Lasten kaverit aina meillä

Meillä oli muutama vuosi sama juttu. Lapset teini-ikäisiä poikia ja koulun jälkeen tulivat meille ja tyhjensivät jääkaapit ja oleskelevat monta tuntia. Joskus oli toistakymmentä poikaa. Eikä koskaan ollut vastavuoroisuutta.

Ja sitten kun rajoitettiin 2 kaveriin, saatiin parin vanhempien vihat niskaamme ja haukkumiset, kun ei enää haluttu olla ruoka-automaatteja ja vessan siivoojia.

Pakko tehdä rajat, kun ei enää jaksanut ruokaa kantaa kaupasta, eikä maksaa.

Ja samaa olen ihmetellyt, miksi vanhemmat eivät halua kotiinsa lasten kavereita vastavuoroisesti, vaan laittavat lapsensa muiden riesaksi.

Osa1

Me ainakin oltiin lapsena ja nuorena sellaisten kodeissa, missä ei koko ajan ollut joku naaaatsi hengittämässä niskaan ja vahtimassa jokaista tekemistä. Meillä ei niin viihdytty, koska mun vanhemmat olivat niitä naaaatseja.

(Jahah, taas jotain palstasensuuria, yritän arvata mikä tavallinen sana tällä kertaa. Oletan, että on joku tuntematon sanayhdistelmä sensuroitu, laitan kahdessa osassa viestini.)

Osa2

Jos vielä tarjoillaan aina herkkujakin lisäksi, niin sehän vielä entisestään kannustaa teillä olemiseen, eli ne ainakin pois, jos ärsyttää. Älä ole muumimamma.

Kaikista rennoimmat vanhemmat ei tosin olleet enää kovin turvallisiakaan, kun eivät puuttuneet mihinkään tai olleet edes kotona, mutta sehän oli vain meistä lapsista vieläkin parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että haluaisin olla tuollainen äiti joka jaksaa lapsen kavereita. Luokanopena vaan on muutenkin päivät äänekkäiden lasten ympäröimänä joten kotiin päästyäni jaksan hädin tuskin oman nepsylapsen hälinät. Ehkä kerran viikkoon annan luvan tulla yhden kaverin kerrallaan. Silloin kyllä ruokin ja herkkujakin aina löytyy.

Vinkkejä ei siis ole mutta hattua nostan kyllä!

En ymmärrä tuota "nostan hattua" ajattelua yhtään. Ei minun kunnioitukseni ja arvostukseni ole vaikka tässä tapauksessa ap:n kaltaista passajaa kohtaan kovin kummoista, vaan lähinnä ajattelen, että hän on ihan omalla lössöydellään aiheuttanut tilanteensa. Nyt ap:n pitäisi sitten määritellä rahat, mutta se taitaa olla erittäin vaikeata ja valitus jatkuu aina vaan.

En yleensäkään "nosta hattua" kenellekään ilman todellista syytä.

Ap:n koti ja vanhemmuus kuulostavat siltä, että voisinkin hattua nostaa. Mutta kun käy ilmi, että ap tekee noita juttuja vaikkei haluaisi, kun ei osaa asettaa itseään ja jaksamistaan suojaavia rajoja, en nostakaan.

Hieno juttu, että on koteja, joissa lapset ja teinit ovat tervetulleita ja saavat olla osana perhe-elämää. Mutta ei hieno juttu (eikä hyvää oppia lapsille), jos se tehdään pakosta, kulissin takia, hybäksyntää itseltä tai muilta hakien?

On sekin oppi lapsille, että äiti asettaa omat rajat, eikä puurra itsensä unohtaen (vaikka kyllähän tällainen marttyyriuhrautujaäitikin jinkinlainen ihannekuva on..?). Vaikuttaa kuitenkin, että katkeruus hiippailee koko ajan lähemmäs.

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan tähän, että on meillä säännöt esim. Ruokailu tapahtuu yhdessä keittiössä, koskee ihan kaikkia. Kotiintuloaika, peliajat jne. Lasten huoneet on lasten käytössä. Sillä poikkeuksella, että jos esim. keskimmäinen haluaa olla rauhassa pikkuveljensä ja hänen yhteisessä huoneessa, niin pikkuveli kavereineen kunnioittaa tätä ja leikkii olohuoneessa. Minä ja mies ollaan tällöin keittiössä, tai katsotaan telkkaria meidän makkarissa tai jompi kumpi on harrastamassa. Teini nyt on aina (syömistä lukuunottamatta) omassa huoneessaan kavereidensa kanssa.

