Lue keskustelun säännöt.
Lasten kaverit aina meillä
10.09.2022 |
Miksi lapsien kaverit on aina meillä, eikä ikinä muissa perheissä? Tämä on ollut aina näin. Olen sanonut, että
meille saa aina tulla ja jotain purtavaakin löytyy. Joskus, edes joskus, vastavuoroisuus tuntuisi hyvältä. Se olis kohteliasta.
Minulla lapsia 3 (iät: 6, 10, 15). Ihan jokaisen kaverit leikkii ja oleilee meillä. Aina on jonkun lapsen kavereita kylässä. Ja korostan: minua ei sinällään haittaa, ihmettelen vaan että miksi muissa perheissä ei ikinä olla? Nyt kun ruoan hinta on noussut, niin alkaa tuntua kukkarossa tämä päivittäinen kaverisakki. Teen halpoja tarjottavia mm. pannaria ja sellaista. Mutta syöjiä on niin paljon, että esim. yksi pelillinen ei riitä.
Olen myös jutellut vanhemmille ja kertonut että olisi mukavaa jos lapset kyläilisivät vastavuoroisesti. Saan osakseni vaan kiitosta itselleni kun otan lapset/nuoret kotiimme mutta ei sanaakaan milloin toisille voisi mennä.
Alkaa väsyttää tämä jo 10-vuotta jatkunut touhu.
En halua kuitenkaan kieltää meille tuloa koska selvästi meillä viihdytään ja lasten kaverit ovat tulleet tärkeiksi myös meille. Mitä voin tehdä?
Kommentit (88)
Lapsilikka? kirjoitti:
Meillä sama juttu. Yhden käden sormilla voin laskea kerrat, kun meidän lapsi on ollut leikkimässä muualla. Viimeksi, kun lapsi oli leikkimässä toisen luona, tämä toinen lapsi oli koko ajan pyytänyt, että vaihdetaan paikkaa meille, kun heillä on niin tylsää. Tuon perheen vanhemmat ovat mukavia ja rauhallisia ja lapsilla on omat huoneet täynnä leluja - ei ole heistä kiinni. Mysteeri on, miksi kaikki lapset valitsevat automaattisesti meidän kodin, jos saavat valita leikkipaikan. Minkä tekijöiden siis luulen houkuttelevan meille: 1. Me vanhemmat olemme aktiivisia ja osallistumme leikkeihin (eli mies vie kesällä suppailemaan, kalastamaan, mä järjestän piknik-retkiä ja ulkoleikkejä sekä olen mukana sisäleikeissä) 2. Tarjoamme aina samat ruuat siinä aikataulussa kuin muukin perhe syö, esim. jos tulevat klo 14 aikoihin, syömme välipalan ja jos leikki jatkuu vielä 17 aikoihin, syömme illallisen jne). 3. Kunnioitamme perheenä toisiamme sekä muita ja olemme ystävällisiä: osoitamme kiinnostusta muita kohtaan kysymyksin. 4. Meillä on lemmikkieläimiä. 5. Meillä on paljon leluja. 6. Emme ole nipoja. Varmasti aika samoja tekijöitä, kuin muillakin, joilla lapset haluavat vierailla. Tykkään siitä, että lapseni ystävät tulevat meille, kyse ei ole siitä. Olisi kuitenkin mukavaa, että oma lapsi oppisi käymään myös muilla. Nyt hän on myös alkanut ajatella, että vain meillä kotona on kivaa, kun kaikki kaveritkin niin sanovat. Miten siis ohjata hommaa siihen suuntaan, että lapset leikkisivät myös muissa perheissä? Pitäisikö laittaa lapselle mukaan jotain aktiviteettia, jota lapsi opettaisi kaverille kylässä? Lapselle mukaan eväitä, joita voisi tarjota kaverillekin? Sanoa lapsille, että miettikää meillä leikit itse, minun täytyy nyt tehdä kotitöitä? Valitettavsti minulla on vain vähän keinoja, enemmän olen itsekin kysymysmerkkinä, miten tilannetta saisi muutettua (tässä tapauksessa kyse alle kouluikäisistä lapsista).
Olipa jotenkin itsekehuinen mölli kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoisen kaverit on lähes aina meillä, näin ollut 8v alkaen nyt 14v ikään saakka. Onhan noita tullut ruokittua, mutta se on ok, hyvä vaan kun tiedän missä lapsi on.
