IL: Nuorien työkyky on kelvottomalla tasolla. Mistä se johtuu, miksi nykynuori ei jaksa edes nykyajan kevyitä työtehtäviä?? Ennen tehtiin raskasta työtä ja urheiltiin illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin työpaikalla on ollut näitä pilvin ja pimein. Työ on fyysistä mutta ei haluttakkaan oppia työtä, odotetaan että joku tekee vaikeimmat vaiheet puolestasi, saikulle jäädään heti kun fysiikka ei kestä, myöhästellään, ei ilmoiteta töihin jollei tulla, ollaan omilla vapailla eikä ilmoiteta poissaolosta työnantajalle mitään, puhelinta vaan tuijotetaan joka käänteessä jne jne. Näitä sitten liukuhihnamaisesti tulee ja menee... Sadasta noin vajaa kymmenessä on jotakin "ainesta" työntekoon. 

Huh mikä asenne aikuisella ihmisellä

Jep, kannattaa kyllä työnantajan mennä peilin eteen jos kukaan ei halua jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jutussa nyt ei puhuttu käsittääkseni samanlaisista ihmisistä, kuin ap tuossa puhui. Näitä ap:n mainitsemia nuoria on aina ollut, sitä en osaa sanoa onko määrät lisääntyneet. Nykyajan toimistotyö rasittaa ja stressaa enemmän pääkoppaa, kuin jos tehtäisiin fyysistä työtä.

Mikä siinä niin rasittaa? Suurin osa jotain valmiita lomakkeita ja rasti ruutuun. Nuorten asiantuntija työtehtävät ovat marginaali-ilmiö. Harva alle 25 vuotias on missään asiantuntija.

Putki, rakennus, metalli, telakka sähkö, asfaltti, ilmastointi, korjaus, metsätyöt jne. ovat usein rasittavia. Niistä tullaan kotiin likaisina ja väsyneinä, sen lisäksi niissä on käytettävä aivoja. Vai luuletko, että ne putket tai johdot löytävät automaattisesti omat oikeat paikkansa? Että joku ilmapumpun tai ilmastolaitteen korjaaminen on helppoa?

Siellä toimistossa ilmastoidussa huoneessa on helppo kuvitella kuinka raskas se oma työ on, mutta mitä jos se ilmastointi menee rikki? Osaatko korjata? Saatko edes koko koneesta kantta irti? Tiedätkö edes missä koko systeemin kaikki koneet ovat? Se mistä se ottaa ilmaa ja missä se jäähdyttää sen?

Aivan. Liian moni ei edes ymmärrä missä ne raskaat työ ovat ja kuvittelevat siksi, enää toimistossa istuminen on raskasta pääkopalle ja joskus jopa keholle.

Itse olen kyllä ollut sekä telakalla duunarina että toimistohommissa, ja fyysisesti parhaiten olen voinut siinä telakkaduunissa. Paikallaan istuminen vie voimat, liikunta lisää sitä, ellei sitten ole jotain kremppaa minkä takia kipeytyy liikunnasta. Fyysisestä työstä väsyminen on ihan erilaista, siitä tulee oikeastaan hyvä olo. Toimistossa painuu kasaan, lihakset surkastuu, ryhti huononee ja kunto huononee.

Aivan, se on niin vähän raskasta, että se jopa surkastuttaa ne lihakset. Toimistossa töissä oleva joutuu pitämään huolta lihaksistaan työajan ulkopuolella, mutta hän ei myöskään kärsi läheskään samoissa määrin rasitusvammoista ym.

Miten olis siellä telakalla? Oliko aivot narikassa, eikä niitä tarvinnut rasittaa?

Emme puhu nyt mielekkyydestä vaan työn rasittavuudesta. Toimisto työ voi olla vaikka kuinka mielekästä, ehkä jossain golfkentän toimistossa vaikka. Ei kaikki ole jossain kelan toimistossa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka väitätte nykynuoria ahkeraksi, miksi nykynuoria ei sitten näy kesäisin marjametsissä poimimassa?

Oletko katsonut joka paikasta? Metsät on aika isoja, saattaa siellä joku olla.

Suoriuduin koulusta keskivertoa paremmin ja ahkerana aloitin kesätyöt jo 13-vuotiaana. Koska olin kokematon ja oikeuksistani tietämätön, työnantaja viilasi linssiin mm. jättämällä minut yksin kassalle ja pitämään putiikkia pystyssä, ja maksamalla laittoman alhaista palkkaa, esim. tapahtumamyynnin jälkeen lyömällä käteen 100€ vaikka olin tehnyt 5 päivää 8-10h päiviä, ja vetosi siihen että myynti oli ollut niin huonoa.

Toinen työkokemukseni oli kun olin valmistunut ammattiin. Kaupungin lafka ei halunnut maksaa palkkaa, eikä oikeastaan mitään muitakaan muille työntekijöille annettuja etuuksia kuten ilmainen työpaikkalounas, joten olin 3kk vain ns. harjoittelijana ja maksoin itse 150€/kk bussilipusta siitä ilosta että sain käydä heille tekemässä ilmaisduunia. Tein kuitenkin enemmän työtä, joskus jopa kotona yöhön asti, kuin samassa ammatissa palkattuna ollut henkilö, joka myös delegoi minulle ikävimmät hommat ja haastavimmat asiakkaat. Samainen henkilö kiusasi minua kun muut eivät olleet paikalla ja kyyläsi selän takana luoden pelon ilmapiiriä. Iski burn out ja oli pakko lopettaa, koska olin siinä pisteessä että halusin vain kuolla pois.

Tämän jälkeen olen ollut vain työtön mielenterveyskuntoutuja. Työkkäri yrittää väkisin tunkea töihin ihan minne tahansa vaikka itsekin ovat sitä mieltä etten ole työkuntoinen. Oma näkemykseni työelämästä on hyvin negatiivinen: Yleinen käytäntö on se että meitä nuoria viilataan linssiin palkan ja oikeuksien suhteen, ja jos niitä kehtaa vaatia niin työpaikkaa ei tipu, ei haluta maksaa mitään, pitäisi antaa 100% panos ja tehdä ylitöitä ihan vaan pomon iloksi, käytetään epätoivoa häikäilemättömästi hyväksi esim. palkkatuet ja muut.

