Lue keskustelun säännöt.
Lasten kaverit aina meillä
10.09.2022 |
Miksi lapsien kaverit on aina meillä, eikä ikinä muissa perheissä? Tämä on ollut aina näin. Olen sanonut, että
meille saa aina tulla ja jotain purtavaakin löytyy. Joskus, edes joskus, vastavuoroisuus tuntuisi hyvältä. Se olis kohteliasta.
Minulla lapsia 3 (iät: 6, 10, 15). Ihan jokaisen kaverit leikkii ja oleilee meillä. Aina on jonkun lapsen kavereita kylässä. Ja korostan: minua ei sinällään haittaa, ihmettelen vaan että miksi muissa perheissä ei ikinä olla? Nyt kun ruoan hinta on noussut, niin alkaa tuntua kukkarossa tämä päivittäinen kaverisakki. Teen halpoja tarjottavia mm. pannaria ja sellaista. Mutta syöjiä on niin paljon, että esim. yksi pelillinen ei riitä.
Olen myös jutellut vanhemmille ja kertonut että olisi mukavaa jos lapset kyläilisivät vastavuoroisesti. Saan osakseni vaan kiitosta itselleni kun otan lapset/nuoret kotiimme mutta ei sanaakaan milloin toisille voisi mennä.
Alkaa väsyttää tämä jo 10-vuotta jatkunut touhu.
En halua kuitenkaan kieltää meille tuloa koska selvästi meillä viihdytään ja lasten kaverit ovat tulleet tärkeiksi myös meille. Mitä voin tehdä?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä tarjoat ruokaa muille lapsille? Heillä on omat kodit ja varmaan ruoka-ajatkin. Käske omat lapsesi syömään, ja kaverit tietysti odottavat sen aikaa lasten huoneessa tai muualla. Tämä on käsittääkseni tavallisin käytäntö.
Näin käytäntö on ollut normaaleissa perheissä, on ollut jo silloin kun olin itse pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi tarvitsee ruokkia koko kylän kakarat.
Itse tykkäsin olla kavereilla. Nykyäänkin lähden ennemmin kavereiden luokse kuin niin, että kaverit tulee mun kotiin.
Hyvin hyvin harvoin lapsena syötiin kaverilla. Miksi olisi pitänyt syödä? Nykyään vien jotain kahvin kanssa kun tykkään leipoa.
Mun koti ja oma rauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli muutama vuosi sama juttu. Lapset teini-ikäisiä poikia ja koulun jälkeen tulivat meille ja tyhjensivät jääkaapit ja oleskelevat monta tuntia. Joskus oli toistakymmentä poikaa. Eikä koskaan ollut vastavuoroisuutta.
Ja sitten kun rajoitettiin 2 kaveriin, saatiin parin vanhempien vihat niskaamme ja haukkumiset, kun ei enää haluttu olla ruoka-automaatteja ja vessan siivoojia.
Pakko tehdä rajat, kun ei enää jaksanut ruokaa kantaa kaupasta, eikä maksaa.
Ja samaa olen ihmetellyt, miksi vanhemmat eivät halua kotiinsa lasten kavereita vastavuoroisesti, vaan laittavat lapsensa muiden riesaksi.
Meillä vanhimmalla lapsella oli kaveri, joka alkoi tulla meille pelaamaan, vaikka poikamme oli vielä koulussa ja me vanhemmat töissä. Kun sanoimme, ettei meille voi tulla, ellei poikamme ole kotona, niin siihen loppui poikien ystävyys. Kaverin vanhemmat eivät ymmärtäneet tilannetta. Heidän poikansa olisi pitänyt päästää meille pelaamaan poikamme tietokoneella yksin. Varmaan he kuvittelivat, että heidän poikansa leikkii pikkusisarusten kanssa. Näin ei ollut, vaan poika kökötti yksin vanhimman pojan huoneessa tämän tietokoneella. Kaverin äiti työskenteli perhepäivähoitajana, joten varmaan siksi olivat tyytyväisiä, kun oma lapsi oli naapurissa heti puolenpäivän jälkeen. Vanhemmat näkevät asiat vain omasta näkökulmastaan.
Ja te päästitte pojun kotiinne? Meille ei ainakaan tule yksikään kutsumaton vieras ja lapsetkin ovat kysyneet aina minulta tai isältään lupaa, jos ovat ajatelleet tuoda jonkun kotiin. Aina lupaa ei ole tullut ja siitä ei ole koskaan tullut mitään märinää.
Tutuilla lasten kavereilla oli lupa tulla meille. Tämäkin kaveri oli ok, jos oli poikamme kanssa. Mutta kun selvisi, että hän on meillä yksin - pienemmät kouluikäiset sisarukset päästivät kaverin sisälle, niin sanoimme, ettei se käy. Tämä aiheutti lasten välille välirikon, koska kaveri ja hänen vanhempansa eivät hyväksyneet kieltoa.
Olen samaa mieltä kanssasi.
