Toisen vanhemman sitoutuminen lapsen harrastamiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan: sinä olet äiti ja lähivanhempi ja toinen vanhempi on isä ja etävanhempi? Jos näin, niin ymmärrän täysin sen toisen vanhemman haluttomuuden lapsen mielen pahoittamiseen. Lapsi voi jossain vaiheessa päättää, että ei haluakaan enää käydä siellä "mälsän" vanhemman luona ollenkaan. Tuossa tilanteessa etävanhempi ei voi asialle mitään, eli ainoa keino lapsen pitämiseksi tyytyväisenä on mielistellä. 

Huoltajuus 50/50. Mielestäni kyseessä on se, että toinen vanhempi pääsee helpommalla kun antaa lapsen vaan tuijottaa ruutua. Voi silloin itsekin tehdä samaa, eikä tarvitse mihinkään vaivautua. Ruokailun kanssa on ihan sama. Toisessa kodissa saa nakkeja, nugetteja, ranskalaisia ja vanukasta, täällä syödään tavallista ruokaa ja lapsi raivoaa, että ei rakasta. Neuvolassa otan vastaan valitukset ylipainosta ja olemattomista taidoista minä. Ap

Niin meillä on käsissämme yksi pandemia ylitse muiden, lasten ylipaino. Joka toinen lapsi on ylipainoinen ja se on hirvittävä ongelma joka ei yksin ratkea vanhempien käsissä vaan vanhemmat tarvitsevat tukea. Enää ei riitä pelkkien painokäyrien tulkinta vaan neuvola ja kouluterveyden hoitoon pitää tehdä muutoksia.

Miten lapsella on kavereita? Harrastaako he jotain mihin lapsi voisi lähteä mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmin keino saada lapsi vihaamaan liikuntaa on pakkoliikunta.

 

Patistamalla on kuitenkin edes pieni mahdollisuus, että itseä kiinnostava laji löytyisi. Jos ei patista, niin lapsi ei edes opi liikuntataitoja. Kumpi lienee pahempi?

No se pakottaminen. Voiko oikeasti lasten vanhemmat olla noin pihalla?

Emt. Kun katsoo näitä lihavia lapsia ja nuoria katukuvassa, niin pikku pakotuskin voisi olla ihan hyvä asia. Mutta onneksi niillä ei sentään ole mielenterveysongelmia, kun ei ole pakotettu liikkumaan tai tekemään mitään muutakaan mikä ei kiinnosta... eiku onhan niillä, enemmän kuin koskaan ennen. 

Onhan tuo tosi kurja tilanne.. Valitettavasti et voi mitään sille, mitä toisessa kodissa tapahtuu. Ja pakottamalla epämieluisiin lajeihin et saa lastasi liikkumaan yhtään enempää. Nyt vähän luovuutta peliin ja miettimään mistä lapsi tykkäisi, minkälaisesta liikunnasta? Mikä motivoisi yrittämään? Tuo on myös se ikä, että kaikki on muutenkin hankalaa (lue "eskariuhmasta", siitä löytyy paljon juttuja). Minunkin lapseni valitti aivan kaikesta ja ulos saaminen oli hankalaa, mutta nyt on löytänyt liikunnan ilon voimistelusta ja parkourista, temppuilee jatkuvasti renkailla ja harjoittelee käsilläseisontaa. Kävelylle sen sai pelaamalla Pokemonia, nykyään lähtee jo ihan muutenkin. Kaverit on myös iso tekijä, lähtisikö se luistelemaan jos ois joku kaveri mukana, tai hiihtämään, tai vaikka uimaan? Joku liikuntaharrastus jossa ois joku kaverikin?

Sinuna lähtisin elämysten kautta tuomaan liikunnan iloa.

HopLopit ja vastaavat tuovat iloa lapsille. Siellä käydessä meillä yksi lapsista löysi kiipeilyn ja parkourin. 