Olen siis vakuuttunut siitä että nuorempi sukupolvi on tajunnut antaa vain sen verran suuren panoksen kuin mistä heille maksetaan, eli perusduuni tehdään mutta ei mitään ylimääräistä, ei edes tekohymyillä. Jos työnantaja ei ole työntekijöilleen lojaali, on turha vaatia työntekijöiltä lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Tämä ei ole mikään muna vai kana kysymys, vaan ongelma on lähtöisin työnantajista joilla on se valta määrittää työehdot.

Siksi pyydän. Kohdelkaa nuoria hyvin. Oli kyse sitten kesätyöläisestä tai vastavalmistuneesta. Ensimmäiset työpaikat tulevat määrittämään sen kuinka positiivisessa valossa he näkevät työelämän ja kuinka valoisana he näkevät tulevaisuuden. Yhteiskuntavastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jutussa nyt ei puhuttu käsittääkseni samanlaisista ihmisistä, kuin ap tuossa puhui. Näitä ap:n mainitsemia nuoria on aina ollut, sitä en osaa sanoa onko määrät lisääntyneet. Nykyajan toimistotyö rasittaa ja stressaa enemmän pääkoppaa, kuin jos tehtäisiin fyysistä työtä.

Mikä siinä niin rasittaa? Suurin osa jotain valmiita lomakkeita ja rasti ruutuun. Nuorten asiantuntija työtehtävät ovat marginaali-ilmiö. Harva alle 25 vuotias on missään asiantuntija.

Putki, rakennus, metalli, telakka sähkö, asfaltti, ilmastointi, korjaus, metsätyöt jne. ovat usein rasittavia. Niistä tullaan kotiin likaisina ja väsyneinä, sen lisäksi niissä on käytettävä aivoja. Vai luuletko, että ne putket tai johdot löytävät automaattisesti omat oikeat paikkansa? Että joku ilmapumpun tai ilmastolaitteen korjaaminen on helppoa?

Siellä toimistossa ilmastoidussa huoneessa on helppo kuvitella kuinka raskas se oma työ on, mutta mitä jos se ilmastointi menee rikki? Osaatko korjata? Saatko edes koko koneesta kantta irti? Tiedätkö edes missä koko systeemin kaikki koneet ovat? Se mistä se ottaa ilmaa ja missä se jäähdyttää sen?

Aivan. Liian moni ei edes ymmärrä missä ne raskaat työ ovat ja kuvittelevat siksi, enää toimistossa istuminen on raskasta pääkopalle ja joskus jopa keholle.

Mene sitten toimistotöihin, jos se noin hankalaa on.

Kyse ei ole siitä mitä minä teen työkseni, vaan kyseenlaistan väitteen, jossa toimistotyöhön luokitellaan raskaaksi. Vieläkin väitän ettei toimistotyöhön ole koskaan niin raskasta kun määrätyt työ, joita moni nuori teki ennen.

Minä voin mennä vaikka Karibialle rantabaariin myymään drinkkejä. Se ei ollut se pointti, onko minun työni raskasta.

Mene kokeilemaan.

Haluatko puhua nyt minusta ja mitä minun pitäisi kokeilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jutussa nyt ei puhuttu käsittääkseni samanlaisista ihmisistä, kuin ap tuossa puhui. Näitä ap:n mainitsemia nuoria on aina ollut, sitä en osaa sanoa onko määrät lisääntyneet. Nykyajan toimistotyö rasittaa ja stressaa enemmän pääkoppaa, kuin jos tehtäisiin fyysistä työtä.

Mikä siinä niin rasittaa? Suurin osa jotain valmiita lomakkeita ja rasti ruutuun. Nuorten asiantuntija työtehtävät ovat marginaali-ilmiö. Harva alle 25 vuotias on missään asiantuntija.

Putki, rakennus, metalli, telakka sähkö, asfaltti, ilmastointi, korjaus, metsätyöt jne. ovat usein rasittavia. Niistä tullaan kotiin likaisina ja väsyneinä, sen lisäksi niissä on käytettävä aivoja. Vai luuletko, että ne putket tai johdot löytävät automaattisesti omat oikeat paikkansa? Että joku ilmapumpun tai ilmastolaitteen korjaaminen on helppoa?

Siellä toimistossa ilmastoidussa huoneessa on helppo kuvitella kuinka raskas se oma työ on, mutta mitä jos se ilmastointi menee rikki? Osaatko korjata? Saatko edes koko koneesta kantta irti? Tiedätkö edes missä koko systeemin kaikki koneet ovat? Se mistä se ottaa ilmaa ja missä se jäähdyttää sen?

Aivan. Liian moni ei edes ymmärrä missä ne raskaat työ ovat ja kuvittelevat siksi, enää toimistossa istuminen on raskasta pääkopalle ja joskus jopa keholle.

Itse olen kyllä ollut sekä telakalla duunarina että toimistohommissa, ja fyysisesti parhaiten olen voinut siinä telakkaduunissa. Paikallaan istuminen vie voimat, liikunta lisää sitä, ellei sitten ole jotain kremppaa minkä takia kipeytyy liikunnasta. Fyysisestä työstä väsyminen on ihan erilaista, siitä tulee oikeastaan hyvä olo. Toimistossa painuu kasaan, lihakset surkastuu, ryhti huononee ja kunto huononee.

Aivan, se on niin vähän raskasta, että se jopa surkastuttaa ne lihakset. Toimistossa töissä oleva joutuu pitämään huolta lihaksistaan työajan ulkopuolella, mutta hän ei myöskään kärsi läheskään samoissa määrin rasitusvammoista ym.

Miten olis siellä telakalla? Oliko aivot narikassa, eikä niitä tarvinnut rasittaa?

Emme puhu nyt mielekkyydestä vaan työn rasittavuudesta. Toimisto työ voi olla vaikka kuinka mielekästä, ehkä jossain golfkentän toimistossa vaikka. Ei kaikki ole jossain kelan toimistossa töissä.

