Olen pakannut laukut ja aion hylätä psyykkisen vankilani nyt. Alkoholistin, alistavan miehen.

Haluan kirjoittaa, saadakseni ehkä teiltä vähän lisää voimaa ja tukea. Jäsennellä ajatuksiani.

Mies on vienyt minulta paljon, etenkin muuttanut suhdetta itseeni ja maailmankatsomukseeni. Se ei ole hyvä asia, sillä en ole ollut enää aikoihin onnellinen.
Yritän rukoilla, jos se edes millään tavalla auttaisi koska tämä on ollut niin vaikea etappi elämässäni, että tämä on tuntunut loputtomalta.
Mies on mitätöinyt minua ja manipuloinut niin paljon, etten enää osaa edes reagoida siihen terveellä tavalla. Alkoholisti on ja niin on tullut minustakin. Nyt haluan jättää myös alkoholin ja miehen läsnäolo tekisi päätöksestä mahdottoman, hän edesauttaa juomistani eikä kestä, että haluan hakea apua. Haluan antaa myös hänelle mahdollisuuden raittiuteen lähtemällä.

Mies on saanut minut jäämään siksi, koska olen tuntenut syyllisyyttä. Hän tulee aina syyttämään minua kaikesta. Vaikka hän huutaisi ja haukkuisi, se olisi vain ja ainoastaan oma syyni. Nyt hän tulee syyttämään hylkäämisestä mutta olkoon niin.

Haluan pelastaa itseni ja elämäni, tätä suhdetta ei olisi koskaan pitänyt ollakaan.
Olen ihmisenä sen verran hyvä ja mahtava tyyppi, ettei minun tule sietää enää tällaista, en ole ansainnut tätä. Haaveilen aivan muunlaisesta elämästä ja nyt haluan päästä näistä kahleista lopullisesti irti ja alkaa taas elämään.