Aspergerit: rehellisesti, koetteko tarvitsevanne minkäänlaista tukea tai apua?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi wttä vastaan vaikka en ole asperger. Mielestäni assit nimenomaan tarvitsisivat ohjausta asioissa, joita eivät itse koe. Kokemukseni mukaan juuri assi saattaa vähätellä tai loukata toista pahastikin, muttei huomaa sitä tai sen seurauksia (toisen suhtautuminen häneen muuttuu väkisinkin) itse ollenkaan, joten ei myöskään koe ongelmaksi. Ongelman se silti aiheuttaa, esimerkiksi avioliitossa, jos puoliso kokee jäävänsä yksin tunteidensa kanssa loukatuksi, ja assi vain mennä porskuttaa eteenpäin tajuamatta edes minkään muuttuneen. Haittaahan se molempien elämää, vaikka toinen vain sen huomaisikin.

Assien ongelma on juuri se, ettei heidän mielestään mitään ongelmaa ole. Ainakaan heissä itsessään.

Juu, juuri näin. Siis ongelmaa ei ole siinä, jos joku haluaa olla yksin erakkona ja tehdä esim. etätyötä. Jos tarvittavat vähät ihmissuhteet pystyy kuitenkin hoitamaan.

Moni AS-ihminen kuitenkin elää parisuhteessa, käy työelämässä yms. Tuntemani AS esim. töksäyttelee loukkaavasti, on todella joustamaton, loukkaantuu itse helposti. Hän hyvin herkästi tulkitsee muut ihmiset epäluotettaviksi, psykopaateiksi, kiusaajiksi yms. Luulen, että tämä johtuu siitä, että hän ei ymmärrä nenttien tapaa ajatella. Kun muut käyttäytyvät hänen mielestään epäloogisesti, on helpompi sanoa, että he ovat hulluja.. Olen joskus meinannut ottaa esille tämän diagnoosi-asian, mutta ei olla niin läheisiä, että voisin näin tehdä. Ja luulen, että hän ei minua uskoisi kuitenkaan..

Kun on paniikkikohtaus, joskus haluaisin jonkun olevan läsnä, en muutoin kovin usein.

Ainakin aiheesta lukeminen on auttanut, ja itsetuntemus on parantunut. Olen oppinut, että työt sujuvat paremmin, kun niissä on selkeät rutiinit suurelle osalle päivää. Samoin koti pysyy jotenkuten siistinä, kun siivoukseenkin on tietty päivä ja rutiini.

Ekat pari vuotta olin aika huono työntekijä, kun en osannut tehdä asioita fiksussa järjestyksessä ja jumituin hankalan paikan tullen tekemään jotain sijaistoimintoa, kuten lukemaan uutisia netistä. Nyt monen vuoden jälkeen sujuu jo hyvin ja ymmärrän vaikeuksiani paremmin. Olen oppinut mistä väsyn ja että tarvitsen enemmän unta ja aivoja ravitsevaa ruokaa kuin neurotyypilliset. Ja tarvitsen hermojeni lepuuttamiseen kaunista luonnonympäristöä. Ja osaan sanoa ei, kun lääkäri taas tarjoaa masennuslääkkeitä väsymykseeni.

Joihinkin jumittuneisiin rutiineihin voisi auttaa, jos olisi joku, joka veisi vaikka liikuntaharrastukseen.

Työelämässä tarvitsisin enemmän ymmärrystä etätyöskentelyn hyötyihin.

Miksi niin monen ammattilaisenkin on vaikea aidosti ymmärtää Aspergerin haasteita, esim. aistiyliherkkyyksiä, yllättävien tilanteiden ja samanaikaisten aistiärsykkeiden vaikeuksia jne.? Pakotetaan vain siedättymään niihin, ja otetaan ne huumorilla, mikäli ne ovat itsestä hauskoja ja huvittavia eikä ymmärretä yhtään, että assille ne voivat olla todella lamaannuttavia ja heikentää hänen toimintakykyään, ja hän tarvitsisi tukea juuri siihen, miten em. tilanteista pääsee yli/eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monen ammattilaisenkin on vaikea aidosti ymmärtää Aspergerin haasteita, esim. aistiyliherkkyyksiä, yllättävien tilanteiden ja samanaikaisten aistiärsykkeiden vaikeuksia jne.? Pakotetaan vain siedättymään niihin, ja otetaan ne huumorilla, mikäli ne ovat itsestä hauskoja ja huvittavia eikä ymmärretä yhtään, että assille ne voivat olla todella lamaannuttavia ja heikentää hänen toimintakykyään, ja hän tarvitsisi tukea juuri siihen, miten em. tilanteista pääsee yli/eteenpäin?

Ovat ehkä väsyneitä, kaavoihin kangistuneita, kyynistyneitä ja työhönsä leipääntyneitä, jolloin ei vain jaksa ajatella asioita muiden näkökulmista. Minullakin ensimmäinen nepsy-valmentaja oli juuri tuollainen. Toinen oli parempi ja ymmärtävämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monen ammattilaisenkin on vaikea aidosti ymmärtää Aspergerin haasteita, esim. aistiyliherkkyyksiä, yllättävien tilanteiden ja samanaikaisten aistiärsykkeiden vaikeuksia jne.? Pakotetaan vain siedättymään niihin, ja otetaan ne huumorilla, mikäli ne ovat itsestä hauskoja ja huvittavia eikä ymmärretä yhtään, että assille ne voivat olla todella lamaannuttavia ja heikentää hänen toimintakykyään, ja hän tarvitsisi tukea juuri siihen, miten em. tilanteista pääsee yli/eteenpäin?

Ovat ehkä väsyneitä, kaavoihin kangistuneita, kyynistyneitä ja työhönsä leipääntyneitä, jolloin ei vain jaksa ajatella asioita muiden näkökulmista. Minullakin ensimmäinen nepsy-valmentaja oli juuri tuollainen. Toinen oli parempi ja ymmärtävämpi.

Minä sen sijaan veikkaan, että he eivät yksinkertaisesti osaa ja ymmärrä. Ja omaavat tosiaan tuon asenteen, että nepsy koulitaan nenttimaailmaan. Ei tule toimimaan - koskaan.

Jos ei osaa selittää ymmärrettävästi miksi jonkin asian oppiminen on tärkeää, niin ehkä se ei ole sitä vaan nenttien maailman typerä tapa.