Lue keskustelun säännöt.
Merkkejä siitä että lapsi on autistinen?
12.09.2022 |
Mistä huomasit että oma tai joku muu lapsi on autistinen? Minkäikäinen lapsi oli?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ryhmässä 3v täyttävä jolla epäilys autismista.
- huomattavat haasteet kommunikoinnissa, ei ota kontaktia tai suostu kontaktiin. Katsoo silmiin hyvin välttelevästi.
-kiertää kehää huoneessa ja järjestelee tavaroita leikkimisen sijaan.
-jumittaa ja siirtymät vaikeita sietää/ymmärtää.
- Ei pidä koskettamisesta ja perushoito hyvin haasteellista.
-kielellinen kehitys erittäin jäljessä ja ymmärrys heikkoa.
Muihin ikätovereihin verrattuna käytös hyvin poikkeavaa ja omanlaista.Osaatko kertoa nämä kohdat autismimyönteisesti? Yritä edes vaihtaa negaatio myönteiseksi lauseissa.
En ole tuo jota lainasit, mutta mitä ihmettä? Kyseessä on ilmeisesti ihan tavallinen päiväkotiryhmä, jossa on selkeästi kirjon piirteitä ilmentävä lapsi. Ryhmässä tuskin on ketään, jolla on suoraa pätevyyttä autististen lasten erityispiirteiden huomioimiseen. Voi olla, ettei ryhmässä ole ylipäätään pätevää vaka-opettajaa. Nuo kuvatut piirteet haittaavat merkittävästi ko. lapsen kanssa toimimista, todennäköisesti koko ryhmän toimimista. Se ei muutu, vaikka asiaa kuinka sokerikuorruttaisi. Positiivinen pedagogiikka on ok, mutta rajansa kaikella!
Kiinnostaisi kyllä kuulla, miten itse ilmaisisit positiivisen kautta vaikkapa sen, ettei lapsen perushoito onnistu, koska lapsi ei siedä kosketusta. Tsiisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ryhmässä 3v täyttävä jolla epäilys autismista.
- huomattavat haasteet kommunikoinnissa, ei ota kontaktia tai suostu kontaktiin. Katsoo silmiin hyvin välttelevästi.
-kiertää kehää huoneessa ja järjestelee tavaroita leikkimisen sijaan.
-jumittaa ja siirtymät vaikeita sietää/ymmärtää.
- Ei pidä koskettamisesta ja perushoito hyvin haasteellista.
-kielellinen kehitys erittäin jäljessä ja ymmärrys heikkoa.
Muihin ikätovereihin verrattuna käytös hyvin poikkeavaa ja omanlaista.Osaatko kertoa nämä kohdat autismimyönteisesti? Yritä edes vaihtaa negaatio myönteiseksi lauseissa.
Totta puhut. Ei se hänen syynsä ole että toimii omalla tavallaan. Juuri nyt kun yritämme vain hoitaa häntä ilman mitään tukea ja apuja aika kokemattomana autismista, on vaikea ajatella positiivisen kautta. Itselläni tosi avuton fiilis.
Suosittelen kuuntelemaan aikuisia autisteja. Heillä on näkemystä ja kokemusta siitä mikä auttaa autisteja oikeasti. Älä mene yli siitä mistä aita on matalin. En välttämättä suosittele kuuntelemaan nenttiammattiauttajia, jos he eivät ole aidosti autismimyönteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut (eikä ole) ikäisiään kavereita vaan tykkäsi jo ihan pienenä keskustella aikuisten kanssa.
Jäi jumiin kiukkukohtauksiin.Nämä ihan pienestä asti mutta vasta koulussa toisella luokalla opettaja tunnisti mistä erilaisuus johtui ja pääsi tutkimuksiin. Itse ajateltiin aina, että oli vain tavallista vaikeampi lapsi.
On aika rumaa sanoa lapsesta, että on vaikea lapsi, vaikka hänen käytöksensä olisi haastavaa vanhemmille. Mitä jos ympäristö olikin hänelle vaikea, eikä hän itse ollut ollenkaan vaikea?
Kuka on jotain sanonut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi autistista nuorta. Muun muassa näitä piirteitä löytyy:
- Huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin
- Erittäin hyvä muisti
- Hitaus siirtymissä
- Vahvat rutiinit
- Listojen kirjoittaminen
- Systeemien kehittäminen
- Voimakkaat kiinnostuksenkohteet
- Jumittuminen (tilanteissa, jotka ahdistavat)
- Vaikeus luoda kaverisuhteita
- Pikkuvanhuus
- Virheelliset tulkinnat muiden ilmeistä, äänensävyistä ja tarkoitusperistä
- Joustamattomuus
Ajattelin näitä piirteitä vain osana lasten luonnetta, kunnes teini-iässä seurauksena oli masennusta ja ahdistusta. Niiden selvittelyn kautta päädyttiin autismin kirjon diagnooseihin, vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä.