Keskimmäisen kaverit taas on tosi harvoin meillä, hän on enemmän kaverien luona. Ei tosin mitenkään päivittäin tai edes viikottain, viihtyy paljon itsekseenkin. Tai näkee kavereita vaan ulkona jossain jaliskentällä tms, eivät ole kenenkään luona. On nyt 11v. Poika on, kuten esikoinenkin, joten ei selity kaveriviihtymisen ero sukupuolellakaan.
Nuorin 7v kyläilee melko tasapuolisesti kavereiden kanssa, kyläilyt sovitaan kyllä vielä yhteistyössä vanhempien kanssa arkisin 17.30-19.30 sillä ajatuksella, että se tapahtuu iltaruuan ja iltapalan välisenä aikana, joten kyläilyt ei sisällä syömistä.
Oon mä välillä kysynyt esikoiselta, miksi ette ikinä oo sen ja sen luona. Vastaukset on luokkaa:
E:llä on yhteinen huone pikkusiskon kanssa, se on ärsyttävä
T:llä ei oo vanhemmat kotona vaan isoveli ja se on ihan k*sipää
H asuu kaukana, helpompi kokoontua kaikkien meille
L haluu tulla meille kun se tykkää meidän kissasta
Lapsilikka? kirjoitti:
Meillä sama juttu. Yhden käden sormilla voin laskea kerrat, kun meidän lapsi on ollut leikkimässä muualla. Viimeksi, kun lapsi oli leikkimässä toisen luona, tämä toinen lapsi oli koko ajan pyytänyt, että vaihdetaan paikkaa meille, kun heillä on niin tylsää. Tuon perheen vanhemmat ovat mukavia ja rauhallisia ja lapsilla on omat huoneet täynnä leluja - ei ole heistä kiinni. Mysteeri on, miksi kaikki lapset valitsevat automaattisesti meidän kodin, jos saavat valita leikkipaikan. Minkä tekijöiden siis luulen houkuttelevan meille: 1. Me vanhemmat olemme aktiivisia ja osallistumme leikkeihin (eli mies vie kesällä suppailemaan, kalastamaan, mä järjestän piknik-retkiä ja ulkoleikkejä sekä olen mukana sisäleikeissä) 2. Tarjoamme aina samat ruuat siinä aikataulussa kuin muukin perhe syö, esim. jos tulevat klo 14 aikoihin, syömme välipalan ja jos leikki jatkuu vielä 17 aikoihin, syömme illallisen jne). 3. Kunnioitamme perheenä toisiamme sekä muita ja olemme ystävällisiä: osoitamme kiinnostusta muita kohtaan kysymyksin. 4. Meillä on lemmikkieläimiä. 5. Meillä on paljon leluja. 6. Emme ole nipoja. Varmasti aika samoja tekijöitä, kuin muillakin, joilla lapset haluavat vierailla. Tykkään siitä, että lapseni ystävät tulevat meille, kyse ei ole siitä. Olisi kuitenkin mukavaa, että oma lapsi oppisi käymään myös muilla. Nyt hän on myös alkanut ajatella, että vain meillä kotona on kivaa, kun kaikki kaveritkin niin sanovat. Miten siis ohjata hommaa siihen suuntaan, että lapset leikkisivät myös muissa perheissä? Pitäisikö laittaa lapselle mukaan jotain aktiviteettia, jota lapsi opettaisi kaverille kylässä? Lapselle mukaan eväitä, joita voisi tarjota kaverillekin? Sanoa lapsille, että miettikää meillä leikit itse, minun täytyy nyt tehdä kotitöitä? Valitettavsti minulla on vain vähän keinoja, enemmän olen itsekin kysymysmerkkinä, miten tilannetta saisi muutettua (tässä tapauksessa kyse alle kouluikäisistä lapsista).
Meillä riittää, että mies osallistuu lasten leikkeihin ja mm. tekee heidän kanssaan puuaseita ja metsämajoja. Pikkupojat pääsevät pitämään kuviosahan kädensijasta ja maalaavat omia lelujaan silmät säihkyen.
Minä jätän terassille joskus mehukannun, juomakupit ja jotain pientä, esim. Tuc-suolakeksejä. Eipä sitä enempää vaadita. Lapset janoavat sitä, että joku osoittaisi vanhemmuutta. Miehen ei tarvitse olla edes mikään ohjelmatoimisto, välillä vaan surauttaa jotain lapsille muun tekemisen ohessa. Tai päästää lapset käyttämään tunkkia tai pinoamaan puuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi syötät lapset? Patistat kotiin kun ruoka-aika tulee.
