Ratkaisukeskeinen ystävä ärsyttää
Ystäväni on erittäin ratkaisukeskeinen ja hän ratkoo kaikki asiani vaikken ole pyytänyt apua. Usein jopa kesken lauseen hän on jo ratkaissut asiani vaikken ole ehtinyt kertoa loppuun asti kuinka hoidin asian. Erittäin raskasta, vaikka tiedän hänen tarkoittavan hyvää.
Alkaa vaan kyllästyttää tämä jatkuva ratkominen ja sitä kautta omien johtopäätösten tekeminen. Tuntuu että ratkominen on muuttunut jo arvosteluksi. Esim mieheni tekemiset näkee aina negatiivisessa sävyssä ja hehkuttaa kuinka hänen Jormansa ei ikinä tekisi noin. Mieheni ei siis ole väkivaltainen tai mitään vaan voimakastahtoinen niinkuin minäkin ja siksi välillä kalistelemme sarviamme eli mielipiteitämme. Ystävääni voin kuvailla omassa suhteessaan sanoilla Justiina joten ymmärrätte varmaan miksei Jorman kanssa koskaan olla eri mieltä mistään.
Ystäväni on ihana ihminen ja olemme tiiviisti perheidemme kesken tekemisissä mutta välillä tekisi mieli kiljua hänen kaikkitietävälle puheelleen. Miehemme ovat myös hyviä ystäviä joten välien katkaisu ei tule kysymykseen. Ehkä haen vain vertaistukea?
Kommentit (43)
Näin ratkaisukeskeisenä ihmisenä sanoisin, että voi aivan hyvin kertoa ystävällesi, että et tarvitse ratkaisua vaan kuuntelua.
Kun lopetat sekaisin olevista asioistasi valittamisen, ratkaisukeskeinen ystäväsi ymmärtää, että et odota häneltä ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Näin ratkaisukeskeisenä ihmisenä sanoisin, että voi aivan hyvin kertoa ystävällesi, että et tarvitse ratkaisua vaan kuuntelua.
Samaa meinasin sanoa. Minulle yksi hyvä ystävä on asiasta sanonut ja nykyään osaan hänen seurassaan pitää neuvoni omana tietonani ja vain kuunnellla ja yrittää myötäelää toisen huolia - mikä toki vaatii minulta tsemppaamista, koska ei ole mitenkään kuotenvaa. Toinen vaihtoehto on, että mikäli et halua asiaa ratkaisua, vaan esim vaikka myötäelämistä, käsittele sitä asiaa jonkun muun ei-ratkaisukeskeisen ystäväsi kanssa ja juttele tuon kyseisen ratkaisukeskeisen ystävän kanssa sitten muista asioista. Ratkaisukeskeiselle ihmiselle kun on välillä vähän rasittavaa "vain vatvoa" niitä asioita, kun ne voisi ihan helposti ratkaistakin :D.
Mikset sitten sano, että haluat kuuntelua ja myötätuntoa, etkä ratkaisua?
No mikset sano ystävällesi että et jaksa loputtomia ratkaisuja ja ohjeita ja neuvoja. Että ei tarvitse koittaa kaikkeen löytää vastausta, haluat vain pohtia ja keskustella. Että joku kuuntelee ..
Tänäpäivänä ystävän roolikin on hankala, kun ei aina tiedä miten olla.
Ei ratkaisukeskeisyys tee tuollaiseksi. Olen itse ratkaisukeskeinen, ja siksi kuuntelen ja kyselen ja tiedustelen. Sitten arvioin, voinko antaa jotain tilanteeseen = ratkaisen. Sekin ehdottamalla, että miltä kuulostaisi jos..
Puhut ratkaisukeskeisen sijaan rajattomasta ihmisestä. Rajaton ihminen ei ymmärrä muiden ihmisten tilanteiden ulottuvuuksia ja moninaisuuksia, vaan peilaa kaiken itseen ja omaan kokemukseen. Silloin vastauksia ja neuvoja tulee kuin apteekin hyllyltä, koska rajattomalla on tunne että tietää kaiken. Hän myös saattaa hermostua tai olla kärsimätön saamaan mitään omasta arviostaan eroavaa informaatiota tai tekee kaikkensa sen eteen että mikä vain vahvistaa hänen omaa ajatustaan.