Mitä lajeja lapsen ystävät kokeilevat/harrastavat? Tuossa iässä vanhin poikani pelkäsi mennä harrastamaan mitään yksin, mutta innostui kokeilemaan kaverin kanssa ja perheen kanssa. Meillä on testattu mm. perhesählyä, isä-poika - korista ja Gymiä. 

Jos kaverit eivät vielä harrasta mitään, mitäs jos pohtisit kaverien vanhempien kanssa yhdessä lapsille jotakin sopivaa lajia? Meilläkin esikoinen houkutteli kaksi kaveriaan saman lajin pariin ja yksi lajin parista löydetty kaveri taas jatkoi pidempään kaverien kannustuksella.

Mitä jos menisitkin lapsen kanssa ulos kävelemään ilman tavoitteita? Onko metsä lähellä? Meillä lapset rakastuivat metsäretkiin koronan alkaessa ja käymme yhä lähes joka viikko kävelemässä metsässä. Se on liikuntaa kaikessa rauhassa, joskin juoksemme välillä mäkiä ylös ja alas, kiipeillään kivillä ja käydään liikuntapaikoilla, joita lähimmässä metsässämme on. 

Enkä onko lähellä leikkipuistoja, koulun kenttiä? Meillä isommat lapset keksivät, että yhden leikkipuiston telineet on Ninja Warrior- rata ja sinne pitää päästä usein testaamaan voimien kehittymistä. 

Luovuutta kehiin! Pakottamalla et saa mitään aikaiseksi, mutta pakkaa eväät, aikaa ja hyvä mieli ja suunnatkaa ulos. Voit kysellä lapselta, että mennäänkö meren/järven/joen rantaan? Mennäänkö puistoon, metsään, leikkikentälle, koulun pihalle? Etsitäänkö yhdessä ihan uusi kohde? 

Ja lapsen kasvaessa, kun on oma kännykkä, ladatkaa Pokemon Go ja kappas, voikin olla, että peli peluri tahtookin ulos jahtaamaan pokemoneja. ;-) Pokemon Go kun palkitsee kävelykilomerit, jo viidestä kilometristä saa palkintoja. Meillä se on ollut näppärä lisämotivaattori saamaan sekä lapset ulkoilemaan säännöllisesti että puolisoni, joka voisi sohvaperunoitua ajan kanssa, kun työ ja monet harrastukset olisivat kotona ja tietokoneen ääressä tapahtuvia. Nyt puolisokin kävelee 35-60km/viikossa pelin innoittamana. Vaikka vahdinkin haukkana peliaikaa kotona, jokainen asia, joka saa perheen ulos liikkumaan, on minusta hyvä. Olisikohan Pokemon Go hyvä vinkki myös exälle...? Hehän voisivat ulkoilla molemmat pokemonien perässä.

paljon tsemppiä, ap! Toivottavasti lapsesi löytää innon liikunnan pariin. =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmin keino saada lapsi vihaamaan liikuntaa on pakkoliikunta.

 

Patistamalla on kuitenkin edes pieni mahdollisuus, että itseä kiinnostava laji löytyisi. Jos ei patista, niin lapsi ei edes opi liikuntataitoja. Kumpi lienee pahempi?

No se pakottaminen. Voiko oikeasti lasten vanhemmat olla noin pihalla?

Emt. Kun katsoo näitä lihavia lapsia ja nuoria katukuvassa, niin pikku pakotuskin voisi olla ihan hyvä asia. Mutta onneksi niillä ei sentään ole mielenterveysongelmia, kun ei ole pakotettu liikkumaan tai tekemään mitään muutakaan mikä ei kiinnosta... eiku onhan niillä, enemmän kuin koskaan ennen. 

Huoh. Sillä pakottamisella juuri tehdään liikuntaa vihaavia sohvaperunoita, kuten apkin on tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan: sinä olet äiti ja lähivanhempi ja toinen vanhempi on isä ja etävanhempi? Jos näin, niin ymmärrän täysin sen toisen vanhemman haluttomuuden lapsen mielen pahoittamiseen. Lapsi voi jossain vaiheessa päättää, että ei haluakaan enää käydä siellä "mälsän" vanhemman luona ollenkaan. Tuossa tilanteessa etävanhempi ei voi asialle mitään, eli ainoa keino lapsen pitämiseksi tyytyväisenä on mielistellä. 

