Miksi "häpeä" on niin voimakas tunnetila suomalaisessa kulttuurissa?

"Aasian valtiot"... haluaisin tietää monessako maassa olet asunut, ap?

Japanissa on ollut vallalla kasvojen säilyttäminen ja tiettyjen asioiden tekeminen perinteisesti. Mutta siellä kuten Kiinassakin "maailma muuttuu". Naiset esim. haluavat pysyä sinkkuina tai ainakin lapsettomina ja jatkaa työelämässä. Tämä hävettää vain heidän vanhempiaan.

Voisin veikata, että meillä on sama prosessi käynnissä. Ap:ta hävettää, 40+ ikäisiä hävettää eri määrissä eri asiat. Nuoremmassa väessä on sitten jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli minunkin lapsuudessa ihan tavoiteltu piirre ihmisessä, syvä häpeä. Äitini jatkuvasti sitä toitotti, että etkö tajua häveätä itseäsi? Kaikesta piti hävetä, mistään ei saanut olla onnellinen. Piti hävetä jos epäonnistui jossain, piti hävetä jos onnistui, koska jos oli tyytyväinen johonkin niin siitä seurasi vielä pahempi synti ylpeys.  Ja se oli loppuelämän menoa helvettiin sen jälkeen kun aloit tuntea itseäsi jostain ylpeäksi. Hyvä ihminen kärsi helvetillisiä syyllisyyden tuskia koko elämänsä aamusta iltaan. 

Tämä. "Aina siuta saa hävetä", oli äitini vakiofraasi lapsuudessani. Varmasti moni muukin 70-luvulla syntynyt on tuon useasti kuullut. En aina käsittänyt, mitä pahaa olin tehnyt, mutta kenties minun olisi pitänyt hävetä jo pelkästään olemassaoloani. Hävettävyyttä ei jankuttanut pelkästään äitini, sillä myös pari kaveriani kuuluivat myötähäpeäkerhoon, ja jaksoivat hokea "eiks siuta yhtään hävetä?"

Eivät suomalaiset häpeä nykyään yhtään mitään.

Mielestäni ihmiset voisivat hävetä tekemisiään joskus enemmänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Palstallakin porukka kertoo kaiken maailman häpeästä. Onko vanhemman ikäluokan juttu, en tiedä.å

Ei tunnu olevan pelkästään vanhemman ikäluokan juttu. Kyllähän tuokin ketju jossa kerrotaan mitä ei osaa,kehtaa,luulee ettei osaa jne...näyttää että häpeä on nuoremmillakin voimakas rajoite edes yrittää . Epäonnistumisen pelko rajoittaa ja jopa normaaleista ruumiintoiminnoista on tullut häpeän ja salailun asia. Asioista nähdään paljon vaikeampana kuin ovatkaan ja ajatellaan että ei voi yrittää kun ei kuitenkaan osaa ja kaikki nauraa.

En tiedä, miksi ap ei tiedä Aasialaisten lisäksi muita kulttuureja kuin suomalaisen, jossa häpeä olisi niin korostunut. Ehkä hän ei tiedä muita kulttuureja? Häpeä on kuitenkin perustunne, joka on yhtä lailla korostunut jo kädellisten apinoiden laumoissa. Se on yhteisöllisyyden perusedellytys -se säätelee ihmisten käyttäytymistä niin että yhdessä eläminen on mahdollista - ja siis läsnä kaikissa kulttuureissa. Mikä muuttuu ja vaihtelee kulttuurien ja jopa yhteiskuntaluokkien välillä on se, mistä häpeää koetaan ja miten sitä ilmaistaan.

0/5. Mitä roskaa!

Vierailija kirjoitti:

Se tulee venäjän ja ruotsin vallan alaisuudesta. Suomalaisuutta ja suomalaisten piti silloin heidän mielestä hävetä itseään.

Tämä on totta historiallisesti katsottuna. Suomalaisen häpeän juuret ovat syvällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tulee venäjän ja ruotsin vallan alaisuudesta. Suomalaisuutta ja suomalaisten piti silloin heidän mielestä hävetä itseään.

Tämä on totta historiallisesti katsottuna. Suomalaisen häpeän juuret ovat syvällä.

Öhö-öhö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli minunkin lapsuudessa ihan tavoiteltu piirre ihmisessä, syvä häpeä. Äitini jatkuvasti sitä toitotti, että etkö tajua häveätä itseäsi? Kaikesta piti hävetä, mistään ei saanut olla onnellinen. Piti hävetä jos epäonnistui jossain, piti hävetä jos onnistui, koska jos oli tyytyväinen johonkin niin siitä seurasi vielä pahempi synti ylpeys.  Ja se oli loppuelämän menoa helvettiin sen jälkeen kun aloit tuntea itseäsi jostain ylpeäksi. Hyvä ihminen kärsi helvetillisiä syyllisyyden tuskia koko elämänsä aamusta iltaan. 

Tämä. "Aina siuta saa hävetä", oli äitini vakiofraasi lapsuudessani. Varmasti moni muukin 70-luvulla syntynyt on tuon useasti kuullut. En aina käsittänyt, mitä pahaa olin tehnyt, mutta kenties minun olisi pitänyt hävetä jo pelkästään olemassaoloani. Hävettävyyttä ei jankuttanut pelkästään äitini, sillä myös pari kaveriani kuuluivat myötähäpeäkerhoon, ja jaksoivat hokea "eiks siuta yhtään hävetä?"

En ole moista koskaan kuullut kotonani enkä sanonut lapsilleni. Ei ole kaikkien vanhojen juttu.