Tietenkään se ei ole fyysisesti samalla tavalla raskasta, mutta itse tosiaan voin paremmin fyysisessä työssä. Mitä haittaa työn raskaudesta on jos se saa sinut voimaan paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jutussa nyt ei puhuttu käsittääkseni samanlaisista ihmisistä, kuin ap tuossa puhui. Näitä ap:n mainitsemia nuoria on aina ollut, sitä en osaa sanoa onko määrät lisääntyneet. Nykyajan toimistotyö rasittaa ja stressaa enemmän pääkoppaa, kuin jos tehtäisiin fyysistä työtä.

Mikä siinä niin rasittaa? Suurin osa jotain valmiita lomakkeita ja rasti ruutuun. Nuorten asiantuntija työtehtävät ovat marginaali-ilmiö. Harva alle 25 vuotias on missään asiantuntija.

Putki, rakennus, metalli, telakka sähkö, asfaltti, ilmastointi, korjaus, metsätyöt jne. ovat usein rasittavia. Niistä tullaan kotiin likaisina ja väsyneinä, sen lisäksi niissä on käytettävä aivoja. Vai luuletko, että ne putket tai johdot löytävät automaattisesti omat oikeat paikkansa? Että joku ilmapumpun tai ilmastolaitteen korjaaminen on helppoa?

Siellä toimistossa ilmastoidussa huoneessa on helppo kuvitella kuinka raskas se oma työ on, mutta mitä jos se ilmastointi menee rikki? Osaatko korjata? Saatko edes koko koneesta kantta irti? Tiedätkö edes missä koko systeemin kaikki koneet ovat? Se mistä se ottaa ilmaa ja missä se jäähdyttää sen?

Aivan. Liian moni ei edes ymmärrä missä ne raskaat työ ovat ja kuvittelevat siksi, enää toimistossa istuminen on raskasta pääkopalle ja joskus jopa keholle.

Mene sitten toimistotöihin, jos se noin hankalaa on.

Kyse ei ole siitä mitä minä teen työkseni, vaan kyseenlaistan väitteen, jossa toimistotyöhön luokitellaan raskaaksi. Vieläkin väitän ettei toimistotyöhön ole koskaan niin raskasta kun määrätyt työ, joita moni nuori teki ennen.

Minä voin mennä vaikka Karibialle rantabaariin myymään drinkkejä. Se ei ollut se pointti, onko minun työni raskasta.

Mene kokeilemaan.

Haluatko puhua nyt minusta ja mitä minun pitäisi kokeilla?

Mene kokeilemaan sitä toimistotyötä pari kuukautta, niin sillähän se selviää. Sen sijaan, että jankkaa tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Suoriuduin koulusta keskivertoa paremmin ja ahkerana aloitin kesätyöt jo 13-vuotiaana. Koska olin kokematon ja oikeuksistani tietämätön, työnantaja viilasi linssiin mm. jättämällä minut yksin kassalle ja pitämään putiikkia pystyssä, ja maksamalla laittoman alhaista palkkaa, esim. tapahtumamyynnin jälkeen lyömällä käteen 100€ vaikka olin tehnyt 5 päivää 8-10h päiviä, ja vetosi siihen että myynti oli ollut niin huonoa.

Toinen työkokemukseni oli kun olin valmistunut ammattiin. Kaupungin lafka ei halunnut maksaa palkkaa, eikä oikeastaan mitään muitakaan muille työntekijöille annettuja etuuksia kuten ilmainen työpaikkalounas, joten olin 3kk vain ns. harjoittelijana ja maksoin itse 150€/kk bussilipusta siitä ilosta että sain käydä heille tekemässä ilmaisduunia. Tein kuitenkin enemmän työtä, joskus jopa kotona yöhön asti, kuin samassa ammatissa palkattuna ollut henkilö, joka myös delegoi minulle ikävimmät hommat ja haastavimmat asiakkaat. Samainen henkilö kiusasi minua kun muut eivät olleet paikalla ja kyyläsi selän takana luoden pelon ilmapiiriä. Iski burn out ja oli pakko lopettaa, koska olin siinä pisteessä että halusin vain kuolla pois.

Tämän jälkeen olen ollut vain työtön mielenterveyskuntoutuja. Työkkäri yrittää väkisin tunkea töihin ihan minne tahansa vaikka itsekin ovat sitä mieltä etten ole työkuntoinen. Oma näkemykseni työelämästä on hyvin negatiivinen: Yleinen käytäntö on se että meitä nuoria viilataan linssiin palkan ja oikeuksien suhteen, ja jos niitä kehtaa vaatia niin työpaikkaa ei tipu, ei haluta maksaa mitään, pitäisi antaa 100% panos ja tehdä ylitöitä ihan vaan pomon iloksi, käytetään epätoivoa häikäilemättömästi hyväksi esim. palkkatuet ja muut.

Olen siis vakuuttunut siitä että nuorempi sukupolvi on tajunnut antaa vain sen verran suuren panoksen kuin mistä heille maksetaan, eli perusduuni tehdään mutta ei mitään ylimääräistä, ei edes tekohymyillä. Jos työnantaja ei ole työntekijöilleen lojaali, on turha vaatia työntekijöiltä lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Tämä ei ole mikään muna vai kana kysymys, vaan ongelma on lähtöisin työnantajista joilla on se valta määrittää työehdot.

Siksi pyydän. Kohdelkaa nuoria hyvin. Oli kyse sitten kesätyöläisestä tai vastavalmistuneesta. Ensimmäiset työpaikat tulevat määrittämään sen kuinka positiivisessa valossa he näkevät työelämän ja kuinka valoisana he näkevät tulevaisuuden. Yhteiskuntavastuuta.

