Kissa pöydälle: Onko totta, että luulosairaat kuormittavat terveydenhuoltoa?? Siis eivät millään usko, että mitään fyysistä sairautta ei löydy. Onko näissä tilanteissa oikeasti vikaa päässä? Mitä näille pitäisi tehdä??

Olen 56 v. mummoihminen enkä ole päivystyksissä riesana ollut. Enkä aio olla. 

Kaverilla diagnosoitiin masennus ja anoreksia.

Laihtui,sydän löi hulluna,ei jaksanut mitään. Itki että jonain päivänä lapset herää ja hän on kuollut. 

Vasta,kun silmät pullistui niin etteivät menneet kunnolla  kiinni, otti lääkäri asian vakavasti ja ohoh,olikin kilpirauhas-arvot "vähän" sekasin.

Kultamunat siellä ramppaavat ja kuormittavat julkista terveydenhuoltoa koska heille maksutonta !

Kuka pääsee lääkärin kanssa juttelemaan ylimalkaan? Hoitajan voi tavata jos puhelinhoitaja on antanut luvan.

Ei edes enää vuonna -22 ainakaan yli 100 000 hengen kaupungissa.  Jonkun terveyslääkärisisko kommenttien mukaan valitellut päivittäin juttelemaan tulevista  mummoista.  

Vierailija kirjoitti:

Olen 56 v. mummoihminen enkä ole päivystyksissä riesana ollut. Enkä aio olla. 

Oon 80. Lääkärissä kävin viimeksi  2024 kun hoitaja soitti ettei uusi db-lääkkeitä jos en käy vastaanotolla kun en yli kolmeen vuoteen ole käynyt lääkärissä.  

Nyt viimeistään tulisi tarkastella terveydenhuollon organisaatiota, hoitokäytäntöjä, toimivuutta ja tehokkuutta potilaan näkökulmasta. Terveyspalvelut on sitä varten, että sinne hakeudutaan kun on terveysongelmia. Jos ihminen ei saa vastauksia, hän tulee uudelleen.

Terveydenhuollon toimimattomuus ei voi johtua ainoastaan potilaista. Tämä selitys luulosairaista menee kyllä samaan osastoon korona aika rokottamattomat ja tehohoitopaikat. Suomen tehohoitopaikkoja oli jo pitkään ajettu alas ja ne olivat alle eurooppalaisen keskiarvon. Lisäkäksi oli pulaa koulutetusta henkilökunnasta. Tästä ei puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Hakee siivoojaksi ja nukkuu vessassa 2 h per työvuoro. Se on minun ratkaisu. Siivoaa mitä ehtii.

Voithan sä hakea mutta en tiedä kannattaako kouluttautua, työt loppuvat koeajalla tai viimeistään ekan määräaikaisen jälkeen. Meillä on nykyään ihan normaaleja ihmisiä töissä ainakin erikoissairaanhoidon puolella. Ei juuri keretä siivoamaan, joten aika rauhassa saat nukkua sen pari viikkoa.

Persoonallisuushäiriöt omaa tämän piirteen. Heitä tutkitaan, jotta saadaan mielenrauha ja epäluuloisuus minimiin. Ohessa on ehdotettu ja raotettukin ovea psyk.puolen piiriin, jotta saa oikeanlaisen avun. Nimim. kokemusta on 

Yleensä nämä pershäiriköt huomaavat "tautinsa" perjantai-iltana. Sitten päivystykseen kuormittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä pershäiriköt huomaavat "tautinsa" perjantai-iltana. Sitten päivystykseen kuormittamaan.

Päivystykseen ei oteta, ellei ole oikeasti kiireellistä hoitoa vaativa tilanne. Silkkaa höpöhöpöä, että sinne voisi nykyaikana mennä valittamaan turhasta ja kuormittamaan systeemiä. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä pershäiriköt huomaavat "tautinsa" perjantai-iltana. Sitten päivystykseen kuormittamaan.

Kyllä minun trauman laukaisi toinen trauma. Päivää en muista, on niin kauan tapahtuneesta. Pershäiriö ei oo naurun asia. Toki mulla oli viitteet, jotka ei koskaan pysyväksi diagnoosiksi yltäny. Vaati vuosia kestävän terapian. 

Nauratti kun kaupungissamme työttömille tarjotaan näemmä "etä" terveystarkastusta. Mitä ihmeen hyötyä tuollaisesta on. Yhtähyvin voi kysyä onko työtön terve kyllä/ei ja vastaukset on tasan yhtä luotettavat kuin jossain nettilomaketerveystarkastuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän pieni joukko ihmisiä kuormittaa terveydenhuoltoa enemmän kuin monet muut. Koko ajan rampataan eri tutkimuksissa, kun tuntuu muka sairaalta, mutta mitään ei löydy. Eli psyykkistä lähinnä tuo oireilu.

Vaikea juttu, kun tieteen edistyessä kumminkin löydetään ihan fyysisiä ja hoidettavia syitä monille asioille, joita aiemmin on pidetty kuvitteluna. Vaihdevuosien oireilu esimerkiksi. Varmaan just ne kilpirauhasongelmatkin ennen kuin kehitettiin laboratoriotestit. Nyt tutkitaan tulehduksen yhteyttä masennukseen.

Jos satut kärsimään jostakin, mitä ei vielä osata kunnolla diagnosoida tai hoitaa, niin noinhan siinä käy.

