli siis pointti tässä on se, että ei silloin nuorena oikein tajunnutkaan mitä se rakkaus on. Oli vain iloinen kun oli saanut kumppanin, ja yritti parhaansa suhteen eteen. Jälkeenpäin ajatellen en koskaan rakastanut vaimoani, mutta en tiedostanut sitä suhteemme aikana.
Samoin on sanonut minun mieheni. Oli edellisessä avioliitossaan 9 vuotta, eikä kuulemma silloin edes tiennyt, miltä rakkaus tuntuu. Ollaan oltu yhdessä jo melkein tuon saman ajan ja on edelleen sitä mieltä, että olen hänen ensirakkautensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Mun mies kertoi mulle ettei enää rakasta mua. Ei kuulema rakastanut silloinkaan, kun mentiin 3v sitte naimisiin. Meni naimisiin vain viimeisenä tekona pelastaa liitto.
Meni pohja kaikelta. Kyllä ottaa päähän, että vaihdoin nimen yms. Olisi pitäny tajuta erota edellisen kriisin aikana. Eikä enää yrittää hukkaan valui nämä vuodet. Ja nyt kaikki kamaluus on edessä. Jos olisi silloin 4v sitten erottu, nyt olisin jo erosta yli. Kuitenkin nämä vuodet on rakentuneet valheelle. Pelkälle valheelle.
Ja mun miehellä aivan varmasti on toinen nainen. Ollut jo pidempään. Ei tietenkään sitä myönnä.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Mun mies kertoi mulle ettei enää rakasta mua. Ei kuulema rakastanut silloinkaan, kun mentiin 3v sitte naimisiin. Meni naimisiin vain viimeisenä tekona pelastaa liitto.
Meni pohja kaikelta. Kyllä ottaa päähän, että vaihdoin nimen yms. Olisi pitäny tajuta erota edellisen kriisin aikana. Eikä enää yrittää hukkaan valui nämä vuodet. Ja nyt kaikki kamaluus on edessä. Jos olisi silloin 4v sitten erottu, nyt olisin jo erosta yli. Kuitenkin nämä vuodet on rakentuneet valheelle. Pelkälle valheelle.
Ja mun miehellä aivan varmasti on toinen nainen. Ollut jo pidempään. Ei tietenkään sitä myönnä.
Miehesi valehtelee sinulle toisesta naisesta ja valehtelee myös siitä, ettei ole rakastanut sinua naimisiin mennessään. Kyllä hän on sinua rakastanut sinua tuolloinkin. Hän nyt vain sylkee sinulle noita törkeyksiä, koska purkaa kaksoiselämästään aiheutuvaa turhautumista sinuun ja yrittää oikeuttaa itselleen omaa uskottomuuttaan. Tuota samaa "en ole koskaan rakastanut vaimoani" selitystä hän jauhaa myös toiselle naiselle, koska hänen pitää uskotella toiselle naiselle teillä olevan pelkkä kulissiliitto.
Joka tapauksessa: Älä usko miehesi paskapuheisiin.
Ja voimia! Miehesi pettäminen ei ole sinun tai parisuhteenne syytä, vaan se on miehesi syytä.
Sen kerran kun totuus sanotaan noin suoraan niin sitä ei uskota? Teorioiden virittäminen ei nyt varmaan auta ketään.
Itse erosin miehestäni 14v vuoden jälkeen. Kuten tuossa joku osuvasti kuvaili, ei sitä silloin nuorempana oikein edes tiennyt mitä rakkaus on. Itsekin halusin vaan parisuhteen ja lapsia. Mies oli ihan ok ja tilanteet eteni omalla painollaan. Kunnes tuli se tyhjä tunne ja tajusin, että en ole koskaan rakastanutkaan.
En minä hänelle sitä noin suoraan pystynyt sanomaan, enkä ehkä nyt enää ole täysin samaa mieltäkään, kun erosta on 7 vuotta. Kyllä tavallaan rakastan, mutta kuin ystävää. Ja arvostan miten hyvä isä on lapsille. Mutta kyllä, en ole häntä romanttisessa mielessä koskaan rakastanut.
Ei tämä liity mihinkään kostoon tai muuhun, meillä on hyvät välit, mutta tilanne nyt vaan on tämä. Jos sanoisinkin tuon ääneen niin aika turhaa olisi siitä alkaa etsiä mitään piilomerkityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Mun mies kertoi mulle ettei enää rakasta mua. Ei kuulema rakastanut silloinkaan, kun mentiin 3v sitte naimisiin. Meni naimisiin vain viimeisenä tekona pelastaa liitto.