Ehkä pitäisi tätä miettiä, se tuntuu vaan niin epäkohteliaalta, ettei talo tarjoa mitään. Alkuun esikoisen ja keskimmäisenkin kohdalla tarjosin ihan ruoat, mutta se oli pakko lopettaa, koska meni niin paljon rahaa. Nykyään en siis tarjoa kunnon ruokaa vaan tuollainen joku pieni tarjottava vaan. Mutta ei niillä kaikilla lapsilla ole edes ruoka-aikaa omassa kotona jonne heidät voisi lähettää.
Omille lapsille teen päivällisen ja vieraat lapset/nuoret saa hakea sen pannarin/pullan/leivän/mehun mitä milloinkin. Yhdessä istutaan ja syödään ja hyvin vieraat muksut ovat ymmärtäneet ettei varsinaista ruokaa riitä kaikille. Meillä siis melkein vakio on omat lapset + 4-6 kaveria kylässä. Jos on vaan yksi kaveri kylässä niin sillon kyllä tarjoan myös ruoan
ApOstat jotain lettujauhopusseja ja anna lasten tehdä itse. Kyllä tuon ikäiset osaavat itsekin, 15-vuotias osaa varmasti tehdä lettutaikinan munan vatkaamista lähtien.
Älä passaa lapsiasi vieraineen ihan noin paljoa. Kuulostaa siltä, että nostat lapsesi jalustalle. Ethän sinä omille ystävillesikään kokkaa yksin, vaan kokkaat heidän kanssaan.
Jos teillä on 6 reipasta käsiparia, niin nehän pyöräyttäisivät pari pellillistä lihapullia parissa minuutissa!
Minä alkaisin pyytää rakkailta kutsumattomilta vierailta, että toisivat torstaille tölkin hedelmäsalaattia, maanantaille kennon munia ja jauhelihapaketin jne. Ja heidän vanhemmilleen sama tieto. Tilat voit tarjota, jos lasten kaverit ovat luotettavan ja fiksun oloisia. Mutta jatkossa nälkäiset teinit saavat tehdä itse ruokansa. Älä hemmottele niitä piloille, vanhin kun on jo 15!
Täh? 15 vuotiaat menevät ihan itse kauppaan, ostavat sapuskansa ja menevät vaikka laavulle tai johonkin nuotiopaikkaan paistamaan makkaransa ja lettunsa.
Ja minä en ainakaan todellakaan ostaisi teinilaumalle mitään kallista jauhelihaa lihapullien tekoa varten. 400 g jauhelihaa ei riitä alkuunkaan, vaan siinä pitäisi olla vähintään kilo, että teinit saisivat mahansa täyteen. Sen lisäksi pitäisi ruokkia oma perhekin, ei vain naapurin junnuja. Hohhoijaa...
Lapsilikka? kirjoitti:
Meillä sama juttu. Yhden käden sormilla voin laskea kerrat, kun meidän lapsi on ollut leikkimässä muualla. Viimeksi, kun lapsi oli leikkimässä toisen luona, tämä toinen lapsi oli koko ajan pyytänyt, että vaihdetaan paikkaa meille, kun heillä on niin tylsää. Tuon perheen vanhemmat ovat mukavia ja rauhallisia ja lapsilla on omat huoneet täynnä leluja - ei ole heistä kiinni. Mysteeri on, miksi kaikki lapset valitsevat automaattisesti meidän kodin, jos saavat valita leikkipaikan. Minkä tekijöiden siis luulen houkuttelevan meille: 1. Me vanhemmat olemme aktiivisia ja osallistumme leikkeihin (eli mies vie kesällä suppailemaan, kalastamaan, mä järjestän piknik-retkiä ja ulkoleikkejä sekä olen mukana sisäleikeissä) 2. Tarjoamme aina samat ruuat siinä aikataulussa kuin muukin perhe syö, esim. jos tulevat klo 14 aikoihin, syömme välipalan ja jos leikki jatkuu vielä 17 aikoihin, syömme illallisen jne). 3. Kunnioitamme perheenä toisiamme sekä muita ja olemme ystävällisiä: osoitamme kiinnostusta muita kohtaan kysymyksin. 4. Meillä on lemmikkieläimiä. 5. Meillä on paljon leluja. 6. Emme ole nipoja. Varmasti aika samoja tekijöitä, kuin muillakin, joilla lapset haluavat vierailla. Tykkään siitä, että lapseni ystävät tulevat meille, kyse ei ole siitä. Olisi kuitenkin mukavaa, että oma lapsi oppisi käymään myös muilla. Nyt hän on myös alkanut ajatella, että vain meillä kotona on kivaa, kun kaikki kaveritkin niin sanovat. Miten siis ohjata hommaa siihen suuntaan, että lapset leikkisivät myös muissa perheissä? Pitäisikö laittaa lapselle mukaan jotain aktiviteettia, jota lapsi opettaisi kaverille kylässä? Lapselle mukaan eväitä, joita voisi tarjota kaverillekin? Sanoa lapsille, että miettikää meillä leikit itse, minun täytyy nyt tehdä kotitöitä? Valitettavsti minulla on vain vähän keinoja, enemmän olen itsekin kysymysmerkkinä, miten tilannetta saisi muutettua (tässä tapauksessa kyse alle kouluikäisistä lapsista).
