IL: Nuorien työkyky on kelvottomalla tasolla. Mistä se johtuu, miksi nykynuori ei jaksa edes nykyajan kevyitä työtehtäviä?? Ennen tehtiin raskasta työtä ja urheiltiin illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona opetetaan että kaikki työnantajat huijaa ja vakiduunia ei saa millään ym. niin kannattaa vähän kyseenalaistaa sitäkin. Ei ne vanhemmat kaikkea tiedä. He tietävät ehkä sen oman paikkakunnan tilanteen joltain omalta kapealta sektorilta, tai sitten eivät edes sitä. Omat vanhempani on tuollaisia pahanilmanlintuja. Aina maalailemassa piruja seinille. Kyllä itse olen löytänyt aina tekemistä. Olen kyllä muuttanutkin sen perässä ja ollut joustava palkassa, työajoissa ja milloin missäkin. Nyt 42-vuotiaana viimein olen työssä jonne on kiva mennä aamuisin. Olen siivonnut ja tehnyt asiakaspalvelutyötä, ollut harjoitteluissa opintoihin liittyen ilmaiseksi, kaikenlaista, aina uskoen siihen että se kannattaa. Ja kyllä se kannattaa. Tärkeintä kai lähinnä se että jotakin tekee, eikä passivoidu.

Eihän täälläkään puhuttu siitä että vanhemmat olisi opettanut, heillä varmaan ihan samat vakiduunit joista maksetaan palkkaa. Vaan nuorten omasta kokemuksesta.

Paistaa läpi tuo asenne ja jostain muualta se tulee kuin työelämästä, jonne tällä hetkellä melkein revitään ihmisiä koulun penkiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jutussa nyt ei puhuttu käsittääkseni samanlaisista ihmisistä, kuin ap tuossa puhui. Näitä ap:n mainitsemia nuoria on aina ollut, sitä en osaa sanoa onko määrät lisääntyneet. Nykyajan toimistotyö rasittaa ja stressaa enemmän pääkoppaa, kuin jos tehtäisiin fyysistä työtä.

Mikä siinä niin rasittaa? Suurin osa jotain valmiita lomakkeita ja rasti ruutuun. Nuorten asiantuntija työtehtävät ovat marginaali-ilmiö. Harva alle 25 vuotias on missään asiantuntija.

Putki, rakennus, metalli, telakka sähkö, asfaltti, ilmastointi, korjaus, metsätyöt jne. ovat usein rasittavia. Niistä tullaan kotiin likaisina ja väsyneinä, sen lisäksi niissä on käytettävä aivoja. Vai luuletko, että ne putket tai johdot löytävät automaattisesti omat oikeat paikkansa? Että joku ilmapumpun tai ilmastolaitteen korjaaminen on helppoa?

Siellä toimistossa ilmastoidussa huoneessa on helppo kuvitella kuinka raskas se oma työ on, mutta mitä jos se ilmastointi menee rikki? Osaatko korjata? Saatko edes koko koneesta kantta irti? Tiedätkö edes missä koko systeemin kaikki koneet ovat? Se mistä se ottaa ilmaa ja missä se jäähdyttää sen?

Aivan. Liian moni ei edes ymmärrä missä ne raskaat työ ovat ja kuvittelevat siksi, enää toimistossa istuminen on raskasta pääkopalle ja joskus jopa keholle.

Mene sitten toimistotöihin, jos se noin hankalaa on.

Kyse ei ole siitä mitä minä teen työkseni, vaan kyseenlaistan väitteen, jossa toimistotyöhön luokitellaan raskaaksi. Vieläkin väitän ettei toimistotyöhön ole koskaan niin raskasta kun määrätyt työ, joita moni nuori teki ennen.

Minä voin mennä vaikka Karibialle rantabaariin myymään drinkkejä. Se ei ollut se pointti, onko minun työni raskasta.

Mene kokeilemaan.

