Lue keskustelun säännöt.
Voiko ujoudella tms selittää ettei lapsi vastaa tervehdykseen?
10.05.2010 |
Haluaisin tämän tavan kitkeä pois, sillä minusta se on niin epäkohteliasta toisen torjumista. Miten siis rohkaista lasta vastaamaan ainakin hänelle henkilökohtaisesti osoitettuun tervehdykseen että hei? Vastaamattomuus ilmenee sekä 5- että 13-vuotiaalla.
Kommentit (56)
jolle jokainen kohtaaminen on laatuaan uusi. Ei sano päivää, mutta lähtiessään sanoo kiitos näkemiin oli tosi mukavaa leikkiä teillä koska te tulette meille tulkaa pian pliis.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja esim. meillä on asperger-poika, joka ei aivan aidosti muista ja halua tervehtiä.
Minulla on Asperger, mutta tervehtiminen ja muut peruskohteliaisuut ovat aina onnistuneet. Miksikö? Koska ne ovat niin mekaanisia suorituksia, eikä niitä tarvitse edes ajatella: "terve", "kiitos", "heippa", "huomenta" jne. Toinen juttu tietenkin on, jos vastapuoli haluaa alkaa keskustelemaan - silloin menen yleensä lukkoon, enkä keksi mitään sanottavaa.
Vastasin tähän ketjuun, koska minua veljeni lapset (6v ja 9v) eivät kumpikaan tervehdi kun tulevat kylään.
Lapsella voi olla selektiivinen mutismi ja silloin on tosi vaikea saada sanaa suustaan. Ei ole mistään käytöstapojen puutteesta kyse. T.hoitsu
Vierailija kirjoitti:
Pakotatteko lapsen sanomaan tädille päivää? Saako hän kotona jonkun rangaistuksen? Puhutaanko asiasta kotona? Tivaatko syytä miksei lapsi halunnut sanoa mitään? Syyllistätkö lasta yksinäisestä tulevaisuudesta ja kavereiden menettämisestä?
Sanokaa ihan oikeasti mitä tehdä. Kyselee neuvoton.
Voi luoja mikä pönttö olet. Anna lapsen olla. Ei kaikille tarvitse puhua. Ei ole sitten namusedistä tai muista hulluista vaaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opeteta tapoja. Kun kyläänkin tullaan, niin monet lapset ei tervehdi, sinne vain mamma helmoihin mennään piiloon nenää kaivamaan, kun pitäisi sanoa päivää tai terve tai mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujoushan on pitkälti sosiaalisten taitojen puutetta eli kyllä. Ehkä 5-vuotiaalta sen ymmärtää, 13-vuotiaalta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella voi olla selektiivinen mutismi ja silloin on tosi vaikea saada sanaa suustaan. Ei ole mistään käytöstapojen puutteesta kyse. T.hoitsu
Voihan silloinkin nyökätä ja hymyillä, tätähän tehdään Suomessa ihan aikuistenkin kesken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ujoudesta moititaan ja syyllistetään, lapsi oppii olevansa vääränlainen, ja sehän vain lisää ujoutta ja vie itsetunnon siihen päälle. Kannustamisen kautta, eikä sitäkään liikaa ja väkisin. Suomessa lapsia on vuosikymmeniä pakkoreipastettu, millä on usein ollut päinvastainen vaikutus. Jos lapsi hyväksytään omana itsenään, ujous vähenee vähitellen, vaikka toki sosiaalisia tilanteita pitää jonkin verran harjoitella.
Totta kai voi. Ja siis ujouskin on vähän lievä termi, jos onkin kyse valtavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi. Itse olen ujo lähes viisikymppinen nainen, enkä minä vieläkään usein PYSTY vastaamaan tervehdykseen. Olen siis äärimmäisen ahdistunut ja paniikkikohtauksen partaalla niissä sosiaalisissa tilanteissa, ja vie kaikki voimani etten säntää karkuun, että edes pysyn siinä tilanteessa. Joten kun aikuisella, akateemisesti koulutetulla ja työssäkäyvällä ihmiselläkin voi olla tällainen ongelma, niin ihan taatusti lapsellakin voi.