Aika pitkiä ja vaativia vierailuja teillä, itse en välttämättä haluaisi vastata (llähes?) uimataidottomien mukuloiden turvallisuudesta vesillä tai muutenkaan toimia hoitajana kaikkine aktiviteetteineen ja vessakäynneistäkin pitänee alle kouluikäisiä muistutella, ehkä jopa auttaa. Oma lapsesi saattaa tykätä, kun omat vanhemmat on mukana, hänhän saa perheaikaa samalla, joten ei varmaan kaipaa muualle leikkimään. Kuinka lähellä asutte toisia perheitä, että tuollainen vierailupaikan vaihtaminen onnistuu ilman vanhempien avustusta? Eikö alle kouluikäisten visiitit joka tapauksessa sovita enemmän tai vähemmän vanhempien avustuksella? Kerro vanhemmille, että olisi mukava, jos Pekka voisi vaihteeksi tulla heille kylään. Kai normaali vanhempi sen tajuaa, että noin pienillä kyse on myös hoitopalvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän koti on teidän koti ja jos et niitä kakaroita halua teille, niin heität ne pois kun ne ovat olleet teillä tarpeeksi pitkään etkä päästä niitä kotiinne ja jos teillä ei ole varaa ruokkia niitä, niin sanot niille, että ne menevät kotiinsa syömään. Tai sitten lähetät niiden mukana niiden vanhemmille laskun niistä ruoista, mitä ne teille syövät.
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin lapsena aina sen luokse, jolla oli kivoimmat vanhemmat. Meille ei halunnut kukaan tulla, kun äitini huusi, meillä ei tarjottu ruokaa ja pikkusisarukseni tuhosivat mm. kavereiden reput ja lelut. Ennemmin hengattiin siellä, missä äiti osti jättikset ja otti rennosti.
Siis tämä juuri! Minun ja sisarusteni kaverit olivat kaikki aina meillä, koska meidän vanhemmat olivat kivoimmat. Kaverien vanhemmat yleensä huusivat, valittivat tai narisivat jostain. Ei sellaisessa ympäristössä tehnyt mieli olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta olisi kivaa, jos lasten kaverit olisivat täällä. Meillä ei käy kukaan, on varmaan niin kauhea koti :(
Lasten mielestä on ahdistavaa, jos aikuinen hyörii siinä ympärillä koko ajan tai valittaa jostain. Ole chilli vanhempi ja anna lasten olla rauhassa, varaa myös herkkuja kaappiin, niin eiköhän teilläkin aleta viihtymään. :)
Tarkennan tähän, että on meillä säännöt esim. Ruokailu tapahtuu yhdessä keittiössä, koskee ihan kaikkia. Kotiintuloaika, peliajat jne. Lasten huoneet on lasten käytössä. Sillä poikkeuksella, että jos esim. keskimmäinen haluaa olla rauhassa pikkuveljensä ja hänen yhteisessä huoneessa, niin pikkuveli kavereineen kunnioittaa tätä ja leikkii olohuoneessa. Minä ja mies ollaan tällöin keittiössä, tai katsotaan telkkaria meidän makkarissa tai jompi kumpi on harrastamassa. Teini nyt on aina (syömistä lukuunottamatta) omassa huoneessaan kavereidensa kanssa.