Miten voit tietää varmaksi onko jokin tulkita ilmeestä virheellinen? Se on aika vahvasti sanottu. Autisti voi kokea tulkintansa hyvin loogiseksi ja se on perusteltua hänen kokemusmaailmaansa pohjautuen.
Toisaalta, olet listannut myös vaikeuden luoda kaverisuhteita. Voi myös olla että autisti ei halua luoda niin montaa kaverisuhdetta kuin vanhempi haluaisi hänen luovan, tai ei ainakaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa hänen oletetaan ryhtyvän kaveriksi. Tämä ei ole vaikeus vaan erilainen preferenssi.
Voin tietää, kun kyse on omien ilmeideni tulkinnasta. Toinen autistisista nuoristamme kokee helposti, että olen hänelle vihainen, kun itse tiedän että en ole. Sama juttu isän ja sisarusten kohdalla. Voihan se olla looginen tulkinta, mutta ei kuitenkaan vastaa tulkituksi tulleen henkilön tunnetilaa.
Vaikeus luoda kaverisuhteita on molempien nuorten oma kokemus, jonka ovat sanoittaneet ja josta ovat kertoneet monin tavoin. Ei liity vanhempien odotuksiin tai nuorten preferensseihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ryhmässä 3v täyttävä jolla epäilys autismista.
- huomattavat haasteet kommunikoinnissa, ei ota kontaktia tai suostu kontaktiin. Katsoo silmiin hyvin välttelevästi.
-kiertää kehää huoneessa ja järjestelee tavaroita leikkimisen sijaan.
-jumittaa ja siirtymät vaikeita sietää/ymmärtää.
- Ei pidä koskettamisesta ja perushoito hyvin haasteellista.
-kielellinen kehitys erittäin jäljessä ja ymmärrys heikkoa.
Muihin ikätovereihin verrattuna käytös hyvin poikkeavaa ja omanlaista.Osaatko kertoa nämä kohdat autismimyönteisesti? Yritä edes vaihtaa negaatio myönteiseksi lauseissa.
En ole tuo jota lainasit, mutta mitä ihmettä? Kyseessä on ilmeisesti ihan tavallinen päiväkotiryhmä, jossa on selkeästi kirjon piirteitä ilmentävä lapsi. Ryhmässä tuskin on ketään, jolla on suoraa pätevyyttä autististen lasten erityispiirteiden huomioimiseen. Voi olla, ettei ryhmässä ole ylipäätään pätevää vaka-opettajaa. Nuo kuvatut piirteet haittaavat merkittävästi ko. lapsen kanssa toimimista, todennäköisesti koko ryhmän toimimista. Se ei muutu, vaikka asiaa kuinka sokerikuorruttaisi. Positiivinen pedagogiikka on ok, mutta rajansa kaikella!
Kiinnostaisi kyllä kuulla, miten itse ilmaisisit positiivisen kautta vaikkapa sen, ettei lapsen perushoito onnistu, koska lapsi ei siedä kosketusta. Tsiisus.
Hetkinen, hetkinen.
Minä olen itse autisti. Autistit ovat ihmisiä. Heillä on samanlaiset oikeudet kuin kenellä tahansa ihmisillä. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Jos autistien tai kenen tahansa ihmisen perustarpeita ei oteta huomioon, heille voidaan peruuttamatonta vahinkoa. Jos autisti joutuu käyttäytymään haastavasti, hänen perustarpeitaan ei silloin ole otettu huomioon. Systeemissä on silloin jotain pahasti vialla ja se pitää korjata. Suosittelen sinua perehtymään asiaan. Käytä tuohon tutkimustyöhön vähintään useita päiviä. Kuuntele aikuisia autisteja kun he kertovat miten he kokevat kosketuksen ja miten he kokivat sen lapsena. Autismin ymmärtämiseksi et tarvitse virallisia koulutuksia. Et voi oppia ymmärtämään autistin sisäistä maailmaa muuten kuin kuuntelemalla autisteja ja oppimalla heiltä. Et voi kohdella autistilasta neurotyypillisenä, etkä kykene muuttamaan häntä neurotyypilliseksi. Sinun pitää arvostaa jokaista lasta omana itsenään. Myös autistia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi autistista nuorta. Muun muassa näitä piirteitä löytyy:
- Huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin
- Erittäin hyvä muisti
- Hitaus siirtymissä
- Vahvat rutiinit
- Listojen kirjoittaminen
- Systeemien kehittäminen
- Voimakkaat kiinnostuksenkohteet
- Jumittuminen (tilanteissa, jotka ahdistavat)
- Vaikeus luoda kaverisuhteita
- Pikkuvanhuus
- Virheelliset tulkinnat muiden ilmeistä, äänensävyistä ja tarkoitusperistä
- Joustamattomuus
Ajattelin näitä piirteitä vain osana lasten luonnetta, kunnes teini-iässä seurauksena oli masennusta ja ahdistusta. Niiden selvittelyn kautta päädyttiin autismin kirjon diagnooseihin, vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä.