Haluatko puhua nyt minusta ja mitä minun pitäisi kokeilla?

Mene kokeilemaan sitä toimistotyötä pari kuukautta, niin sillähän se selviää. Sen sijaan, että jankkaa tällä palstalla.

Minusta siinä ei rasita oikein mikään. Siksi kysyn mikä siinä niin rasittaa? Olen poiminut mansikoita aikoinaan ja siinä kyllä selkä rasittui ja helle haittasi. Oletko kokeillut ja verranut sitä toimistotyöhön? Olen kaakeloinut oman kylpyhuoneeni ja sekin on raskaampaa kuin toimistotyö.

Onko se rasitus sitä ettei ole mitään rasitusta?

Että mene kokeilemaan. Jos ei ole toisten töitä tehnyt, niin ei voi tietää minkälaista se on. Minä en jaksa näitä, jotka vertaavat omaa työtään muiden töihin, vaikka ei ole mitään kokemusta. Lähes kaikki työ on arvokasta. Minä en enää jaksa jankata. Jää sinä tänne sitä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoriuduin koulusta keskivertoa paremmin ja ahkerana aloitin kesätyöt jo 13-vuotiaana. Koska olin kokematon ja oikeuksistani tietämätön, työnantaja viilasi linssiin mm. jättämällä minut yksin kassalle ja pitämään putiikkia pystyssä, ja maksamalla laittoman alhaista palkkaa, esim. tapahtumamyynnin jälkeen lyömällä käteen 100€ vaikka olin tehnyt 5 päivää 8-10h päiviä, ja vetosi siihen että myynti oli ollut niin huonoa.

Toinen työkokemukseni oli kun olin valmistunut ammattiin. Kaupungin lafka ei halunnut maksaa palkkaa, eikä oikeastaan mitään muitakaan muille työntekijöille annettuja etuuksia kuten ilmainen työpaikkalounas, joten olin 3kk vain ns. harjoittelijana ja maksoin itse 150€/kk bussilipusta siitä ilosta että sain käydä heille tekemässä ilmaisduunia. Tein kuitenkin enemmän työtä, joskus jopa kotona yöhön asti, kuin samassa ammatissa palkattuna ollut henkilö, joka myös delegoi minulle ikävimmät hommat ja haastavimmat asiakkaat. Samainen henkilö kiusasi minua kun muut eivät olleet paikalla ja kyyläsi selän takana luoden pelon ilmapiiriä. Iski burn out ja oli pakko lopettaa, koska olin siinä pisteessä että halusin vain kuolla pois.

Tämän jälkeen olen ollut vain työtön mielenterveyskuntoutuja. Työkkäri yrittää väkisin tunkea töihin ihan minne tahansa vaikka itsekin ovat sitä mieltä etten ole työkuntoinen. Oma näkemykseni työelämästä on hyvin negatiivinen: Yleinen käytäntö on se että meitä nuoria viilataan linssiin palkan ja oikeuksien suhteen, ja jos niitä kehtaa vaatia niin työpaikkaa ei tipu, ei haluta maksaa mitään, pitäisi antaa 100% panos ja tehdä ylitöitä ihan vaan pomon iloksi, käytetään epätoivoa häikäilemättömästi hyväksi esim. palkkatuet ja muut.

Olen siis vakuuttunut siitä että nuorempi sukupolvi on tajunnut antaa vain sen verran suuren panoksen kuin mistä heille maksetaan, eli perusduuni tehdään mutta ei mitään ylimääräistä, ei edes tekohymyillä. Jos työnantaja ei ole työntekijöilleen lojaali, on turha vaatia työntekijöiltä lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Tämä ei ole mikään muna vai kana kysymys, vaan ongelma on lähtöisin työnantajista joilla on se valta määrittää työehdot.