Hyvänä vinkkinä tuli, että lapset itse alkaa tekemään esim. sitä pannaria. Kiitos tästä vinkistä! Mun täytyy vähentää tätä omaa muumimammailua vaikka siitä tavallaan pidänkin. Se kuluttaa kuitenkin. Miehelle sanon myös, että myös hän ei tee valmiiksi lapsille tarjottavia. Ollaan tehty tätä molemmat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapset ovat siellä, missä ei ole sääntöjä. Meillä on eli kaikki syöminen tapahtuu keittiössä, ruokaa ei kanneta pitkin taloa, lapsi ja kaverit oleskelevat vain lapsen huoneessa, olohuoneessa tai keittiössä, muiden lasten huoneet ja vanhempien työhuoneet ovat kiellettyä aluetta jne. Siksi meillä ei käy kaverilaumaa, vaan 1-2 kaveria kerrallaan ja hekin joutuvat olemaan ihmisiksi, ei siis mitään kaupunkisotaa pitkin taloa. Muilla kuulemma saa mennä vaikka vanhempien vaatehuonetta tonkimaan, meillä tuollainen ei onnistu.
Eli tiukenna sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perus av. Ihmiset valittaa miksei heillä käy ketään, ihmiset vastaavat ja kehottavat olemaan rentoja ja hauskoja vanhempia, haukutaan itsekehuksi ja alapeukutetaan. Älkää kysykö kysymyksiä, jos ette halua kuulla vastauksia.
Voi että haluaisin olla tuollainen äiti joka jaksaa lapsen kavereita. Luokanopena vaan on muutenkin päivät äänekkäiden lasten ympäröimänä joten kotiin päästyäni jaksan hädin tuskin oman nepsylapsen hälinät. Ehkä kerran viikkoon annan luvan tulla yhden kaverin kerrallaan. Silloin kyllä ruokin ja herkkujakin aina löytyy.
Vinkkejä ei siis ole mutta hattua nostan kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilikka? kirjoitti:
Meillä sama juttu. Yhden käden sormilla voin laskea kerrat, kun meidän lapsi on ollut leikkimässä muualla. Viimeksi, kun lapsi oli leikkimässä toisen luona, tämä toinen lapsi oli koko ajan pyytänyt, että vaihdetaan paikkaa meille, kun heillä on niin tylsää. Tuon perheen vanhemmat ovat mukavia ja rauhallisia ja lapsilla on omat huoneet täynnä leluja - ei ole heistä kiinni. Mysteeri on, miksi kaikki lapset valitsevat automaattisesti meidän kodin, jos saavat valita leikkipaikan. Minkä tekijöiden siis luulen houkuttelevan meille: 1. Me vanhemmat olemme aktiivisia ja osallistumme leikkeihin (eli mies vie kesällä suppailemaan, kalastamaan, mä järjestän piknik-retkiä ja ulkoleikkejä sekä olen mukana sisäleikeissä) 2. Tarjoamme aina samat ruuat siinä aikataulussa kuin muukin perhe syö, esim. jos tulevat klo 14 aikoihin, syömme välipalan ja jos leikki jatkuu vielä 17 aikoihin, syömme illallisen jne). 3. Kunnioitamme perheenä toisiamme sekä muita ja olemme ystävällisiä: osoitamme kiinnostusta muita kohtaan kysymyksin. 4. Meillä on lemmikkieläimiä. 5. Meillä on paljon leluja. 6. Emme ole nipoja. Varmasti aika samoja tekijöitä, kuin muillakin, joilla lapset haluavat vierailla. Tykkään siitä, että lapseni ystävät tulevat meille, kyse ei ole siitä. Olisi kuitenkin mukavaa, että oma lapsi oppisi käymään myös muilla. Nyt hän on myös alkanut ajatella, että vain meillä kotona on kivaa, kun kaikki kaveritkin niin sanovat. Miten siis ohjata hommaa siihen suuntaan, että lapset leikkisivät myös muissa perheissä? Pitäisikö laittaa lapselle mukaan jotain aktiviteettia, jota lapsi opettaisi kaverille kylässä? Lapselle mukaan eväitä, joita voisi tarjota kaverillekin? Sanoa lapsille, että miettikää meillä leikit itse, minun täytyy nyt tehdä kotitöitä? Valitettavsti minulla on vain vähän keinoja, enemmän olen itsekin kysymysmerkkinä, miten tilannetta saisi muutettua (tässä tapauksessa kyse alle kouluikäisistä lapsista).