Ja ujoushan kuuluu myös synnynnäiseen temperamenttiin, eli se itsessään ei ole kasvatuksen tuotetta tai sen puutetta. Vaihtelevasti sitten kasvatuksella voi vaikuttaa siihen, miten ujoudesta huolimatta pystyy toimimaan tai ei. Mutta voi hyvin olla, että temperamentiltaan ääripään ujot ei aina minun tapaan koskaan pysty normaaliin sosiaalisuuteen. Onneksi meitä ääripään tapauksia on aika vähän.
Vierailija kirjoitti:
Jos ujoudesta moititaan ja syyllistetään, lapsi oppii olevansa vääränlainen, ja sehän vain lisää ujoutta ja vie itsetunnon siihen päälle. Kannustamisen kautta, eikä sitäkään liikaa ja väkisin. Suomessa lapsia on vuosikymmeniä pakkoreipastettu, millä on usein ollut päinvastainen vaikutus. Jos lapsi hyväksytään omana itsenään, ujous vähenee vähitellen, vaikka toki sosiaalisia tilanteita pitää jonkin verran harjoitella.
Ujous on pitkälti käyttäytymistä, ei kenenkään perimmäinen luonne. Kyllä kai käyttäytymistä saa korjata, muutenhan menee ihan mahdottomaksi kasvattaminen. Kannustaa toki pitää, ja säädellä sitä kuinka usein harjoitellaan.
Eikä se ujous läheskään aina mihinkään itsekseen katoa, ei kaikkea voi aina kuitata sillä että odotetaan lapsen saavan tietyssä iässä jonkun päivityspaketin. Suomessa nimenomaan vetäytyminen sallitaan paljon laajemmin kuin valtaosassa maailman kulttuureja.
Muistan lapsuudestani hyvin sen tunteen, etten tiennyt miten vieraiden kanssa pitää käyttäytyä. Olin kyllä puhelias ja avoin, mutta sitten tulee se jännä ikävaihe kun on epävarma itsestään ja ujostuttaa. Äiti laittoi minut harjoittelemaan hänen kanssaan. Alkaen ihan moikkaamisesta käsipäivään. Ehkä sekin, että meillä kävi paljon vieraita tai käytiin kylässä auttoi kohtaamaan vieraita ja oppi sen tervehtimisen.
Muistan sen helpotuksen, kun äiti osasi selittää ja näyttää. Ihan vaan kotona oltiin ja leikittin, että äiti on kaupan kassa tai kirjastotäti tai hänen kaverinsa "Mirkku" tai naapurit tmv. Se oli ihan hauskaakin, koska äiti osasi näytellä. Opin nopeasti. Äiti oli ehkä liiankin innokas kasvattaja, mutta ehkä tästä vinkistä olisi jollekin apua?
Vierailija kirjoitti:
Ujoushan on pitkälti sosiaalisten taitojen puutetta eli kyllä. Ehkä 5-vuotiaalta sen ymmärtää, 13-vuotiaalta ei.
No ei ujous kyllä ole sosiaalisten taitojen puutetta. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa se usein on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujoushan on pitkälti sosiaalisten taitojen puutetta eli kyllä. Ehkä 5-vuotiaalta sen ymmärtää, 13-vuotiaalta ei.
No ei ujous kyllä ole sosiaalisten taitojen puutetta. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa se usein on.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on ihan erikseen oma juttunsa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujoushan on pitkälti sosiaalisten taitojen puutetta eli kyllä. Ehkä 5-vuotiaalta sen ymmärtää, 13-vuotiaalta ei.
No ei ujous kyllä ole sosiaalisten taitojen puutetta. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa se usein on.
Tämä. Ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa.
Samma här.
-21-