Huoltajuus 50/50. Mielestäni kyseessä on se, että toinen vanhempi pääsee helpommalla kun antaa lapsen vaan tuijottaa ruutua. Voi silloin itsekin tehdä samaa, eikä tarvitse mihinkään vaivautua. Ruokailun kanssa on ihan sama. Toisessa kodissa saa nakkeja, nugetteja, ranskalaisia ja vanukasta, täällä syödään tavallista ruokaa ja lapsi raivoaa, että ei rakasta. Neuvolassa otan vastaan valitukset ylipainosta ja olemattomista taidoista minä. Ap

Näin se on ap.

Ero ei valitettavasti ratkaise lapsen kasvatukseen liittyviä ongelmia tai erimielisyyksiä, kun on yhteishuoltajuus ja vuoroviikot.

Enpä oikein neuvoja osaa antaa, samoja asioita olen pohtinut itsekin, kun eroa olen harkinnut.

Jos oikein pas kamainen puoliso sattuu olemaan, saattaa vielä toimia päinvastoin kuin toivotaan vaikka ihan kiusallaan.

Voithan yrittää vedota lapsen parhaaseen ja terveyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmillista, jos toinen vanhempi ei keksi mitään puuhaa lapsen kanssa. Vai onko vain niin, että sinä et arvosta asioita, joita he yhdessä harrastavat?

Hiukan pahalta kuulostaa, että harrastat lapsen kanssa väkisin asioita, joista hän ei pidä. Liikunnallisen elämäntavan ja perustaitojen opettaminen on tärkeää, mutta lapsella pitäisi olla hauskaa, kun harrastatte yhdessä.

Pitää paikkansa, että en arvosta jatkuvaa tv:n tuijottamista, pleikkaria ja YouTubea. Arkea varten lapsi tarvitsee tiettyjä taitoja, jotta esim pääsee kouluun itsenäisesti. Ap

Entä osaatko vastata tuohon muuhunkin kritiikkiin? Vai etkö todella asetu kenenkään muun asemaan? Hyökkäät mielummin puolustautumaan.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se lapsi osaa tehdä mitään noista asioista? Luulis, että on oppinut jos niitä olet opettanut.

No ei osaa eikä opetella halua. Huutaa, että ei rakasta ja haluaa lähteä sinne, missä ei ikinä tarvitse mitään tehdä. En halua, että lapsesta tulee samanlainen sohvaperuna kuin entisestä puolisostani. Ap

Joku tossa teidän dynamiikassa on pielessä. Itse en usko, että on olemassa lapsia jotka ei todella mistään liikunnasta nauti, jos olosuhteet on kaikin puolin kunnossa.

Taidat olla niitä hampaat irvessä -vanhempia. Aiheutat vaan harmia.

Tarkoituksesi on toki hyvä, mutta pitäiskö jotain muuttaa tuossa toimintatavassa?

Vierailija kirjoitti:

Sinuna lähtisin elämysten kautta tuomaan liikunnan iloa.

HopLopit ja vastaavat tuovat iloa lapsille. Siellä käydessä meillä yksi lapsista löysi kiipeilyn ja parkourin. 

Mitä lajeja lapsen ystävät kokeilevat/harrastavat? Tuossa iässä vanhin poikani pelkäsi mennä harrastamaan mitään yksin, mutta innostui kokeilemaan kaverin kanssa ja perheen kanssa. Meillä on testattu mm. perhesählyä, isä-poika - korista ja Gymiä. 