Meillä riittää, että mies osallistuu lasten leikkeihin ja mm. tekee heidän kanssaan puuaseita ja metsämajoja. Pikkupojat pääsevät pitämään kuviosahan kädensijasta ja maalaavat omia lelujaan silmät säihkyen.
Minä jätän terassille joskus mehukannun, juomakupit ja jotain pientä, esim. Tuc-suolakeksejä. Eipä sitä enempää vaadita. Lapset janoavat sitä, että joku osoittaisi vanhemmuutta. Miehen ei tarvitse olla edes mikään ohjelmatoimisto, välillä vaan surauttaa jotain lapsille muun tekemisen ohessa. Tai päästää lapset käyttämään tunkkia tai pinoamaan puuta.
Meillä lapset ovat ihan itse keksineet leikkinsä ja hyvin ovat keksineetkin. Perheemme lapsista kaksi on partiossa ja he ovat olleet kesälläkin monta viikonloppua metsissä vaeltamassa kavereidensa kanssa, tehneet omat sapuskansa retkikeittimellä tai virallisella nuotiopaikalla. Siinä ei isin tarvitse olla leikittäjänä ja laulattajana, kun lapset ovat keksineet tekemistä pienistä pitäen itse.
Halpoja ja helppoja tarjottavia löytyy vanhoista keittokirjoista. Mannapuuro, suklaapuuro, kaurapaistos, maitokiisseli... Juuri noita tarjoivat naapurit 90-luvulla kun itse olin lapsi. Ja useimmiten tarjolla oli mehua ja keksejä jos edes niitäkään. Kunnon ruuan muistan syönneeni tasan kerran, silloin porukoilla oli joku meno eikä ehtinyt ruokkia meitä ja pyysivät naapurilta apua. Ja usein aikuiset sitten häätivät meitä kotiin, eikä siitäkään porua syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että haluaisin olla tuollainen äiti joka jaksaa lapsen kavereita. Luokanopena vaan on muutenkin päivät äänekkäiden lasten ympäröimänä joten kotiin päästyäni jaksan hädin tuskin oman nepsylapsen hälinät. Ehkä kerran viikkoon annan luvan tulla yhden kaverin kerrallaan. Silloin kyllä ruokin ja herkkujakin aina löytyy.
Vinkkejä ei siis ole mutta hattua nostan kyllä!
En ymmärrä tuota "nostan hattua" ajattelua yhtään. Ei minun kunnioitukseni ja arvostukseni ole vaikka tässä tapauksessa ap:n kaltaista passajaa kohtaan kovin kummoista, vaan lähinnä ajattelen, että hän on ihan omalla lössöydellään aiheuttanut tilanteensa. Nyt ap:n pitäisi sitten määritellä rahat, mutta se taitaa olla erittäin vaikeata ja valitus jatkuu aina vaan.
En yleensäkään "nosta hattua" kenellekään ilman todellista syytä.
Lasten kavereiden vanhemmissa on jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Halpoja ja helppoja tarjottavia löytyy vanhoista keittokirjoista. Mannapuuro, suklaapuuro, kaurapaistos, maitokiisseli... Juuri noita tarjoivat naapurit 90-luvulla kun itse olin lapsi. Ja useimmiten tarjolla oli mehua ja keksejä jos edes niitäkään. Kunnon ruuan muistan syönneeni tasan kerran, silloin porukoilla oli joku meno eikä ehtinyt ruokkia meitä ja pyysivät naapurilta apua. Ja usein aikuiset sitten häätivät meitä kotiin, eikä siitäkään porua syntynyt.
Helpointa on, kun lapsoset menevät kotiinsa syömään. Ruoka ei ole ilmaista ainakaan minulle. Vapaa-aikani on myös sen verran tiukassa, että en käyttäisi sitä naapurin kakaroiden ruokien tekemiseen, vaan painelen mielummin vaikka koiran kanssa lenkille.
Voi kun et ajaisi nuoria pois kun selvästi pitävät teistä. Ajattele pitkällä aikavälillä..sinä tunnet lapsesi kaverit ja he sinut ja saat heiltä varmaan myös apua tarvittaessa kun aikuistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi syötät lapset? Patistat kotiin kun ruoka-aika tulee.