Meni pohja kaikelta. Kyllä ottaa päähän, että vaihdoin nimen yms. Olisi pitäny tajuta erota edellisen kriisin aikana. Eikä enää yrittää hukkaan valui nämä vuodet. Ja nyt kaikki kamaluus on edessä. Jos olisi silloin 4v sitten erottu, nyt olisin jo erosta yli. Kuitenkin nämä vuodet on rakentuneet valheelle. Pelkälle valheelle.
Ja mun miehellä aivan varmasti on toinen nainen. Ollut jo pidempään. Ei tietenkään sitä myönnä.Miehesi valehtelee sinulle toisesta naisesta ja valehtelee myös siitä, ettei ole rakastanut sinua naimisiin mennessään. Kyllä hän on sinua rakastanut sinua tuolloinkin. Hän nyt vain sylkee sinulle noita törkeyksiä, koska purkaa kaksoiselämästään aiheutuvaa turhautumista sinuun ja yrittää oikeuttaa itselleen omaa uskottomuuttaan. Tuota samaa "en ole koskaan rakastanut vaimoani" selitystä hän jauhaa myös toiselle naiselle, koska hänen pitää uskotella toiselle naiselle teillä olevan pelkkä kulissiliitto.
Joka tapauksessa: Älä usko miehesi paskapuheisiin.
Ja voimia! Miehesi pettäminen ei ole sinun tai parisuhteenne syytä, vaan se on miehesi syytä.
No mitä tuo nainen nyt hyötyy siitä, että valehtelee itselleen, että kyllä vaan rakasti, vaikka ihan muuta puhuu? Ei se tilanne siitä muutu. Oletko joku 15v ja luulet, että ei kukaan mene naimisiin ilman rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sikiämistä on siis tapahtunut heti alkuhuumassa.
Vierailija kirjoitti:
Sen kerran kun totuus sanotaan noin suoraan niin sitä ei uskota? Teorioiden virittäminen ei nyt varmaan auta ketään.
Itse erosin miehestäni 14v vuoden jälkeen. Kuten tuossa joku osuvasti kuvaili, ei sitä silloin nuorempana oikein edes tiennyt mitä rakkaus on. Itsekin halusin vaan parisuhteen ja lapsia. Mies oli ihan ok ja tilanteet eteni omalla painollaan. Kunnes tuli se tyhjä tunne ja tajusin, että en ole koskaan rakastanutkaan.
En minä hänelle sitä noin suoraan pystynyt sanomaan, enkä ehkä nyt enää ole täysin samaa mieltäkään, kun erosta on 7 vuotta. Kyllä tavallaan rakastan, mutta kuin ystävää. Ja arvostan miten hyvä isä on lapsille. Mutta kyllä, en ole häntä romanttisessa mielessä koskaan rakastanut.
Ei tämä liity mihinkään kostoon tai muuhun, meillä on hyvät välit, mutta tilanne nyt vaan on tämä. Jos sanoisinkin tuon ääneen niin aika turhaa olisi siitä alkaa etsiä mitään piilomerkityksiä.
Sitä ei haluta uskoa, koska se sattuu niin paljon. Ihminen yrittää suojella itseään miettimällä teorioita, koska se, että saa kuulla, että ihminen jota itse rakastaa ei enää rakastakaan takaisin, on todella kamalaa kuultavaa. Vielä pahempaa jos toinen sanoo ettei koskaan rakastanutkaan, se vie pohjan koko yhdessä eletyltä elämältä, oli sitten lyhyt tai pitkä suhde ja sitä kokee tulleensa huijatuksi. Inhimilliset reaktiot eivät aina ole järkeviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Mun mies kertoi mulle ettei enää rakasta mua. Ei kuulema rakastanut silloinkaan, kun mentiin 3v sitte naimisiin. Meni naimisiin vain viimeisenä tekona pelastaa liitto.
Meni pohja kaikelta. Kyllä ottaa päähän, että vaihdoin nimen yms. Olisi pitäny tajuta erota edellisen kriisin aikana. Eikä enää yrittää hukkaan valui nämä vuodet. Ja nyt kaikki kamaluus on edessä. Jos olisi silloin 4v sitten erottu, nyt olisin jo erosta yli. Kuitenkin nämä vuodet on rakentuneet valheelle. Pelkälle valheelle.
