Mitä tapahtuisi, jos tapaisit ensirakkautesi/nuoruuden rakkautesi

Näin kerran. Oli vanha ja lihava. Lucky escape.

Tuossahan tuo nurkissa pyörii edelleen.

Oltiin 15-16v kun tavattiin ja nykyään yli 60v.

Vierailija kirjoitti:

Näin kerran. Oli vanha ja lihava. Lucky escape.

Ja kalju, unohdin mainita.

Jutetaisiin kuulumiset livenä, nyt ollaan yhteyksissä vain facen kantta.

Ei mitään. Nelikymppisenä loppui tunne-elämä.

Karmean näköinen ämmä se oli.

Näin hänestä taannoin lehtijutun, joten tiedän, mitä hänelle kuuluu. Vaihtaisin varmaan pikaiset kuulumiset. Haikeutta en tuntisi, on muuttunut epämiellyttävään suuntaan niin ulkonäöltään kuin vakaumukseltaankin.

Ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Moikattiin, esiteltiin perheet, vaihdettiin kuulumiset, lähetettiin koteihin terveisiä. Jatkettiin matkaa.

On kuollut jo aikaa sitten.

Olishan hauska tietää olisko meillä enemmän puhuttavaa nyt kuin silloin teininä kaksi äärimmäisen ujoa ja hiljaista ihmistä.

14- vuotiaasta ruvettiin toisiamme katselemaan, satuttiin usein samoihin paikkoihi, pyöräiltiin yhessä, joskus 18- vuotiaana ruvettiin olemaan yhdessä, loppui sotaväkeen. Joskus 23- vuotiaana taas tavattiin, liikuttiin yhdessä mutta poika ei puhunut edelleenkään juuri mitään.

Nyt miettinyt, oliko jotain autismia. Oli kuitenkin koulussa ja opinnoissaan sellanen täyden kympin poika.

Tuskin me enää toisiamme tunnistettaisiin.

Minun ensirakkauteni, ts. Ihastukseni kohde vuosikymmenten takaa. Suudelmia pidemmälle emme koskaan menneet, olin alaikäinen eikä hän painostanut vaikka selvästi halusi. Jos tapaisin hänet, se olisi hieno asia. Saisin kuulla hänen elämästään.

Voi sinä ihana sinisilmä kiharapää linja-autonkuljettaja.

Välttelisin, esittäisin etten tuntisi.

Kertoisin hänelle, että hän tartutti minuun klamydian. Koska minä sain oireet ja hankin lääkkeet, hän jäi siihen uskoon, että minä tartutin hänet. Klamydia oli kuulemma hänelle ylitsepääsemätön juttu.

Tervehtisin ja sanoisin heipat, ei siinä sen kummempaa.

Olisin seonnut, sillä hän kuoli 24 vuotta sitten. 

Olen tavannutkin ja vaikka ymmärrän jotenkin mitä hölmö ja kokematon nuorempi minä näki tuossa miehessä, en voi kuin kiittää onneani että jutusta ei tullut mitään. Mies kohteli mua todella huonosti ja särki sydämeni ollessani 18-v ja meni pitkään että pääsin hänestä yli.

Tapahtumista on 20 vuotta ja tapasin tämän herran baarissa. Aivan pokkana kuvitteli voivansa jatkaa siitä mihin aiemmin jäätiin ja kun saikin pakit, haukkui minut ja seurani.

Haluaisin sanoa hänelle muutaman tärkeän asian, mutta en tiedä saisinko sanottua. Pelkkä pinnallinen kohtaaminen ja kuulumisten vaihto ei kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Välttelisin, esittäisin etten tuntisi.

Tämä siksi, että jäi niin huonot muistot koko ihmisestä ja kaikesta mitä välillämme tapahtui.

Eipä tuossa mitään erikoista tapahdu vaikka päiväkaudet kahdestaan asustellaan ja työkin on yhteinen.