Siksi pyydän. Kohdelkaa nuoria hyvin. Oli kyse sitten kesätyöläisestä tai vastavalmistuneesta. Ensimmäiset työpaikat tulevat määrittämään sen kuinka positiivisessa valossa he näkevät työelämän ja kuinka valoisana he näkevät tulevaisuuden. Yhteiskuntavastuuta.

Niin sellaista se on alkuun. Silti, helpoin tie hyvinvointiin ja mukavaan työhön on sietää kurjaa työtä ensin. Kotona olemalla et koskaan tule saavuttamaan kivaa työtä. Se ei vain ole se reitti. Jos haluat kivempaan työhön, menet mihin töihin pääset ja vaihdat siitä parempaan sitä mukaan kun taitoja karttuu. Jäämällä ns. tuleen makaamaan ja surkuttelemaan, olet lähtökuopassa edelleen kymmenen vuoden päästäkin.

Ei todellakaan ole normaalia että työ on alkuun, tai siis muka vain siihen alkuun eikä ne seuraavat 10-50 vuotta, niin kamalaa että työntekijä haluaa kuolla. Tai ainakaan näin ei pitäisi olla.

Yritä löytää työ joka vain vituttaa, mutta ei tee mieli tappaa itseä. 🤷🏻 Oikeasti, ei siinä muuta voi. Olen katsonut montaa ihmistä sivusta jotka yrittävät kiertää tämän reitin. Suvussani on näitä. Keplottelevat elämässä aina jotenkin eteenpäin, mutta se on pitemmän päälle vaikeampaa kuin se työn vaihtaminen aina pikkuisen kivempaan pikkuhiljaa. Siihen vastaan pullikoimiseen voi tuhlata vaikka kymmeniä vuosia, mutta sillä ei pääse mihinkään.

Vakityötä ei ole tarjolla. Nykyään tarjotaan vain pätkää, harjoittelua ja muuta. Siitähän onkin helppo vaihtaa, mutta ei vaan parempaan. Vakiduuni ja palkat on varattu vanhemmalle väelle, ja se hillotolppa ei siirry seuraavalle sukupolvelle.

Ei ne vanhemmat ihmiset ikuisesti ole töissä. Vähän positiivisempi asenne voisi myös auttaa. Me on kaikki oltu nuoria ja vailla vakiduunia ja työkokemusta joskus. Pätkätyöstä on helpompi päästä vakityöhön kuin kortistosta.

Kyllähän nuo tuppaa kuolemaan pois siinä 30 vuodessa, mutta hillotolppa ei periydy nuoremmalle sukupolvelle kun työnantaja alkaa nyrpistellä nenäänsä ettei voida maksaa palkkaa tai ainakaan läheskään samanlaista palkkaa samasta työstä, kun ei ole kertynyt samanlaista kokemusta kuin mitä vakiduunista juuri siinä työpaikassa saisi, ja nuorille on annettu sen 10-50 vuotta pelkkää pätkää. Ihan sama miten kyvykkäitä oikesti ovat, vain sillä on väliä miltä se työhistoria näyttää paperilla.

Niin no et kai sinäkään kovin nuori enää 30 vuoden päästä ole ja toivotaan että cv:ssäkin on silloin jotain.

Miltä tuntuisi jos itselläsi olisi pelkkää pätkää ja harjoittelua sinne asti? Ei sen takia että itse haluaisit vaan siksi että sellaiset on nykyiset työmarkkinat.

Kuule kun minä en ole mikään historiallinen otus. Siitä ei ole kuin kymmenisen vuotta kun olen itse ollut vielä vähän nuori. Valmistuin amk:sta 32-vuotiaana. Ei se työelämä siitä ole ainakaan huonommaksi muuttunut, koska tällä hetkellä monella alalla on todellakin pula työvoimasta. Kymmenen vuotta sitten oli vaikeampi löytää työtä. Tiedän kyllä miltä tuntuu. Sinä vissiin luulet että sinä yksin maailmassa olet joskus aloittanut työuraa?