Jos kaverit eivät vielä harrasta mitään, mitäs jos pohtisit kaverien vanhempien kanssa yhdessä lapsille jotakin sopivaa lajia? Meilläkin esikoinen houkutteli kaksi kaveriaan saman lajin pariin ja yksi lajin parista löydetty kaveri taas jatkoi pidempään kaverien kannustuksella.

Mitä jos menisitkin lapsen kanssa ulos kävelemään ilman tavoitteita? Onko metsä lähellä? Meillä lapset rakastuivat metsäretkiin koronan alkaessa ja käymme yhä lähes joka viikko kävelemässä metsässä. Se on liikuntaa kaikessa rauhassa, joskin juoksemme välillä mäkiä ylös ja alas, kiipeillään kivillä ja käydään liikuntapaikoilla, joita lähimmässä metsässämme on. 

Enkä onko lähellä leikkipuistoja, koulun kenttiä? Meillä isommat lapset keksivät, että yhden leikkipuiston telineet on Ninja Warrior- rata ja sinne pitää päästä usein testaamaan voimien kehittymistä. 

Luovuutta kehiin! Pakottamalla et saa mitään aikaiseksi, mutta pakkaa eväät, aikaa ja hyvä mieli ja suunnatkaa ulos. Voit kysellä lapselta, että mennäänkö meren/järven/joen rantaan? Mennäänkö puistoon, metsään, leikkikentälle, koulun pihalle? Etsitäänkö yhdessä ihan uusi kohde? 

Ja lapsen kasvaessa, kun on oma kännykkä, ladatkaa Pokemon Go ja kappas, voikin olla, että peli peluri tahtookin ulos jahtaamaan pokemoneja. ;-) Pokemon Go kun palkitsee kävelykilomerit, jo viidestä kilometristä saa palkintoja. Meillä se on ollut näppärä lisämotivaattori saamaan sekä lapset ulkoilemaan säännöllisesti että puolisoni, joka voisi sohvaperunoitua ajan kanssa, kun työ ja monet harrastukset olisivat kotona ja tietokoneen ääressä tapahtuvia. Nyt puolisokin kävelee 35-60km/viikossa pelin innoittamana. Vaikka vahdinkin haukkana peliaikaa kotona, jokainen asia, joka saa perheen ulos liikkumaan, on minusta hyvä. Olisikohan Pokemon Go hyvä vinkki myös exälle...? Hehän voisivat ulkoilla molemmat pokemonien perässä.

paljon tsemppiä, ap! Toivottavasti lapsesi löytää innon liikunnan pariin. =)

Tässä ihan erinomaisia vinkkejä. Tuntuu että ap lähtee liikkeelle vähän väärästä päästä (aloituksen perusteella siis), yrittämällä hyötyajattelun kautta saada lasta tekemään juttuja. Pitää osata hiihtää ja luistella ja pyöräillä jne., ei lapsi tuommoisesta innostu. No, jotkut innostuu luonnostaan kaikesta, mutta jos ei niin leikki ja hauskuus on niitä juttuja joilla lapset motivoidaan. Leikkipuistot, sisäliikuntapuistot, trampoliinit, uimassa käynti, metsäseikkailut, aktivoivat pelit, kavereitten kanssa touhuaminen jne. Ja kun lapsi saa positiivisia kokemuksia liikunnasta niin ehkä se pyöräilyn tai luistelun opettelukaan ei niin kamalaa ole. Ja ei oikeasti ole mikään pakko osata hiihtää jos se ei yhtään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan: sinä olet äiti ja lähivanhempi ja toinen vanhempi on isä ja etävanhempi? Jos näin, niin ymmärrän täysin sen toisen vanhemman haluttomuuden lapsen mielen pahoittamiseen. Lapsi voi jossain vaiheessa päättää, että ei haluakaan enää käydä siellä "mälsän" vanhemman luona ollenkaan. Tuossa tilanteessa etävanhempi ei voi asialle mitään, eli ainoa keino lapsen pitämiseksi tyytyväisenä on mielistellä. 