Ja mun miehellä aivan varmasti on toinen nainen. Ollut jo pidempään. Ei tietenkään sitä myönnä.Miehesi valehtelee sinulle toisesta naisesta ja valehtelee myös siitä, ettei ole rakastanut sinua naimisiin mennessään. Kyllä hän on sinua rakastanut sinua tuolloinkin. Hän nyt vain sylkee sinulle noita törkeyksiä, koska purkaa kaksoiselämästään aiheutuvaa turhautumista sinuun ja yrittää oikeuttaa itselleen omaa uskottomuuttaan. Tuota samaa "en ole koskaan rakastanut vaimoani" selitystä hän jauhaa myös toiselle naiselle, koska hänen pitää uskotella toiselle naiselle teillä olevan pelkkä kulissiliitto.
Joka tapauksessa: Älä usko miehesi paskapuheisiin.
Ja voimia! Miehesi pettäminen ei ole sinun tai parisuhteenne syytä, vaan se on miehesi syytä.
No mitä tuo nainen nyt hyötyy siitä, että valehtelee itselleen, että kyllä vaan rakasti, vaikka ihan muuta puhuu? Ei se tilanne siitä muutu. Oletko joku 15v ja luulet, että ei kukaan mene naimisiin ilman rakkautta?
Olen eri. Jos joku on suhteessa, menee naimisiin ja hankkii vielä lapsia, tietäen että ei rakasta kumppaniaan, se on kylmää ja laskelmoivaa toimintaa ja siksi paheksuttavaa, koska silloin on vain älyttömän itsekäs eikä välitä muista pasteijan vertaa.
Sympatiseeraan kuitenkin näitä tämän ketjun kirjoittajia, jotka ovat kertoneet etteivät tienneet mitä rakkaus on tai miltä se tuntuu. Itselleni tuo on vierasta, mutta ihmisiä on erilaisia ja voin uskoa että he eivät ole pahansuopuuttaan tehneet mitä ovat tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan rakkaudesta naimisiin mene.
Vie lääkäriin, masennus muuttaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen näitä kertomuksianne ja pelkään kyynistyväni. Kuinkahan moni on suhteissaan tyystin tottumuksesta? Ei kai mikään ihme, että niin moni pettää ja eroaa riitaisasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kerran kun totuus sanotaan noin suoraan niin sitä ei uskota? Teorioiden virittäminen ei nyt varmaan auta ketään.
Itse erosin miehestäni 14v vuoden jälkeen. Kuten tuossa joku osuvasti kuvaili, ei sitä silloin nuorempana oikein edes tiennyt mitä rakkaus on. Itsekin halusin vaan parisuhteen ja lapsia. Mies oli ihan ok ja tilanteet eteni omalla painollaan. Kunnes tuli se tyhjä tunne ja tajusin, että en ole koskaan rakastanutkaan.
En minä hänelle sitä noin suoraan pystynyt sanomaan, enkä ehkä nyt enää ole täysin samaa mieltäkään, kun erosta on 7 vuotta. Kyllä tavallaan rakastan, mutta kuin ystävää. Ja arvostan miten hyvä isä on lapsille. Mutta kyllä, en ole häntä romanttisessa mielessä koskaan rakastanut.
Ei tämä liity mihinkään kostoon tai muuhun, meillä on hyvät välit, mutta tilanne nyt vaan on tämä. Jos sanoisinkin tuon ääneen niin aika turhaa olisi siitä alkaa etsiä mitään piilomerkityksiä.
Sitä ei haluta uskoa, koska se sattuu niin paljon. Ihminen yrittää suojella itseään miettimällä teorioita, koska se, että saa kuulla, että ihminen jota itse rakastaa ei enää rakastakaan takaisin, on todella kamalaa kuultavaa. Vielä pahempaa jos toinen sanoo ettei koskaan rakastanutkaan, se vie pohjan koko yhdessä eletyltä elämältä, oli sitten lyhyt tai pitkä suhde ja sitä kokee tulleensa huijatuksi. Inhimilliset reaktiot eivät aina ole järkeviä.
Tämä on totta, enkä itsekään haluaisi tuollaista kuulla. Enkä sanoa kenellekään noin suoraan. On siinä kuitenkin vuosia takana ja jos omat valinnat on ollut vääriä niin joku kunnioitus ainakin pitää olla. Tarkoitin lähinnä noita kommentoijia jotka tsemppaavat, että ei varmaan tarkoittanut. No, ehkä heillä jotain saman tyylistä omassa elämässä ja heille tuo on myös joku kieltämisreaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen näitä kertomuksianne ja pelkään kyynistyväni. Kuinkahan moni on suhteissaan tyystin tottumuksesta? Ei kai mikään ihme, että niin moni pettää ja eroaa riitaisasti.
