Voiko suhde toimia ilman suurta intohimoa ja seksuaalista himoa toista kohtaan?

Entäpä toisinpäin. Jos seksi toimisi, mutta muu ei?

Itse olen tällaisessa suhteessa. 19 vuotta liittoa takana. Itse kaipaan suhteeseen muutakin kuin seksiä. Miehelle tämä riittäisi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä toisinpäin. Jos seksi toimisi, mutta muu ei?

Itse olen tällaisessa suhteessa. 19 vuotta liittoa takana. Itse kaipaan suhteeseen muutakin kuin seksiä. Miehelle tämä riittäisi hyvin.

Rakastaako mies sinua? Kuulostaa surulliselta.

Jos se himon puute on yhteistä niin kyllä voi.

Vierailija kirjoitti:

No asiathan ovat harvoin vain joko-tai tyyppisiä. Suhde varmaan harvoin toimii jos siinä ei ole yhtään intohimoa koskaan. Mutta mikä sitten on riittävä määrä intohimoa, riippuu varmaan ihan siitä pariskunnasta.

On myös väärinkäsitys että intohimo olisi automaattisesti hyvän seksin tae tai että intohimottomuus poistaisi seksin suhteesta. Hyvin intohimoinen suhde voi myös sisältää mustasukkaisuutta ja vallankäyttöä joten se ei ole automaattisesti hyvä. Intohimoton seksikin voi myös olla toista huomioon ottavaa, hellää, monipuolista jne.  

Hyvä kommentti. Itse olen ollut suhteessa, jossa intohimoa riitti ja seksiä oli paljon, mutta ongelmaksi nousivat juurikin mustasukkaisuus ja vallankäyttö. Nyt olen suhteessa, jossa alkuun ajattelin, etten usko, että voisin kokea samanlaista intohimoista ja ihanaa seksiä. Seksimme onkin ollut erilaista, mutta ainoastaan hyvällä tavalla - hellää ja huomioon ottavaa. Ei ehkä niin intohimoista kuin aiemmassa suhteessani oli, mutta koen voivani todella paljon paremmin. Eli todellakaan hyvään seksiin ei tarvita mitään tajunnanräjäyttävää intohimoa. Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta lopulta seksissäkin tärkeintä on luottamus ja toisen kunnioittaminen. Eri asia sitten, jos ei koe toista kohtaan minkäänlaista halua, ja tämä muodostuu suhteessa ongelmaksi (toinen haluaisi mutta toinen ei). 

Vierailija kirjoitti:

Entäpä toisinpäin. Jos seksi toimisi, mutta muu ei?

Itse olen tällaisessa suhteessa. 19 vuotta liittoa takana. Itse kaipaan suhteeseen muutakin kuin seksiä. Miehelle tämä riittäisi hyvin.

Ei toimisi itselläni ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Onpahan vaan tylsä suhde.

Ai ainoa ei-tylsä asia parisuhteessa on seksi??

Meillä ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa tai läheisyyttä koska mieheni ei pidä koskettamisesta. Mulle taas se on ollut tosi tärkeää aina ja tämä onkin ollut elämäni suurin kompromissi. Seksiä kuitenkin on ollut 26 vuotta ja sen yhteydessä tietty halailua ja suutelua. Tyydyttävää vaikkei tajunnanräjäyttävää.

Mutta tylsää meidän elämä ei ole koskaan ollut😂 Iso perhe, lastenlapsia, rakkaita ystäviä, 3 raksaa, nyt remppaprojekti Italiassa, kivat työt, matkoja jne. Välillä itseäkin hengästyttää mutta joka päivälle keksitään jotain kivaa. Pientä tai isoa, ei väliä.

Olemme toistemme parhaat ystävät ja kumppanit kaikessa, rakastetut.