Huoltajuus 50/50. Mielestäni kyseessä on se, että toinen vanhempi pääsee helpommalla kun antaa lapsen vaan tuijottaa ruutua. Voi silloin itsekin tehdä samaa, eikä tarvitse mihinkään vaivautua. Ruokailun kanssa on ihan sama. Toisessa kodissa saa nakkeja, nugetteja, ranskalaisia ja vanukasta, täällä syödään tavallista ruokaa ja lapsi raivoaa, että ei rakasta. Neuvolassa otan vastaan valitukset ylipainosta ja olemattomista taidoista minä. Ap

Tsemppiä sinulle! Minun bonuslapseni vanhemmat ovat kummatkin melko laiskoja ja nopeita antamaan periksi lapsen mielihaluille. Minä yritän kannustaa lasta vähän ulkoilemaan. Turhauttavaa yksin "vaatia" asioita..

Vaikuttaako ap ihmiseltä, jota kiinnostaa rakentava keskustelu ja hyvät vinkit? Ei minusta. Hukkaan menevät hyvät, kannustavat ja motivoivat näkemykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmin keino saada lapsi vihaamaan liikuntaa on pakkoliikunta.

Pidän näitä ihan arjen taitoina jota elämää varten tarvitsee. Kaikki ei aina ole kivaa, sekin on opittava. Ap

6-vuotiaan ei tarvitse osata kaikkea mahdollista. Siinä iässä vasta opetellaan pikkuhiljaa. Relaa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Sillä pakottamisella juuri tehdään liikuntaa vihaavia sohvaperunoita, kuten apkin on tehnyt.

Huoh. Sillä että mihinkään ei patisteta tai innosteta, tekee sohvaperunoita jotka eivät edes osaa liikkua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan: sinä olet äiti ja lähivanhempi ja toinen vanhempi on isä ja etävanhempi? Jos näin, niin ymmärrän täysin sen toisen vanhemman haluttomuuden lapsen mielen pahoittamiseen. Lapsi voi jossain vaiheessa päättää, että ei haluakaan enää käydä siellä "mälsän" vanhemman luona ollenkaan. Tuossa tilanteessa etävanhempi ei voi asialle mitään, eli ainoa keino lapsen pitämiseksi tyytyväisenä on mielistellä. 

Huoltajuus 50/50. Mielestäni kyseessä on se, että toinen vanhempi pääsee helpommalla kun antaa lapsen vaan tuijottaa ruutua. Voi silloin itsekin tehdä samaa, eikä tarvitse mihinkään vaivautua. Ruokailun kanssa on ihan sama. Toisessa kodissa saa nakkeja, nugetteja, ranskalaisia ja vanukasta, täällä syödään tavallista ruokaa ja lapsi raivoaa, että ei rakasta. Neuvolassa otan vastaan valitukset ylipainosta ja olemattomista taidoista minä. Ap

Tsemppiä sinulle! Minun bonuslapseni vanhemmat ovat kummatkin melko laiskoja ja nopeita antamaan periksi lapsen mielihaluille. Minä yritän kannustaa lasta vähän ulkoilemaan. Turhauttavaa yksin "vaatia" asioita..

Miksi puutut toisten lastenkasvatukseen? Minä en ainakaan "bonusvanhempana" ole puuttunut, ei ole minun asiani. 

Et voi ap muuttaa sitä, mitä toisessa kodissa tapahtuu, vaikka kuinka tekisi mieli. Et vaan voi. Ainoa mitä voit tehdä on muuttaa sitä, mitä omassa kodissasi tapahtuu ja yrittää saada herätettyä ilon ja halun liikkua. Kyllä tuon ikäisellä pitäisi sitä vielä olla, kun vaan löytyy ne mielekkäät keinot, pakottaminen tylsän tuntuisten juttujen pariin ei toimi. Varmasti tilanne on hirveän turhauttava, tsemppiä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan: sinä olet äiti ja lähivanhempi ja toinen vanhempi on isä ja etävanhempi? Jos näin, niin ymmärrän täysin sen toisen vanhemman haluttomuuden lapsen mielen pahoittamiseen. Lapsi voi jossain vaiheessa päättää, että ei haluakaan enää käydä siellä "mälsän" vanhemman luona ollenkaan. Tuossa tilanteessa etävanhempi ei voi asialle mitään, eli ainoa keino lapsen pitämiseksi tyytyväisenä on mielistellä. 