Niin sellaista se on alkuun. Silti, helpoin tie hyvinvointiin ja mukavaan työhön on sietää kurjaa työtä ensin. Kotona olemalla et koskaan tule saavuttamaan kivaa työtä. Se ei vain ole se reitti. Jos haluat kivempaan työhön, menet mihin töihin pääset ja vaihdat siitä parempaan sitä mukaan kun taitoja karttuu. Jäämällä ns. tuleen makaamaan ja surkuttelemaan, olet lähtökuopassa edelleen kymmenen vuoden päästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoriuduin koulusta keskivertoa paremmin ja ahkerana aloitin kesätyöt jo 13-vuotiaana. Koska olin kokematon ja oikeuksistani tietämätön, työnantaja viilasi linssiin mm. jättämällä minut yksin kassalle ja pitämään putiikkia pystyssä, ja maksamalla laittoman alhaista palkkaa, esim. tapahtumamyynnin jälkeen lyömällä käteen 100€ vaikka olin tehnyt 5 päivää 8-10h päiviä, ja vetosi siihen että myynti oli ollut niin huonoa.

Toinen työkokemukseni oli kun olin valmistunut ammattiin. Kaupungin lafka ei halunnut maksaa palkkaa, eikä oikeastaan mitään muitakaan muille työntekijöille annettuja etuuksia kuten ilmainen työpaikkalounas, joten olin 3kk vain ns. harjoittelijana ja maksoin itse 150€/kk bussilipusta siitä ilosta että sain käydä heille tekemässä ilmaisduunia. Tein kuitenkin enemmän työtä, joskus jopa kotona yöhön asti, kuin samassa ammatissa palkattuna ollut henkilö, joka myös delegoi minulle ikävimmät hommat ja haastavimmat asiakkaat. Samainen henkilö kiusasi minua kun muut eivät olleet paikalla ja kyyläsi selän takana luoden pelon ilmapiiriä. Iski burn out ja oli pakko lopettaa, koska olin siinä pisteessä että halusin vain kuolla pois.

Tämän jälkeen olen ollut vain työtön mielenterveyskuntoutuja. Työkkäri yrittää väkisin tunkea töihin ihan minne tahansa vaikka itsekin ovat sitä mieltä etten ole työkuntoinen. Oma näkemykseni työelämästä on hyvin negatiivinen: Yleinen käytäntö on se että meitä nuoria viilataan linssiin palkan ja oikeuksien suhteen, ja jos niitä kehtaa vaatia niin työpaikkaa ei tipu, ei haluta maksaa mitään, pitäisi antaa 100% panos ja tehdä ylitöitä ihan vaan pomon iloksi, käytetään epätoivoa häikäilemättömästi hyväksi esim. palkkatuet ja muut.

Olen siis vakuuttunut siitä että nuorempi sukupolvi on tajunnut antaa vain sen verran suuren panoksen kuin mistä heille maksetaan, eli perusduuni tehdään mutta ei mitään ylimääräistä, ei edes tekohymyillä. Jos työnantaja ei ole työntekijöilleen lojaali, on turha vaatia työntekijöiltä lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Tämä ei ole mikään muna vai kana kysymys, vaan ongelma on lähtöisin työnantajista joilla on se valta määrittää työehdot.

Siksi pyydän. Kohdelkaa nuoria hyvin. Oli kyse sitten kesätyöläisestä tai vastavalmistuneesta. Ensimmäiset työpaikat tulevat määrittämään sen kuinka positiivisessa valossa he näkevät työelämän ja kuinka valoisana he näkevät tulevaisuuden. Yhteiskuntavastuuta.

Niin sellaista se on alkuun. Silti, helpoin tie hyvinvointiin ja mukavaan työhön on sietää kurjaa työtä ensin. Kotona olemalla et koskaan tule saavuttamaan kivaa työtä. Se ei vain ole se reitti. Jos haluat kivempaan työhön, menet mihin töihin pääset ja vaihdat siitä parempaan sitä mukaan kun taitoja karttuu. Jäämällä ns. tuleen makaamaan ja surkuttelemaan, olet lähtökuopassa edelleen kymmenen vuoden päästäkin.

Ei todellakaan ole normaalia että työ on alkuun, tai siis muka vain siihen alkuun eikä ne seuraavat 10-50 vuotta, niin kamalaa että työntekijä haluaa kuolla. Tai ainakaan näin ei pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoriuduin koulusta keskivertoa paremmin ja ahkerana aloitin kesätyöt jo 13-vuotiaana. Koska olin kokematon ja oikeuksistani tietämätön, työnantaja viilasi linssiin mm. jättämällä minut yksin kassalle ja pitämään putiikkia pystyssä, ja maksamalla laittoman alhaista palkkaa, esim. tapahtumamyynnin jälkeen lyömällä käteen 100€ vaikka olin tehnyt 5 päivää 8-10h päiviä, ja vetosi siihen että myynti oli ollut niin huonoa.

Toinen työkokemukseni oli kun olin valmistunut ammattiin. Kaupungin lafka ei halunnut maksaa palkkaa, eikä oikeastaan mitään muitakaan muille työntekijöille annettuja etuuksia kuten ilmainen työpaikkalounas, joten olin 3kk vain ns. harjoittelijana ja maksoin itse 150€/kk bussilipusta siitä ilosta että sain käydä heille tekemässä ilmaisduunia. Tein kuitenkin enemmän työtä, joskus jopa kotona yöhön asti, kuin samassa ammatissa palkattuna ollut henkilö, joka myös delegoi minulle ikävimmät hommat ja haastavimmat asiakkaat. Samainen henkilö kiusasi minua kun muut eivät olleet paikalla ja kyyläsi selän takana luoden pelon ilmapiiriä. Iski burn out ja oli pakko lopettaa, koska olin siinä pisteessä että halusin vain kuolla pois.

Tämän jälkeen olen ollut vain työtön mielenterveyskuntoutuja. Työkkäri yrittää väkisin tunkea töihin ihan minne tahansa vaikka itsekin ovat sitä mieltä etten ole työkuntoinen. Oma näkemykseni työelämästä on hyvin negatiivinen: Yleinen käytäntö on se että meitä nuoria viilataan linssiin palkan ja oikeuksien suhteen, ja jos niitä kehtaa vaatia niin työpaikkaa ei tipu, ei haluta maksaa mitään, pitäisi antaa 100% panos ja tehdä ylitöitä ihan vaan pomon iloksi, käytetään epätoivoa häikäilemättömästi hyväksi esim. palkkatuet ja muut.