Minulla on myös tälläinen ystävä. En valita asioista, ainoastaan kerron tyyliin tänä syksynä on vähemmän työtunteja. Hän alkaa heti ehdotella minulle uutta työpaikkaa, uutta alaa. No eipä ollut itsellä mielessä!
Ja kun kerroin mieheni muuttavan tilapäiselle työkomennukselle toiselle paikkakunnalle, hän alkoi paasata että kyllä sieltä ajaisikin päivittäin kotiin. Vaikka en ollut pyytänyt hänen mielipidettään. Kerroin tyttären menevän lähilukioon ja hän alkoi selvittämään busseja että josko kuitenkin kaupunkiin hienoon lukioon hakisi ( tälläistä ei ole suunniteltukaan).Puuttuu asioihimme ja neuvoo pyytämättä!Aivan kuin kaivaisi asioistamme epäkohtia vaikka olemme ihan tavallisia. Omistaan kertoo niukasti. On käynyt jo vähän ahdistavaksi. En puhu työasioista hänelle enää mitään.
Ap on ruikutuskeskeinen, hyi olkoon. Lopeta turha valittaminen, niin ongelmasi ratkeaa.
Rajaton, tilannetajuton ja ihana ihminen 🤔
Vierailija kirjoitti:
No mikset sano ystävällesi että et jaksa loputtomia ratkaisuja ja ohjeita ja neuvoja. Että ei tarvitse koittaa kaikkeen löytää vastausta, haluat vain pohtia ja keskustella. Että joku kuuntelee ..
Tänäpäivänä ystävän roolikin on hankala, kun ei aina tiedä miten olla.
Jos ystävän rooliin kuuluu toisen ihmisen jatkuva sekavien asioiden vatvomisen kuunteleminen, niin en ole koskaan osannut olla ystävä. Kannattaa hankkia sellaisia ystäviä, joilla on aikaa jauhaa tuntikausia samoja ongelmia, joita ei vatvoja itse edes halua ratkaista. Vaan haluttaa vain valittaa!
Itse en ole suostunut kuuntelemaan valittamista kumppanin alkoholismista, väkivaltaisuudesta, tai omista tai kumppanin rahahuolista tai sairauksista.Helkkari sentään, en tiedä mitään olkapään kiertäjäkalvon repeämän hoitamisesta ja eilen iäkäs naapuri kertoi olkapäästään minulle minuuttikaupalla... onneksi oli koira hihnassa ja saatoin sanoa, että koira pitää nyt viedä lenkille.
Ap, tässä!
En ruikuta vaan kerromme puolin ja toisin elämästämme. Silti asiaan kuin asiaan sataa neuvoja. Ei ole kysymys mistään ongelmista elämässäni vaan juurikin niinkuin yksi vastaaja sanoi, että jos kertoisin mieheni asuvan pari viikkoa muualla työnsä takia, olisi sekin jo ratkaistu ja kehuttu oman miehensä kyllä ajavan kotiin joka ilta vastaavassa tilanteessa.
Olen häneltä saanut hyviäkin neuvoja ja myös sanonut että en kaipaa neuvoja. Neuvot vain tuntuvat vaihtuneen kritiikkiin.
Ap vielä jatkaa!
Olen myös itse ratkaisukeskeinen ja kaikenlainen turhista vatvominen ärsyttää minua. Nyt ei ole kyse siitä vaan ihan kaikesta normaaliin elämään kuuluvista asioista. Esim kerroin kastuneeni sateessa kun kävelin töistä kotiin. Hänen kommenttinsa oli, että miksi en tullut bussilla. Kerroin ettei busseja mennyt juuri silloin, joten päätin kävellä niin sitten hän sanoi, että kyllä hänen miehensä olisi jo hakenut hänet töistä Argh!