Hyvänä vinkkinä tuli, että lapset itse alkaa tekemään esim. sitä pannaria. Kiitos tästä vinkistä! Mun täytyy vähentää tätä omaa muumimammailua vaikka siitä tavallaan pidänkin. Se kuluttaa kuitenkin. Miehelle sanon myös, että myös hän ei tee valmiiksi lapsille tarjottavia. Ollaan tehty tätä molemmat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lapset ovat siellä, missä ei ole sääntöjä. Meillä on eli kaikki syöminen tapahtuu keittiössä, ruokaa ei kanneta pitkin taloa, lapsi ja kaverit oleskelevat vain lapsen huoneessa, olohuoneessa tai keittiössä, muiden lasten huoneet ja vanhempien työhuoneet ovat kiellettyä aluetta jne. Siksi meillä ei käy kaverilaumaa, vaan 1-2 kaveria kerrallaan ja hekin joutuvat olemaan ihmisiksi, ei siis mitään kaupunkisotaa pitkin taloa. Muilla kuulemma saa mennä vaikka vanhempien vaatehuonetta tonkimaan, meillä tuollainen ei onnistu.

Eli tiukenna sääntöjä.

Toivottavasti teillä on fiksu sähkösopimus. Jos ei ole, niin pannarista saattaa tulla aika hyvän hintainen tekele.

Käenpoika. Joku sanoi sen ja siltä tuo ap:n homma nyt kuulostaa. Ruoki ja hoida ap siis vain omat lapsesi ja työnnä käenpojat omiin koteihinsa takaisin syömään ja nukkumaan. Kaikki ymmärtävät kyllä.

Onko teille lyhin matka? Tämä vaikuttaa. Meille ei usein tulla, koska asutaan kauimpana. Mieluummin menevät sen luo, jonne pääsee 5 minuutissa.

Sitten on myös etätyölaisiä kuten meillä on mies. Työajat vaihtelee ja työhuone löytyy, mutta täällä täytyy silti pysyä tietty melutaso aisoissa. Minä taas en jaksa mitään hälyä iltaisin. Eli kavereita saa käydä, mutta lapset viihtyköön keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että haluaisin olla tuollainen äiti joka jaksaa lapsen kavereita. Luokanopena vaan on muutenkin päivät äänekkäiden lasten ympäröimänä joten kotiin päästyäni jaksan hädin tuskin oman nepsylapsen hälinät. Ehkä kerran viikkoon annan luvan tulla yhden kaverin kerrallaan. Silloin kyllä ruokin ja herkkujakin aina löytyy.

Vinkkejä ei siis ole mutta hattua nostan kyllä!

En ymmärrä tuota "nostan hattua" ajattelua yhtään. Ei minun kunnioitukseni ja arvostukseni ole vaikka tässä tapauksessa ap:n kaltaista passajaa kohtaan kovin kummoista, vaan lähinnä ajattelen, että hän on ihan omalla lössöydellään aiheuttanut tilanteensa. Nyt ap:n pitäisi sitten määritellä rahat, mutta se taitaa olla erittäin vaikeata ja valitus jatkuu aina vaan.

En yleensäkään "nosta hattua" kenellekään ilman todellista syytä.

Ap:n koti ja vanhemmuus kuulostavat siltä, että voisinkin hattua nostaa. Mutta kun käy ilmi, että ap tekee noita juttuja vaikkei haluaisi, kun ei osaa asettaa itseään ja jaksamistaan suojaavia rajoja, en nostakaan.

Hieno juttu, että on koteja, joissa lapset ja teinit ovat tervetulleita ja saavat olla osana perhe-elämää. Mutta ei hieno juttu (eikä hyvää oppia lapsille), jos se tehdään pakosta, kulissin takia, hybäksyntää itseltä tai muilta hakien?

On sekin oppi lapsille, että äiti asettaa omat rajat, eikä puurra itsensä unohtaen (vaikka kyllähän tällainen marttyyriuhrautujaäitikin jinkinlainen ihannekuva on..?). Vaikuttaa kuitenkin, että katkeruus hiippailee koko ajan lähemmäs.

Suurin osa vanhemmista käy töissä ja tulevat kotiin klo 17 jälkeen ja sitä ennen lapset ovat ollleet kavereittensa kanssa kotona.