Miten voit tietää varmaksi onko jokin tulkita ilmeestä virheellinen? Se on aika vahvasti sanottu. Autisti voi kokea tulkintansa hyvin loogiseksi ja se on perusteltua hänen kokemusmaailmaansa pohjautuen.
Toisaalta, olet listannut myös vaikeuden luoda kaverisuhteita. Voi myös olla että autisti ei halua luoda niin montaa kaverisuhdetta kuin vanhempi haluaisi hänen luovan, tai ei ainakaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa hänen oletetaan ryhtyvän kaveriksi. Tämä ei ole vaikeus vaan erilainen preferenssi.Voin tietää, kun kyse on omien ilmeideni tulkinnasta. Toinen autistisista nuoristamme kokee helposti, että olen hänelle vihainen, kun itse tiedän että en ole. Sama juttu isän ja sisarusten kohdalla. Voihan se olla looginen tulkinta, mutta ei kuitenkaan vastaa tulkituksi tulleen henkilön tunnetilaa.
Vaikeus luoda kaverisuhteita on molempien nuorten oma kokemus, jonka ovat sanoittaneet ja josta ovat kertoneet monin tavoin. Ei liity vanhempien odotuksiin tai nuorten preferensseihin.
Oletko kuitenkin aivan varma etteivät mikroilmeesi viesti jotain muuta kuin mitä oletat viestiväsi?
Joku tai jotkut täällä löytävät kaikkien vastauksista jotakin kritisoitavaa ja korjattavaa. Sinänsä tärkeä näkökulma tuo, että lapsen autismia voisi koittaa lähestyä positiivisen kautta, mutta vähän armotonta myös näitä vanhempia kohtaan. Ei se varmasti pelkkää ruusuilla tanssimista ole, vaikka kuinka muuttaisi katsantokantaansa ja miettisi peilin edessä, että mitä voisi tehdä paremmin ja rakastavammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tai jotkut täällä löytävät kaikkien vastauksista jotakin kritisoitavaa ja korjattavaa. Sinänsä tärkeä näkökulma tuo, että lapsen autismia voisi koittaa lähestyä positiivisen kautta, mutta vähän armotonta myös näitä vanhempia kohtaan. Ei se varmasti pelkkää ruusuilla tanssimista ole, vaikka kuinka muuttaisi katsantokantaansa ja miettisi peilin edessä, että mitä voisi tehdä paremmin ja rakastavammin.
Lapsen autismia pitää lähestyä vain ja ainoastaan positiivisen kautta. Kaikki muu vahingoittaa lasta. Autismi ei ole sairaus. Se on erilainen neurotyyppi. Jos aikuiset ovat päättäneet tehdä lapsia, heidän pitää rakastaa lasta sellaisena kuin hän syntyy, ja auttaa häntä kukoistamaan maailmassa ja kannustaa häntä kasvamaan parhaaksi versioksi omasta itsestään. Kun autistia kasvattaa autismimyönteisesti, ja antaa autismin kukkia, vanhemmuudessa on paljon vähemmän haasteita, koska autistilapsella ei ole silloin tarvetta käyttäytyä niin haastavasti. Ei ole mitään tarvetta syyllistää itseään eikä stressaantua. Ei ole tarvetta heittäytyä marttyyriksi. On vain tarve rakastaa lasta omana itsenään. Se on kohtuullista ja oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tai jotkut täällä löytävät kaikkien vastauksista jotakin kritisoitavaa ja korjattavaa. Sinänsä tärkeä näkökulma tuo, että lapsen autismia voisi koittaa lähestyä positiivisen kautta, mutta vähän armotonta myös näitä vanhempia kohtaan. Ei se varmasti pelkkää ruusuilla tanssimista ole, vaikka kuinka muuttaisi katsantokantaansa ja miettisi peilin edessä, että mitä voisi tehdä paremmin ja rakastavammin.
Lapsen autismia pitää lähestyä vain ja ainoastaan positiivisen kautta. Kaikki muu vahingoittaa lasta. Autismi ei ole sairaus. Se on erilainen neurotyyppi. Jos aikuiset ovat päättäneet tehdä lapsia, heidän pitää rakastaa lasta sellaisena kuin hän syntyy, ja auttaa häntä kukoistamaan maailmassa ja kannustaa häntä kasvamaan parhaaksi versioksi omasta itsestään. Kun autistia kasvattaa autismimyönteisesti, ja antaa autismin kukkia, vanhemmuudessa on paljon vähemmän haasteita, koska autistilapsella ei ole silloin tarvetta käyttäytyä niin haastavasti. Ei ole mitään tarvetta syyllistää itseään eikä stressaantua. Ei ole tarvetta heittäytyä marttyyriksi. On vain tarve rakastaa lasta omana itsenään. Se on kohtuullista ja oikein.