Olen siis vakuuttunut siitä että nuorempi sukupolvi on tajunnut antaa vain sen verran suuren panoksen kuin mistä heille maksetaan, eli perusduuni tehdään mutta ei mitään ylimääräistä, ei edes tekohymyillä. Jos työnantaja ei ole työntekijöilleen lojaali, on turha vaatia työntekijöiltä lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Tämä ei ole mikään muna vai kana kysymys, vaan ongelma on lähtöisin työnantajista joilla on se valta määrittää työehdot.

Siksi pyydän. Kohdelkaa nuoria hyvin. Oli kyse sitten kesätyöläisestä tai vastavalmistuneesta. Ensimmäiset työpaikat tulevat määrittämään sen kuinka positiivisessa valossa he näkevät työelämän ja kuinka valoisana he näkevät tulevaisuuden. Yhteiskuntavastuuta.

Niin sellaista se on alkuun. Silti, helpoin tie hyvinvointiin ja mukavaan työhön on sietää kurjaa työtä ensin. Kotona olemalla et koskaan tule saavuttamaan kivaa työtä. Se ei vain ole se reitti. Jos haluat kivempaan työhön, menet mihin töihin pääset ja vaihdat siitä parempaan sitä mukaan kun taitoja karttuu. Jäämällä ns. tuleen makaamaan ja surkuttelemaan, olet lähtökuopassa edelleen kymmenen vuoden päästäkin.

Ihan normaalia että työelämä pitää aloittaa niin että palkan pienuus ja työolosuhteet on oikeasti laittomia? Siis LAITTOMIA laittomia. Kuinka moni vanhemman sukupolven edustaja aloitti työuransa näin?

Koska evoluutio on suonut meille lihastyön edellytykset, mutta aivojen kehitys ei ole edennyt tahdissa tietotyön kanssa.

Näkeehän tuon ap:n tiedonkäsittelykyvyistäkin: niitä ei ole. Ap vetelee hartaalla tunteella eli mutulla.

Koskaan ei nuoret ole olleet niin fiksuja kuin nyt: eiväthän ne edes juo.

Ap on kokoomuspersu, joka mielellään teettäisi orjatyötä.

Nuoriso, liittykää ihmeessä oikeisiin ammattiliittoihin jo opiskeluaikana. Ei teidän etua ikinä työnantajat aja.

Opettajat voisivat opettaa koululaisia esim. TET-työpaikan hakua.

Meille on tullut lukuisia hakemuksia TET-jaksoille.

Monesti ne alkaa, näin.. Hei, olen xxxx xxxxxxx (nimi). Etsin TET-työpaikkaa ajalle xx.xx. (päiväys). Pääseekö teille?

__________________________

Tämän tyyppiset hakemukset menevät suoraan roskakoriin.

Kiitos yhteydenotosta, mutta kaikki TET-harjoittelupaikat on valitettavasti täytetty.

Hakemuksessa olisi tärkeää kertoa, miksi juuri haluaisi meille TET-jaksolle.

Sen jälkeen haastattelu ja sitten yritys tekee päätöksen.

Kannattaa hakea työtehtävää, mikä oikeasti kiinnostaa ja perustella se hyvin.

Meillä hyviä TET-koululaisia kehotetaan hakemaan meille kesä- tai viikonlopputöihin.

Monille TET-jakso tarkoittaa sitä, että pääsee koulusta pois. Harjoittelupaikasta ei niin väliä. Loppujen lopuksi työpaikka oli "paska" eli syy ei ollut omassa motivaatiossa vaan työpaikassa.

Kun TET-hakemus on kunnolla tehty, niin sitten voisi hiukan myöhemmin onnistua myös oikean työpaikan haku. 

Motivaatio  ja tulevaisuuden haaveet  (tavoitteet )ovat monella täysin hukassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoriuduin koulusta keskivertoa paremmin ja ahkerana aloitin kesätyöt jo 13-vuotiaana. Koska olin kokematon ja oikeuksistani tietämätön, työnantaja viilasi linssiin mm. jättämällä minut yksin kassalle ja pitämään putiikkia pystyssä, ja maksamalla laittoman alhaista palkkaa, esim. tapahtumamyynnin jälkeen lyömällä käteen 100€ vaikka olin tehnyt 5 päivää 8-10h päiviä, ja vetosi siihen että myynti oli ollut niin huonoa.

Toinen työkokemukseni oli kun olin valmistunut ammattiin. Kaupungin lafka ei halunnut maksaa palkkaa, eikä oikeastaan mitään muitakaan muille työntekijöille annettuja etuuksia kuten ilmainen työpaikkalounas, joten olin 3kk vain ns. harjoittelijana ja maksoin itse 150€/kk bussilipusta siitä ilosta että sain käydä heille tekemässä ilmaisduunia. Tein kuitenkin enemmän työtä, joskus jopa kotona yöhön asti, kuin samassa ammatissa palkattuna ollut henkilö, joka myös delegoi minulle ikävimmät hommat ja haastavimmat asiakkaat. Samainen henkilö kiusasi minua kun muut eivät olleet paikalla ja kyyläsi selän takana luoden pelon ilmapiiriä. Iski burn out ja oli pakko lopettaa, koska olin siinä pisteessä että halusin vain kuolla pois.

Tämän jälkeen olen ollut vain työtön mielenterveyskuntoutuja. Työkkäri yrittää väkisin tunkea töihin ihan minne tahansa vaikka itsekin ovat sitä mieltä etten ole työkuntoinen. Oma näkemykseni työelämästä on hyvin negatiivinen: Yleinen käytäntö on se että meitä nuoria viilataan linssiin palkan ja oikeuksien suhteen, ja jos niitä kehtaa vaatia niin työpaikkaa ei tipu, ei haluta maksaa mitään, pitäisi antaa 100% panos ja tehdä ylitöitä ihan vaan pomon iloksi, käytetään epätoivoa häikäilemättömästi hyväksi esim. palkkatuet ja muut.

Olen siis vakuuttunut siitä että nuorempi sukupolvi on tajunnut antaa vain sen verran suuren panoksen kuin mistä heille maksetaan, eli perusduuni tehdään mutta ei mitään ylimääräistä, ei edes tekohymyillä. Jos työnantaja ei ole työntekijöilleen lojaali, on turha vaatia työntekijöiltä lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Tämä ei ole mikään muna vai kana kysymys, vaan ongelma on lähtöisin työnantajista joilla on se valta määrittää työehdot.