N72

Vierailija kirjoitti:

Koska kasvatetaan siihen, että itseään ei saa korostaa tai näkyä. Jopa puheliaampi ihminen on hämmästelyn aihe.

Häh? Se oli ennen. Nyt vaan kannustetaan mielipiteen ilmaisuun ja hölpötykseen. Ja ihmeellinen on se, joka ei ole koko ajan sosiaalinen siis jaksa riekkua jokapaikassa ja harrastaa viihtyy kotona ja rauhassa ja soittaa kitaraa ja tekee ruokaa ja vaikka mitä häärää.

Tietoa väheksytään ja sitä, että voi ihminen olla tasapainoinen ilman jatkuvaa hälinää.

viekää kutsukaa muttaku meidän perhe ei ole sellainen. Me tehdään ja ollaan ja voidaan siten suht hyvin.

Sosiaalisempaa lapsistamme ovat löytäneet kaverit. Tämä yksi tekee vaikka mitä, kun on niin luova.

Tuo jatkuva häpeä harmittaa tässä kulttuurissa. Kaikkein rasittavinta on myötähäpeily. Inhoan koko sanaa. Mitään ei saa tehdä, ilman että joku lähes kuolee myötähäpeään. Ei saa tanssia. Ei saa nauraa. Ei saa huutaa. Aina on muka jonkun mielestä nolo.

Nimenomaan pitää tehdä noloja asioita. Mokata oikein kunnolla. Se, jos mikä vapauttaa häpeästä.

Vierailija kirjoitti:

Joo nimenomaan vanhan kansan, ja toki jälkeläisten joille tuo siirretty, juttu. Äitini sanoi herranvuonna 2022 avioerostani, että se on häpeä :D

Ja vielä ihmetellään miksi keski-ikäiset naiset käy terapiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli minunkin lapsuudessa ihan tavoiteltu piirre ihmisessä, syvä häpeä. Äitini jatkuvasti sitä toitotti, että etkö tajua häveätä itseäsi? Kaikesta piti hävetä, mistään ei saanut olla onnellinen. Piti hävetä jos epäonnistui jossain, piti hävetä jos onnistui, koska jos oli tyytyväinen johonkin niin siitä seurasi vielä pahempi synti ylpeys.  Ja se oli loppuelämän menoa helvettiin sen jälkeen kun aloit tuntea itseäsi jostain ylpeäksi. Hyvä ihminen kärsi helvetillisiä syyllisyyden tuskia koko elämänsä aamusta iltaan. 

Tämä. "Aina siuta saa hävetä", oli äitini vakiofraasi lapsuudessani. Varmasti moni muukin 70-luvulla syntynyt on tuon useasti kuullut. En aina käsittänyt, mitä pahaa olin tehnyt, mutta kenties minun olisi pitänyt hävetä jo pelkästään olemassaoloani. Hävettävyyttä ei jankuttanut pelkästään äitini, sillä myös pari kaveriani kuuluivat myötähäpeäkerhoon, ja jaksoivat hokea "eiks siuta yhtään hävetä?"

Muistan vieläkin sen epäuskon ja raivon äitini silmissä kun sanoin "ei". Sitten oli parempi ottaa jalat alleen ettei tullut ympäri korvia tai revitty hiuksista. Kannatti kadota muutamaksi tunniksi kokonaan. 

Mammat jauhaa ja me muut vaan porskutetaan

Kuuluu suomalaiseen kansantuntoon,vuosisatojen asenne ja kasvatusperinne.

Vaatimatonta, nöyrää (nöyristelevää?) kansaa.

Liian herkässä myötähäpeä toisten suomalaisten puolesta. Älä uhriudu, jos toinen siomaalainen mogaa maailmalla.

Itsestä ja suomalaisuudesta kannattaa olla ylpeä, meillä ei ole hävettävää muiden kansojen rinnalla.

Tiettyjen kansojen tulisi kyllä hävetä, muttei suomalaisten.

Suomalainen kulttuuri on melko narsistinen: Täällä auotaan päätä, puukotetaan selkään, kampataan, mollataan, mustamaalataan, lyödään heikompaa, lyödään lyötyä, vaaditaan aina vaan enemmän, ei tueta, ei kannusteta, ollaan kateellisia ihan kaikesta, arvostellaan, tuomitaan, ollaan vahingoniloisia, kuppikuntaisia, kävellään toisten yli, kylmiä ja epäempaattisia, tunnevammaisia ihmisiä..

Siis ei mitenkään tavatonta, että tämä kansa kylpee häpeässä, kehdosta käsin opitaan tuntemaan häpeää, sekä häpäisemään.

Ja joidenkin mielestä se on olevinaan hyvä asia.

Ei häpeän tunnetta tarvitse hävetä.

https://www.terve.fi/artikkelit/hapea-kuuluu-ihmisena-olemiseen-mita-mi…

Häpäisyä käytetään kyllä monissa kulttuureissa kasvatuskeinona. Vähän eri tavoin eri maissa mutta se on hyvin yleinen ylikulttuurien käytetty keino kun ei ole viisautta ja taitoa kasvattaa ja opastaa rakentavilla tavoilla.

"Häpeä on itseen kohdistettu tunne, joka syntyy vertailusta muihin ihmisiin, tai kun yksilö ei koe tulevansa nähdyksi sellaisena kuin haluaisi. Häpeä altistaa mielenterveysongelmille, vihan hallinnan pulmille ja erilaisille riippuvuuksille. Lisäksi häpeä vaikeuttaa hakeutumista avun piiriin. " ( kirjasta Häpeän hoito).

Koska suomalaisilla on aasialainen mielenlaatu