Niin, vanhemmalle on varmasti helpompaa antaa autismin kukkia. Mutta mikä on lapsen itsensä ja hänen loppuelämänsä kannalta paras vaihtoehto? Mietin erityisesti rajatapauksia. Autistin identiteetti ei välttämättä ole lahja. Voi toki ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tai jotkut täällä löytävät kaikkien vastauksista jotakin kritisoitavaa ja korjattavaa. Sinänsä tärkeä näkökulma tuo, että lapsen autismia voisi koittaa lähestyä positiivisen kautta, mutta vähän armotonta myös näitä vanhempia kohtaan. Ei se varmasti pelkkää ruusuilla tanssimista ole, vaikka kuinka muuttaisi katsantokantaansa ja miettisi peilin edessä, että mitä voisi tehdä paremmin ja rakastavammin.
Lapsen autismia pitää lähestyä vain ja ainoastaan positiivisen kautta. Kaikki muu vahingoittaa lasta. Autismi ei ole sairaus. Se on erilainen neurotyyppi. Jos aikuiset ovat päättäneet tehdä lapsia, heidän pitää rakastaa lasta sellaisena kuin hän syntyy, ja auttaa häntä kukoistamaan maailmassa ja kannustaa häntä kasvamaan parhaaksi versioksi omasta itsestään. Kun autistia kasvattaa autismimyönteisesti, ja antaa autismin kukkia, vanhemmuudessa on paljon vähemmän haasteita, koska autistilapsella ei ole silloin tarvetta käyttäytyä niin haastavasti. Ei ole mitään tarvetta syyllistää itseään eikä stressaantua. Ei ole tarvetta heittäytyä marttyyriksi. On vain tarve rakastaa lasta omana itsenään. Se on kohtuullista ja oikein.
Kaikki vaan ei ole koneita, vaikka kovasti niin toivot. Kukaan vanhempi tuskin kiusallaan täällä tekee asioita väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tai jotkut täällä löytävät kaikkien vastauksista jotakin kritisoitavaa ja korjattavaa. Sinänsä tärkeä näkökulma tuo, että lapsen autismia voisi koittaa lähestyä positiivisen kautta, mutta vähän armotonta myös näitä vanhempia kohtaan. Ei se varmasti pelkkää ruusuilla tanssimista ole, vaikka kuinka muuttaisi katsantokantaansa ja miettisi peilin edessä, että mitä voisi tehdä paremmin ja rakastavammin.
Lapsen autismia pitää lähestyä vain ja ainoastaan positiivisen kautta. Kaikki muu vahingoittaa lasta. Autismi ei ole sairaus. Se on erilainen neurotyyppi. Jos aikuiset ovat päättäneet tehdä lapsia, heidän pitää rakastaa lasta sellaisena kuin hän syntyy, ja auttaa häntä kukoistamaan maailmassa ja kannustaa häntä kasvamaan parhaaksi versioksi omasta itsestään. Kun autistia kasvattaa autismimyönteisesti, ja antaa autismin kukkia, vanhemmuudessa on paljon vähemmän haasteita, koska autistilapsella ei ole silloin tarvetta käyttäytyä niin haastavasti. Ei ole mitään tarvetta syyllistää itseään eikä stressaantua. Ei ole tarvetta heittäytyä marttyyriksi. On vain tarve rakastaa lasta omana itsenään. Se on kohtuullista ja oikein.
Niin, vanhemmalle on varmasti helpompaa antaa autismin kukkia. Mutta mikä on lapsen itsensä ja hänen loppuelämänsä kannalta paras vaihtoehto? Mietin erityisesti rajatapauksia. Autistin identiteetti ei välttämättä ole lahja. Voi toki ollakin.
Siis et kai edes ajattele, että yrittäisit tukahduttaa autististen piirteiden ilmaisemista? Se on hyvin vahingollista lapselle ja siitä voi suurella todennäköisyydellä seurata mielenterveysongelmia. Jos haluat autistin pysyvän onnellisena, ainoa vaihtoehto on antaa autismin kukkia. Autismi ei ole negatiivinen asia. Se on erilainen neurotyyppi. Yhtä arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavaperheessä on asperger-nuori. Hyvin pienestä hänessä on ollut havaittavissa erikoista käytöstä. Kiinnostuksen kohteet ovat hyvin intensiivisiä ja tarkkarajaisia ja kestävät tietyn ajan. Sitten tulee seuraavan vuoro. Hän oppi kirjoittamaan ennen kuin lukemaan. Kysymykset hänelle pitää hyvin selkeästi muotoilla kysymyksiksi, sillä muuten hän ei todennäköisesti vastaa mitään - hän ei ymmärrä, että toinen odottaisi jotain responssia jutteluunsa, joka ei ole täsmällisesti kysymyslauseen muodossa. Hän ei osaa lukea "rivien välistä" toisten sanomisia, ja huumori uppoaa vain, jos se on hyvin suoraviivaista. Kavereita on ollut aina vain satunnaisesti, ja kiusaajat ovat valitettavasti myös iskeneet kimppuun. Hänellä on tiettyä huippulahjakkuutta ja siitä todennäköisesti tavalla tai toisella tulee hänelle ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tai jotkut täällä löytävät kaikkien vastauksista jotakin kritisoitavaa ja korjattavaa. Sinänsä tärkeä näkökulma tuo, että lapsen autismia voisi koittaa lähestyä positiivisen kautta, mutta vähän armotonta myös näitä vanhempia kohtaan. Ei se varmasti pelkkää ruusuilla tanssimista ole, vaikka kuinka muuttaisi katsantokantaansa ja miettisi peilin edessä, että mitä voisi tehdä paremmin ja rakastavammin.