Siksi pyydän. Kohdelkaa nuoria hyvin. Oli kyse sitten kesätyöläisestä tai vastavalmistuneesta. Ensimmäiset työpaikat tulevat määrittämään sen kuinka positiivisessa valossa he näkevät työelämän ja kuinka valoisana he näkevät tulevaisuuden. Yhteiskuntavastuuta.

Niin sellaista se on alkuun. Silti, helpoin tie hyvinvointiin ja mukavaan työhön on sietää kurjaa työtä ensin. Kotona olemalla et koskaan tule saavuttamaan kivaa työtä. Se ei vain ole se reitti. Jos haluat kivempaan työhön, menet mihin töihin pääset ja vaihdat siitä parempaan sitä mukaan kun taitoja karttuu. Jäämällä ns. tuleen makaamaan ja surkuttelemaan, olet lähtökuopassa edelleen kymmenen vuoden päästäkin.

Ei todellakaan ole normaalia että työ on alkuun, tai siis muka vain siihen alkuun eikä ne seuraavat 10-50 vuotta, niin kamalaa että työntekijä haluaa kuolla. Tai ainakaan näin ei pitäisi olla.

Yritä löytää työ joka vain vituttaa, mutta ei tee mieli tappaa itseä. 🤷🏻 Oikeasti, ei siinä muuta voi. Olen katsonut montaa ihmistä sivusta jotka yrittävät kiertää tämän reitin. Suvussani on näitä. Keplottelevat elämässä aina jotenkin eteenpäin, mutta se on pitemmän päälle vaikeampaa kuin se työn vaihtaminen aina pikkuisen kivempaan pikkuhiljaa. Siihen vastaan pullikoimiseen voi tuhlata vaikka kymmeniä vuosia, mutta sillä ei pääse mihinkään.

Parasta olisi homma, jossa pääsisi keskittymään kunnolla johonkin asiaan ja olisi sopivasti aivotyötä sekä vähän liikkumista. Nykyään on vaikeaa löytää sellaista työtä, jossa pystyisi keskittymään. Kamalat avokonttorit, sähköpostit, pikaviestimet, paltsut ja vaikka mitkä puhumattakaan työn sekalaisuudesta, kun pitää tehostaa tehostaa tehostaa. Polttaa ihmisen loppuun helposti. Vanhempi sukupolvi on jo sen verran ylhäällä hierarkiassa, että voi voivat ottaa rennommin ja nakittaa hommia muille, odotellessaan eläkepäiviä. Syy ei ole vain nuorissa, vaan työelämässä.

En itse tunnista tästä lapsiani. Toinen on lukiossa ja toinen ammattikoulussa ja molemmat tekevät töitä koulun ohella. Molemmat ovat pidettyjä työssään ja toinen teki koko kesän töitä yötäpäivää. Lisäksi molemmat haluavat kouluttautua korkeammalle.

Epäilen että tämä nuorten erilaisuus johtuu yhteiskunnan kahtiajakautumisesta? Ehkä syrjäytyneiden ja alkoholisti perheiden lapsista tulee sitten tällaisia? Ei vaan paukut riitä enää työhön, kun elämä on aina ollut vain yhtä murhetta.

Vierailija kirjoitti:

En itse tunnista tästä lapsiani. Toinen on lukiossa ja toinen ammattikoulussa ja molemmat tekevät töitä koulun ohella. Molemmat ovat pidettyjä työssään ja toinen teki koko kesän töitä yötäpäivää. Lisäksi molemmat haluavat kouluttautua korkeammalle.

Epäilen että tämä nuorten erilaisuus johtuu yhteiskunnan kahtiajakautumisesta? Ehkä syrjäytyneiden ja alkoholisti perheiden lapsista tulee sitten tällaisia? Ei vaan paukut riitä enää työhön, kun elämä on aina ollut vain yhtä murhetta.

Hmp, itse olen alkoholistiperheestä ja toivoisin että ainakin tuollainen leimaaminen lopetettaisiin. Lapsesi varmasti pärjäävät vaikket mollaisikaan huonommista lähtökohdista ponnistavia. Kuka heidät ottaa töihin kun levitetään tuollaisia ennakkoluuloja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoriuduin koulusta keskivertoa paremmin ja ahkerana aloitin kesätyöt jo 13-vuotiaana. Koska olin kokematon ja oikeuksistani tietämätön, työnantaja viilasi linssiin mm. jättämällä minut yksin kassalle ja pitämään putiikkia pystyssä, ja maksamalla laittoman alhaista palkkaa, esim. tapahtumamyynnin jälkeen lyömällä käteen 100€ vaikka olin tehnyt 5 päivää 8-10h päiviä, ja vetosi siihen että myynti oli ollut niin huonoa.

Toinen työkokemukseni oli kun olin valmistunut ammattiin. Kaupungin lafka ei halunnut maksaa palkkaa, eikä oikeastaan mitään muitakaan muille työntekijöille annettuja etuuksia kuten ilmainen työpaikkalounas, joten olin 3kk vain ns. harjoittelijana ja maksoin itse 150€/kk bussilipusta siitä ilosta että sain käydä heille tekemässä ilmaisduunia. Tein kuitenkin enemmän työtä, joskus jopa kotona yöhön asti, kuin samassa ammatissa palkattuna ollut henkilö, joka myös delegoi minulle ikävimmät hommat ja haastavimmat asiakkaat. Samainen henkilö kiusasi minua kun muut eivät olleet paikalla ja kyyläsi selän takana luoden pelon ilmapiiriä. Iski burn out ja oli pakko lopettaa, koska olin siinä pisteessä että halusin vain kuolla pois.

