Toisen vanhemman sitoutuminen lapsen harrastamiseen

Erikoinen tuo sanavalinta, ei rakasta.

Yleensä lapset käyttävät aika paljon kovempaa kieltä ruoista tai aktiviteeteista, joita eivät voi sietää. Ainakin meidän perheessä on pitänyt kovasti opettaa, ettei asiat eivät ole tyhmiä tai kauheita tai yököttäviä, vaan niistä ei välitä.

Toki lapset myös puhuvat rakastamisesta, välillä melkein hävettää kun kailottavat ravintolassa rakastavansa suklaajäätelöä. Ja vanhemmilleen kertovat päivittäin rakastavansa.

Anteeksi jos on aivan ohis, oli vain niin mielenkiintoinen tapa ilmaista asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan: sinä olet äiti ja lähivanhempi ja toinen vanhempi on isä ja etävanhempi? Jos näin, niin ymmärrän täysin sen toisen vanhemman haluttomuuden lapsen mielen pahoittamiseen. Lapsi voi jossain vaiheessa päättää, että ei haluakaan enää käydä siellä "mälsän" vanhemman luona ollenkaan. Tuossa tilanteessa etävanhempi ei voi asialle mitään, eli ainoa keino lapsen pitämiseksi tyytyväisenä on mielistellä. 

Huoltajuus 50/50. Mielestäni kyseessä on se, että toinen vanhempi pääsee helpommalla kun antaa lapsen vaan tuijottaa ruutua. Voi silloin itsekin tehdä samaa, eikä tarvitse mihinkään vaivautua. Ruokailun kanssa on ihan sama. Toisessa kodissa saa nakkeja, nugetteja, ranskalaisia ja vanukasta, täällä syödään tavallista ruokaa ja lapsi raivoaa, että ei rakasta. Neuvolassa otan vastaan valitukset ylipainosta ja olemattomista taidoista minä. Ap

Älä kadehdi eksääsi siitä, ettei ole hyvä vanhempi. Keskity omaan hommaasi, eli siihen mitä nytkin olet tehnyt - pyrit antamaan lapsellesi mahdollisimman hyvät eväät elämää varten. Toivottavasti lapsesi ymmärtää myöhemmin, kumpi vanhempi ajatteli hänen parastaan. Mutta jos ei, niin voit ainakin hyväklä omatunnolla sanoa, että parhaasi teit. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen tuo sanavalinta, ei rakasta.

Yleensä lapset käyttävät aika paljon kovempaa kieltä ruoista tai aktiviteeteista, joita eivät voi sietää. Ainakin meidän perheessä on pitänyt kovasti opettaa, ettei asiat eivät ole tyhmiä tai kauheita tai yököttäviä, vaan niistä ei välitä.

Toki lapset myös puhuvat rakastamisesta, välillä melkein hävettää kun kailottavat ravintolassa rakastavansa suklaajäätelöä. Ja vanhemmilleen kertovat päivittäin rakastavansa.

Anteeksi jos on aivan ohis, oli vain niin mielenkiintoinen tapa ilmaista asia.

Niin siis ei rakasta minua kun asetan rajoja vaikkapa juuri sen syömisen suhteen. Ap

Liikuntaan pakottaminen kuulostaa ikävältä ja todennäköisesti kääntyy tarkoitustaan vastaan. Yritä vähän höllätä. Minulla yksi lapseni ei yhtään tykkää ulkoilusta ja liikunnasta, muut taas tykkäävät. Tätä yhtä olen silti saanut ulkoilemaan erilaisilla houkuttimilla. Esim. hiihtoretkestä tykkäsikin, kun hiihdettiin lyhyesti ja pidettiin kaakaonjuo ntitauko. Ja kävelylle häntä sai houkuteltua, jos mentiin metsään leikkimään majanakennusta. Jos hänelle piti ostaa kaupasta jotain uutta vaatetta, mentiin kävellen kauppaan ja vastineeksi otettiin siellä jotkut smoothiet. Ei hän edelleenkään liiku yhtä paljon kuin sisaruksensa, mutta on kuitenkin oppinut hiihtämään, luistelemaan, uimaan ja pyöräilemään eikä ihan koko aikaa istu sohvalla.

Luovu hiihdosta. Jostain täytyy antaa periksi.

Keksisittekö mitään, mikä olisi lapsesta kivaa? Meidän pulska lapsi nauttii parkourista, kun se on rentoa, eikä siinä kilpailla. Tai mites vaikka pokemon go, yhdessä käytte jahdilla?