Miksi sitten mussutat kuin tietäisit miten asian laita on kaikkien tai edes suurimman osan kohdalla? Aiheesta on tehty ihan tutkimuksia ja työkulttuuri on muuttunut radikaalisti, nimenomaan huonompaan. Pikkuhiljaa 90-luvusta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona opetetaan että kaikki työnantajat huijaa ja vakiduunia ei saa millään ym. niin kannattaa vähän kyseenalaistaa sitäkin. Ei ne vanhemmat kaikkea tiedä. He tietävät ehkä sen oman paikkakunnan tilanteen joltain omalta kapealta sektorilta, tai sitten eivät edes sitä. Omat vanhempani on tuollaisia pahanilmanlintuja. Aina maalailemassa piruja seinille. Kyllä itse olen löytänyt aina tekemistä. Olen kyllä muuttanutkin sen perässä ja ollut joustava palkassa, työajoissa ja milloin missäkin. Nyt 42-vuotiaana viimein olen työssä jonne on kiva mennä aamuisin. Olen siivonnut ja tehnyt asiakaspalvelutyötä, ollut harjoitteluissa opintoihin liittyen ilmaiseksi, kaikenlaista, aina uskoen siihen että se kannattaa. Ja kyllä se kannattaa. Tärkeintä kai lähinnä se että jotakin tekee, eikä passivoidu.

Eihän täälläkään puhuttu siitä että vanhemmat olisi opettanut, heillä varmaan ihan samat vakiduunit joista maksetaan palkkaa. Vaan nuorten omasta kokemuksesta.

Paistaa läpi tuo asenne ja jostain muualta se tulee kuin työelämästä, jonne tällä hetkellä melkein revitään ihmisiä koulun penkiltä.

Ttu sä olet rasittava tyyppi. Ylimielinen kun itse on saanut kaiken elämässä valmiina, arvaan.

Vähän kaksipiippuinen juttu. Poikani valmistui kuljetusalalle, jossa töitä riittää tekevälle. Alalla on työvoimapula, koska se on niin rankkaa, ettei sinne haluta. Työt alkavat tyypillisesti yöllä/aamuyöllä, kestävät ehkä 12 tuntia, mutta yleensä et tiedä kuinka pitkään juuri tänään menee. Olen iloinen, että poikani jaksaa tuota, mutta olen myös iloinen siitä, että tekee vain kolmepäiväistä viikkoa. Kun teki viisipäiväistä, ei jaksanut MITÄÄN MUUTA kuin työn. Eli terveyttään on turha menettää työn takia. Mutta onhan se niinkin, että kaikki työt eivät vaan ole helppoja ja kevyitä ja on turha saada itkupotkuraivareita sen takia, että väsyy. Se on elämää se ja jotain pitää tehdä rahaa saadakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jutussa nyt ei puhuttu käsittääkseni samanlaisista ihmisistä, kuin ap tuossa puhui. Näitä ap:n mainitsemia nuoria on aina ollut, sitä en osaa sanoa onko määrät lisääntyneet. Nykyajan toimistotyö rasittaa ja stressaa enemmän pääkoppaa, kuin jos tehtäisiin fyysistä työtä.

Mikä siinä niin rasittaa? Suurin osa jotain valmiita lomakkeita ja rasti ruutuun. Nuorten asiantuntija työtehtävät ovat marginaali-ilmiö. Harva alle 25 vuotias on missään asiantuntija.

Putki, rakennus, metalli, telakka sähkö, asfaltti, ilmastointi, korjaus, metsätyöt jne. ovat usein rasittavia. Niistä tullaan kotiin likaisina ja väsyneinä, sen lisäksi niissä on käytettävä aivoja. Vai luuletko, että ne putket tai johdot löytävät automaattisesti omat oikeat paikkansa? Että joku ilmapumpun tai ilmastolaitteen korjaaminen on helppoa?