Eikä kysymys ole mistään herkuista, vaan jääkaapin tyhjennyksestä, vaikka vanhemmat ovat käyneet kaupassa jääkaapin täyteen edellisenä iltana ja on illallisen valmistuksen aika ja olettaa jääkaapissa olevan ruokaa.

Ja jos koulussa on syöty klo 10.30-11.00 iltapäivällä lapsilla on jo huutava nälkä ja sitten syödään siellä kenen kaverin luona ollaan.

Meillä mies kerran teki 5kg jauheliha satsin lihapullia ja kun seuraavana päivänä tultiin töistä kotiin, ei ollut montaa lihapullaa jäljellä kun teini-ikäiset pojat olivat ne nälissään syönyt.

Kerrostalolähiössä eletään, joten välimatka kaikille suht sama, jos esim. koulujen suunnasta katsotaan.

Neljässä perheessä on isot omakotitalot ja lopuilla näitä kerrostalo kolmioita-neliöitä mitä meilläkin on

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko teille lyhin matka? Tämä vaikuttaa. Meille ei usein tulla, koska asutaan kauimpana. Mieluummin menevät sen luo, jonne pääsee 5 minuutissa.

Sitten on myös etätyölaisiä kuten meillä on mies. Työajat vaihtelee ja työhuone löytyy, mutta täällä täytyy silti pysyä tietty melutaso aisoissa. Minä taas en jaksa mitään hälyä iltaisin. Eli kavereita saa käydä, mutta lapset viihtyköön keskenään.

Meillä ei tykkää lasten kaverit käydä. Heistä on ärsyttävää pestä kädet, kun meille tulee. Ärsyttävää laittaa astiat koneeseen, jos syövät välipalaa. Yökylässä ei sa lähteä yöllä ulos, ja jos herään yöllä ja huomaan että klo 2 on vielä nenät puhelimessa, niin komennan nukkumaan. Eikä myöskään yöllä huoneessa hypitä ja pompita leikkimässä.

Säännöt, niin on kaverikyläilyt loppuneet.

Muksut ovat siellä, missä on vähiten sääntöjä ja aikuiset omilla teillään.

En vaan ymmärrä tuollaista teinien ruokkimista. 15-vuotiaalle suurin piirtein kuoritaan perunat ja voidellaan leivät? Monessa vastauksessa näitä kolleja ramppaa yötäpäivää kylässä ja mamma sen kun vaan passaa. Ja sitten ihmetellään, että avo/aviomiehet on kädettömiä ääliöitä, jotka syö lasten vanukkaat ja ripottelee vaatteet pitkin lattioita. Nyt olisi skarppaamisen paikka. Mä en ruokkisi tai huolehtisi yhdestäkään 15-vuotiaasta syömäkoneesta - no, en edes 5-vuotiaasta vieraasta mukulasta. Menkööt vaan kotiinsa syömään ja nukkumaan. Nykyään ei koko kylän tartte kasvattaa, hyvä kun omista pystyy pitämään huolen. 

Kuulostaa siltä että teillä on vaan niin mukava ilmapiiri että muksut tulevat sinne sen takia. Vaikutat myös tekstin perusteella siltä että olet kasvattanut myös lapsistasi niin hyviä tyyppejä että he ovat suosittua seuraa. Tavallaan siis erittäin positiivinen ongelma! Ongelmanratkaisuja täällä onkin jo tarjottu riittämiin.

Meillä oli vain yksi lapsi, joka oli meillä joka ikinen päivä koulun jälkeen n. 19 klo saakka eikä pyytämälläkään lähtenyt aiemmin kotiin (vanhempansa hakivat hänet silloin autolla! Ja siinä perheessä rahaa riitti) Hänet ruokin samalla kun omani, kunnes viime lukuvuoden alussa väsyin ja kyllästyin kovasti ja sanoin että valitettavasti meillä ei nyt ole ylimääräistä ruokaa, mutta Nico tulee nyt syömään. Kyläilyt loppuivat kuin seinään.. Ei ole sen jälkeen käynyt!

Ap taitaa olla luontainen muumimamma jolla on aina aikaa ja mehua jokaiselle lapselle, mutta mä en ole. Oman perheen ruokkiminenkin jo välillä rasittaa.

