Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuisi, jos tapaisit ensirakkautesi/nuoruuden rakkautesi
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutaisin kauhusta koska hän on ollut kuolleena jo jonkin aikaa, joten hänen täytyisi olla zombi
Vaihtaisin kuulumisia. Tiedän missä hän asuu ja on töissä. Ei minkäänlaisia viboja enää. Mennyt surkeaan suuntaan.
Pelästyisin perusteellisesti. Noita kuolleista nousseita kun ei osaa varautua tapaamaan.
Katselisin muualle, enkä olisi tuntevinani. Huonot muistot hänestä jäivät, eikä olis mitään syytä niitä verestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään mitään. En ole enää sama ihminen eikä ole hänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Onkos=Onpas
Vierailija kirjoitti:
Onkos teillä karuja fiiliksiä.
Luultavasti hän kehuisi menestyksellään. Keskustelisin itse mieluummin hetken siitä mitä merkitsimme silloin kauan sitten toisillemme. Pyytäisin häneltä anteeksi muutamaa asiaa. Luultavasti emme kohtaisi samalla tasolla, joten en haluaisi sellaista tyhjää ja merkityksetöntä kohtaamista, jossa luetellaan vain omat saavutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*omia saavutuksia
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti hän kehuisi menestyksellään. Keskustelisin itse mieluummin hetken siitä mitä merkitsimme silloin kauan sitten toisillemme. Pyytäisin häneltä anteeksi muutamaa asiaa. Luultavasti emme kohtaisi samalla tasolla, joten en haluaisi sellaista tyhjää ja merkityksetöntä kohtaamista, jossa luetellaan vain omat saavutuksia.
Tapasin. Komeasta kima herold-tyyppisestä oli tullut täys setä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt monta kertaa. Olemme jo viisikymppisiä ja mies on todella mukava vieläkin. Hän oli naapurinpoika ja ihastuin häneen jo 4 vuotiaana. Ihastusta kesti vuosia ja olimme hyviä kavereita, mutta emme enempää.
Näin hänen kuvansa vuosikymmenien jälkeen. Hän on muuttunut niin paljon, etten olisi tunnistanut häntä, jos hän olisi tullut vuosien varrella vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan tunnistaisi kuten ei hänkään minua, ellei joku esittelisi meitä toisilleen. Sitten yritettäisiin varmaan keksiä hetkeksi jotain keskustelun aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Onkos teillä karuja fiiliksiä.
Näin 43 vuoden jälkeen ei enää ole kovin suuria intohimoja.
Tervehtisimme ja vaihtaisimme kuulumiset. Tilanne olisi jäykkä ja muodollinen. Minä miettisin sitä Abban cd:tä jota en koskaan palauttanut, hän varmaan miettisi että joko kuopukselle pitäisi vaihtaa vaippa. Lupaisimme nähdä toistekin, ja kumpikin toivoisi että toinen unohtaisi koko asian. Seuraavalla kerralla teeskentelisimme ettemme huomaa toista.
Perustuu tosi tapahtumiin.
Noh ... en välttämättä haluaisi kuulla hänen todellisia lapsuudentapahtumiaan. Oli aistittavissa.... Sääli taitaa olla se päälimäinen tunne altruismin syvimässä tarkoituksessa ja vähemmän henk koht tarkoituksessa. ...niin juu olin liian nuori ja pahasti kesken järjiltäni ja tunne-elämältäni. Voi olla, että väistin luodin. Olen myöhäiskypsä omasta mielestäni.
Voisin jutella ja kysellä kuulumisia. Oltiin nuoria kun seurusteltiin ja asuimme kyllä myös yhdessä. Suhde päättyi vähän niin, että välit menivät, mutta uskon että olemme molemmat kasvaneet jo niiltä ajoilta.
Varmaan järkyttyisin ja tuskin tunnistaisin. Onhan siitä reilut 40 vuotta aikaa.
Varmaan vaihtaisin toiselle puolen katua. Ensirakkauteni on ollut jo vuosikymmenet homo.
Ehkä se on mun syytäni... ? :D:D