Itse kärsin yhdessä vaiheessa tosi sitkeästä ja pahasta olkapääkivusta ja jouduin ramppaamaan lääkärissä sairauslomia pyytelemässä. Lopulta sain jo lähetteen semmoiseen kivunhallintaryhmään, joka varmaan on just tarkoitettu luulosairaille valittajille. En tykännyt konseptista ja menin omalla rahalla kunnon ortopedille ja magneettikuviin. Löytyi kiertäjökalvosinta hiertävä luupiikki, joka poistettiin leikkauksessa, ja siihen loppui minun olkapääni sairaushistoria. Maksoi muutaman tonnin, mutta todellakin kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sellaisiakin on, mutta  yleensä  sen huomaa olemuksesta ja puhetavasts, onko ollut oikeaa fyysistä oiretta, jos ei ole mitään näkyvää oiretta. Joissain oudoimmissa näyttelemisissä voi aitouden todeta vain se, joka näkee miten on sitten kotona 24 h. 

Eihän se luulosairautta ole aina, vaikka ei näy ulospäin jokin vaiva. Tämän takia pitkittyneissä vaivoissa pitää kuvata. Ja vaikka ei näkyisi mitään,  ei tarkoita, ettei ollut mitään. Tai sitten löytyykin se syy vihdoin. 
Very simple. 
Tarvitaan tietenkin myös ei valehtelevat oikeat  lääkärit,  jotta todetaan oikein  mikä on. 

Tämä usko, että huomaa olemuksesta ja puhetavasta, ettei ole oikeasti mitään vikaa, on aika kamala. Jos satut olemaan olemukseltasi ja puhetavaltasi jotenkin sellainen, ettei sua oikeesti mikään vaivaa, tulet siis lähetetyksi tyhjin käsin pois, vaikka olisi luunmurtumasta kyse. Kun lääkäri näkee jo naamasta, että ei tolla mitään ole.

Laihdutusleikkaukset ovat turhia!!!!

Ihminen laihtuu: ravinto kuntoon ja hyötyliikuntaa. 

Turhuutta silpoa tervettä mahalaukkua!!!!🤬🤬🤬 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän pieni joukko ihmisiä kuormittaa terveydenhuoltoa enemmän kuin monet muut. Koko ajan rampataan eri tutkimuksissa, kun tuntuu muka sairaalta, mutta mitään ei löydy. Eli psyykkistä lähinnä tuo oireilu.

Vaikea juttu, kun tieteen edistyessä kumminkin löydetään ihan fyysisiä ja hoidettavia syitä monille asioille, joita aiemmin on pidetty kuvitteluna. Vaihdevuosien oireilu esimerkiksi. Varmaan just ne kilpirauhasongelmatkin ennen kuin kehitettiin laboratoriotestit. Nyt tutkitaan tulehduksen yhteyttä masennukseen.

Jos satut kärsimään jostakin, mitä ei vielä osata kunnolla diagnosoida tai hoitaa, niin noinhan siinä käy.

Itse kärsin yhdessä vaiheessa tosi sitkeästä ja pahasta olkapääkivusta ja jouduin ramppaamaan lääkärissä sairauslomia pyytelemässä. Lopulta sain jo lähetteen semmoiseen kivunhallintaryhmään, joka varmaan on just tarkoitettu luulosairaille valittajille. En tykännyt konseptista ja menin omalla rahalla kunnon ortopedille ja magneettikuviin. Löytyi kiertäjökalvosinta hiertävä luupiikki, joka poistettiin leikkauksessa, ja siihen loppui minun olkapääni sairaushistoria. Maksoi muutaman tonnin, mutta todellakin kannatti.

Kyllä työterveyslääkäri on joka kerta minut lähettänyt jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoidon piiriin ja fyysinen löydös joka kerta. Olen tuo nk. pershäiriöinen ilman diagnoosia. 

Minulta löytyi kun löytyikin vikaa. Se vika voi olla niin pieni, etteivät laitteet sitä havaitse. Meni muutama vuosi, ennen kuin oli todisteet. Kipu oli sitä ennen.

ei julkiselta oikeasti sairaatkaan saa muuta kuin jonotusta ja buranaa. ihan turha laitos.

antaa luulosairaiden jonottaa buranaansa siellä. ei julkisesta terveydenhuollosta kuitenkaan oikeille sairaille mitään hyötyä ole. ei kukaan buranalla parannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminenhän monesti leimataan mielisairaaksi, jos ei perusverikokeissa löydy mitään. Näin kävi myös itselleni ennen kuin sain diagnoosin sairauteen, joka ei tullut mieleenkään yhdellekään yksityisen terveysaseman erityislääkärille, jonka luona kävin. Minut pelasti ystävän lausahdus, joka liittyi täysin toiseen ihmiseen, mutta jäin sitä hetkeksi ajattelemaan ja kun osasin varata tämän perusteella ajan oikean alan lääkärille, diagnoosi varmistui jo ensimmäisellä käynnillä. Ei ole kyllä suurta luottoa lääkäreihin, mielenterveyttä on niin helppo syyttää, koska ne ongelmat eivät usein näy ollenkaan päälle päin.

Luulosairaus on sairaus sekin on. Sillä on kansainvälisessä psykiatrisessä diagnoosijärjestelmässä (DSM-5) oma koodinsa eli potilas pitäisi ohjata sen perusteella hoitoon.

Meillä käytetään kuitenkin ICD-10-järjestelmää. ICD-11 on tulossa.

Ilman pilkkaamista uskon, että monet pelkäävät kuollakseen kuolevansa.