Ehkä pitäisi tätä miettiä, se tuntuu vaan niin epäkohteliaalta, ettei talo tarjoa mitään. Alkuun esikoisen ja keskimmäisenkin kohdalla tarjosin ihan ruoat, mutta se oli pakko lopettaa, koska meni niin paljon rahaa. Nykyään en siis tarjoa kunnon ruokaa vaan tuollainen joku pieni tarjottava vaan. Mutta ei niillä kaikilla lapsilla ole edes ruoka-aikaa omassa kotona jonne heidät voisi lähettää.
Omille lapsille teen päivällisen ja vieraat lapset/nuoret saa hakea sen pannarin/pullan/leivän/mehun mitä milloinkin. Yhdessä istutaan ja syödään ja hyvin vieraat muksut ovat ymmärtäneet ettei varsinaista ruokaa riitä kaikille. Meillä siis melkein vakio on omat lapset + 4-6 kaveria kylässä. Jos on vaan yksi kaveri kylässä niin sillon kyllä tarjoan myös ruoan
ApOstat jotain lettujauhopusseja ja anna lasten tehdä itse. Kyllä tuon ikäiset osaavat itsekin, 15-vuotias osaa varmasti tehdä lettutaikinan munan vatkaamista lähtien.
Älä passaa lapsiasi vieraineen ihan noin paljoa. Kuulostaa siltä, että nostat lapsesi jalustalle. Ethän sinä omille ystävillesikään kokkaa yksin, vaan kokkaat heidän kanssaan.
Jos teillä on 6 reipasta käsiparia, niin nehän pyöräyttäisivät pari pellillistä lihapullia parissa minuutissa!
Minä alkaisin pyytää rakkailta kutsumattomilta vierailta, että toisivat torstaille tölkin hedelmäsalaattia, maanantaille kennon munia ja jauhelihapaketin jne. Ja heidän vanhemmilleen sama tieto. Tilat voit tarjota, jos lasten kaverit ovat luotettavan ja fiksun oloisia. Mutta jatkossa nälkäiset teinit saavat tehdä itse ruokansa. Älä hemmottele niitä piloille, vanhin kun on jo 15!
Täh? 15 vuotiaat menevät ihan itse kauppaan, ostavat sapuskansa ja menevät vaikka laavulle tai johonkin nuotiopaikkaan paistamaan makkaransa ja lettunsa.
Ja minä en ainakaan todellakaan ostaisi teinilaumalle mitään kallista jauhelihaa lihapullien tekoa varten. 400 g jauhelihaa ei riitä alkuunkaan, vaan siinä pitäisi olla vähintään kilo, että teinit saisivat mahansa täyteen. Sen lisäksi pitäisi ruokkia oma perhekin, ei vain naapurin junnuja. Hohhoijaa...
Tuota hintajuttua mietin minäkin, smarketissa 17% naudan jauheliha 700 g maksaa noin 8 e. 700 grammasta ei oikeasti tule kovin montaa lihapullaa. Tai tulee, mutta ainakin meidän 16 vuotias poika saattaa syödä yhdellä istumalla helposti 15-20 asiallisen kokoista lihapullaa ja jos vaikka hänen kolme kaveriaankin pitäisi ruokkia, niin se olisi 80 lihapullaa heti. 700 g ei riittäisi, vaan pitäisi olla kaksi paketillista jauhelihaa, jotta siitä jäisi perheellekin hieman ruokaa.
Siihen lihapullien kanssa tietenkin myös perunaa ja vaikka se on nyt halpaa, niin pari kiloa perunaa ei taitaisi riittää neljälle nuorelle, jos he nälkäänsä söisivät. Ruskea kastike vielä mukaan ja kyytipojaksi litra maitoa per poika, niin 20 euroa ei riitä. Ja se oli vain yksi ateria.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun et ajaisi nuoria pois kun selvästi pitävät teistä. Ajattele pitkällä aikavälillä..sinä tunnet lapsesi kaverit ja he sinut ja saat heiltä varmaan myös apua tarvittaessa kun aikuistuvat.
Oppii sitä tuntemaan lapset ja nuoret vähemmälläkin yhdessäololla.
Musta olisi kivaa, jos lasten kaverit olisivat täällä. Meillä ei käy kukaan, on varmaan niin kauhea koti :(