Tämän jälkeen olen ollut vain työtön mielenterveyskuntoutuja. Työkkäri yrittää väkisin tunkea töihin ihan minne tahansa vaikka itsekin ovat sitä mieltä etten ole työkuntoinen. Oma näkemykseni työelämästä on hyvin negatiivinen: Yleinen käytäntö on se että meitä nuoria viilataan linssiin palkan ja oikeuksien suhteen, ja jos niitä kehtaa vaatia niin työpaikkaa ei tipu, ei haluta maksaa mitään, pitäisi antaa 100% panos ja tehdä ylitöitä ihan vaan pomon iloksi, käytetään epätoivoa häikäilemättömästi hyväksi esim. palkkatuet ja muut.

Olen siis vakuuttunut siitä että nuorempi sukupolvi on tajunnut antaa vain sen verran suuren panoksen kuin mistä heille maksetaan, eli perusduuni tehdään mutta ei mitään ylimääräistä, ei edes tekohymyillä. Jos työnantaja ei ole työntekijöilleen lojaali, on turha vaatia työntekijöiltä lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Tämä ei ole mikään muna vai kana kysymys, vaan ongelma on lähtöisin työnantajista joilla on se valta määrittää työehdot.

Siksi pyydän. Kohdelkaa nuoria hyvin. Oli kyse sitten kesätyöläisestä tai vastavalmistuneesta. Ensimmäiset työpaikat tulevat määrittämään sen kuinka positiivisessa valossa he näkevät työelämän ja kuinka valoisana he näkevät tulevaisuuden. Yhteiskuntavastuuta.

Niin sellaista se on alkuun. Silti, helpoin tie hyvinvointiin ja mukavaan työhön on sietää kurjaa työtä ensin. Kotona olemalla et koskaan tule saavuttamaan kivaa työtä. Se ei vain ole se reitti. Jos haluat kivempaan työhön, menet mihin töihin pääset ja vaihdat siitä parempaan sitä mukaan kun taitoja karttuu. Jäämällä ns. tuleen makaamaan ja surkuttelemaan, olet lähtökuopassa edelleen kymmenen vuoden päästäkin.

Ei todellakaan ole normaalia että työ on alkuun, tai siis muka vain siihen alkuun eikä ne seuraavat 10-50 vuotta, niin kamalaa että työntekijä haluaa kuolla. Tai ainakaan näin ei pitäisi olla.

Yritä löytää työ joka vain vituttaa, mutta ei tee mieli tappaa itseä. 🤷🏻 Oikeasti, ei siinä muuta voi. Olen katsonut montaa ihmistä sivusta jotka yrittävät kiertää tämän reitin. Suvussani on näitä. Keplottelevat elämässä aina jotenkin eteenpäin, mutta se on pitemmän päälle vaikeampaa kuin se työn vaihtaminen aina pikkuisen kivempaan pikkuhiljaa. Siihen vastaan pullikoimiseen voi tuhlata vaikka kymmeniä vuosia, mutta sillä ei pääse mihinkään.

Ja sitten kun näitä työpaikkoja ei ole tarjolla mihin edes vaihtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoriuduin koulusta keskivertoa paremmin ja ahkerana aloitin kesätyöt jo 13-vuotiaana. Koska olin kokematon ja oikeuksistani tietämätön, työnantaja viilasi linssiin mm. jättämällä minut yksin kassalle ja pitämään putiikkia pystyssä, ja maksamalla laittoman alhaista palkkaa, esim. tapahtumamyynnin jälkeen lyömällä käteen 100€ vaikka olin tehnyt 5 päivää 8-10h päiviä, ja vetosi siihen että myynti oli ollut niin huonoa.

Toinen työkokemukseni oli kun olin valmistunut ammattiin. Kaupungin lafka ei halunnut maksaa palkkaa, eikä oikeastaan mitään muitakaan muille työntekijöille annettuja etuuksia kuten ilmainen työpaikkalounas, joten olin 3kk vain ns. harjoittelijana ja maksoin itse 150€/kk bussilipusta siitä ilosta että sain käydä heille tekemässä ilmaisduunia. Tein kuitenkin enemmän työtä, joskus jopa kotona yöhön asti, kuin samassa ammatissa palkattuna ollut henkilö, joka myös delegoi minulle ikävimmät hommat ja haastavimmat asiakkaat. Samainen henkilö kiusasi minua kun muut eivät olleet paikalla ja kyyläsi selän takana luoden pelon ilmapiiriä. Iski burn out ja oli pakko lopettaa, koska olin siinä pisteessä että halusin vain kuolla pois.

Tämän jälkeen olen ollut vain työtön mielenterveyskuntoutuja. Työkkäri yrittää väkisin tunkea töihin ihan minne tahansa vaikka itsekin ovat sitä mieltä etten ole työkuntoinen. Oma näkemykseni työelämästä on hyvin negatiivinen: Yleinen käytäntö on se että meitä nuoria viilataan linssiin palkan ja oikeuksien suhteen, ja jos niitä kehtaa vaatia niin työpaikkaa ei tipu, ei haluta maksaa mitään, pitäisi antaa 100% panos ja tehdä ylitöitä ihan vaan pomon iloksi, käytetään epätoivoa häikäilemättömästi hyväksi esim. palkkatuet ja muut.

Olen siis vakuuttunut siitä että nuorempi sukupolvi on tajunnut antaa vain sen verran suuren panoksen kuin mistä heille maksetaan, eli perusduuni tehdään mutta ei mitään ylimääräistä, ei edes tekohymyillä. Jos työnantaja ei ole työntekijöilleen lojaali, on turha vaatia työntekijöiltä lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Tämä ei ole mikään muna vai kana kysymys, vaan ongelma on lähtöisin työnantajista joilla on se valta määrittää työehdot.

Siksi pyydän. Kohdelkaa nuoria hyvin. Oli kyse sitten kesätyöläisestä tai vastavalmistuneesta. Ensimmäiset työpaikat tulevat määrittämään sen kuinka positiivisessa valossa he näkevät työelämän ja kuinka valoisana he näkevät tulevaisuuden. Yhteiskuntavastuuta.

Niin sellaista se on alkuun. Silti, helpoin tie hyvinvointiin ja mukavaan työhön on sietää kurjaa työtä ensin. Kotona olemalla et koskaan tule saavuttamaan kivaa työtä. Se ei vain ole se reitti. Jos haluat kivempaan työhön, menet mihin töihin pääset ja vaihdat siitä parempaan sitä mukaan kun taitoja karttuu. Jäämällä ns. tuleen makaamaan ja surkuttelemaan, olet lähtökuopassa edelleen kymmenen vuoden päästäkin.

