Kissa pöydälle: Onko totta, että luulosairaat kuormittavat terveydenhuoltoa?? Siis eivät millään usko, että mitään fyysistä sairautta ei löydy. Onko näissä tilanteissa oikeasti vikaa päässä? Mitä näille pitäisi tehdä??

Naisiin ei voi nykyään koskea ilman lupaa, koska ei niillä ole ehkäisyä eikä varaa ostaa jälkiehkäisy pilleriä. Saa kulkea vaikka yöllä kadulla rauhassa. Miehet ei halua maksaa elareita.

Vierailija kirjoitti:

Naisiin ei voi nykyään koskea ilman lupaa, koska ei niillä ole ehkäisyä eikä varaa ostaa jälkiehkäisy pilleriä. Saa kulkea vaikka yöllä kadulla rauhassa. Miehet ei halua maksaa elareita.

Jos miehet koskee niin poliisi joutuu etsimään ne ja tulee elatusmaksut ja lapselle perintöoikeus miehen omaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä ollut tuollainen "terveyskeskuksen kuormittaja", selkä-ja lihasvaivoineni. Fysiatri käski vain salille, vaikka olin jo ylikunnossa treenaamisesta. Magneetissa näkyvistä muutoksista (mm. kysta, kaksi välilevyä kulunut jo kokonaan pois, yksi nikama läpeensä rappeutunut, j normaalit kulumat päälle) huolimatta ei leikattu. Enempää ei tutkittu. Aloin kaatuilla, jalka ei enää pidä. Lihasvoimat katoamassa, kipuja. Ravasin niin paljon lääkärissä, että en enää kehdannut mennä sinne "pienemmistä vaivoista", esim jälkikäteen löytyi vanha murtumakin jalasta. Kun en enää kehdannut valittaa siellä joka asiasta. Liikuntakyky heikkeni vuosi vuodelta, päälle normaalit iän tuomat vaivat. Lääkärit kohtelivat kuin luulosairasta.

Lopulta yksi lääkäri otti minut tosissaan, laittoi erikoislääkärille. Tutkittiin kunnolla ja löytyi mm. hermojuurivaurioita selästä, sekä vakava lihassairaus.

Olen lopen uupunut selittelemään lääkäreille, ihmisille, miksi en jaksa liikkua. 15 vuotta yritin turhaan kertoa, ja sain luulosairaan leiman.

Jos tutkittaisiin kerran kunnolla, ei tarttis 15 vuotta ravata valittamassa.

Tämä. Voi olla somatisaatiota yms "kuviteltuakin", mutta monilla on myös oikeasti sairaus johon ei ole saanut diagnoosia kun ei uskota tai tutkita. Esim. ihan yleinen sairaus endometrioosi voi aiheuttaa invalidisoivia kipuja, mutta keskimääräinen diagnoosiviive on muistaakseni 7 vuotta! Vaikka sairaus olisi suht yksinkertainen diagnosoitava, jos naisten kipuja uskottaisiin! 

Ihminenhän monesti leimataan mielisairaaksi, jos ei perusverikokeissa löydy mitään. Näin kävi myös itselleni ennen kuin sain diagnoosin sairauteen, joka ei tullut mieleenkään yhdellekään yksityisen terveysaseman erityislääkärille, jonka luona kävin. Minut pelasti ystävän lausahdus, joka liittyi täysin toiseen ihmiseen, mutta jäin sitä hetkeksi ajattelemaan ja kun osasin varata tämän perusteella ajan oikean alan lääkärille, diagnoosi varmistui jo ensimmäisellä käynnillä. Ei ole kyllä suurta luottoa lääkäreihin, mielenterveyttä on niin helppo syyttää, koska ne ongelmat eivät usein näy ollenkaan päälle päin.

Provosoiva aloitus, mutta toinen toinen puoli. Olen tässä pari vuotta seurannut dementoituneen tätini ramppaamista päivystyksessä. Hän valittelee kovia kipuja, kaikki tutkitaan, mitään ei löydy ja muutaman viikon kuluttua sama rumba. En usko, että hän kuitenkaan on luulosairas, kyse on ennemminkin siitä, että hänen aivojensa kipureseptorit, tms. eivät enää toimi kuten pitäisi. Olen serkulleni sanonut, että leipoisi äidilleen taikabrownieta, mutta hän ei ole uskaltanut kokeilla. 

Hah. Juuri mitattiin nuo arvot. Hoitoon tosin menin muista syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminenhän monesti leimataan mielisairaaksi, jos ei perusverikokeissa löydy mitään. Näin kävi myös itselleni ennen kuin sain diagnoosin sairauteen, joka ei tullut mieleenkään yhdellekään yksityisen terveysaseman erityislääkärille, jonka luona kävin. Minut pelasti ystävän lausahdus, joka liittyi täysin toiseen ihmiseen, mutta jäin sitä hetkeksi ajattelemaan ja kun osasin varata tämän perusteella ajan oikean alan lääkärille, diagnoosi varmistui jo ensimmäisellä käynnillä. Ei ole kyllä suurta luottoa lääkäreihin, mielenterveyttä on niin helppo syyttää, koska ne ongelmat eivät usein näy ollenkaan päälle päin.

Luulosairaus on sairaus sekin on. Sillä on kansainvälisessä psykiatrisessä diagnoosijärjestelmässä (DSM-5) oma koodinsa eli potilas pitäisi ohjata sen perusteella hoitoon.