Minä väsyin just noihin projekteihin. Tuntui, että meidän koko suhde perustui siihen, että tavoiteltiin aina seuraavaa etappia: isompaa taloa, kesämökkiä, keittiöremppaa, matkaa.. Oltiin hyvät kaverit ja hyvät kumppanit rakentamaan elämää, mutta sen elämän sisällä ei ollut sitä elämää, jos hoksaat mitä tarkoitan. Kun jäimme la illaksi kahden vailla mitään suunnitelmaa aukesi viinipullo, ehkä toinenkin, koska ilmeisesti emme lopulta viihtyneetkään yhdessä niin hyvin, että kaksin olisi aika kulunut ihan selvinpäin ja ilman erityistä ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on romantiikkaa, niin kyllä. Miksi unohdetaan henkinen himo? Ei himon tarvitse aina olla fyysistä.

Varmaan jonkin aikaa,itsekin tykkään enemmän läheisyydestä ja romantiikasta kuin itse seksistä,mutta jossain vaiheessa jompikumpi haluaa seksiäkin,luulisin....

Romantiikalla pärjäisi pitempään kun seksittömyydellä. Säälipanot syö miestä. Mutta mistäs täällä syrjemmästä uuttakaan löytää, ei viitsi naapurin emäntää yrittää iskeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on romantiikkaa, niin kyllä. Miksi unohdetaan henkinen himo? Ei himon tarvitse aina olla fyysistä.

Varmaan jonkin aikaa,itsekin tykkään enemmän läheisyydestä ja romantiikasta kuin itse seksistä,mutta jossain vaiheessa jompikumpi haluaa seksiäkin,luulisin....

Romantiikalla pärjäisi pitempään kun seksittömyydellä. Säälipanot syö miestä. Mutta mistäs täällä syrjemmästä uuttakaan löytää, ei viitsi naapurin emäntää yrittää iskeä.

Nykysin on netti,maailma on täynnä ihmisiä,ei ne kaikki ihmiset ole pelkästään siellä syrjemmässä

Minusta se on oikein hyvä pohja suhteelle.

Seksuaalinen halu tulee ja menee. Varsinaista polttavaa himoa olen tuntenut vain yhtä kumppania kohtaan kymmenien joukosta ja sekin teininä. En edes ole aseksuaali vaan nautin seksistä. Seksi on tärkeä mutta ei tärkein valintaperuste kumppanille. 20 vuoden onnellinen parisuhde kertoo siitä, että kannatti valita kumppaniksi paras ystävä.

Voi. Suurin osa suhteistammehan toimii ilman intohimoa ja seksisäätöjä, ja ne ovat silti hyviä, antoisia, arvokkaita ja merkityksellisiä ihmissuhteita, joita ilman emme haluasi olla.

"Intohimo" on vain parisataa vuotta vanha "keksintö" parisuhteiden määrittäjänäkin.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä toisinpäin. Jos seksi toimisi, mutta muu ei?

Itse olen tällaisessa suhteessa. 19 vuotta liittoa takana. Itse kaipaan suhteeseen muutakin kuin seksiä. Miehelle tämä riittäisi hyvin.

Mulle tämä ei olisi mahdollista, seksiä (oletuksena oma seksielämäni ) on kuitenkin vain n 2/168 tuntia viikosta tai n 8/744 tuntia kuukaudesta. Tuolle loppuajallekin pitää keksiä yhteistä tekemistä

47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Onpahan vaan tylsä suhde.

Ai ainoa ei-tylsä asia parisuhteessa on seksi??

Meillä ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa tai läheisyyttä koska mieheni ei pidä koskettamisesta. Mulle taas se on ollut tosi tärkeää aina ja tämä onkin ollut elämäni suurin kompromissi. Seksiä kuitenkin on ollut 26 vuotta ja sen yhteydessä tietty halailua ja suutelua. Tyydyttävää vaikkei tajunnanräjäyttävää.

Mutta tylsää meidän elämä ei ole koskaan ollut😂 Iso perhe, lastenlapsia, rakkaita ystäviä, 3 raksaa, nyt remppaprojekti Italiassa, kivat työt, matkoja jne. Välillä itseäkin hengästyttää mutta joka päivälle keksitään jotain kivaa. Pientä tai isoa, ei väliä.

Olemme toistemme parhaat ystävät ja kumppanit kaikessa, rakastetut.