Huoltajuus 50/50. Mielestäni kyseessä on se, että toinen vanhempi pääsee helpommalla kun antaa lapsen vaan tuijottaa ruutua. Voi silloin itsekin tehdä samaa, eikä tarvitse mihinkään vaivautua. Ruokailun kanssa on ihan sama. Toisessa kodissa saa nakkeja, nugetteja, ranskalaisia ja vanukasta, täällä syödään tavallista ruokaa ja lapsi raivoaa, että ei rakasta. Neuvolassa otan vastaan valitukset ylipainosta ja olemattomista taidoista minä. Ap

Tsemppiä sinulle! Minun bonuslapseni vanhemmat ovat kummatkin melko laiskoja ja nopeita antamaan periksi lapsen mielihaluille. Minä yritän kannustaa lasta vähän ulkoilemaan. Turhauttavaa yksin "vaatia" asioita..

Miksi puutut toisten lastenkasvatukseen? Minä en ainakaan "bonusvanhempana" ole puuttunut, ei ole minun asiani. 

No minusta taas on ihanaa, että tuo bonusvanhempi välittää selvästi lapsesta! Hyvä että edes joku.

Kuullostaa kyllä omituiselta, jos kyseessä on asia jota sinä rakastat tehdä.. lapset yleensä innostuu asioista, joihin innostunut vanhempi vie positiivisesti kannustaen lapsen mukanaan. Eli oletko oikeasti itse noista asioista kiinnostunut vai paukutatko menemään hammasta purren, kun mielestäsi ne taidot "tulee osata"? Miten kannustat lasta ja annat hänelle palautetta liikuntasuorituksista? Ja kuten joku jo sanoikin, siihen et pysty mitenkään vaikuttamaan, mitä toisessa kodissa tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Sillä pakottamisella juuri tehdään liikuntaa vihaavia sohvaperunoita, kuten apkin on tehnyt.

Huoh. Sillä että mihinkään ei patisteta tai innosteta, tekee sohvaperunoita jotka eivät edes osaa liikkua. 

Innostaminen ja pakottaminen ovat aivan eri asioita. AP nimenomaan pakottaa hampaat irvessä, ja mikään ei vahingossakaan saisi olla kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Sillä pakottamisella juuri tehdään liikuntaa vihaavia sohvaperunoita, kuten apkin on tehnyt.

Huoh. Sillä että mihinkään ei patisteta tai innosteta, tekee sohvaperunoita jotka eivät edes osaa liikkua. 

Innostaminen ja pakottaminen ovat aivan eri asioita. AP nimenomaan pakottaa hampaat irvessä, ja mikään ei vahingossakaan saisi olla kivaa.

Ja sinä tiedät tämän, niin mistä tarkalleen ottaen?

Vierailija kirjoitti:

Kuullostaa kyllä omituiselta, jos kyseessä on asia jota sinä rakastat tehdä.. lapset yleensä innostuu asioista, joihin innostunut vanhempi vie positiivisesti kannustaen lapsen mukanaan. Eli oletko oikeasti itse noista asioista kiinnostunut vai paukutatko menemään hammasta purren, kun mielestäsi ne taidot "tulee osata"? Miten kannustat lasta ja annat hänelle palautetta liikuntasuorituksista? Ja kuten joku jo sanoikin, siihen et pysty mitenkään vaikuttamaan, mitä toisessa kodissa tapahtuu.

Ei mun lapsi viihdy uimarannalla eikä museossa, vaikka molempia minä rakastan ja paljon ollaan niissä käyty. Ihan oma persoona se lapsi on.