Mutta tsemppiä, meilläkin tosiaan kuopus on pullea, esikoinen on laiha riuku, ja huono omatunto on, kun toinen on niin erilainen - mutta ennemmin nämä asiat hyvällä ja positiivisen kautta.

En lukenut kaikkia pahoittelut jos tämä on jo mainittu, tuon Pokemonin lisäksi geokötkeily innostaisiko se lasta?

Jos isä ei arvostanut liikuntaa avioliiton aikana, niin ei se nyt myöhemminkään sitä ala arvostaa. Taitaa jäädä vastuu lapsen liikunnasta ap:lle.

Meillä on toiminut perusrauhallisen lapsen kanssa parheiten se, että kotiin mahdollistetaan liikuntajuttuja. Meillä on voimistelurenkaat, puolapuut, patjoja, jumppapallo, joogaliina, ja pihalla trampoliini. Lapsi onnyt 10 v. ja inhoaa kaikkia pallopelejä ja juoksentelua, mutta noissa jaksaa pomppia ja kieppua ja temppuilla tunteja päivässä. Ovat myös meillä kyläilevien kavereiden suosiossa. On myös pari perinteistä kuntolaitetta, mutta niistä ei ole niin kiinnostunut, paitsi soutulaitetta käyttää joskus. Sen sijaan temput, siis kaiken maailman kärrynpyörät ja käsilläseisonnat ja siltakaadot, ovat se juttu selvästi ja niissä kehittyy jatkuvasti taitavammaksi. Mihinkään ohjattuun voimisteluun ei silti halua.

Koita jatkaa vaan! Olet oikealla asialla. Elämässä pärjää parhaiten ne, jotka jaksavat tehdä myös niitä ei niin mukavia asioita. Lapsen aktivoiminen kehittää terveyden lisäksi myös sinnikkyyttä.

Tuli mieleen, että ruoka voi olla myös houkutun, viikonlopun geokätköilylle eväät mukaan tai luistelun jälkeen saa vispipuuroa yms.

Nugetit ja vanukkaat taitaa olla aika ravinneköyhiä, mutta auttaisiko ottaa lapsi mukaan ruokalistan ja välipalojen suunnitteluun? Tortillojenkin väliin saa vaikka mitä kasvista, pinaattilettuja voi tehdä itsekin ja oletteko kokeilleet leipoa yhdessä? Usein lapset innostuvat terveellisistäkin ruuista, kun pääsevät osallistumaan.

Ja lapselle voi sanoa, että eri vanhempien kotona on eri säännöt. Kun lapsesi sanoo sinulle, ettei rakasta, voit sanoa takaisin että rakastat ehdoitta ja tavoittelet yhdessä tekemisellä hänelle tärkeitä elämäntaitoja. Jos vaan komennat ja pahimmassa tapauksessa vertaat sivulauseessa lasta laiskaan exääsi, loukkaat lasta ja hän kääntyy sinua vastaan.

Yritä keksiä liikkumistapa joka ei tunnu liikunnalta. Siis sen jälkeen kun ne pakolliset fillaroinnit ja luistelut on jotenkuten hallussa. Käykää pelaamassa jotain pelletennistä, tai rannalla kalliokävelyllä.

Painoon vaikuttaa oikeastaan vain oikein syöminen, ja poistaisin sokerin ja gluteenin ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Koita jatkaa vaan! Olet oikealla asialla. Elämässä pärjää parhaiten ne, jotka jaksavat tehdä myös niitä ei niin mukavia asioita. Lapsen aktivoiminen kehittää terveyden lisäksi myös sinnikkyyttä.

Tuli mieleen, että ruoka voi olla myös houkutun, viikonlopun geokätköilylle eväät mukaan tai luistelun jälkeen saa vispipuuroa yms.

Nugetit ja vanukkaat taitaa olla aika ravinneköyhiä, mutta auttaisiko ottaa lapsi mukaan ruokalistan ja välipalojen suunnitteluun? Tortillojenkin väliin saa vaikka mitä kasvista, pinaattilettuja voi tehdä itsekin ja oletteko kokeilleet leipoa yhdessä? Usein lapset innostuvat terveellisistäkin ruuista, kun pääsevät osallistumaan.