Lapsen autismia pitää lähestyä vain ja ainoastaan positiivisen kautta. Kaikki muu vahingoittaa lasta. Autismi ei ole sairaus. Se on erilainen neurotyyppi. Jos aikuiset ovat päättäneet tehdä lapsia, heidän pitää rakastaa lasta sellaisena kuin hän syntyy, ja auttaa häntä kukoistamaan maailmassa ja kannustaa häntä kasvamaan parhaaksi versioksi omasta itsestään. Kun autistia kasvattaa autismimyönteisesti, ja antaa autismin kukkia, vanhemmuudessa on paljon vähemmän haasteita, koska autistilapsella ei ole silloin tarvetta käyttäytyä niin haastavasti. Ei ole mitään tarvetta syyllistää itseään eikä stressaantua. Ei ole tarvetta heittäytyä marttyyriksi. On vain tarve rakastaa lasta omana itsenään. Se on kohtuullista ja oikein.
Kaikki vaan ei ole koneita, vaikka kovasti niin toivot. Kukaan vanhempi tuskin kiusallaan täällä tekee asioita väärin.
Nimenomaan. Ei myöskään autisti. Älkää siis missään tilanteessa yrittäkö tukahduttaa lapsen autistista käyttäytymistä, vaan sallikaa hänen käyttäytyä neuroepätyypillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tai jotkut täällä löytävät kaikkien vastauksista jotakin kritisoitavaa ja korjattavaa. Sinänsä tärkeä näkökulma tuo, että lapsen autismia voisi koittaa lähestyä positiivisen kautta, mutta vähän armotonta myös näitä vanhempia kohtaan. Ei se varmasti pelkkää ruusuilla tanssimista ole, vaikka kuinka muuttaisi katsantokantaansa ja miettisi peilin edessä, että mitä voisi tehdä paremmin ja rakastavammin.
Lapsen autismia pitää lähestyä vain ja ainoastaan positiivisen kautta. Kaikki muu vahingoittaa lasta. Autismi ei ole sairaus. Se on erilainen neurotyyppi. Jos aikuiset ovat päättäneet tehdä lapsia, heidän pitää rakastaa lasta sellaisena kuin hän syntyy, ja auttaa häntä kukoistamaan maailmassa ja kannustaa häntä kasvamaan parhaaksi versioksi omasta itsestään. Kun autistia kasvattaa autismimyönteisesti, ja antaa autismin kukkia, vanhemmuudessa on paljon vähemmän haasteita, koska autistilapsella ei ole silloin tarvetta käyttäytyä niin haastavasti. Ei ole mitään tarvetta syyllistää itseään eikä stressaantua. Ei ole tarvetta heittäytyä marttyyriksi. On vain tarve rakastaa lasta omana itsenään. Se on kohtuullista ja oikein.
Niin, vanhemmalle on varmasti helpompaa antaa autismin kukkia. Mutta mikä on lapsen itsensä ja hänen loppuelämänsä kannalta paras vaihtoehto? Mietin erityisesti rajatapauksia. Autistin identiteetti ei välttämättä ole lahja. Voi toki ollakin.
Siis et kai edes ajattele, että yrittäisit tukahduttaa autististen piirteiden ilmaisemista? Se on hyvin vahingollista lapselle ja siitä voi suurella todennäköisyydellä seurata mielenterveysongelmia. Jos haluat autistin pysyvän onnellisena, ainoa vaihtoehto on antaa autismin kukkia. Autismi ei ole negatiivinen asia. Se on erilainen neurotyyppi. Yhtä arvokas.
Autismin määritelmään kuuluvat merkittävät vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä. Mielestäni elämästä tulee rikkaampaa, kun pystyy ylläpitämään hyviä ihmissuhteita, vaikka sitten töitä tekemällä. Näin siis funtsin ihmisenä, jolla on autismin piirteitä, mutta joka on jotenkuten selvinnyt niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheessä on asperger-nuori. Hyvin pienestä hänessä on ollut havaittavissa erikoista käytöstä. Kiinnostuksen kohteet ovat hyvin intensiivisiä ja tarkkarajaisia ja kestävät tietyn ajan. Sitten tulee seuraavan vuoro. Hän oppi kirjoittamaan ennen kuin lukemaan. Kysymykset hänelle pitää hyvin selkeästi muotoilla kysymyksiksi, sillä muuten hän ei todennäköisesti vastaa mitään - hän ei ymmärrä, että toinen odottaisi jotain responssia jutteluunsa, joka ei ole täsmällisesti kysymyslauseen muodossa. Hän ei osaa lukea "rivien välistä" toisten sanomisia, ja huumori uppoaa vain, jos se on hyvin suoraviivaista. Kavereita on ollut aina vain satunnaisesti, ja kiusaajat ovat valitettavasti myös iskeneet kimppuun. Hänellä on tiettyä huippulahjakkuutta ja siitä todennäköisesti tavalla tai toisella tulee hänelle ammatti.