Minä väsyin just noihin projekteihin. Tuntui, että meidän koko suhde perustui siihen, että tavoiteltiin aina seuraavaa etappia: isompaa taloa, kesämökkiä, keittiöremppaa, matkaa.. Oltiin hyvät kaverit ja hyvät kumppanit rakentamaan elämää, mutta sen elämän sisällä ei ollut sitä elämää, jos hoksaat mitä tarkoitan. Kun jäimme la illaksi kahden vailla mitään suunnitelmaa aukesi viinipullo, ehkä toinenkin, koska ilmeisesti emme lopulta viihtyneetkään yhdessä niin hyvin, että kaksin olisi aika kulunut ihan selvinpäin ja ilman erityistä ohjelmaa.

Kuulostaa tosi surulliselta! 

Meillä ei tissutella  vaan se aika mitä ollaan ihan kaksin mitään tekemistä katsellaan brittisarjoja, jutellaan lapsista ja lastenlapsista tai mistä vaan maan ja taivaan väliltä. Maailma on ihmeteltävää täynnä:D Välillä ollaan vain hiljaa lähekkäin, luetaan, kuunnellaan äänikirjoja, naureskellaan tyhmille jutuille, poltellaan tulta takassa ja kynttilöissä, tehdään ruokaa ja vaan nautitaan.  Meidän on helppo olla yhdessä ihan tekemättä mitäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Sata vuotta sitten suuri osa liitoista oli järkiliittoja.

Seksi ei niistä kyllä puuttunut, oli järkeä tai ei, koska lapsia tuli liukuhinalta.😨

Kaikki eivät ole fyysisiä ihmisiä, joilla olisi vahva seksuaalivietti ja kova tarve toteuttaa haluja. Sellaisten ihmisten kesken liitto voi toimia. Mutta jos toinen on fyysinen ja toinen ei, no...siitä syntyy vain katkeruutta ja särkyneitä sydämiä.

No, itse en haluaisi parisuhdetta, jossa on koskaan tuntisi seksuaalista himoa kumppaniani kohtaan. Silloin seksi ei olisi riittävän hyvää, ja seksi kuitenkin on tärkeää, kaiken muun ohella.

Olen huomannut, että jos kiinnostun jostakusta, niin kyllä siihen silloin liittyy myös seksuaalista kiinnostusta. Platoniset kiintymyksen tunteet johtavat ystävyyteen, ei parisutheeseen.

Omalla kohdallani ei todellakaan voisi toimia. Romanttinen vetovoima ja seksuaalinen himo kulkevat itselläni käsi kädessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Onpahan vaan tylsä suhde.

Ai ainoa ei-tylsä asia parisuhteessa on seksi??

Meillä ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa tai läheisyyttä koska mieheni ei pidä koskettamisesta. Mulle taas se on ollut tosi tärkeää aina ja tämä onkin ollut elämäni suurin kompromissi. Seksiä kuitenkin on ollut 26 vuotta ja sen yhteydessä tietty halailua ja suutelua. Tyydyttävää vaikkei tajunnanräjäyttävää.

Mutta tylsää meidän elämä ei ole koskaan ollut😂 Iso perhe, lastenlapsia, rakkaita ystäviä, 3 raksaa, nyt remppaprojekti Italiassa, kivat työt, matkoja jne. Välillä itseäkin hengästyttää mutta joka päivälle keksitään jotain kivaa. Pientä tai isoa, ei väliä.

Olemme toistemme parhaat ystävät ja kumppanit kaikessa, rakastetut.

Minä väsyin just noihin projekteihin. Tuntui, että meidän koko suhde perustui siihen, että tavoiteltiin aina seuraavaa etappia: isompaa taloa, kesämökkiä, keittiöremppaa, matkaa.. Oltiin hyvät kaverit ja hyvät kumppanit rakentamaan elämää, mutta sen elämän sisällä ei ollut sitä elämää, jos hoksaat mitä tarkoitan. Kun jäimme la illaksi kahden vailla mitään suunnitelmaa aukesi viinipullo, ehkä toinenkin, koska ilmeisesti emme lopulta viihtyneetkään yhdessä niin hyvin, että kaksin olisi aika kulunut ihan selvinpäin ja ilman erityistä ohjelmaa.

Kuulostaa tosi surulliselta! 