Minäkin yritin aina, että lasten kavereilla olisi jotain syötävää, kun tulevat meille. Ja ruokapöytäänkin kutsuin. Nyt olen jotenkin kyllästynyt paapomaan ja olenkin sanonut puolisolle, että muut lapset saavat mennä kotiinsa syömään. Nyt menee niin, että ottavat itse sitä mitä kaapista löytyy, jos haluavat. Leipää tai jotain. Ruoka-aikaan ei ole meillä kukaan vähään aikaan syönyt. Lähtevät yleensä aina ennenkuin on oikea ruoka-aika.

Minä olin kanssa aina kaverin luona. Ei meillä voinut olla, pieni asunto eikä minulla ollut omaa huonetta. Lisäksi toinen vanhemmista alkoholisti, joten ei koskaan tiennyt missä kunnossa olisi. Ulkona oltiin myös paljon. Kotona kävin aina kyllä syömässä, en odottanutkaan että kaverin luona saisin syödä.

Voiskohan sitten joskus lapsille sanoa, että olisivat ulkona, tai että tänään oltaisiin ihan perheen kesken kotona? Siis omille lapsille.

Nuorille voi puhua että ruoka on kallista, voisivat tulla kaupan kautta ja kokata itse. Tai sovi että saavat syödä esim. näkkileipää kaapista.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun olisikin rajaton bubjetti. Yritän miettiä

halvat tarjottavat, mutta silti kukkarossa tuntuu. Ehkä en vaan sitten osaa tehdä tosi halpaa ruokaa. Ollaan ihan tavallinen perhe ja miehen ja minun tulot ei taida olla edes sitä keskitasoa. Kerrostalossa asutaan ja kaksi nuorimmaista jakaa saman huoneen. Että on meillä täällä tiivis tunnelma. En mä kuitenkaan kehtaa alkaa kolehtia keräämään vieraina olevien lasten vanhemmilta. Ap. Ps. Nytkin yökylässä on keskimmäisen kaksi ja nuorimmaisen ylsi kaveri. Siskonpedissä lattialla nukkuvat. Toki kaikille on tarjolla puuro aamupalaksi ja sitten pikkuhiljaa omiin koteihin ulkoleikkien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vähentäisit tuota välipalan/ruuan tarjoamista, niin ei käy talouden päälle.

Nyt jo aikuiset lapset, mutta muistan, että tuo oli aika raskasta välillä. Tsemppasin itseäni sillä ajatuksella, että hyvä kun ovat meillä, niin tiedän mitä tekevät. 

Ei se ihmisen ruokkiminen talouden päälle käy, kun tarjoaa sellaista, joka ei maksa paljon. Pannukakku on aika halpaa: litra maitoa, pari kananmunaa, vehnäjauhoa ja jos mahdollista, omia marjoja lisäksi, eikä kaupan hillokaan mahdottomia maksa. Meillä on aina ruokittu jo edellisten sukupolvien aikana paljon väkeä, omia ja vieraita. Kun laittaa tarjolle sellaista ruokaa, joka on halpaa ja riittoisaa, ei tule kalliiksi. Meillä syötiin kalliimpia ruokia arkipäivinä silloin, kun kotona oli vain oma perhe.

Etkö voisi rajoittaa ainakin sitä, kuinka monta kaveria kerrallaan on kylässä? Jos siis vakio on 4-6 lasta, niin siinä on joillain sun lapsista siis useampi kaveri kerrallaan kylässä, ja nytkin keskimmäisellä kaksi kaveria yökylässä. Yksi ratkaisu olisi siis ohjata lapsia siihen suuntaan, ettei voi olla niin usein montaa kaveria kylässä ainakaan koko päivää. Onhan 4-6 lasta tosi paljon omien lasten lisäksi, itse kokisin tuon varmaan jo sosiaalisesti aika raskaana, rahasta puhumattakaan. Voisitte myös sopia jotkut päivät, jolloin ei ole kavereita ollenkaan kylässä, vaan pyhitettäisiin aika oman perheen kanssa ajan viettämiselle.

Meillä on kaksi tyttöä ja yksi poika. Tytöt kavereineen ovat usein meillä leikkimässä petseillä ym., pojan (12v) kohdalla huomaa että hakeutuvat kavereineen useimmiten sinne missä saa eniten pelata tai olla muuten ruudulla. Kesällä ovat toki paljon ulkona.

Tarjottavien kustannukset on pieni hinta siitä ettei oma lapsi luuhaa ympäri maailmaa muiden nurkissa ja kadunkulmissa.