Tulkintasi lienee väärä. Uskon, että hän kyllä ymmärtää kysymyksen, mutta koska autistit haluavat olla äärimmäisen rehellisia (se on hieno piirre), he eivät suostu sellaiseen älylliseen epärehellisyyteen että suostuisivat vastaamaan kysymykseen joka ei ole yksiselitteinen. Koska vastauksessaan he haluavat olla täydellisen rehellisiä ja yksiselitteisiä. Autisti voi kokea suurta ahdistusta, jos hän ei pysty olemaan täydellisen rehellinen. On tärkeää että ymmärrät tämän, etkä oleta että autisti ei ymmärrä kysymystäsi. Voi olla, että olet vain itse liian epämääräinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ryhmässä 3v täyttävä jolla epäilys autismista.
- huomattavat haasteet kommunikoinnissa, ei ota kontaktia tai suostu kontaktiin. Katsoo silmiin hyvin välttelevästi.
-kiertää kehää huoneessa ja järjestelee tavaroita leikkimisen sijaan.
-jumittaa ja siirtymät vaikeita sietää/ymmärtää.
- Ei pidä koskettamisesta ja perushoito hyvin haasteellista.
-kielellinen kehitys erittäin jäljessä ja ymmärrys heikkoa.
Muihin ikätovereihin verrattuna käytös hyvin poikkeavaa ja omanlaista.Osaatko kertoa nämä kohdat autismimyönteisesti? Yritä edes vaihtaa negaatio myönteiseksi lauseissa.
En ole tuo jota lainasit, mutta mitä ihmettä? Kyseessä on ilmeisesti ihan tavallinen päiväkotiryhmä, jossa on selkeästi kirjon piirteitä ilmentävä lapsi. Ryhmässä tuskin on ketään, jolla on suoraa pätevyyttä autististen lasten erityispiirteiden huomioimiseen. Voi olla, ettei ryhmässä ole ylipäätään pätevää vaka-opettajaa. Nuo kuvatut piirteet haittaavat merkittävästi ko. lapsen kanssa toimimista, todennäköisesti koko ryhmän toimimista. Se ei muutu, vaikka asiaa kuinka sokerikuorruttaisi. Positiivinen pedagogiikka on ok, mutta rajansa kaikella!
Kiinnostaisi kyllä kuulla, miten itse ilmaisisit positiivisen kautta vaikkapa sen, ettei lapsen perushoito onnistu, koska lapsi ei siedä kosketusta. Tsiisus.
Hetkinen, hetkinen.
Minä olen itse autisti. Autistit ovat ihmisiä. Heillä on samanlaiset oikeudet kuin kenellä tahansa ihmisillä. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Jos autistien tai kenen tahansa ihmisen perustarpeita ei oteta huomioon, heille voidaan peruuttamatonta vahinkoa. Jos autisti joutuu käyttäytymään haastavasti, hänen perustarpeitaan ei silloin ole otettu huomioon. Systeemissä on silloin jotain pahasti vialla ja se pitää korjata. Suosittelen sinua perehtymään asiaan. Käytä tuohon tutkimustyöhön vähintään useita päiviä. Kuuntele aikuisia autisteja kun he kertovat miten he kokevat kosketuksen ja miten he kokivat sen lapsena. Autismin ymmärtämiseksi et tarvitse virallisia koulutuksia. Et voi oppia ymmärtämään autistin sisäistä maailmaa muuten kuin kuuntelemalla autisteja ja oppimalla heiltä. Et voi kohdella autistilasta neurotyypillisenä, etkä kykene muuttamaan häntä neurotyypilliseksi. Sinun pitää arvostaa jokaista lasta omana itsenään. Myös autistia.
Tämä kaikki on paperilla todella ihanaa ja teoriassa tietenkin tavoite. Vanhemmalta tällaista paneutumista omaan lapseensa sopiikin ehkä olettaa, mutta kommenttia ei ollut kirjoittanut vanhempi.
Tosielämässä varhaiskasvattajilla ja opettajilla ei ole aikaa keskittyä kirjon piirteisiin ja tarjota yksilöllistä huomiota kaikissa tilanteissa. Tiedän mistä puhun, sillä olen opettanut lasta, jonka autismi selvisi vasta alkuopetuksessa. Olin luokassa yleensä yksin melkein kahdenkymmenen muunkin lapsen kanssa, joista osalla oli myös muunlaisia nepsy-piirteitä tai muita diagnooseja. Minulla ei kerta kaikkiaan riittänyt kädet tai aika autistisen lapsen jumien tai raivokohtausten hoitoon.