Ei todellakaan ole normaalia että työ on alkuun, tai siis muka vain siihen alkuun eikä ne seuraavat 10-50 vuotta, niin kamalaa että työntekijä haluaa kuolla. Tai ainakaan näin ei pitäisi olla.

Yritä löytää työ joka vain vituttaa, mutta ei tee mieli tappaa itseä. 🤷🏻 Oikeasti, ei siinä muuta voi. Olen katsonut montaa ihmistä sivusta jotka yrittävät kiertää tämän reitin. Suvussani on näitä. Keplottelevat elämässä aina jotenkin eteenpäin, mutta se on pitemmän päälle vaikeampaa kuin se työn vaihtaminen aina pikkuisen kivempaan pikkuhiljaa. Siihen vastaan pullikoimiseen voi tuhlata vaikka kymmeniä vuosia, mutta sillä ei pääse mihinkään.

Vakityötä ei ole tarjolla. Nykyään tarjotaan vain pätkää, harjoittelua ja muuta. Siitähän onkin helppo vaihtaa, mutta ei vaan parempaan. Vakiduuni ja palkat on varattu vanhemmalle väelle, ja se hillotolppa ei siirry seuraavalle sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoriuduin koulusta keskivertoa paremmin ja ahkerana aloitin kesätyöt jo 13-vuotiaana. Koska olin kokematon ja oikeuksistani tietämätön, työnantaja viilasi linssiin mm. jättämällä minut yksin kassalle ja pitämään putiikkia pystyssä, ja maksamalla laittoman alhaista palkkaa, esim. tapahtumamyynnin jälkeen lyömällä käteen 100€ vaikka olin tehnyt 5 päivää 8-10h päiviä, ja vetosi siihen että myynti oli ollut niin huonoa.

Toinen työkokemukseni oli kun olin valmistunut ammattiin. Kaupungin lafka ei halunnut maksaa palkkaa, eikä oikeastaan mitään muitakaan muille työntekijöille annettuja etuuksia kuten ilmainen työpaikkalounas, joten olin 3kk vain ns. harjoittelijana ja maksoin itse 150€/kk bussilipusta siitä ilosta että sain käydä heille tekemässä ilmaisduunia. Tein kuitenkin enemmän työtä, joskus jopa kotona yöhön asti, kuin samassa ammatissa palkattuna ollut henkilö, joka myös delegoi minulle ikävimmät hommat ja haastavimmat asiakkaat. Samainen henkilö kiusasi minua kun muut eivät olleet paikalla ja kyyläsi selän takana luoden pelon ilmapiiriä. Iski burn out ja oli pakko lopettaa, koska olin siinä pisteessä että halusin vain kuolla pois.

Tämän jälkeen olen ollut vain työtön mielenterveyskuntoutuja. Työkkäri yrittää väkisin tunkea töihin ihan minne tahansa vaikka itsekin ovat sitä mieltä etten ole työkuntoinen. Oma näkemykseni työelämästä on hyvin negatiivinen: Yleinen käytäntö on se että meitä nuoria viilataan linssiin palkan ja oikeuksien suhteen, ja jos niitä kehtaa vaatia niin työpaikkaa ei tipu, ei haluta maksaa mitään, pitäisi antaa 100% panos ja tehdä ylitöitä ihan vaan pomon iloksi, käytetään epätoivoa häikäilemättömästi hyväksi esim. palkkatuet ja muut.

Olen siis vakuuttunut siitä että nuorempi sukupolvi on tajunnut antaa vain sen verran suuren panoksen kuin mistä heille maksetaan, eli perusduuni tehdään mutta ei mitään ylimääräistä, ei edes tekohymyillä. Jos työnantaja ei ole työntekijöilleen lojaali, on turha vaatia työntekijöiltä lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Tämä ei ole mikään muna vai kana kysymys, vaan ongelma on lähtöisin työnantajista joilla on se valta määrittää työehdot.

Siksi pyydän. Kohdelkaa nuoria hyvin. Oli kyse sitten kesätyöläisestä tai vastavalmistuneesta. Ensimmäiset työpaikat tulevat määrittämään sen kuinka positiivisessa valossa he näkevät työelämän ja kuinka valoisana he näkevät tulevaisuuden. Yhteiskuntavastuuta.

Niin sellaista se on alkuun. Silti, helpoin tie hyvinvointiin ja mukavaan työhön on sietää kurjaa työtä ensin. Kotona olemalla et koskaan tule saavuttamaan kivaa työtä. Se ei vain ole se reitti. Jos haluat kivempaan työhön, menet mihin töihin pääset ja vaihdat siitä parempaan sitä mukaan kun taitoja karttuu. Jäämällä ns. tuleen makaamaan ja surkuttelemaan, olet lähtökuopassa edelleen kymmenen vuoden päästäkin.

Ei todellakaan ole normaalia että työ on alkuun, tai siis muka vain siihen alkuun eikä ne seuraavat 10-50 vuotta, niin kamalaa että työntekijä haluaa kuolla. Tai ainakaan näin ei pitäisi olla.

Yritä löytää työ joka vain vituttaa, mutta ei tee mieli tappaa itseä. 🤷🏻 Oikeasti, ei siinä muuta voi. Olen katsonut montaa ihmistä sivusta jotka yrittävät kiertää tämän reitin. Suvussani on näitä. Keplottelevat elämässä aina jotenkin eteenpäin, mutta se on pitemmän päälle vaikeampaa kuin se työn vaihtaminen aina pikkuisen kivempaan pikkuhiljaa. Siihen vastaan pullikoimiseen voi tuhlata vaikka kymmeniä vuosia, mutta sillä ei pääse mihinkään.

Ja sitten kun näitä työpaikkoja ei ole tarjolla mihin edes vaihtaa?

Työtilanne on aika hyvä juuri nyt. Ja nuorena kannattaa myös muuttaa työn perässä, kun vielä pystyy ilman asuntolainoja ym.