Kääntäisin toisin päin. Eli niin moni eroaa riitaisasti niin ehkä taustalla ei ole tämä sama. En mä ainakaan viitsi kauheasti riidellä ihmisen kanssa joka on mulle yhdentekevä.
Tommosia noi naiset on. Eivät huomaa, että toinen on ollut koko suhteen ajan onneton ja ero tulee täytenä yllätyksenä.
Miehet ovat oksettavia pippeli edellä menijöitä. Pettymys on taattu, älkää haksahtako naimisiin tai tulette katumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen näitä kertomuksianne ja pelkään kyynistyväni. Kuinkahan moni on suhteissaan tyystin tottumuksesta? Ei kai mikään ihme, että niin moni pettää ja eroaa riitaisasti.
Kääntäisin toisin päin. Eli niin moni eroaa riitaisasti niin ehkä taustalla ei ole tämä sama. En mä ainakaan viitsi kauheasti riidellä ihmisen kanssa joka on mulle yhdentekevä.
Itse taas ajattelen, että riitaisassa erossa syytellään toista omista virheistä.
Mietin lisäksi suhteen alkua. Molemmat ovat saaneet todennäköisesti boostia siitä, että toinen osapuoli on vaikuttanut ihastuneelta tai rakastuneelta. Miten sen voi edes feikata? Ihailu ruokkii itsetuntoa, mutta sitä ei voi mitenkään verrata rakastuneen ihmisen katseeseen - sen aitoudesta ei voi erehtyä.
Yleensä näissä "äkkieroissa" perustellaan sitä yhtäkkistä eroa just sillä, ettei ole mukamas koskaan rakastanutkaan. Ihan absurdia, ettei mukamas olisi 10 vuoteen rakastanut, mutta se tajutaan vasta kun ollaan tekemässä kiireistä eropäätöstä. On taustalla sitten uusi nainen tai kova henk.koht. kriisi, niin miehen on helpompi perustella itselleen eroa tolla, ettei ole koskaan rakastanutkaan. Koska jos ei ole koskaan rakastanut, niin miksi nyt edes yrittää pelastaa suhdetta? Tää on sen easy-way-out.
Ja jos se on päättänyt erota, niin se luultavasti muistaa vaan huonon ja sen, mikä tukee sen tarinaa. Toinen tavallaan kirjoittaa yhdessä yössä uusiksi paitsi teidän tulevaisuuden, niin myös teidän historian.
Kyllä tuo taitaa olla surullisen yleistä, että ihmiset eivät tiedä mitä on todellinen rakkaus. Minulla on nyt muutaman vuoden ollut suhde 58 vuotiaaseen mieheen, joka sanoo nyt vasta kokevansa todellisen rakastumisen ja rakastamisen. Hän erosi vaimostaan noin 15 vuotta sitten ja on sanonut, että se suhde oli sellainen kädenlämpöinen, mutta jotenkin se tarve perustaa perhe sokeutti. Hänellä oli tässä välissä joitakin ihan kivoja suhteita, eikä oikein edes tiedostanut mitä oikein etsi, ja ei kai enää niin tosissaan etsinytkään. Ja sitten tapasi minut. Ja yhä edelleen hän on hämmentynyt kuinka vahvasti voi tuntea, kuinka syvää rakkaus voi olla, kuinka vajaa olo hänellä on kun on minusta erossa ja toisaalta kuinka hän tuntee voivansa olla enemmän oma itsensä kuin koskaan aikaisemmin elämässään. Hän kokee olevansa kotona minun lähelläni, harmoniassa itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Ja minä rakastan häntä syvästi. Yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa. <3
Mulla lähti seurustelukumppani yhtenä keväänä ilman kummempaa selitystä. Elokuussa sitten olisi halunnut lämmitellä suhteen uudelleen, kun omien sanojensa mukaan oli tehnyt hätiköityjä päätöksiä. Ei jumankekkula miten läpinäkyvää, uus suhde oli menny puihin ja syysiltoihin olis pitäny saada joku. Nauroin ja toivotin hyvää loppuelämää.
Muutenkin oon huomannut, että miehet tykkäävät erota keväisin, niin pääsee viettämään villiä sinkkukesää. Vastaavasti syksyisin niillä tuntuu olevan tarve pariutua. Ja sykli lähtee keväällä taas alusta😃