Hän päätyi pienryhmän kautta erityiskouluun, sillä tavanomainen koulunkäynti ei lopulta onnistunut ollenkaan moninaisten syiden takia.
Koko koululaitosta tai varhaiskasvatusta ei voi räätälöidä neuroepätyypillisten ympärille. Sillä ylivoimainen enemmistö on kuitenkin niitä neurotyypillisiä lapsia, joiden tulee saada käydä koulua tavalliseen tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tai jotkut täällä löytävät kaikkien vastauksista jotakin kritisoitavaa ja korjattavaa. Sinänsä tärkeä näkökulma tuo, että lapsen autismia voisi koittaa lähestyä positiivisen kautta, mutta vähän armotonta myös näitä vanhempia kohtaan. Ei se varmasti pelkkää ruusuilla tanssimista ole, vaikka kuinka muuttaisi katsantokantaansa ja miettisi peilin edessä, että mitä voisi tehdä paremmin ja rakastavammin.
Lapsen autismia pitää lähestyä vain ja ainoastaan positiivisen kautta. Kaikki muu vahingoittaa lasta. Autismi ei ole sairaus. Se on erilainen neurotyyppi. Jos aikuiset ovat päättäneet tehdä lapsia, heidän pitää rakastaa lasta sellaisena kuin hän syntyy, ja auttaa häntä kukoistamaan maailmassa ja kannustaa häntä kasvamaan parhaaksi versioksi omasta itsestään. Kun autistia kasvattaa autismimyönteisesti, ja antaa autismin kukkia, vanhemmuudessa on paljon vähemmän haasteita, koska autistilapsella ei ole silloin tarvetta käyttäytyä niin haastavasti. Ei ole mitään tarvetta syyllistää itseään eikä stressaantua. Ei ole tarvetta heittäytyä marttyyriksi. On vain tarve rakastaa lasta omana itsenään. Se on kohtuullista ja oikein.
Niin, vanhemmalle on varmasti helpompaa antaa autismin kukkia. Mutta mikä on lapsen itsensä ja hänen loppuelämänsä kannalta paras vaihtoehto? Mietin erityisesti rajatapauksia. Autistin identiteetti ei välttämättä ole lahja. Voi toki ollakin.
Siis et kai edes ajattele, että yrittäisit tukahduttaa autististen piirteiden ilmaisemista? Se on hyvin vahingollista lapselle ja siitä voi suurella todennäköisyydellä seurata mielenterveysongelmia. Jos haluat autistin pysyvän onnellisena, ainoa vaihtoehto on antaa autismin kukkia. Autismi ei ole negatiivinen asia. Se on erilainen neurotyyppi. Yhtä arvokas.
Autismin määritelmään kuuluvat merkittävät vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä. Mielestäni elämästä tulee rikkaampaa, kun pystyy ylläpitämään hyviä ihmissuhteita, vaikka sitten töitä tekemällä. Näin siis funtsin ihmisenä, jolla on autismin piirteitä, mutta joka on jotenkuten selvinnyt niiden kanssa.
Et siis ilmeisesti identifioi itseäsi autistiksi, jos koet että sinulla on vain piirteitä? Autisti ei välttämättä itse näe vähäistä tarvettaan sosiaalisuuteen minään ongelmana. Jokainen saa määritellä itse, mikä tuo hänen elämäänsä rikkautta, ja jokainen saa puolestaan määritellä itse mitkä asiat kuormittavat häntä. Nämä asiat voivat vaihdella eri aikoina tai eri päivinä. On parasta kun asiasta kysytään henkilöltä itseltään ja luotetaan hänen vastaukseensa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheessä on asperger-nuori. Hyvin pienestä hänessä on ollut havaittavissa erikoista käytöstä. Kiinnostuksen kohteet ovat hyvin intensiivisiä ja tarkkarajaisia ja kestävät tietyn ajan. Sitten tulee seuraavan vuoro. Hän oppi kirjoittamaan ennen kuin lukemaan. Kysymykset hänelle pitää hyvin selkeästi muotoilla kysymyksiksi, sillä muuten hän ei todennäköisesti vastaa mitään - hän ei ymmärrä, että toinen odottaisi jotain responssia jutteluunsa, joka ei ole täsmällisesti kysymyslauseen muodossa. Hän ei osaa lukea "rivien välistä" toisten sanomisia, ja huumori uppoaa vain, jos se on hyvin suoraviivaista. Kavereita on ollut aina vain satunnaisesti, ja kiusaajat ovat valitettavasti myös iskeneet kimppuun. Hänellä on tiettyä huippulahjakkuutta ja siitä todennäköisesti tavalla tai toisella tulee hänelle ammatti.