Siellä toimistossa ilmastoidussa huoneessa on helppo kuvitella kuinka raskas se oma työ on, mutta mitä jos se ilmastointi menee rikki? Osaatko korjata? Saatko edes koko koneesta kantta irti? Tiedätkö edes missä koko systeemin kaikki koneet ovat? Se mistä se ottaa ilmaa ja missä se jäähdyttää sen?

Aivan. Liian moni ei edes ymmärrä missä ne raskaat työ ovat ja kuvittelevat siksi, enää toimistossa istuminen on raskasta pääkopalle ja joskus jopa keholle.

Mene sitten toimistotöihin, jos se noin hankalaa on.

Kyse ei ole siitä mitä minä teen työkseni, vaan kyseenlaistan väitteen, jossa toimistotyöhön luokitellaan raskaaksi. Vieläkin väitän ettei toimistotyöhön ole koskaan niin raskasta kun määrätyt työ, joita moni nuori teki ennen.

Minä voin mennä vaikka Karibialle rantabaariin myymään drinkkejä. Se ei ollut se pointti, onko minun työni raskasta.

Mene kokeilemaan.

Haluatko puhua nyt minusta ja mitä minun pitäisi kokeilla?

Mene kokeilemaan sitä toimistotyötä pari kuukautta, niin sillähän se selviää. Sen sijaan, että jankkaa tällä palstalla.

Minusta siinä ei rasita oikein mikään. Siksi kysyn mikä siinä niin rasittaa? Olen poiminut mansikoita aikoinaan ja siinä kyllä selkä rasittui ja helle haittasi. Oletko kokeillut ja verranut sitä toimistotyöhön? Olen kaakeloinut oman kylpyhuoneeni ja sekin on raskaampaa kuin toimistotyö.

Onko se rasitus sitä ettei ole mitään rasitusta?

En ole tuo jolta kysyt, mutta omasta kokemuksestani sanoisin, että toimistotyössä rasittavat veemäiset asiakkaat (mansikanpoiminnassa niitä ei ole), se että joku koko ajan keskeyttää sen, mitä olet tekemässä (no voi mansikanpoiminnankin paarma keskeyttää), se että sinulle ei ole kunnolla ehditty kertoa miten joku asia pitäisi tehdä ja sitten yrität löytää kuka osaisi ja ehtisi opastaaa ja kenelle se kuuluu (ei ongelma mansikanpoiminnassa), ja ainakin minulla viimeisissä töissä se, että suuri osa ajasta menee raportointiin ts. kirjaan tahmaavaan toiminnanohjausjärjestelmään, minkä projektin hommia olen kuinka monta minuuttia päivässä tehnyt, mikä vie joskus aikaa enemmän kuin itse työn tekeminen. - Siis toimistotyö ei ole enää sitä kuin joskus, että kaikessa rauhassa jossain takahuoneessa naputtelee summia laskukoneella.

Mansikanpoiminta on fyysisesti uuvuttavaa, kyllä. Mutta henkisesti se on kevyempää kuin toimistotyö. Selkeä duuni, jonka ymmärtää ja jonka saa tehdä jokseenkin häiriöttä.

Jokin näiden välimuoto olisi varmaan se paras. 

Ajatelkaapa, ei ole ennen vanhaan hoitajilla ollut mitään tälläisiä lakkoja. Tehty työtä ja saatu palkkaa ja ei ole valitettu tyhjästä, työhän on aina ollut samanlaista hoitajilla. Nykyään ei vaan jakseta eikä viitsitä. Olin pitkään koronan vuoksi sairaalassa ja täytyy vaan todeta, että vanhassa vara parempi. Nuoret hoitajat(alle 40v.) olivat tosi koppavia ja ammattitaidottomia ja ovat varmaan lakko porukan äänekkäimmät valittajat. Työmoraali on mennyt ja pahasti pieleen osalla hoitajista.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaapa, ei ole ennen vanhaan hoitajilla ollut mitään tälläisiä lakkoja. Tehty työtä ja saatu palkkaa ja ei ole valitettu tyhjästä, työhän on aina ollut samanlaista hoitajilla. Nykyään ei vaan jakseta eikä viitsitä. Olin pitkään koronan vuoksi sairaalassa ja täytyy vaan todeta, että vanhassa vara parempi. Nuoret hoitajat(alle 40v.) olivat tosi koppavia ja ammattitaidottomia ja ovat varmaan lakko porukan äänekkäimmät valittajat. Työmoraali on mennyt ja pahasti pieleen osalla hoitajista.