Nämä koulussa ilmenevät ongelmat näkyy siis lasten vanhemmille myös, kun kaverien vanhemmat suuttuu kun omia lapsia ei ruokitakkaan kylässä.
Vanhemmuus on hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kohtuutonta, että yksi kylän lapsiperhe tarjoaa ilmaisen päivähoitopaikan ja aamu- ja iltapäiväkerhopaikan kylän ja naapuruston lapsille - vailla vastavuoroisuutta!
Kokemusta, että kylältä ja koululuokalta tietyt lapset tunkevat usein kylään esimerkiksi kotiäidin kotiin. Meillä on toinen vanhempi aina kotona ja meillä valmistetaan kotiruokaa. Nämä aina janoiset ja nälkäiset lapset haluavat tulla meille syömään ilmaiset välipalat ja jopa lämpimät ateriat. On tullut mieleen, että tulevatko nämä lapset kylään, juomaan ja syömään jopa omien vanhempiensa kannustamana?
Vastavuoroisesti nälkäisten lasten vanhemmat eivät tarjoa meidän lapsille koskaan mitään juotavaa ja syötävää. Nämä aina janoiset ja nälkäiset ja vailla turvallista aikuista olevat lapset tulevat syömään ja juomaan toisten kotiin.
Hyvä keino on, että ei päästä kotiin kutsumatta tulleita kylän lapsia ja lasten koulukavereita sisälle. Annat ohjeet, että lapset voivat leikkiä ja pelata ulkona. Ruokaa ja välipaloja ei tarvitse tarjota silloin, kun kyseisiä lapsia ei ole kutsuttu kylään. Jos kyläilyistä on etukäteen päätetty lasten vanhempien kanssa, niin silloin tarjotaan välipalaa ja ruokaa.
Lapsia paljon pahempia ovat aikuiset yllätyskyläilijät. Todellakin ihmettelen niitä aikuisia ihmisiä, jotka tulevat ennalta sopimatta ja ilmoittamatta toisten kotiin lokkeilemaan. Yllätyskyläilijät ovat todella itsekkäitä ja röyhkeitä moukkia! Tungetaan sopimatta ja puoliväkisin kylään toisten ihmisten kotiin.
Ajetaan autolla pihaan, koputellaan ovea ja rimputetaan ovikelloa. "Tultiin kylään, kun satuttiin ajamaan tästä ohi"! Ihanko tosi??? No ajakaa sitten ohi!!! Ilmainen kahvi, ruoka ja majoitus kiinnostaa. Mikään yllätys ei ole, että näitten röyhkeitten lokkeilijoitten kotiin ei tule koskaan vastavuoroisia kutsuja!
Vierailija kirjoitti:
Jos vähentäisit tuota välipalan/ruuan tarjoamista, niin ei käy talouden päälle.
Nyt jo aikuiset lapset, mutta muistan, että tuo oli aika raskasta välillä. Tsemppasin itseäni sillä ajatuksella, että hyvä kun ovat meillä, niin tiedän mitä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä nyt voit omille lapsillesi sanoa, että menkää välillä kaverinkin kotiin? Meillä on vain yksi lapsi mutta kavereita käy usein kylässä, ja samoin meidän lapsi käy monesti kavereillaan. Pidän päässäni jonkinlaista alitajuista kirjanpitoa siitä, että onko kyläilyt menneet suunnilleen tasapuolisesti. Jos alkaa tuntua siltä, että joku kaveri käy aina meillä mutta meidän lapsi ei koskaan heillä, niin kehotan lastani ehdottamaan, että menisivät seuraavalla kerralla kaverin luokse. Ja sama toisinpäin.
Niin, mutta entäpä jos jonkun kaverin luo ei voi oikein koskaan mennä? Oma lapsi kysyy ihan suoraan välillä, että voidaanko mennä teille ja toinen kun kysyy vanhemmaltaan, niin vastaus on useimmiten ei voi tulla ilman mitään selityksiä. Meille kyllä ollaan aina innokkaasti tulossa. Sehän se hieman harmittaakin, kun tuntuu, et ei ole juuri minkäänlaista vastavuoroisuutta muutaman kaverin kanssa.
Minä olen opettanut lapselleni, että vieraat ei kutsu itseään kylään. Eikö ihmiset opeta lapsilleen tätä?? Ilmeisesti ei.
No ei tosiaan kaikki opeta, tämän olen huomannut, kun surutta kysellään, voiko meille tulla yökylään tai mukaan meidän omiin reissuihin, mihin vaan ollaan menossa. Minkä mallin lapset saavat siitä, että kavereita ei koskaan kutsuta /voi kutsua omaan kotiin vaan aina mennään muille kylään ja sinne itse kysellään, mutta ei vahingossakaan koskaan pyydetä sinne omaan kotiin?
Ja te päästitte pojun kotiinne? Meille ei ainakaan tule yksikään kutsumaton vieras ja lapsetkin ovat kysyneet aina minulta tai isältään lupaa, jos ovat ajatelleet tuoda jonkun kotiin. Aina lupaa ei ole tullut ja siitä ei ole koskaan tullut mitään märinää.