Meillä ei tissutella  vaan se aika mitä ollaan ihan kaksin mitään tekemistä katsellaan brittisarjoja, jutellaan lapsista ja lastenlapsista tai mistä vaan maan ja taivaan väliltä. Maailma on ihmeteltävää täynnä:D Välillä ollaan vain hiljaa lähekkäin, luetaan, kuunnellaan äänikirjoja, naureskellaan tyhmille jutuille, poltellaan tulta takassa ja kynttilöissä, tehdään ruokaa ja vaan nautitaan.  Meidän on helppo olla yhdessä ihan tekemättä mitäänkin. 

Niinpä. Ei aina ollut tietenkään sellaista, ensimmäiset varmaan 6-8 vuotta olivat intohimoista ja rakkaudentäyteistä aikaa. Sitten vaan jotenkin arki ja stressi vei enemmän ja enemmän tilaa. Läheisyys vähentyi ja yhteinen aika kului toipuessa töistä tai askarrellen taas jonkun to-do-listan parissa. Liikaa kaikkea, liian vähän rentoa oleilua -> läheisyys ja sitä kautta seksuaalinen halu katosi kunnes ei lopulta enää edes osattu olla kahden.

Jos seksuaalinen intohimo ei ole kummallekaan osapuolelle tärkeä asia, silloin suhde voi hyvinkin toimia ilman sitäkin.

Henkilö, jolle seksi on ainut syy olla parisuhteessa, ei taatusti roiku kauan suhteessa, jossa ei ole seksuaalista intohimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Onpahan vaan tylsä suhde.

Ai ainoa ei-tylsä asia parisuhteessa on seksi??

Meillä ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa tai läheisyyttä koska mieheni ei pidä koskettamisesta. Mulle taas se on ollut tosi tärkeää aina ja tämä onkin ollut elämäni suurin kompromissi. Seksiä kuitenkin on ollut 26 vuotta ja sen yhteydessä tietty halailua ja suutelua. Tyydyttävää vaikkei tajunnanräjäyttävää.

Mutta tylsää meidän elämä ei ole koskaan ollut😂 Iso perhe, lastenlapsia, rakkaita ystäviä, 3 raksaa, nyt remppaprojekti Italiassa, kivat työt, matkoja jne. Välillä itseäkin hengästyttää mutta joka päivälle keksitään jotain kivaa. Pientä tai isoa, ei väliä.

Olemme toistemme parhaat ystävät ja kumppanit kaikessa, rakastetut.

Minä väsyin just noihin projekteihin. Tuntui, että meidän koko suhde perustui siihen, että tavoiteltiin aina seuraavaa etappia: isompaa taloa, kesämökkiä, keittiöremppaa, matkaa.. Oltiin hyvät kaverit ja hyvät kumppanit rakentamaan elämää, mutta sen elämän sisällä ei ollut sitä elämää, jos hoksaat mitä tarkoitan. Kun jäimme la illaksi kahden vailla mitään suunnitelmaa aukesi viinipullo, ehkä toinenkin, koska ilmeisesti emme lopulta viihtyneetkään yhdessä niin hyvin, että kaksin olisi aika kulunut ihan selvinpäin ja ilman erityistä ohjelmaa.

Kuulostaa tosi surulliselta! 

Meillä ei tissutella  vaan se aika mitä ollaan ihan kaksin mitään tekemistä katsellaan brittisarjoja, jutellaan lapsista ja lastenlapsista tai mistä vaan maan ja taivaan väliltä. Maailma on ihmeteltävää täynnä:D Välillä ollaan vain hiljaa lähekkäin, luetaan, kuunnellaan äänikirjoja, naureskellaan tyhmille jutuille, poltellaan tulta takassa ja kynttilöissä, tehdään ruokaa ja vaan nautitaan.  Meidän on helppo olla yhdessä ihan tekemättä mitäänkin. 

Niinpä. Ei aina ollut tietenkään sellaista, ensimmäiset varmaan 6-8 vuotta olivat intohimoista ja rakkaudentäyteistä aikaa. Sitten vaan jotenkin arki ja stressi vei enemmän ja enemmän tilaa. Läheisyys vähentyi ja yhteinen aika kului toipuessa töistä tai askarrellen taas jonkun to-do-listan parissa. Liikaa kaikkea, liian vähän rentoa oleilua -> läheisyys ja sitä kautta seksuaalinen halu katosi kunnes ei lopulta enää edes osattu olla kahden.