Olisivat vaan antaneet sinun kuolla koronaan. Turhanpäiväsen valittamisen määrä olisi lähes puolittunut tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaapa, ei ole ennen vanhaan hoitajilla ollut mitään tälläisiä lakkoja. Tehty työtä ja saatu palkkaa ja ei ole valitettu tyhjästä, työhän on aina ollut samanlaista hoitajilla. Nykyään ei vaan jakseta eikä viitsitä. Olin pitkään koronan vuoksi sairaalassa ja täytyy vaan todeta, että vanhassa vara parempi. Nuoret hoitajat(alle 40v.) olivat tosi koppavia ja ammattitaidottomia ja ovat varmaan lakko porukan äänekkäimmät valittajat. Työmoraali on mennyt ja pahasti pieleen osalla hoitajista.

Olisivat vaan antaneet sinun kuolla koronaan. Turhanpäiväsen valittamisen määrä olisi lähes puolittunut tässä maailmassa.

Sinulla voi olla korona vielä tulossa. Eiköhän se korjaa sinut täältä valittamasta.

Nämä nuoret on myös sitten niitä meidän huippu-puolustusvoimien huippu-sotilaita (:.....

Ehkä tuon takia tulikin niin kiire NATO:n ...

Mutta en mä nuorisoa kyllä moiti. Kyllä vika on ympäristössä. Nuoriso vain ensimmäistä kertaa aidosti näyttää sen. Aikaisemmat ihmiset olleet niin lampaita, etteivät ole asiaa ymmärtäneet.

Olen siis kuitenkin ylpeä meidän nuorista. Eka sukupolvi kun antaa boomereille suoraan pataan. Sen voi tehdä rauhanomaisen passiivisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään ole mitään fyysisiä töitä. Oma työ metallipajassa on fyysisimmästä päästä ja täällä on useimmat huonokuntoisia läskejä, paitsi tietysti minä. M40 YT 550kg

Kyllä on fyysisiä töitä. T. Porrassiivooja vahanpoistossa

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliturva on kannustanut ja mahdollistanut tietyntyyppisen väestönosan järjettömän lisääntymisen.

Ja kaikenlaiset lapsiperheavustukset koko ajan pahentavat tätä suuntausta. Kun ei muuta syytä työstä kieltäytymiseen ole, niin aletaan puskemaan vauvoja tähän maailmaan. Kun laskutaito on tyyliin sitten saa niin ja niin paljon rahaa enemmän, niin ei kun tuumasta toimeen. Se, että perheestä on kustannuksia ja vähän vakavaakin, ei siinä vaiheessa käy mielessä.

Siitä se johtuu.

Afrikassa ei ole tosiaan mitään sossutukia ja äärettömän hyvin menee.

8 kakaraa per nainen ja kaikilla luksushuvila ja kuuluvat kaikki miljardööriklubiin.

Pitäisikö siis laiskat työelämän oikeuksia vaativat alle 2 lasta keskimäärin synnyttävät sossutukia saavat saastuttavat hyödyttömät eurooppalaiset syöjät siis

Kenties sairastuttaa tahallaan labraviruksella ja tarjota ratkaisuksi EutanAasia piikki.

?Ja aurinko nousee mistä? Ja minkä värisenä?

Kaikki työntekijältä toivottavat aspektit kuten täsmällisyys, ahkeruus, rehellisyys yms. riippuu täysin siitä paljon tulee taaloja lapaan.