Voisin todeta tästä lähes jokaisen lauseen paikkansa pitäväksi myös oman nuoren kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ryhmässä 3v täyttävä jolla epäilys autismista.
- huomattavat haasteet kommunikoinnissa, ei ota kontaktia tai suostu kontaktiin. Katsoo silmiin hyvin välttelevästi.
-kiertää kehää huoneessa ja järjestelee tavaroita leikkimisen sijaan.
-jumittaa ja siirtymät vaikeita sietää/ymmärtää.
- Ei pidä koskettamisesta ja perushoito hyvin haasteellista.
-kielellinen kehitys erittäin jäljessä ja ymmärrys heikkoa.
Muihin ikätovereihin verrattuna käytös hyvin poikkeavaa ja omanlaista.Osaatko kertoa nämä kohdat autismimyönteisesti? Yritä edes vaihtaa negaatio myönteiseksi lauseissa.
En ole tuo jota lainasit, mutta mitä ihmettä? Kyseessä on ilmeisesti ihan tavallinen päiväkotiryhmä, jossa on selkeästi kirjon piirteitä ilmentävä lapsi. Ryhmässä tuskin on ketään, jolla on suoraa pätevyyttä autististen lasten erityispiirteiden huomioimiseen. Voi olla, ettei ryhmässä ole ylipäätään pätevää vaka-opettajaa. Nuo kuvatut piirteet haittaavat merkittävästi ko. lapsen kanssa toimimista, todennäköisesti koko ryhmän toimimista. Se ei muutu, vaikka asiaa kuinka sokerikuorruttaisi. Positiivinen pedagogiikka on ok, mutta rajansa kaikella!
Kiinnostaisi kyllä kuulla, miten itse ilmaisisit positiivisen kautta vaikkapa sen, ettei lapsen perushoito onnistu, koska lapsi ei siedä kosketusta. Tsiisus.
Hetkinen, hetkinen.
Minä olen itse autisti. Autistit ovat ihmisiä. Heillä on samanlaiset oikeudet kuin kenellä tahansa ihmisillä. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Jos autistien tai kenen tahansa ihmisen perustarpeita ei oteta huomioon, heille voidaan peruuttamatonta vahinkoa. Jos autisti joutuu käyttäytymään haastavasti, hänen perustarpeitaan ei silloin ole otettu huomioon. Systeemissä on silloin jotain pahasti vialla ja se pitää korjata. Suosittelen sinua perehtymään asiaan. Käytä tuohon tutkimustyöhön vähintään useita päiviä. Kuuntele aikuisia autisteja kun he kertovat miten he kokevat kosketuksen ja miten he kokivat sen lapsena. Autismin ymmärtämiseksi et tarvitse virallisia koulutuksia. Et voi oppia ymmärtämään autistin sisäistä maailmaa muuten kuin kuuntelemalla autisteja ja oppimalla heiltä. Et voi kohdella autistilasta neurotyypillisenä, etkä kykene muuttamaan häntä neurotyypilliseksi. Sinun pitää arvostaa jokaista lasta omana itsenään. Myös autistia.Tämä kaikki on paperilla todella ihanaa ja teoriassa tietenkin tavoite. Vanhemmalta tällaista paneutumista omaan lapseensa sopiikin ehkä olettaa, mutta kommenttia ei ollut kirjoittanut vanhempi.
Tosielämässä varhaiskasvattajilla ja opettajilla ei ole aikaa keskittyä kirjon piirteisiin ja tarjota yksilöllistä huomiota kaikissa tilanteissa. Tiedän mistä puhun, sillä olen opettanut lasta, jonka autismi selvisi vasta alkuopetuksessa. Olin luokassa yleensä yksin melkein kahdenkymmenen muunkin lapsen kanssa, joista osalla oli myös muunlaisia nepsy-piirteitä tai muita diagnooseja. Minulla ei kerta kaikkiaan riittänyt kädet tai aika autistisen lapsen jumien tai raivokohtausten hoitoon.
Hän päätyi pienryhmän kautta erityiskouluun, sillä tavanomainen koulunkäynti ei lopulta onnistunut ollenkaan moninaisten syiden takia.
Koko koululaitosta tai varhaiskasvatusta ei voi räätälöidä neuroepätyypillisten ympärille. Sillä ylivoimainen enemmistö on kuitenkin niitä neurotyypillisiä lapsia, joiden tulee saada käydä koulua tavalliseen tapaan.
Silloin ehkä lapsille olisi tarjottava laadukasta kotiopetusta, jos koulussa tai varhaiskasvatuksessa kasvattajien motivaatio ja kyky on noin heikko. Autistien huomioonottaminen koulumaailmassa on tällä hetkellä valitettavan heikkoa. Se vaikuttaa haitallisesti heidän mielenterveyteensä. Asenteissa on korjaamisen varaa. Kasvattajien myös kannattaisi itse ottaa selvää autismista autisteilta itseltään, sillä moni asia helpottuu sen seurauksena.
Ettehän ainakaan turvaudu ABA-terapiaan. ettehän.