Surullista, meillä tuo muu yhdessäolo on onneksi säilynyt jo 26v. Seksuaalinen halu/kyky varmaan laantuu jossain vaiheessa mutta tuo kaikki muu tulee aina vain merkityksellisemmäksi ilman varsinaista fyysistä läheisyyttäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi. Onpahan vaan tylsä suhde.

Ai ainoa ei-tylsä asia parisuhteessa on seksi??

Meillä ei ole koskaan ollut erityistä intohimoa tai läheisyyttä koska mieheni ei pidä koskettamisesta. Mulle taas se on ollut tosi tärkeää aina ja tämä onkin ollut elämäni suurin kompromissi. Seksiä kuitenkin on ollut 26 vuotta ja sen yhteydessä tietty halailua ja suutelua. Tyydyttävää vaikkei tajunnanräjäyttävää.

Mutta tylsää meidän elämä ei ole koskaan ollut😂 Iso perhe, lastenlapsia, rakkaita ystäviä, 3 raksaa, nyt remppaprojekti Italiassa, kivat työt, matkoja jne. Välillä itseäkin hengästyttää mutta joka päivälle keksitään jotain kivaa. Pientä tai isoa, ei väliä.

Olemme toistemme parhaat ystävät ja kumppanit kaikessa, rakastetut.

Minä väsyin just noihin projekteihin. Tuntui, että meidän koko suhde perustui siihen, että tavoiteltiin aina seuraavaa etappia: isompaa taloa, kesämökkiä, keittiöremppaa, matkaa.. Oltiin hyvät kaverit ja hyvät kumppanit rakentamaan elämää, mutta sen elämän sisällä ei ollut sitä elämää, jos hoksaat mitä tarkoitan. Kun jäimme la illaksi kahden vailla mitään suunnitelmaa aukesi viinipullo, ehkä toinenkin, koska ilmeisesti emme lopulta viihtyneetkään yhdessä niin hyvin, että kaksin olisi aika kulunut ihan selvinpäin ja ilman erityistä ohjelmaa.

Kuulostaa tosi surulliselta! 

Meillä ei tissutella  vaan se aika mitä ollaan ihan kaksin mitään tekemistä katsellaan brittisarjoja, jutellaan lapsista ja lastenlapsista tai mistä vaan maan ja taivaan väliltä. Maailma on ihmeteltävää täynnä:D Välillä ollaan vain hiljaa lähekkäin, luetaan, kuunnellaan äänikirjoja, naureskellaan tyhmille jutuille, poltellaan tulta takassa ja kynttilöissä, tehdään ruokaa ja vaan nautitaan.  Meidän on helppo olla yhdessä ihan tekemättä mitäänkin. 

Niinpä. Ei aina ollut tietenkään sellaista, ensimmäiset varmaan 6-8 vuotta olivat intohimoista ja rakkaudentäyteistä aikaa. Sitten vaan jotenkin arki ja stressi vei enemmän ja enemmän tilaa. Läheisyys vähentyi ja yhteinen aika kului toipuessa töistä tai askarrellen taas jonkun to-do-listan parissa. Liikaa kaikkea, liian vähän rentoa oleilua -> läheisyys ja sitä kautta seksuaalinen halu katosi kunnes ei lopulta enää edes osattu olla kahden.

Surullista, meillä tuo muu yhdessäolo on onneksi säilynyt jo 26v. Seksuaalinen halu/kyky varmaan laantuu jossain vaiheessa mutta tuo kaikki muu tulee aina vain merkityksellisemmäksi ilman varsinaista fyysistä läheisyyttäkin. 

Jatkan vielä.

Ehkä onkin ollut onni ettei ole ollut mitään räjähtävää seksuaalista intohimoa minkä menettäminen olisi täysi katastrofi ja jättäisi pahan tyhjiön. Tyydyttävä seksielämä ja erinomainen kumppanuus on paljon helpompia ylläpidettäviä ja tuo  jm vielä paranee vanhetessaan.