Nykypäivänä ei anneta juurikaan mitään, ja verottaja vie loputkin.

Juissi ei oo vaan enää puristuksen arvoinen siis, ja syy on siellä vanhempien ihmisten päädyssä, te olette pääsyyllisiä siihen, että meidän talous ja työelämä on niin perseestä ettei enää kiinnosta pätkääkään osallistua.

Täällä saat ahkeruudesta ja kuuliaisuudesta palkkioksi ainoastaan enemmän töitä ja veroja/välistävetoa, pitäkää paska tunkkinne vaan ja nauttikaa nyt siitä, että olette potkaisseet sukupolvesta toiseen jatkuneen elintason kasvun tikkaat perässänne nurin kun pääsitte itse sinne ylös.

kieroon kasvaneet luulee että ilkeydellä saa kaiken toimimaan, ainaki kommenttien perusteella

Ongelma on mielestäni loppupelissä ihan työantajien enemmistön aiheuttama:   iso osa työpaikoista ei tajua rekryhommista tuon taivaallista ja palkkaavat täysin avutonta porukkaa ihan liukuhihnalta, usein vieläpä paremmilla ehdoilla kuin ne oikeasti pätevät.   Monestihan näissä saattaa rekryn tehdä joku HR-osaston kanalauma ja "yläkerran" väki fantsuine kuningasideoineen, kuin sen varastotiimin kymppimies joka joutuu noita vetelyksiä sitten paimentamaan ja tietää osaston todelliset olosuhteet.

Kuin syksy seuraa kesää, niin nykynuoriso on kelvotonta edellisen sukupolven mielestä. Jo antiikin Rooman kirjailijat valittivat veltosta nuorisosta eikä ihmiskunta ole kyllä lainkaan parantunut niistä ajoista.

"EI, et voi ajaa edes mopolla jos ei oo korttia!"

"EI, et voi ostaa kaljaa kaupasta sillon kun itse haluat!"

"EI, et voi tehdä mitään muutakaan ilman kansiollista diplomeja!"

"EI, et voi tehdä rahaa näin ja noin, näin olemme päättäneet ja asiasta ei edes tarvii neuvotella!"

"EI, et voi tosta vaan rakentaa omalle maallesi mitä haluat, et voi edes päättää rakennuksesi väriä, EI!"

"EI, et voi käyttää itse energiajätettäsi, sinun on maksettava siitä että meidän vanhuksien iso pulju saa ne poltettavakseen uuneissaan!"

"EI EI EI!"

Siinä on vanhempien sukupolvien meininki kiteytettynä koko 2000-luvun ajalta, kaiken pitää olla vaan mahdollisimman kallista ja vittumaista, varsinkin nuoremmille polville.

Heti jos näyttää vähänkin siltä, että vanhempien polvien varpaille on joku astumassa esimerkiksi paremmalla liikeidealla, niin jo alkaa parkuminen kilpailun vääristymisestä ja idean toteuttamisen estäminen kaikin keinoin.

Tuleeko boomereille yllätyksenä ettei meitä nuoria kiinnosta pakottaminen työpaikalle jos työtehtävät onnistuvat myös kotona? tai raskaat paskaduunit joista tienaa nippa nappa pari tonnia nettona? ei kiinnosta seisoa tikkailla kymmenen tuntia putkeen asentamassa jotain kattopaneeleja :D

Ennen vanhaan näitä töitä tehtiin pakosta, ei sen takia että jaksettiin paremmin.

Mitä fyysisesti raskaita töitä ennen tehtiin, jonka jälkeen vielä illalla mentiin lenkille? Itse olen tehnyt fyysisesti raskaita töitä nyt 28 vuotta ja lenkille ei ole ollut tarvetta lähteä. Ei ennen eikä nyt. Oma käsitykseni on, että kevyet toimistotyöt ovat lisänneet lenkkeilyharrastusta.