Ja lapselle voi sanoa, että eri vanhempien kotona on eri säännöt. Kun lapsesi sanoo sinulle, ettei rakasta, voit sanoa takaisin että rakastat ehdoitta ja tavoittelet yhdessä tekemisellä hänelle tärkeitä elämäntaitoja. Jos vaan komennat ja pahimmassa tapauksessa vertaat sivulauseessa lasta laiskaan exääsi, loukkaat lasta ja hän kääntyy sinua vastaan.

Ehdottomasti ruokaa ei pidä esitellä "palkintona". Ihmiskeho ei toimi myöskään niin että ensin "kulutellaan" joku mystinen määrä kaloreita ja sitten ahdetaan ne takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita jatkaa vaan! Olet oikealla asialla. Elämässä pärjää parhaiten ne, jotka jaksavat tehdä myös niitä ei niin mukavia asioita. Lapsen aktivoiminen kehittää terveyden lisäksi myös sinnikkyyttä.

Tuli mieleen, että ruoka voi olla myös houkutun, viikonlopun geokätköilylle eväät mukaan tai luistelun jälkeen saa vispipuuroa yms.

Nugetit ja vanukkaat taitaa olla aika ravinneköyhiä, mutta auttaisiko ottaa lapsi mukaan ruokalistan ja välipalojen suunnitteluun? Tortillojenkin väliin saa vaikka mitä kasvista, pinaattilettuja voi tehdä itsekin ja oletteko kokeilleet leipoa yhdessä? Usein lapset innostuvat terveellisistäkin ruuista, kun pääsevät osallistumaan.

Ja lapselle voi sanoa, että eri vanhempien kotona on eri säännöt. Kun lapsesi sanoo sinulle, ettei rakasta, voit sanoa takaisin että rakastat ehdoitta ja tavoittelet yhdessä tekemisellä hänelle tärkeitä elämäntaitoja. Jos vaan komennat ja pahimmassa tapauksessa vertaat sivulauseessa lasta laiskaan exääsi, loukkaat lasta ja hän kääntyy sinua vastaan.

Ehdottomasti ruokaa ei pidä esitellä "palkintona". Ihmiskeho ei toimi myöskään niin että ensin "kulutellaan" joku mystinen määrä kaloreita ja sitten ahdetaan ne takaisin.

Onhan se nyt parempi että ne voikkrit mennnään syömään metsäretkelle kuin että ne syödään sisällä, jos halutaan nimenomaan kannustaa liikkumaan ja ulkoilemaan.

Onpa ap saanut ilkeitä vastauksia. Varmaan suurin osa ei ole erolasten vanhempia. Itsellä kokemusta omien ja miehen lasten vuoroelämästå ja tuollaista se vaan on. Ja sitten kun lapset kasvaa ja jos saavat liikkua vapaasti, niin jos joutuvat tekemään jotain epämieluisaa tai heitä yrittää kasvattaa, niin ei muuta kuin viivana toiselle vanhemmalle ja sitten sieltä tulee kiukkuinen puhelu, kun lasta on kiusattu.

Mutta siis asiaan, annan isän tehdä mitä tekee ja kerro lapselle jatkuvasti, että rakastat häntä. Vaikka kuinka sanoisi ettei rakasta, niin kerro että itse rakastat senkin edestä. Yritä myös erottaa rakkaus teoista, eli kerro lapselle, että vaikka hän tekisi mitä, niin äiti aina rakastaa.

Ja sitten asiaan. Tässä tuli hyviä vinkkejä arkiliikkumiseen. Meillä yksi lapsista inhoaa pallopelejä, kilpailuja, oikeastaan kaikkea, missä tulee hiki.... Sen sijaan tykkää uida rennosti, siis pulikoida, etsiä geokätköjä ja pokemoneja, joskus ottaa äidin kanssa tanssijamit kotona, eli hyvää musaa ja sitten tehdään hassuja liikkeitä jne. Kaikkea tällaista, tulee edes vähän arkiliikuntaa. Ja huomaatta, en koskaan sano näitå liikunnaksi tai urheiluksi, koska siinä vaiheessa tyttö kiljuisi, että ei käy.

Tsemppiä ja ilon kautta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmin keino saada lapsi vihaamaan liikuntaa on pakkoliikunta.

Pidän näitä ihan arjen taitoina jota elämää varten tarvitsee. Kaikki ei aina ole kivaa, sekin on opittava. Ap

Ai niinku myös p*rsepanot?

Mene huithelvettiin täältä tyhmien kirjoitustesi kanssa!