Oletteko oikeasti ystäviä? Minusta ainakin nämä AP:n viimeiset esimerkit kuulostavat siltä, että ystäväsi on enemmänkin "frenemy". Mikä lie suomenkielinen vastine. Eivät nuo minun korviini ole ratkaisuja vaan haastamista. Minulla oli tuollainen ystävä: aluksi ihana, loppua kohti aina vastahankaan. Kasvoimme erillemme.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa!
Olen myös itse ratkaisukeskeinen ja kaikenlainen turhista vatvominen ärsyttää minua. Nyt ei ole kyse siitä vaan ihan kaikesta normaaliin elämään kuuluvista asioista. Esim kerroin kastuneeni sateessa kun kävelin töistä kotiin. Hänen kommenttinsa oli, että miksi en tullut bussilla. Kerroin ettei busseja mennyt juuri silloin, joten päätin kävellä niin sitten hän sanoi, että kyllä hänen miehensä olisi jo hakenut hänet töistä Argh!
Hän haluaa päästä kuulemasta valitustasi, ja kettuilee. Minäkin haluaisin, en jaksaisi ihmistä jolle sadetakki/sateenvarjo on tuntematon, ja jonka mielestä tuollainen asia on sellainen joka pitäisi muita kiinnostaa.
Ei tuo ole mikään ratkaisukeskeinen ihminen, hänen mieshän hoitaa kaiken. Joku ihme miehellään leuhkija.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa!
Olen myös itse ratkaisukeskeinen ja kaikenlainen turhista vatvominen ärsyttää minua. Nyt ei ole kyse siitä vaan ihan kaikesta normaaliin elämään kuuluvista asioista. Esim kerroin kastuneeni sateessa kun kävelin töistä kotiin. Hänen kommenttinsa oli, että miksi en tullut bussilla. Kerroin ettei busseja mennyt juuri silloin, joten päätin kävellä niin sitten hän sanoi, että kyllä hänen miehensä olisi jo hakenut hänet töistä Argh!
Mulle ratkaisukeskeisenä ihmisenä tuli tästä kommentistasi mieleen, että entä jos esität asiat hänelle siten, että ne olisivat sulle ongelma? Tai ainakin mielestäsi oli jotenkin huono juttu, että kastuit sateessa? Pystyisitkö esittämään vastaavia asioita käyttäen tilannekomiikkaa? Humoristisesti niin, että teitä molempia naurattaisi? Tällöin kaverisikin tajuaa, ettei kastuminen ollutkaan mikään ongelma vaan kyse oli vain surkuhupaisasta tapahtumasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa!
Olen myös itse ratkaisukeskeinen ja kaikenlainen turhista vatvominen ärsyttää minua. Nyt ei ole kyse siitä vaan ihan kaikesta normaaliin elämään kuuluvista asioista. Esim kerroin kastuneeni sateessa kun kävelin töistä kotiin. Hänen kommenttinsa oli, että miksi en tullut bussilla. Kerroin ettei busseja mennyt juuri silloin, joten päätin kävellä niin sitten hän sanoi, että kyllä hänen miehensä olisi jo hakenut hänet töistä Argh!Hän haluaa päästä kuulemasta valitustasi, ja kettuilee. Minäkin haluaisin, en jaksaisi ihmistä jolle sadetakki/sateenvarjo on tuntematon, ja jonka mielestä tuollainen asia on sellainen joka pitäisi muita kiinnostaa.
Mikäs britti sä olet kun on aina sateenvarjo mukana?
Vierailija kirjoitti:
Näin ratkaisukeskeisenä ihmisenä sanoisin, että voi aivan hyvin kertoa ystävällesi, että et tarvitse ratkaisua vaan kuuntelua.
Eikö sit ole raskasta kuunnella ratkaisukeskeisenä ilman että ongelmaa on lupa edes käsitellä?
Eli ilmeisesti insinööri, periaatteessa osaa ratkaista jonkun asian mut käytännössä ei.
Ehkä sä vaan olet niitä ihmisiä, jotka tekevät joka ikisestä asiasta elämää suurempia ongelmia? Ratkaisukeskeinen ei jaksa tuollaista kuunnella.